Tarina vailla nimeä

(tarinan otsikko on ettei otsikkoa ole... tiedän, järkevää) Eli, Jonneburger olisi ilmoittautumassa tarinankertojaksi. Olen erittäin Hyvä tekstin kautta tapahtuvassa viestinnässä. Mutta tarinani ovat aina huonoja muiden mielestä koska kirjoitan mitä sattuu. Odotettavasti ette tule pitämään näistä ekoista kerroista kun julkaisen Tarinaa vailla nimeä. Tarina jatkuu päivittäin, viikonloppuisin harvoin. Nauttikaa... tai älkää. Mutta muistakaa myös arvostella. Eka työ, tahdon oppiakin jotain [center][b]**varoitus, seuraava kirjoitus sisältää tappavan määrän kirjoitusvirheitä ja epäloogisuuksia. Teitä on varoitettu**[/b][/center] [spoiler]En millään jaksaisi taas vahtityötä. Monta tuntia pelkkää istumista "turvaamassa kansalaisia vaaroilta". Plutossa. Perhana, ei tässä kuppaisessa siirtokunnassa mitään kuitenkaan mitään tapahdu. Aurinkokunnan laidalla. Edes poliittiset kiistat eivät ylety tänne asti. Silti minut, "sekopää" yliluutnantti Mäkinen on laitettu yövuoroon. Aivan kuin normaali Päivävuoro siirtokunnassa ei olisi tarpeeksi, niin pitää vielä toiset 36 tuntia valvoa. Varmasti laittoivat minut tähän vain sen takia koska en pysty olemaan etulinjassa. Perhana. Kun ilmoittauduin kokeellisiin testeihin en odottanut ihan kenttäkokeilua. Puoli vuotta erinäisiä piikkejä ja nyt olen tehokkain sotilas koko ihmisarmeijassa. Miinuksena tosin se että kuulen ääniä ja olen psykopaatti. Pikkuvikoja Mutta mitäpä en tekisi rahan takia. Tästä sitä tulee paljon, taidan viettää puoli viikkoa Ganymedeen jossain yökerhossa. Se unelmista, täytyy hoitaa työ ensin. Otan pistoolini, ja lähden tylsään yöhön. Kaikki menee odotusten mukaisesti. Jännin askare iskee kun autan kissan puusta. Yllätyksekseni saan jotain puuhaa, vanhasta tehdasrakennuksesta kuuluu ääniä. Kuinka tyypillistä. Hento nainen menee pimeään rakennukseen jossa tappaja iskee. Ei tänään, tällä "hennolla" naisella on mukanaan kaksi laserhitsipillistä tehtyä pistoolia. Itse tehdyt ja näppärät. Kolautan oven sisään, ja yllätyksekseni ihmisiä on juuri valossa. -Hei, mitä te täällä teette en saa vastausta. Lähden kävelemään eteenpäin -Kertokaa keitä olette Ennenkuin edes olisin voinut saada vastausta lentää ionilataus pääni ohi. Adrenaalini hyppää nopeasti tappiin ja hyppään suojaan. kierähtäessäni huomaan että Ionitykillä varustettu henkilö on noin 20-vuotias narkkari. Kai pitävät jotain omia pippaloitaan. Ei, ne ovat terroristeja. Huomaan nopeasti pommin heidän takanaan, he aikovat räjäyttää siirtokunnan. Terrorismi on jostain syystä noussut maan siirtokunnissa, mutta että täällä? Plutossa. Suojani, pahvilaatikko, saa yliannostuksen lasersäteitä, pari osuu jalkoihini,ja yksi käteen, mutta olen liian kiihtynyt tunteakseni kipua. Ammun samalla mitalla takaisin, leikkurini räjäyttää etummaiselta reppanalta pään. Pääsipähän pälkähästä. vaihdan nopeasti suojaa. Tällä kertaa tiilitolppaan. Ionitykki laulaa silti, ja lohmaisee aika palan suojastani. Onnistun kuitenkin ampumaan vielä yhden kaverin. Enää ionipyssymies jäljellä, ja alan todella suuttua kun seuraava räjähdys rikkoo kampaukseni. Kokeilen ampua miestä, mutta hänellä on Armeijan suojakilpi. Huonoa mallia kuitenkin se lakkaa pian toimimasta. Päätän ottaa tilanteesta kaiken irti, annan itseni päästä vähän ylikierroksille. Hehän ampuivat minua, annan adrenaliinin virrata. ajatuksenjuoksuni alkaa takkuilla ja alan kävelemään kohti miestä. Olen Tuhoutumaton! Olen VOIMA! Hän yrittää ampua minua, mutta mitäpä se auttaisi. Kun pedon on päästänyt irti sitä ei voi pysäyttää. -Mikä, mikä v*ttu sinä oikein olet?! Et voi vain kävellä tollasen osuman jälkeen! -Minäkö, minä olen sekoitus Tiedettä ja hulluutta. Olen myös viimeinen näky jonka näet! OLEN Galdes Mäkinen! ja sinä olet kuollut alan rusikoimaan terroristia, tunnen kuinka hänen luunsa murtuvat. Tämän takia värväydyin. Annan Raivon hieman laantua jotta saan ajateltua kun uhri näyttää sopivan murealta, mutta ei vielä ole kuollut. -Noh, haluatko kertoa mitä helvettiä teillä tekee Omega-luokan pommi, ja miksi tuhoatte siirtokuntia? Mies näyttää välittömästi herrasmiesmäisemmältä. -Anteeksi, ihastuttava neiti Mäkinen. Mutta pelkäänpä että sen selvittämiseen menee sinullakin hieman kauemmin. Näkemiin Sen sanottuaan hän laittoi käden taskuunsa. Kuulin klikkauksen, ja pommi aktivoitui. -Näkemiin, Galdes. Toivon että seuraavasta tapaamisestamme tulee yhtä viihdyttävä. Pommi räjähti. Tunnen kivun voittavan raivoni, alan pikkuhiljaa menettää tajuntani, ja kaikki sumenee. -Galdes, mites? Oliko liian paha paukku.? -Ei tuo nyt vielä mitään ollut Kaitlyn, on sitä pahempaakin koettu. -Vieläkö jaksat muistuttaa siitä illasta. -Heitit mut humalassa kalliolta alas, melkein murtu jalka! -Onneksi olet tuollainen kestotäti, muuten olisi voinut tulla pipi. Jos ei päässäsi heittäisi olisit jo varmaan presidentistä seuraava. -Kokeellisten huumeiden haittoja, mutta tästä tapauksesta. Mitä oikeastaan kävi. Muistan tappaneeni muutaman terroristin, mutta sitten pommi räjähti. Löysittekö sen vikan ruumiin? -Vikan? Löysimme kaksi päätöntä raatoa. Tarkkaa ammuntaa. -Ei, siellä oli kolmaskin. Joku paremmin pukeutunut. Toivotti vielä hyvää iltaa ennen paukkua. -Löysimme sieltä vain ne kaksi, jos siellä oli kolmaskin hän on kaukana jo. -Perhana. Olisin tahtonut kostaa hänelle. -Aina sama vanha Galdes. Noh, tämä on seitsemäs työssähaavoittumisesi tässä syklissä. Ehkä nyt jo toimisto antaa vapaata. -Antaisikin, en ole käynyt pluton ulkopuolella kuukausiin. Minua jäi kuitenkin vaivaamaan se viimeinen mies, mitä hän tarkoitti sillä että tässä on jotain mitä en tiedä. En kuitenkaan jätä sitä vaivaamaan vaan kävelen pois. Pommi oli paha, katson taakseni ja koko tehdas oli maan tasalla. Ehkä olikin kannattavaa allekirjoittaa kaikki mitä näki. muuten olisin tuon rakennuksen sirpaleissa melkein yhtä monena palasena. Loman paikka[/spoiler]

Olen yhä sitä mieltä, että liika päähenkilön ajatusten mukailu tuntuu häiritsevältä ja haittaa tarinan seuraamista. Yritä kuvailla ympäristöä hiukan enemmän ja lisätä tekstiin ihan kunnon proosaa. Nyt teksti vaikuttaa liian sekavalta.   Lisäksi voisi olla hyvä idea tehdä jo ensi alkuun selväksi, miksi Mäkinen vaikuttaa yli-inhimillisen kestävältä ja selviää suuremmitta vammoitta pommi-iskustakin.

[quote="Vumpalouska" post=5095]Olen yhä sitä mieltä, että liika päähenkilön ajatusten mukailu tuntuu häiritsevältä ja haittaa tarinan seuraamista. Yritä kuvailla ympäristöä hiukan enemmän ja lisätä tekstiin ihan kunnon proosaa ja ympäristön kuvailua. Nyt teksti vaikuttaa liian sekavalta.   Lisäksi voisi olla hyvä idea tehdä jo ensi alkuun selväksi, miksi Mäkinen vaikuttaa yli-inhimillisen kestävältä ja selviää suuremmitta vammoitta pommi-iskustakin.[/quote]Tämä on tosiaan tarkoituksena. Tuppaan kirjoittamaan tarinaa keksimispohjalta, niinpä uusia aspekteja tulee tarinaan hyvin usein. Tämäkin alku voi aikalailla muuttua siiheksi kun julistan stoorin valmiiksi.

Hienoa että sinulta löytyy intoa, etkä anna minkään estää kirjoittamista. Siten hän se pitää mennä, luottaa itseensä ja taitoihinsa. Sinä varsinkin vaikutat olevan hyvin tietoinen siitä, minkä tasoista tekstiä tuotat. Tiedät, että siellä on jotain virheitä joita pitäisi korjata. Nyt jää vain se korjaaminen siis jäljelle.   Sen sijaan että varoitat vain virheistä, niin tee näin: kirjoita teksti ja anna sen hautua parin päivän tai viikon ajan. Sen jälkeen palaa uudestaan sen luokse ja katso mitä olet siitä nyt mieltä. Luet alusta loppuun, korjaat virheet ja epäloogisuudet ja jos haluat, odotat vielä ja sitten vasta julkaiset. Oikolukeminen ja tekstin hiominen on lähes yhtä tärkeää kuin tekstin tuottaminen. Mikään teksti ei ole valmis ensimmäisellä kerralla. Jokainen kirjailija kirjoittaa tekstinsä vähintään pariin kertaan, oli se sitten pelkkiä kirjoitus- ja ajatusvirheiden etsimistä tai sitten kokonaisia juoniosioiden muuttamista.   Ymmärrän, jos tämä ei viehätä. Ei minuakaan, se on yksi vähiten odottamiani kohtia. Mutta siitäkin pääsee yli, vain siten voi kehittyä. Minä kirjoitan itse lähes yksinomaan siten, että keksin matkalla. Kirjoitan romaania sivulla 100 kun tajuan, että hei. Tämähän on hyvä idea. Lähden sitä jatkamaan ja tiedän, että joudun kirjoittamaan alun uudestaan sen takia, mutta se on kirjoitustapani ja pidän siitä. Matkalla keksiminen ei valitettavasti anna lupaa virheisiin (;   Mutta itse tekstistä: Idea oli hauska, mutta oli vaikea sanoa mitä genreä tämä on. Toimintaa, scifiä vai komediaa, vai kaikkea sitä? En tiedä onko se vain minä, mutta odotin päähenkilön olevan mies, tämän voisi kertoa lukijalle aiemmin. Kuten jo mainittu, niin muitakin hahmon ominaisuuksia voisi kertoa. Oli erikoista minkälaiseksi kuvailit Plutoa, vaikutti ihan meidän planeetalta, tästä voisi kuulla lisää. Ideoita juonen varalle näyttää olevan varsin paljon, yritä vain hieman selittää niitä. Nyt olen ängennyt hyvin pieneen tilaan todella paljon asiaa. Kerro enemmän ja rauhallisemmin.   Eli tätä kaikkea vaan lisää (:   Jos jaksat ja viitsit, kävisitkö katsomassa minun tekstini? Sen löytää myös täältä Risingin sivulta; [url=http://www.risingshadow.fi/forum/leirinuotio/1009-kauhunovelli-odotus]Kauhunovelli Odotus.[/url]