Rakastumiset fiktiivisiin hahmoihin

Minä taas en ole koskaan varsinaisesti rakastunut yhteenkään hahmoon pelkän ulkonäön perusteella. Lievästi ihastunut olen ollut ulkonäön ja kehonkielen yhdistelmään Vala Mal Doranissa (Stargate). Vala onkin ehkä ulkoisesti viehättävin hahmo, johon olen tv:ssä/elokuvissa törmännyt. Myös Willow oli Buffyn ensimmäisellä tuotantokaudella älyttömän söpö. Menivät sitten muuttamaan Willowin ulkonäköä, ja lopetin sarjan katsomisen protestina. Toinen samantapainen söpö hahmo oli Beavis & Butt-Headin Daria, paitsi ulkonäkönsä, myös sarkasminsa takia.   Kerran olen lievästi ihastunut "väärää" sukupuolta olevaan hahmoon. Kyseessä on Poppy Z. Briten romaanin Drawing Blood hahmo Zach Bosch, teknisen taituruutensa ja antiautoritatiivisuutensa takia, sekä siksi, että hän suhtautui asiallisesti ja tukevasti traumatisoitunutta homopartneriaan kohtaan.   Mutta nämä kaikki ihastukset ovat olleet huomattavasti lievempiä kuin avausviestissä mainitsemani neljä.

Epäilen, etten kykene eläytymään kuvitteellisiin tuotoksiin niin syvästi, että rakastuisin niissä esiintyviin hahmoihin. Kysehän ei ole nyt siitä, että lukija/katsoja/kuuntelija ihastuu osaa esittävään [i]näyttelijään[/i]. Joskus sitä vain haikesti toteaa: olisipa tuollaisia ihmisiä todellisuudessakin. Hullahdukseni ovat toki täysin epärealistisia mutta kohteena on olemassa oleva ihminen, ei fiktiivinen hahmo.

Oho! sori. Houston on siis yksinketaisesti house of night lempi nimi jota käytän ja tarkoitan niitä miehiä/poikia;-) anteeksi epäselvyys!

Olen ollut ihastunut Resident Evil leffojen päähahmoon Aliceen. Kaunis nainen, ehkä salaa ihannoin itsenäistä ja voimakasta naista...

Ohhohhoo, nyt päästiin asiaan! :lol: Näitä nimittäin meikätytöllä riittää.   1.[b]Sirius Musta[/b] :heart: Kun luin Potterit silloin kolmasluokkalaisena, en hirveästi ajatellut ihastumisia, mutta myöhemmin huomaan olevani korviani myöten rakastunut tähän miekkoseen. Mutta [spoiler]Feeniksen kilta! *itkua*[/spoiler]   2.[b]Farid[/b] :heart: Mustesydämen arabipoika oli ensimmäinen tietoinen ihastus. Kerran näin jopa kaverista unta ja nukuin yhden yön jopa Musteloitsu tyynyn alla, että uni toistuisi. Kyseistä kirjaa joskus pidelleet tietävät, että se oli erittäin epämukava yö. Nykyään kiihkein ihastuminen on lientynyt, mutten ikinä voi unohtaa 12-vuotiaan onnea Farid-kohtauksista. Mulla on pysyvä kirjanmerkki Musteloitusussa Meggien ja Faridin ensisuudelman kohdalla. [spoiler]Meggie valitsi kyllä ihan väärän. Joku Doria? Lievää oksennusta. Farid, tule takaisin :sad: [/spoiler]   3. [b]Aragorn&Legolas[/b] :heart: :heart: (molemmille sydän :lol: ) Laitetaan TSH-miehet samaan. En kyllä osaa valita kumpi on ihanampi. Aragorn kirjojen perusteella, mutta Bloom ja Mortensen on molemmat [i]niiiin[/i] suloisia :heart:   4. [b]Mr. Darcy[/b] :heart: Koska katsoin BBC tv-sarjan ennen kuin luin kirjan, tiesin vallan hyvin miltä Darcy näyttää. Koska Colin Firth. (sain tänään melkein hysteerisen kohatuksen, kun äikäntunnilla katottiin pätkä Y&E:a. Siinä oli Darcy.)   5. [b]Mussovits[/b] :heart: Ihmissusi Gigistä ja Henrystä. Rakastan.   9.[b]Remus Lupin[/b] :heart: Ihmissusista puheenollen, hän meinasi jäädä listalta. Oi ihana Remus, miksi [spoiler]kuolit pois?[/spoiler] :sad:

Onpas mielenkiintoinen keskustelu ja samalla tunnen helpotusta, että kaltaisiani on muitakin (eli meitä, jotka ihastumme/rakastumme fiktiivisiin hahmoihin). Itsekin tunnustan olevani aikamoinen sarjarakastuja. Lähes koko ajan on joku fiktiivinen ihastus menossa. :wink: Lukijana menen aina hyvin syvälle kirjan tapahtumiin ja koen syvästi kaiken, mitä kirjan hahmotkin kokevat.   Rakastumistani on ollut selkeästi ainakin kahta tyyppiä. Saatan rakastua yksinkertaisesti siksi, koska kirjan päähenkilö (joka mahdollisesti on vielä minä-kertoja) rakastuu kirjan aikana. Minä-kerronta tuntuu lisäävän tunteiden kokemisen voimakkuutta. Välillä taas voin rakastua esim. itse minä-kertojaan tai johonkin hahmoon, joka ei ole kirjassa minkään rakkaustarinan osapuolena. Heteronaisena tyypillisesti rakastun miehiin, mutta naishahmoonkin voin ihastua siinä mielessä, että haluaisin olla kuin hän jne.   Kuten tässä keskustelussa joku jo mainitsikin, niin huomaan elokuvia katsellessa ihastuvani yleisemmin hahmon (ts. näyttelijän) ulkonäköön, mutta kirjoja lukiessa ihastus on jotenkin pintaa syvemmällä ja kohdistuu hahmon ajatuksiin, luonteeseen jne. useammin kuin kuvattuun ulkonäköön. Vaikka olen 30-vuotias rouvasihminen, fiktiiviset rakastumisenkohteeni voivat olla minkäikäisiä tahansa eli siinä mielessä eivät noudata todellisen elämän pelisääntöjä. (Ja fantasiakirjoissa eivät välttämättä ole edes ihmisiä...)   Juuri nyt minulla on hassu tilanne päällä: luen nimittäin Enorannan Nokkosvallankumousta ja huomaan olevani ihastunut sen kumpaankin homoseksuaaliin päähenkilöön eri tavoin. Vayuun olen ihastunut, koska jotenkin samaistun häneen enemmän ja tunnen voimakasta sympatiaa häntä kohtaan. Dharaniin taas olen ihastunut siinä mielessä, että hän saisi tulla makuuhuoneeseeni vierailemaan... :tongue:   Kirjallisia ihastuksiani olleet mm.: Nummelan ponitallin Repe Jussila (minäkin!), Tiina-kirjojen Juha, Kuoleman Portti -sarjan Haplo, Belgarionin tarun Garion, Twilightin Edward, Wariksen Pohjankontu-sarjan Troi, Väristyksen Sam, Langenneen enkelin Patch, Nälkäpelin Peeta, Mr. Darcy...   Elokuvaihastuksia: Colin Firth Mr. Darcyna (tietenkin!), TSH:n Aragorn, Tähtien sodan Luke ja Anakin, True Bloodin Eric, Game of Thronesin Tyrion, Harry Potterien Draco Malfoy...   (muok. kirjoitusvirheitä)

Hienoa, että aloittamaani topicciin on tullut näin paljon vastauksia. Vastaukset näyttävät kuitenkin tulleen pääosin heteronaisilta (tai saattaa siellä olla jokunen homomieskin joukossa heteronaiseksi naamioituneena.) Olisi mielenkiintoista, jos heteromiehet, homot ja lesbotkin osallistuisivat keskusteluun. Heteronaisten vastaukset ovat toki edelleen tervetulleita nekin.

Yksi on ylitse muiden: äiti Larkin Oi ihana toukokuu tv-sarjassa. En ole kirjaversioon tutustunut, mutta Pam Ferrisin näyttelemä hahmo sarjassa on kovasti minun makuuni.   Kirjahahmoista mielessä on päällimmäisenä rouva Weasley ja professori McGonagall, sillä luin vastikään Harry Potterit läpi pitkästä aikaa. En niinkään pidä hahmojen elokuvaversioista, mutta kirjoissa saavat ihastusta osakseen.

Amppa, mainitsemasi hahmot eivät vaikuta miltään tavanomaisilta seksisymboleilta. Osaatko selittää taustoja moisille ihastumisille?   EDIT: Jos tälle vanhempien naisten linjalle lähdetään, voisin vielä mainita omista fiktiivisistä ihastuksistani Grace Ironwoodin, tuon päällepäin ankaran, mutta pohjimmiltaan ihmisiä ymmärtävän kristityn psykologin That Hideous Strength -romaanista (C.S. Lewis). Hahmoa käsiteltiin kirjassa melko vähän, ja jos hän olisi ollut keskeisemmässä roolissa, hän olisi hyvinkin saattanut nousta viidenneksi neljän rakastumiseni joukkoon.

Ehkä vähän huijausta, mutta Liikkuvan linnan mummo-Sophie oli kerrassaan ihastuttava. Eipä silti, ei Howlissakaan mitään vikaa ollut :cheesy: (Miyazakin leffaversion ylivoimaisesti pahin vika oli Howlin hahmon turmeleminen :sad:)

[quote="Celestine" post=9313] 2.[b]Farid[/b] :heart: Mustesydämen arabipoika oli ensimmäinen tietoinen ihastus. Kerran näin jopa kaverista unta ja nukuin yhden yön jopa Musteloitsu tyynyn alla, että uni toistuisi. Kyseistä kirjaa joskus pidelleet tietävät, että se oli erittäin epämukava yö. Nykyään kiihkein ihastuminen on lientynyt, mutten ikinä voi unohtaa 12-vuotiaan onnea Farid-kohtauksista. Mulla on pysyvä kirjanmerkki Musteloitusussa Meggien ja Faridin ensisuudelman kohdalla. [spoiler]Meggie valitsi kyllä ihan väärän. Joku Doria? Lievää oksennusta. Farid, tule takaisin :sad: [/spoiler] [/quote]   [spoiler] Kyllä Meggie ihan oikean valitsi. :wink: Doria löytyy tuolta meikäläisen ihkutuslistalta. :lol: [/spoiler]

On sattumaa, että nuo mainitsemani hahmot ovat vanhempia naisia. Jos nyt kuvitellaan että fiktiivisten hahmojen tapaaminen olisi mahdollista, mieluummin tutustuisin heihin lähempänä omaa ikääni. Tiedän, etteivät taida ulkonäkönsä puolesta monenkaan seksikkyys-listalle päätyä, mutta Pam Ferrisin hahmo, sekä mielikuvani Molly Weasleystä ja McGonagallista kuitenkin ovat minun mieleeni. Ovat kaikki fiksuja, vahvoja ja hauskoja naisia. Tuo rakastumis-otsikko on varsin vahvasti ilmaistu, mutta hieman ihastua varmasti saa. :wink:   Edit: Sitä muuten vielä sanon, että kyllä "perinteiset" seksisymbolitkin ovat toisinaan mieleeni, mutta hahmossa - ja tietenkin oikeissa ihmisissä - tärkeintä on oni muu asia, kuin ulkonäkö. Esimerkiksi Tulen ja jään laulun Cersei on kuvattu kirjassa kauniiksi, ja tietenkin ensimmäinen oma mielikuvani hänestä oli kaunis ns. mediaseksikäs nainen - ja sitten tv-sarjaan tutustuessani olin samoilla linjoilla sarjan tekijöiden kanssa: kaunis Lena Headey on erinomainen valinta rooliin. Mutta sitten hahmon persoona. Hyvänen aika, mikä itsekäs, juonitteleva ämmä!

Minäkin olen ollut rakastunut hahmoihin. Joskus niin kovasti, että olen oikeasti melkein toivonut heidät eloon.   Olen ollut rakastunut Death Note-mangan Kiraan. Hän oli niin hiljainen, älykäs, karismaattinen ja kunnianhimoinen. Hänen hahmonsa meni pilalle, kun Mello ja se toinen räkänokka astuivat kuvioihin. Tarina olisi voinut päättyä siihen kun Kira voitti L:n. En ole pystynyt vieläkään lukemaan viimeisen mangan viimeisiä sivuja. Anime-version loppu oli paljon kunniallisempi.   Pidän todella paljon myös Commoduksesta Gladiator-leffoista. Hänessä on vain sellaista syvyyttä ja haavoittuvaisuutta, johon samaistun. Pidän myös Lokista, joka on tuttu mm. Thor-leffoista. Monipuolinen hahmo!

[quote="Niksu" post=11921]Olen ollut rakastunut Death Note-mangan Kiraan. Hän oli niin hiljainen, älykäs, karismaattinen ja kunnianhimoinen. [/quote]   Tavallaan Kira/Light kuuluu tuohon minun suosikkihahmotyyppiini (jollaisista pidän, mutten varsinaisesti ihastele), mutten siltikään pitänyt hänestä. Tarpeeksi kyyninen ja juonitteleva, mutta silti jostain syystä L viehätti tästä parivaljakosta enemmän.     [quote="Niksu" post=11921]kun Mello ja se toinen räkänokka astuivat kuvioihin.[/quote]   Near. :tongue: Ja minä muuten pidin Mellosta. Ehkä tässä vaikuttaa enemmän se miten hahmot on piirretty kuin se millaisia he olivat. [size=2] EDIT: kappas, olen eilen väsyneenä katsonut vastaavani "Millaisista hahmoista pidät/et pidä"-ketjuun... Siitä pieni viestin muokkaus.[/size]

Minäkin muistelen ihastuneeni Sirius Mustaan. Ja Sherlock Holmesiin, ja Neil Gaimanin Sandmaniin, ja moneen muuhun synkeään sankariin. Tyttäreni sanoo olevansa ihastunut Gandalfiin, mutta hän onkin vielä iässä, jossa rakastetaan joulupukkia yli kaiken.

En ole, mutta uniini eksyy liian moni. Jos joku pitäisi nyt nimetä, johon kiinostuisin, jos tapaisin kasvotusten -Eric Northman -Khal Drogo -Armand -Riddic -Crighton (Far Scape, jos joku ei tiedä) -Jant, Komeetta ja Salama (enemmän)

en koskaan tuppaa edes samaistuun tarinan hahmoihin. oli se kuitenkin mikä hyvänsä, niin maailma vie minut mukaansa ja tahdon sen toteutuvan.

Hmm, minulla on kaveri joka varmaan osaisi luetella nämä minun ihastukseni paremmin kuin itse osaan, sen verran ärsyttävä varmaan teinivuosinani olin kaikessa ihkuttamisessani :smile:   1. No se [b]Raistlin[/b]. Ristiriitaisuus ja sisäinen hyvän ja pahan välinen kamppailu jne. Kaikkein eniten viehätyin kuitenkin Raistlinissa hänen heikoista puolistaan, siitä yksinäisyydestä ja sivuutetuksi tulemisen kokemuksista. Pystyin myös hyvin samaistumaan hänen veljeään ja muita kivoja/kauniita/sosiaalisia henkilöitä kohtaan tuntemaansa kateuteen. Itse näen sen kaiken "vähänkö olen paha ja valloitan koko maailman" -uhon pelkkänä kompensaationa tuolle sisäiselle hyljeksityn pikkupojan lohduttomuudelle. Ja se on liikuttavaa se :heart:   2. Noin puolet Anne Ricen kirjojen vampyyrihahmoista, [b]Lestat[/b] ja [b]Louis[/b] nyt etupäässä ja [b]Armand[/b] hyvänä kolmosena. Näissä on vähän samantyyppistä ristiriitaa kuin Raistlinissa. Ja ovathan he ulkoisestikin tosi hottiksia! (tosin tämä nyt tietysti perustuu täysin omiin mielikuviin, mutta jos kirjailija kuvailee hottikseksi niin on se uskottava...)   3. Pakko mainita vaikka menee enemmän leffojen puolelle, mutta Star Warsin [b]Luke Skywalker[/b] oli ylivoimaisesti suurin lapsuuden rakkauteni. Hyväksyttäneen tässä yhteydessä, koska onhan kyseisestä trilogiasta kirjoitettu kirjakin... Minussa yleensäkin herättävät myötätuntoa hahmot joilla on vaikeaa, ja Lukehan joutuu kärsimään aika paljon trilogian aikana. Ja mie osaisin niiiiin hyvin lohduttaa :heart:   4. Lääkäri [b]Stephen Maturin[/b] Patrick O'Brianin historiallisissa meriromaaneissa. Sellainen vähän älykkö nörttityyppi, mukavan erilainen mieshahmo. Olen usein kaiholla muistellut edellistä edellisen Risingin O'Brian -ketjua jostain vuodelta 2005...   5. Harry Pottereissa minua sykähdyttivät aina eniten [b]Remus Lupin[/b] ja [b]Severus Kalkaros[/b], ja jokseenkin päinvastaisista syistä. Lupin oli todella sympaattinen hahmo johon se tietty synkkä salaisuus (enpä nyt spoilaa) toi houkuttelevaa ristiriitaisuutta, Kalkaros taas ylipäänsä oli ehkä koko sarjan moniulotteisin hahmo.   [quote]Olisi mielenkiintoista, jos heteromiehet, homot ja lesbotkin osallistuisivat keskusteluun. Heteronaisten vastaukset ovat toki edelleen tervetulleita nekin. [/quote]   En itse tykkää määritellä suuntautumistani, mutta ihan perusheterona en kuitenkaan itseäni pidä. Siksi tulikin vähän yllätyksenä kun aloin tätä listausta mielessäni tekemään, että nuo kirjaihastukseni ovat pitkälti perinteisesti miehiä. Leffapuolelta löytäisin kyllä hottisnaisia enemmän, ehkä kiinnostukseni siihen suuntaan on sitten enemmän visuaalista luonteeltaan.

Olen lukenut tässä Maamerta uusiksi. Nuori Ged on turhan äkkipikainen tai jotenkin vähän vieras, nuori Tenar liian naiivi tai naiivin kiihkeä - mutta ei hitto, kun tämä pariskunta on vanhennut ja nähnyt elämää, niin hehän ovat aivan ihania yhdessä. :heart:   Jatkoa sarjalle "ihastun pariskuntiin" siis.

Lukiossa olin vähän liiankin tunnettu siitä, että ihastuin fiktiivisiin hahmoihin... ja nyt en edes muista keihin kaikkiin sitten olen mennyt ihastumaan! :tongue:   No okei, Elric Melnibonélainen ja Jarlaxle komeilevat totta hitossa listan kärjessä. Raistlin myös. Oikeastaan, kun mun nenän eteen pisti vaan jonkun hiljaisen, synkän ja mielellään kyynisen tyypin niin se oli siinä.   ...Ja nykyään taidan olla liian nirso... tai ehkä en nirso, mutta ihastun täydellisen noloihin tyyppeihin ottaen huomioon ikäni sun muut... *köhJackFrostViidestäLegendastaköh* Mutta hassua on, että nää mun fiktiiviset ihastumisen kohteet on yleensä miehiä ja harvemmin naisia, vaikka todellisuudessa mun ihastumiset menee just toisin päin. Tosin aina ne ihastukset on ollu aika kyynisiä tyyppejä :lol:   Äh, on se Eric Northman pakko mainita...

en edes muista kuinka moneen henkilöön oon lukiessani ihastunu, mutta ne merkittävimmät kylläkin.   1.Harry Potter, 7-vuotiaana kun luin Viisasten kiven ja pidän Harrya niin fiksuna, rohkeana, taitavana ja tietysti kuvittelin miten Harry saa opastaa itseäni Tylypahkassa kun saan 11vuotiaana oman kirjeeni... :)   2.Aragorn aka Konkari, ihanimpia hahmoja ikinä! Legolaksenkin voisin mainita, koska kyllä sekin sydäntä sykähdytti   3.Eric Northmann True Bloodeista, syötävän ihana niin kirjan sivuilla kun telkkarissakin. Ihanan julma, rakastettava, huumorintajunen, pahis joka sulattaa sydämmen. Samasta sarjasta kyllä Alciedkin saa pointsit   4.Farid Mustesydän-sarjasta, suloinen, vähän eksynyt, Tomusormen varjona luikkiva arabipoika sulatti sydämmen   5.Sirius Musta ja Severus Kalkaros, eritoten ihastuin Severukseen Potter 7:an luettuani, niin ihana! Mielipiteeni henkilöstä koki täyskäännöksen

Miekään en kyllä voi sanoa rakastuvani fiktiivisiin hahmoihin. Sen sijaan miulla on paha tapa yleensä kirjoittaa keskeisimmistä mieshahmoista ns. täydellisiä miehiä, joissa on jotain, mihin ihastuisin itse heti. :smile: Paha tapa se on siksi, että se helposti saa nuo hahmot muistuttamaan jossani määrin toisiaan.

Lisää ääniä Raistlinille, Severukselle ja Silkille. Tunteen voimakkuudesta ei ole epäilystä, mutta rakastumista ja samaistumista minun on vaikea erottaa - eli rakastun jatkuvasti itseeni?. Silkki ja Sametti ovat suosikkipariskuntani, ja kun he saivat toisensa en tosiaan tiedä kumman nahoissa olin, vai molempien. Severuksellekin minulla on puoliso - Remus - kaikki todisteet ovat kirjoissa, kun vain osaa oikein lukea.   Suurimman vaikutuksen ovat tehneet kokonaisten kirja- tai TV-sarjojen hahmot, on enemmän aikaa tutustua kuin yhden kirjan tai elokuvan perusteella. TV-sarjoista voinkin heittää kehiin ennestään mainitsemattomia ja yksi ylitse muiden: Lex Luthor sellaisena kuin hän esiintyy Smallvillessä Michael Rosenbaumin esittämänä. Tässä vaiheessa voinee jo huomata johdonmukaisuutta ihastuksen kohteissani: traagisia, ambivalentteja, älykkäitä, sarkastisia. Ja miehiä, millä lienee paljon sen kanssa tekemistä ettei naishahmoja juuri ole samaistuttaviksikaan.   TV-sarjoista sitten muutama vähemmän traaginenkin: Pyhimys Roger Mooren esittämänä, Lännen tien trail boss Gil Favor (Eric Fleming) ja 21 Jump Streetin poliisi Tom Hanson (Johnny Depp) - viimemainittu taitaa kyllä perustua näyttelijään ja ulkonäköön enemmän kuin hahmoon.   Yksittäisistä elokuvista voisi vielä mainita yhden kaikkea muuta kuin miellyttävän tai seksiobjektiksi kuvatun, mutta sarjassani hyvin loogisen hahmon: Richard III Laurence Olivierin esittämänä (enkä muutoin pidä Olivieriä mitenkään vetävänä).

Lisätäänpä tänne uusin: tohtori House. Erinomaisesti linjassa muihin mainitsemiini. Ei heti, olin nähnyt jaksoja sieltä täältä ja pitänyt kyllä sarjasta ja Housesta, mutta koukkuun jäin vasta aloitettuani alusta enkä sitten voinutkaan lopettaa, vaan täytyi katsoa kaikki 8 tuotantokautta putkeen. Ja kyse on selkeästi Housesta, ei Hugh Lauriesta, joka ei esim. Jeevesin isäntänä tehnyt alkuunkaan vastaavaa vaikutusta.

Väristyksen Sam ja TFIOS:in Gus :heart: