Mies, jonka kanssa oli turvallista

[b]Mies, jonka kanssa oli turvallista[/b]   Vihreä koppalakki kesät talvet, tai niin ainakin luulisin sanovani, jos olisin tuntenut sinut kauemmin kauemmin kuin yhden kesän, yhden syksyn, talven ja kevään, ja sitten vielä alkukesän ja alkusyksyn, aikaisin saapuneeseen alkutalveen asti.   Mutta en sano, en 'kesät talvet', koska kolmannella viikolla lunta sinä lähdit pois kuolit, enkä minä koskaan oppinut tuntemaan sinua en oikeasti.   Enkä minä olisi varmasti oppinut tuntemaan sinua vielä moneen aikaan, koska olit mies enkä minä miehistä niin piittaa. Mutta olit mies sellaisella tavalla, että olisin minä kyllä opetellut, aikanaan.   Ei varmaan ollut helppoa olla sinä, mutta teit minulle helpoksi kohdata sinut. Olit omissa oloissasi muttet torjuva, otit tilasi muttet vienyt sitä muilta. Montaa sanaa et sanonut, mutta ne olivat mukavia kaikki, huonompanakaan päivänä et antanut muiden kärsiä osastasi ja, luulen, se oli tapaasi olla olemassa, ei erityistä kohteliaisuutta.   Sinun seurassasi oli turvallista olla. Sinun ei tarvinnut näyttää olevasi mies, olit vain. Joko olit jo käsitellyt omat pirusi ja selättänyt ne aikanaan, tai sitten taistelu oli menossa niin syvällä sinussa, ettei siitä toinen ihminen tiennyt mitään ei ainakaan vastatullut vielä tuntematon.   Mutta nyt emme tule tutuiksi. En saa tietää sinusta enää muuta kuin mitä läheisesi minulle kertovat ja vaikka totta ovatkin, ne eivät ole sinun totuutesi.   Sinun totuutesi palaa sukusi maahan käytyään kaukana etelässä. Tultuaan kotiin takaisin, myös, onneksi.   Sen, mitä ehdin sinusta oppia, vien eteenpäin, tulevaisuuteen tulevaisuuteen, jonka olisi pitänyt olla myös sinun. Ajattelen sinua hetkissä, joista luulen että olisit pitänyt.   Vien sinut mukanani tunturille. Muistan sinua joen jäätymistä katsoessani. Seuraavan kerran, kun katson maisemaa, jonka tahtoisin nähdä elokuvissa, minä näen sinut siinä.