Tämä on oikeastaan ensimmäisiä scifi-kirjojani, joten en tiedä onko kaikki tämän tyyppinen kirjallisuus näin mahtavaa, sillä tämä trilogia oli todella vaikuttava. Ratkaisut ja käänteet olivat niin taitavasti ja melkein aukottomasti rakennettuja, että ne tuntuivat melkein todellisilta. Ihan kevyttä luettavaa tämä ei kuitenkaan ole, ehei. Osa tapahtumista meni minulta sivu suun ja jouduin kysymään niitä saman kirjan lukeneelta isältäni (hah). Päähenkilön näkökulma oli tässä tapauksessa hyvä ja erikoisempi valinta kuin aiemmissa kirjoissa. Näin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää, sekä älykästä tekstiä on vaikeaa löytää. Niin uskon. Suosittelen tarttumaan tähän sarjaan.

Ensialkuun huomautan, että tuo \"Red\" on tässä kirjassa suomenettu ihan \"Punaiseksi\". Samaahan ne tarkoittavat, mutta silti. Tämä kirja oli erittäin hyvä. Ehkä jopa paljon parempi kuin ensimmäinen osa \"13 lahjaa\". Huimiin suorituksiin tämä nyt ei ihan yltänyt, mutta päähenkilö oli tässä kirjassa \"Punainen\" ja hän oli selvästi kiinnostavampi henkilö kuin ensimmäisen kirjan päähenkilö Tanya. Kirjan alku oli hieman sekavahvo, mutta muuttui selkeämmäksi \"Punaisen\" jouduttua erakkonoidan vangiksi. Se, miten \"Punainen\" sai tuhottua erakkonoidan, jää epäselväksi ja syy siihen saadaan vasta ihan loppumetreillä. Voisi olettaa, että koko kirja kertoisi \"Punaisen\" matkasta keijupalatsiin hakemaan veljeään, mutta se on väärä luulo; kirjan pääjuoni alkaa suunnilleen sivulta 330, eli yli puolivälissä. On vaikea sanoa, onko se hyvä vai huono asia, mutta itse kallistuisin tuohon huonon suuntaan. Syynä on se, että kun \"Punainen\", Tanya & Fabian saavat tehtäväkseen etsiä kolmetoista kirottua amulettia jotka ovat piilossa, niin huomataan niiden löytyvän aivan liian helposti. Jokainen piilopaikka josta he etsivät, osoittautuu oikeaksi kuin ihmeen kaupalla. Lisäksi jää vaivaamaan, miksi toiset amuletit oli kirottuja ja toiset ei. Kirjan loppu (johon en siis nyt laske melko laimeaa epilogia) pelasti kaiken. Se oli sydäntäsärkevä ja jotenkin lohdullinen ja eräs olennainen seikka valaisee silloin koko kirjan tapahtumat. Jään innolla odottamaan viimeistä osaa.

Artemis & Holly.. hihihi. Hyvä kirja.

Aivan ihana! Hyvin rakennettu maailma, itseasiassa erittäin hyvin. Päähenkilö Nonna on ihanan erikoinen päähenkilö, jonka päättäväisyyttä ei voi kuin ihailla. Eniten kuitenkin rakastan koko sarjan maagista tunnelmaa- se säilyy loppuun asti. Olin iloinen siitäkin. Ainoa miinus on, että henkilöt menevät aivan sekaisin. Nimet ovat vaikeita ja kuulostavat samoilta & niitä on paljon; luntin niitä kirjan takaa enemmän kuin kerran! Mutta kokonaisuus ratkaisi, eli täydet 5 tähteä tästä ~

Kolme sanaa; Paras Percy Jacksoneista.

Ei sytyttänyt. Tapahtumien arvattavuus, turhan pitkä kerronta ja henkilöiden yksiuloitteisuus ovat tämän kirjan pahimpia kompastuskiviä. Kirjan nimi herätti todella kiinnostukseni ja luettuani kirjan alusta loppuun, totesin, ettei se nyt niin mahdottoman hyvä ollutkaan. Tapahtumien kulku on aika hidasta ja se tylsistytti, vaikka kuvailut ihan hienosti kirjoitettuja olivatkin. Kirja olisi voinut olla vaikka kuinka maaginen- mutta se ei olut sitäkään. Oikeastaan voisin kutsua tätä \"realistiseksi fantasiaksi\".

Mä tykkään! Heti alusta lähtien oleilin Team Keenanissa- jos sitä nyt sillä nimellä voi kutsua. Seth ällötti jotenkin, mutta Keenan oli jotenkin ihanan juonitteleva ja omistuksenhaluinen. Donia oli myös yllättävän tärkeä hahmo ja pidän hänestä tosi paljon vielä kolmannen lukukerran jälkeenkin. Loppu oli ehkä vähän lattea, mutta epilogi pelasti tilanteen. Prologi ei voisi ensimmäisellä lukukerralla sekavampi ollakaan. En tajunnut siitä mitään ekalla kertaa.. olikohan se sen ideakin?

Taattua herkkua PJ-faneille uusilla ihanilla henkilöillä. Ei tosin yllä ihan PJ;den tasolle, mutta tämän kirjan paras juju on siinä, että sivuhahmotkin saavat paljon syvyyttä!

Emily on ihanan omituinen & kirja on ihanan sekava, eikä siitä välillä oikein ota selvääkään. Selkeää luettavaa ja paljon top 13-listoja.. mm.. Erilainen kirja, ei sellainen mitä odottaisi.

Olin yhdessä vaiheessa ihan kamala \"Yön talo-hullu\", mutta nyt kyllästyin sarjaan totaalisesti. Kalonan lähentely ja kolmiodraama oli jotain niin tylsää, että lopetin kirjan kesken, vaikken yleensä tee niin. Ehkä kirja parani loppua kohden, mutta ensimmäinen puolisko sai minut kuolemaan tylsyyteen.. tämän sarjan lukeminen taitaa siis olla minun osaltani ohi. Mutta tuttua yön talo-meininkiä niille, jotka siitä tykkää.

Ei huono, ei huono, muttei paras. Artemiksen huumori (joka on muuten parasta huumoria ikinä) oli jossain kadonneena, mutta Orion sai nauramaan kyllä senkin edestä. Ei tuollainen sovi yhtään Artemiksen tyyliin! Ei yhtään paremmin kuin ne farkut & T-paita joita Artemis lupaa pitää.. Jään odottamaan innokkaana viimeistä osaa.. voi ei.. tää ei saa loppua ! >.<

Luin tämän teoksen vasta äskettäin, vaikka Ilki ihanan olin lukenut jo muutama vuosi sitten. Oikeastaan petyin tähän kirjaan. Itse pidin enemmän ensimmäisen kirjan jännittävästä tunnelmasta ja söpöstä romanssista- ja kyllä- Keenanista. Päähenkilö Leslie jäi minulle tosi kaukaiseksi, eikä hänen tunteisiinsa voinut samaistua. Loppuvaiheiden \"luovuttanut\"-fiilis kun Leslie oli Irialin vallassa, oli masentava ja minun teki mieli jättää kirja kesken. Uusia hahmoja, kuten vaikkapa Ania ei tuotu tarinaan selkeästi ja olin aika paljon sekaisin; kuka on kuka. Irial olisi voinut olla vähän juonittelevampi, kun kerran Pimeyden hovin kuningas oli. Keenan voitti hänet juonittelussa, enkä osaa sanoa onko se hyvä asia. Donia oli unohdettu täysin, mikä harmitti minua ehkä eniten. Ei tämä kuitenkaan huono kirja ollut, ei vain sellainen kuin ajattelin/toivoin.