Valo
Alkuteos ilmestynyt 2002. Suomentanut Hannu Tervaharju.
1. painos 2004. Nidottu.
2. painos 2007. Like-pokkari. Uusi kansikuva. Nidottu.
James J. Tiptree -palkinto 2002 (jaettu), Tähtivaeltaja-palkinto 2005. Arthur C. Clarke -palkintoehdokas 2003, BSFA-palkintoehdokas 2003, Locus-palkintoehdokas 2003. Vuonna 2019 The Guardianin listalla The 100 best books of the 21st century sijalla 91.
Loisteliasta synkkien aikojen avaruusoopperaa!
Galaksin uumenista yksinäisen asteroidin pinnalta löytyy hylätty avaruusalus, oudoin symbolein koristeltu luunoppa ja ihmisen luuranko. Mitä ne ovat ja miten ne ovat päätyneet asteroidille?
Löydöksen arvoitus paljastuu energisessä ja monitasoisessa avaruusseikkailussa, joka sukkuloi suvereenisti niin kvanttimekaniikan kuin ihmispsyykenkin salatuissa maailmoissa. Vuonna 1999 Lontoossa kvanttitietokonetta kehittelevät fyysikot Michael Kearney ja Brian Tate ihmettelevät yhä kummallisemmiksi käyviä testituloksiaan, ja 2400-luvulla ihmiskehostaan luopunut avaruusaluskapteeni Seria Mau Genlicher ja sirkuksen profeetaksi päätyvä elämystenmetsästäjä Ed Chianese yrittävät selvitä omista riivaajistaan. Nykyisyys näyttäytyy yhtä outona kuin neonvalaistu, kiehtovan kammottava tulevaisuus, ja molemmat toimivat vuosisataisten salaisuuksien vähittäisen paljastumisen näyttämönä.
Ensimmäiseksi kvanttiajan avaruusoopperaksi kutsutussa Valossa on ennennäkemätöntä visionääristä voimaa ja hallusinogeenista intensiteettiä, joka punoo yhteen oudon ja arkisen, mekaanisen ja syvästi inhimillisen. Harrisonin ihailijoiksi ovat tunnustautuneet monet tieteis- ja jännityskirjallisuuden gurut, kuten Alastair Reynolds, Stephen Baxter, Iain M. Banks, Michael Marshall Smith, Neil Gaiman ja Ken MacLeod.
”Valo on nerokas.” – Iain M. Banks
"M. John Harrisonin Valo on mestariteos millä tahansa kirjallisuuden kriteereillä arvioituna. Valo vaatii lukijaltaan suurta panostusta, mutta palkkiona on huikea näky ihmisen ja todellisuuden ytimen kohtaamisessa." – Jussi Ahlroth, Helsingin Sanomat
”Valo on mestarillinen yhdistelmä ihmiskeskeistä nykyromaania, huikeaa avaruusoopperaa ja fantastista tarinointia. Se on vertauskuvia ja useita kerronnan tasoja sisältävä mielikuvitusmatka arkisesta todellisuudesta Linnunradan salaisuuksien äärille. Lyyrisellä kielellä koristeltu sommitelma, joka vakavista aihepiireistään huolimatta on yllättävän leikkisää luettavaa.” – Toni Jerrman, Presso
"Vaikka en juuri fanita avaruusoopperoita, niin täytyy myöntää, että Harrisonin avaruusooppera imaisi minut mukaansa. Harrisonin kerronta sanalla sanoen toimii." – Juho-Antti Tuhkanen, Portti-lehti
"Kelpo romaani, mielenkiintoinen lukukokemus ja oiva valinta Liken muutenkin ennakkoluulottomassa julkaisupolitiikassa." – Juha K. Tapio, Kaleva
”Huikea sukellus ihmisyyden syövereihin.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
M. John Harrison
Michael (Mike) John Harrison (s. 1945) on brittiläinen kirjailija. Vuodesta 1991 hän on kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja brittiläisiin laatulehtiin kuten The Guardian. Hän asuu nykyisin Lontoossa. Harrison on yksi kirjallisimmista ja taiteellisesti tinkimättömimmistä spekulatiivisen fiktion kirjoittajista. ”Pyrin luomaan jokaisella romaanillani jotain tuoretta, sillä muuten kyllästyisin koko touhuun”, Harrison sanoo. Harrison oli vuoden 2008 Finnconin kunniavieras.
Like-scifi
Sarja sisältää 26 teosta.
Alasarja Ruostumaton teräsrotta
Alasarja Bill – Linnunradan sankari
Alasarja Hyperion
Alasarja Helvetin piirit
Alasarja Ajattelun Vyöhykkeet
Alasarja Ilmestysten avaruus
Alasarja Alshain-pentalogia
Alasarja Across Realtime
Alasarja Poseidonin lapset
Alasarja Kostaja
Kirja-arvioita
Valo ei ole niin kirkas kuin Banks väittää sen olevan. Vaikka Micheal Kearny -osiot ovatkin sinänsä mielenkiintoisia, niiden funktio suhteessa muuhun tarinaan jää kovin irralliseksi. Toisaalta Harrisonin loppuratkaisu tuntuu väkinäiseltä, vaikka idea onkin paikallaan. Näistä kauneusvirheistä huolimatta Valo on erinomainen kirja. Unenomainen tunnelma on lähes alati läsnä, eritoten Seria Maun matkassa kuljettaessa. Tämän saa aikaa Harrisonin ensiluokkainen kielenkäyttö. Mies viljelee paljon motiiveja, ei selittele turhia ja on sopivan salaperäinen niin dialogissa kuin kuvauksessakin. Harrisonin hienovarainen kieli sysää vastuuta lukijalle ja jättää tilaa mielikuvitukselle. Mintä ovatkaan varjo-operaattorit? Miltä näyttäisivät Seria Maun nanosekuntien mittaiset avaruustaistelut? Millaista olisi elää neljässätoista ulottuvuudessa yhtä aikaa? Harrison on itse myöntänyt, että Valo on helppo lukea, mutta hankalampi ymmärtää. Totuudenmukainen väite. Valossa on vain yksittäisissä lauseissa esiintyviä kannanottoja, mutta toisaalta koko romaanin kattavia teemoja. En usko, että tavoitin näin ensilukemisella teoksen kaikkia viisauksia tai juonellisia viittauksiakaan. Seria Maun pako ihmisyydestä ja yritys palata siihen on hyvä esimerkki teoksen älykkäistä teemoista. Harrison pui loistavasti henkisesti yhä pikkutyttöä muistuttavan nuoren naisen pakoa pahasta maailmasta kohdatakseen vain joitan, joka ei ole yhtää entistä parempaa. Myös Micheal Kearnyn pako asettaa ajatuksia herättävän paradoksin. Mies kun pakenee, jotain edes tietämättä, mistä takaa-ajajassa oikeastaan on kysymys. Lisäksi hän omien uskomustensa perustella koittaa edesauttaa pakoa, vakkei hänen konsteistaan todellisuudessa ole mitään apua. Miksi me ihmiset olemme niin vahvasti ennakkoluulojemme ja muutoksen pelkomme vankeja, että olemma valmiita täysin absurdeihin tekoihin ei-minkään tähden? Jos Risisingin arvioinissa olisi varaa puolikkaille, olis Valo saanut minulta yhden sellaisen lisää. Niin hyvä kirja se kuitenkin hienoisista vioistaan huolimatta on.
Olin lukenut paljon kehuja tästä kirjasta ennen kuin itse luin sen ja olin luettuani vähän pettynyt. Valo oli vain "ihan okei", ei mikään järisyttävä mestariteos. Kerronta useammassa eri aikatasossa on aina virkistävää, mutta välillä kirjoittaja tuntui ns. kompastelevan omassa nokkeluudessaan ja yhden aikatason (vuoden 1999 Lontoon) olisi tästä voinut huoletta pudottaa poiskin. Kirjassa on kuitenkin pääosin hyvä tunnelma ja erityisesti Seria Mau Genlicherin osioissa päästään hyvään vauhtiin, joten annan Valolle kolme tähteä. Pastellikaupunki on silti huomattavasti parempi teos Harrisonilta.