Kirjailija: George R. R. Martin
donroitteri | Lukusali | 750 viestiä | 06.10.2013
Viimeisin KiLLPaTRiCK | 14.10.2024
Risingshadow uudistui!
Darkki | Velhojen ilmoitustaulu | 40 viestiä | 12.09.2024
Viimeisin Darkki | 13.10.2024
HourglassEyes | Lukupiiri | 136 viestiä | 19.11.2023
Viimeisin HourglassEyes | 13.10.2024
Tapaus Juha Vuorinen
12.03.2015
Juha Vuorinenhan siis kirjoitti Juoppohullun päiväkirjat -sarjan ja kuulin joku aika sitten tällaisen väittämän sen tiimoilta ja en tosiaan ole varma onko tämä väittämä totta, mutta se jäi mietityttämään minua.
Juhaa ei kuulemma hyväksytä Kirjailija -liiton jäseneksi koska hänen tuotantonsa ei ole tarpeeksi hyvää ja olen myös kuullut tällaisen väittämän enkä ole tästäkään varma, että liiton jäseneksi hyväksytään ihminen, joka on julkaissut kaksi kaunokirjallista teosta.
Ja nyt edelleen kuulemma Juha ja liitto tappelevat asiasta. Minä olen, jos kaikki nämä väitteeni jotka olen kuullut, ovat totta, täysin Juhan puolella. Hän on julkaissut kaksi kaunokirjallista teosta ja liiton kuuluisi hyväksyä hänet jäseneksi, olivat kirjat sitten mitä tasoa tahansa.
Juhan tuotannosta sanoisin, että minä kyllä yritin lukea hänen ensimmäisen Juoppohullu -kirjansa, mutta minusta se oli ainakin siihen asti mihin jaksoin sinnitellä, auttamattoman tylsä ja jäi siksi kesken ja mietin vieläkin, että pitäisikö minun vielä yrittää lukea hänen tuotantoaan koska se on kuulemma niin suosittua kuitenkin ja jossainhan suosion salaisuuden täytyy aina piillä.
Mitä te muut osaisitte sanoa tästä aiheesta?
Aurelia
Juhaa ei kuulemma hyväksytä Kirjailija -liiton jäseneksi koska hänen tuotantonsa ei ole tarpeeksi hyvää ja olen myös kuullut tällaisen väittämän enkä ole tästäkään varma, että liiton jäseneksi hyväksytään ihminen, joka on julkaissut kaksi kaunokirjallista teosta.
Ja nyt edelleen kuulemma Juha ja liitto tappelevat asiasta. Minä olen, jos kaikki nämä väitteeni jotka olen kuullut, ovat totta, täysin Juhan puolella. Hän on julkaissut kaksi kaunokirjallista teosta ja liiton kuuluisi hyväksyä hänet jäseneksi, olivat kirjat sitten mitä tasoa tahansa.
Juhan tuotannosta sanoisin, että minä kyllä yritin lukea hänen ensimmäisen Juoppohullu -kirjansa, mutta minusta se oli ainakin siihen asti mihin jaksoin sinnitellä, auttamattoman tylsä ja jäi siksi kesken ja mietin vieläkin, että pitäisikö minun vielä yrittää lukea hänen tuotantoaan koska se on kuulemma niin suosittua kuitenkin ja jossainhan suosion salaisuuden täytyy aina piillä.
Mitä te muut osaisitte sanoa tästä aiheesta?
Aurelia
Juha Vuorinenhan siis kirjoitti Juoppohullun päiväkirjat -sarjan ja kuulin joku aika sitten tällaisen väittämän sen tiimoilta ja en tosiaan ole varma onko tämä väittämä totta, mutta se jäi mietityttämään minua.
Juhaa ei kuulemma hyväksytä Kirjailija -liiton jäseneksi koska hänen tuotantonsa ei ole tarpeeksi hyvää ja olen myös kuullut tällaisen väittämän enkä ole tästäkään varma, että liiton jäseneksi hyväksytään ihminen, joka on julkaissut kaksi kaunokirjallista teosta.
Ja nyt edelleen kuulemma Juha ja liitto tappelevat asiasta. Minä olen, jos kaikki nämä väitteeni jotka olen kuullut, ovat totta, täysin Juhan puolella. Hän on julkaissut kaksi kaunokirjallista teosta ja liiton kuuluisi hyväksyä hänet jäseneksi, olivat kirjat sitten mitä tasoa tahansa.
Juhan tuotannosta sanoisin, että minä kyllä yritin lukea hänen ensimmäisen Juoppohullu -kirjansa, mutta minusta se oli ainakin siihen asti mihin jaksoin sinnitellä, auttamattoman tylsä ja jäi siksi kesken ja mietin vieläkin, että pitäisikö minun vielä yrittää lukea hänen tuotantoaan koska se on kuulemma niin suosittua kuitenkin ja jossainhan suosion salaisuuden täytyy aina piillä.
Mitä te muut osaisitte sanoa tästä aiheesta?
Aurelia
12.03.2015
Kuulostaapa omituiselta. Minä en ole miehen teoksia lukenut, mutta todella moni muu on, eli tuntemattomuudesta tai suosion puutteesta ei ainakaan voi olla kysymys. Onhan jokin niistä kirjoista kääntynyt elokuvaksikin, joten kyllä kirjailijaa varmasti aika moni arvostaa. Olen tosin kuullut kylillä puhuttavan, että Vuorisen tuotanto on suunnattu etupäässä Karjala-lippistä pitäville junteille.
Kuulostaapa omituiselta. Minä en ole miehen teoksia lukenut, mutta todella moni muu on, eli tuntemattomuudesta tai suosion puutteesta ei ainakaan voi olla kysymys. Onhan jokin niistä kirjoista kääntynyt elokuvaksikin, joten kyllä kirjailijaa varmasti aika moni arvostaa. Olen tosin kuullut kylillä puhuttavan, että Vuorisen tuotanto on suunnattu etupäässä Karjala-lippistä pitäville junteille.
12.03.2015
irenreV
9 kirjaa, 6 viestiä
Olen lukenut pari ensimmäistä Juoppohullun päiväkirjaa sekä jonkin novellikokoelman. Mielestäni varsin viihdyttävää tekstiä, hyvällä tavalla puhdasta roskaa. En kyllä näe mitään syytä liiton toimintaan, vaikkeivat arvostaisikaan Vuorisen kirjoja, niin tuollainen liitosta poissulkeminen on kyllä varsin törkeää.
AstoretheinOlen tosin kuullut kylillä puhuttavan, että Vuorisen tuotanto on suunnattu etupäässä Karjala-lippistä pitäville junteille.Pitää osittain paikkansa, mutta mielestäni on hienoa, että joku kirjailija onnistuu vetoamaan yleisöön, joka muuten lukisi tuskin mitään muuta kuin halvimman kaljan tarjoushintalappua kaupassa.
Olen lukenut pari ensimmäistä Juoppohullun päiväkirjaa sekä jonkin novellikokoelman. Mielestäni varsin viihdyttävää tekstiä, hyvällä tavalla puhdasta roskaa. En kyllä näe mitään syytä liiton toimintaan, vaikkeivat arvostaisikaan Vuorisen kirjoja, niin tuollainen liitosta poissulkeminen on kyllä varsin törkeää.
[quote="Astorethein" post=30118]Olen tosin kuullut kylillä puhuttavan, että Vuorisen tuotanto on suunnattu etupäässä Karjala-lippistä pitäville junteille.[/quote]Pitää osittain paikkansa, mutta mielestäni on hienoa, että joku kirjailija onnistuu vetoamaan yleisöön, joka muuten lukisi tuskin mitään muuta kuin halvimman kaljan tarjoushintalappua kaupassa.
13.03.2015
Kirjailijaliiton jäsenvaatimukset: ”jäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän julkaisseen vähintään kaksi sellaista, itsenäisesti luotua alkuperäistä suomenkielistä kaunokirjallista teosta, että häntä tuotantonsa taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana.” Hakemukseen liitetään teokset, joiden perusteella hakee jäsenyyttä. ”Hakemusten käsittelyaika voi olla pitkä, sillä kaikki lähetetyt teokset luetaan, ja hakijoita on paljon.”
On tavallista, että jäseneksi ei pääse heti ensimmäisellä yrittämisellä, kun kirjailijan tuotanto vasta hakee muotoaan. Vuorinen ei kuitenkaan ole hakenut uudestaan jäseneksi. Kun Ilta-Pulun haastattelussa muistaa korostaa vielä monen vuoden jälkeen, ettei ole päässyt ”eliittiklubiin”, niin se varmaan uppoaa kohderyhmään.
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2014/10/miljoona-gate-ja-suomalainen-herraviha.html
Itse jäsenkunta vaikuttaa melko tyytyväiseltä liittoonsa. Nuorten- ja viihdekirjallisuuteen suuntautuneelle kirjailijalle jäsenhakemus saattaa kyllä olla turhan jännittävä kokemus.
Jotkut jotka ovat ilmoittaneet etteivät itse liittoon haluaisikaan, ovat ehdottaneet että jäseneksi tulisi hyväksyä jokainen, joka on julkaissut yhden kirjan. Minusta se korostaisi väärin kirjailijan statuksen hankintaa identiteettikysymyksenä. Kulutusyhteiskunta tuottaa kaikenlaisia kirjoja niin paljon, että oikeastaan kuka vain voi olla kirjailija. Killat ja ammattiliitot ovat ikiaikaisesti antaneet esimerkiksi hautausavustuksia jäsenilleen. Kirjailijaliittokin taitaa niin tehdä, vaikka käytännön edunvalvonta onkin muuta. Toiminta siis lähtee tietystä ammatillisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta, vaikka harva elää nimenomaan kirjojen julkaisemisella. Täten kysytään myös taiteellisia perusteluita. Kirjailijatkin haluavat olla kaltaistensa seurassa. Jos jäsenyys riippuisi pelkästään tuotannosta, se voisi kuulostaa samalta kuin Maksa itsesi kirjailijaksi -tyyppisten kustannusliikkeiden tarjoukset. Kirjailija-lehden voi tilata ilman jäsenyyttä.
On tavallista, että jäseneksi ei pääse heti ensimmäisellä yrittämisellä, kun kirjailijan tuotanto vasta hakee muotoaan. Vuorinen ei kuitenkaan ole hakenut uudestaan jäseneksi. Kun Ilta-Pulun haastattelussa muistaa korostaa vielä monen vuoden jälkeen, ettei ole päässyt ”eliittiklubiin”, niin se varmaan uppoaa kohderyhmään.
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2014/10/miljoona-gate-ja-suomalainen-herraviha.html
Itse jäsenkunta vaikuttaa melko tyytyväiseltä liittoonsa. Nuorten- ja viihdekirjallisuuteen suuntautuneelle kirjailijalle jäsenhakemus saattaa kyllä olla turhan jännittävä kokemus.
Jotkut jotka ovat ilmoittaneet etteivät itse liittoon haluaisikaan, ovat ehdottaneet että jäseneksi tulisi hyväksyä jokainen, joka on julkaissut yhden kirjan. Minusta se korostaisi väärin kirjailijan statuksen hankintaa identiteettikysymyksenä. Kulutusyhteiskunta tuottaa kaikenlaisia kirjoja niin paljon, että oikeastaan kuka vain voi olla kirjailija. Killat ja ammattiliitot ovat ikiaikaisesti antaneet esimerkiksi hautausavustuksia jäsenilleen. Kirjailijaliittokin taitaa niin tehdä, vaikka käytännön edunvalvonta onkin muuta. Toiminta siis lähtee tietystä ammatillisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta, vaikka harva elää nimenomaan kirjojen julkaisemisella. Täten kysytään myös taiteellisia perusteluita. Kirjailijatkin haluavat olla kaltaistensa seurassa. Jos jäsenyys riippuisi pelkästään tuotannosta, se voisi kuulostaa samalta kuin Maksa itsesi kirjailijaksi -tyyppisten kustannusliikkeiden tarjoukset. Kirjailija-lehden voi tilata ilman jäsenyyttä.
[url=http://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/jaseneksi/]Kirjailijaliiton jäsenvaatimukset[/url]: ”jäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän julkaisseen vähintään kaksi sellaista, itsenäisesti luotua alkuperäistä suomenkielistä kaunokirjallista teosta, että häntä tuotantonsa taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana.” Hakemukseen liitetään teokset, joiden perusteella hakee jäsenyyttä. ”Hakemusten käsittelyaika voi olla pitkä, sillä kaikki lähetetyt teokset luetaan, ja hakijoita on paljon.”
On tavallista, että jäseneksi ei pääse heti ensimmäisellä yrittämisellä, kun kirjailijan tuotanto vasta hakee muotoaan. Vuorinen ei kuitenkaan ole hakenut uudestaan jäseneksi. Kun Ilta-Pulun haastattelussa muistaa korostaa vielä monen vuoden jälkeen, ettei ole päässyt ”eliittiklubiin”, niin se varmaan uppoaa kohderyhmään.
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2014/10/miljoona-gate-ja-suomalainen-herraviha.html
Itse jäsenkunta vaikuttaa melko tyytyväiseltä liittoonsa. Nuorten- ja viihdekirjallisuuteen suuntautuneelle kirjailijalle jäsenhakemus saattaa kyllä olla turhan jännittävä kokemus.
Jotkut jotka ovat ilmoittaneet etteivät itse liittoon haluaisikaan, ovat ehdottaneet että jäseneksi tulisi hyväksyä jokainen, joka on julkaissut yhden kirjan. Minusta se korostaisi väärin kirjailijan statuksen hankintaa identiteettikysymyksenä. Kulutusyhteiskunta tuottaa kaikenlaisia kirjoja niin paljon, että oikeastaan kuka vain voi olla kirjailija. Killat ja ammattiliitot ovat ikiaikaisesti antaneet esimerkiksi hautausavustuksia jäsenilleen. Kirjailijaliittokin taitaa niin tehdä, vaikka käytännön edunvalvonta onkin muuta. Toiminta siis lähtee tietystä ammatillisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta, vaikka harva elää nimenomaan kirjojen julkaisemisella. Täten kysytään myös taiteellisia perusteluita. Kirjailijatkin haluavat olla kaltaistensa seurassa. Jos jäsenyys riippuisi pelkästään tuotannosta, se voisi kuulostaa samalta kuin Maksa itsesi kirjailijaksi -tyyppisten kustannusliikkeiden tarjoukset. Kirjailija-lehden voi tilata ilman jäsenyyttä.
13.03.2015
StaCa
27 kirjaa, 15 kirja-arviota, 278 viestiä
Thialfi[url=http://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/jaseneksi/] Kirjailija-lehden voi tilata ilman jäsenyyttä.Btw, suosittelen. Se on mielenkiintoinen.
[quote="Thialfi" post=30146][url=http://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/jaseneksi/] Kirjailija-lehden voi tilata ilman jäsenyyttä.[/quote]
Btw, suosittelen. Se on mielenkiintoinen.
15.03.2015
tpi
15 kirjaa, 12 kirja-arviota, 21 viestiä
Olen Juoppohullun päiväkirjan selaillen lueskellut joskus läpi. Yököttävää paskaa. Jos kirjailijaliittoon ylipäätään jotain laatukriteereitä halutaan ylläpitää, niin missään nimessä tämä ei niitä täytä.
Olen Juoppohullun päiväkirjan selaillen lueskellut joskus läpi. Yököttävää paskaa. Jos kirjailijaliittoon ylipäätään jotain laatukriteereitä halutaan ylläpitää, niin missään nimessä tämä ei niitä täytä.
03.04.2015
Vielä tästä aiheesta tämä. Se kuulemani väite, jossa sanottiin, että Kirjailija -liittoon pääsee jokainen kaksi kaunokirjallista teosta julkaissut kirjoittaja ei siis pidä paikkaansa.
No minä jo ajattelinkin, että jos julkaisen kaksi eri kirjaa omakustanteena yhden kappaleen kumpaakin, niin pääsenkö sillä liittoon :D Olisihan se pitänyt arvata ettei se noin vain käy ja minusta onkin todella hyvä, että liitolla on vaatimuksia kirjojen tasosta. :)
Näin ollen, en siis enää ole Juhan puolella vaan liiton, sillä minunkaan mielestäni ainakaan Juoppohullu-sarja ei ole hyvää kirjallisuutta vaikka suosittua onkin.
Aurelia
No minä jo ajattelinkin, että jos julkaisen kaksi eri kirjaa omakustanteena yhden kappaleen kumpaakin, niin pääsenkö sillä liittoon :D Olisihan se pitänyt arvata ettei se noin vain käy ja minusta onkin todella hyvä, että liitolla on vaatimuksia kirjojen tasosta. :)
Näin ollen, en siis enää ole Juhan puolella vaan liiton, sillä minunkaan mielestäni ainakaan Juoppohullu-sarja ei ole hyvää kirjallisuutta vaikka suosittua onkin.
Aurelia
Vielä tästä aiheesta tämä. Se kuulemani väite, jossa sanottiin, että Kirjailija -liittoon pääsee jokainen kaksi kaunokirjallista teosta julkaissut kirjoittaja ei siis pidä paikkaansa.
No minä jo ajattelinkin, että jos julkaisen kaksi eri kirjaa omakustanteena yhden kappaleen kumpaakin, niin pääsenkö sillä liittoon :D Olisihan se pitänyt arvata ettei se noin vain käy ja minusta onkin todella hyvä, että liitolla on vaatimuksia kirjojen tasosta. :)
Näin ollen, en siis enää ole Juhan puolella vaan liiton, sillä minunkaan mielestäni ainakaan Juoppohullu-sarja ei ole hyvää kirjallisuutta vaikka suosittua onkin.
Aurelia
03.04.2015
Lucilla
24 viestiä
En ole Vuorisen tuotantoa lukenut, kun en kuulu hänen kohderyhmäänsäkään, mutta ymmärtääkseni peruste Kirjailijaliiton jäsenyydelle on juurikin laatutaso. Mm. Katariina Souriakaan (ent. Kata Kärkkäinen) ei pitkään hyväksytty jäseneksi, mutten ole lukenut hänenkään teoksiaan, niin en osaa sanoa oliko tämä oikeutettua vai ei. Nykyään hän lienee jo jäsen, ja Kirjailijaliiton hallituksessakin on ihmiset vaihtuneet useaan otteeseen :wink:
En ole Vuorisen tuotantoa lukenut, kun en kuulu hänen kohderyhmäänsäkään, mutta ymmärtääkseni peruste Kirjailijaliiton jäsenyydelle on juurikin laatutaso. Mm. Katariina Souriakaan (ent. Kata Kärkkäinen) ei pitkään hyväksytty jäseneksi, mutten ole lukenut hänenkään teoksiaan, niin en osaa sanoa oliko tämä oikeutettua vai ei. Nykyään hän lienee jo jäsen, ja Kirjailijaliiton hallituksessakin on ihmiset vaihtuneet useaan otteeseen :wink:
03.04.2015
max
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
Skeidaahan Vuorinen kirjoittaa, mutta on tämä sikäli mielenkiintoinen juttu että samatenhan spefi ei joidenkin akateemikkojen mielestä ole Kirjallisuutta.
Skeidaahan Vuorinen kirjoittaa, mutta on tämä sikäli mielenkiintoinen juttu että samatenhan spefi ei joidenkin akateemikkojen mielestä ole Kirjallisuutta.
04.04.2015
Puolikuu
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
Meinasin aloittaa uuden ketjun hieman samaan aiheeseen liittyen, mutta taidankin vastata tänne, koska aihe liippaa niin läheltä.
Luin erästä kirjablogia, jossa oli bloggaus Donna Tarttin teoksesta Jumalat juhlivat öisin. Olin juuri lukenut kirjan tykästynyt siihen valtavasti, kun törmään blogissa tällaiseen kappaleeseen:
[Spoileri - klikkaa]
Kirjoittaja myöntää tämän jälkeen, että ”Kun kirja on samaan aikaan kaunis ja ruma ja sen jälkimaku enemmän kuin pelkkä tarina, puhutaan sellaisesta jäljestä, jonka taide, tässä tapauksessa siis kaunokirjallisuus, jättää.”
Aiemmassa postauksessaan kirjoittaja on tehnyt eron lukuromaanin ja kaunokirjallisuuden välille. Hänestä lukuromaaniin liittyy juonen vahva osuus kielen kustannuksella, siis lukuromaani on kaunokirjallisuutta miellyttävämpää lukea ja siinä on mukaansatempaava juoni. Eräs toinen määritelmä lukuromaanille löytyy täältä. Ei kovin mairitteleva sekään.
Minusta tämä määritelmä on ongelmallinen. Ikään kuin teos, jota on vaikea lukea (ts. juoni ei ole kiinnostava) olisi jotenkin korkeampaa ja parempaa kirjallisuutta. Joidenkin ”kaunokirjallisten mestariteosten” kohdalla tulee lähinnä mieleen tarina keisarin uusista vaatteista. Yleisö ei kehtaa tomppeliksi leimautumisen takia sanoa, että Tristram Shandy on ihan äärimmäisen surkea kirja, joka todennäköisimmin on kirjoitettu vain trollailutarkoituksessa.
Spefi ei tietenkään voi olla kaunokirjallisuutta, ainakaan jos joku pitää siitä. Sen sijaan esim. Ulla-Lena Lundberg, jonka Finlandia-voittajateos Jää on lähinnä tekotaiteellista kuraa, on sitä Kaunokirjallisuutta. Tosin myös yleisö pitää hänestä, syistä joita en ymmärrä.
Itse tienkin olin henkilökohtaisesti närkästynyt siitä, että joku kehtaa (minusta) vähätellä kirjaa, josta pidän. :wink: Mistä vetoa, kyseinen bloggaaja löytyy vielä täältä.
Luin erästä kirjablogia, jossa oli bloggaus Donna Tarttin teoksesta Jumalat juhlivat öisin. Olin juuri lukenut kirjan tykästynyt siihen valtavasti, kun törmään blogissa tällaiseen kappaleeseen:
[Spoileri - klikkaa]
"Lukuromaanipostauksessa olin sitä mieltä, että Jumalat juhlivat öisin on "vain" lukuromaani: sujuva, miellyttävä, upottavalla tavalla koukuttava, elämyksellinen.
Olin nyt lukiessani pitkään samaa mieltä. Tartt kuljettaa tarinaansa johdonmukaisesti tilanteesta seuraavaan. Sitä lukuun ottamatta, että tarinan keskeinen tapahtuma paljastetaan jo alussa, en löydä tarinan rakenteesta mitään erityistä (eikä tuo paljastaminenkaan erityistä ole: muistan ihmetelleeni juuri sitä nuorena Jumalat juhlivat öisin -fanina vanhemmalle ja lukeneemmalle ihmiselle, joka sanoi, ettäsehän on tunnettu tehokeino. Hän kuului kai niihin, jotka pitivät kirjasta vastentahtoisesti, eihän lukuromaanimaisesta myyntimenestyksestä voi pitää). Myöskään sanavalinnoissa tai muussa kerronnan tyylissä ei ollut mitään, joka olisi kiinnittänyt erityisesti huomiotani. (Amerikkalaisille) lukuromaaneille on mielestäni tyypillistä se, että kieli on selkeää mutta yksityiskohtia on runsaasti, asiat selitetään auki pieniä havaintoja myöten."
Olin nyt lukiessani pitkään samaa mieltä. Tartt kuljettaa tarinaansa johdonmukaisesti tilanteesta seuraavaan. Sitä lukuun ottamatta, että tarinan keskeinen tapahtuma paljastetaan jo alussa, en löydä tarinan rakenteesta mitään erityistä (eikä tuo paljastaminenkaan erityistä ole: muistan ihmetelleeni juuri sitä nuorena Jumalat juhlivat öisin -fanina vanhemmalle ja lukeneemmalle ihmiselle, joka sanoi, ettäsehän on tunnettu tehokeino. Hän kuului kai niihin, jotka pitivät kirjasta vastentahtoisesti, eihän lukuromaanimaisesta myyntimenestyksestä voi pitää). Myöskään sanavalinnoissa tai muussa kerronnan tyylissä ei ollut mitään, joka olisi kiinnittänyt erityisesti huomiotani. (Amerikkalaisille) lukuromaaneille on mielestäni tyypillistä se, että kieli on selkeää mutta yksityiskohtia on runsaasti, asiat selitetään auki pieniä havaintoja myöten."
Kirjoittaja myöntää tämän jälkeen, että ”Kun kirja on samaan aikaan kaunis ja ruma ja sen jälkimaku enemmän kuin pelkkä tarina, puhutaan sellaisesta jäljestä, jonka taide, tässä tapauksessa siis kaunokirjallisuus, jättää.”
Aiemmassa postauksessaan kirjoittaja on tehnyt eron lukuromaanin ja kaunokirjallisuuden välille. Hänestä lukuromaaniin liittyy juonen vahva osuus kielen kustannuksella, siis lukuromaani on kaunokirjallisuutta miellyttävämpää lukea ja siinä on mukaansatempaava juoni. Eräs toinen määritelmä lukuromaanille löytyy täältä. Ei kovin mairitteleva sekään.
Minusta tämä määritelmä on ongelmallinen. Ikään kuin teos, jota on vaikea lukea (ts. juoni ei ole kiinnostava) olisi jotenkin korkeampaa ja parempaa kirjallisuutta. Joidenkin ”kaunokirjallisten mestariteosten” kohdalla tulee lähinnä mieleen tarina keisarin uusista vaatteista. Yleisö ei kehtaa tomppeliksi leimautumisen takia sanoa, että Tristram Shandy on ihan äärimmäisen surkea kirja, joka todennäköisimmin on kirjoitettu vain trollailutarkoituksessa.
Spefi ei tietenkään voi olla kaunokirjallisuutta, ainakaan jos joku pitää siitä. Sen sijaan esim. Ulla-Lena Lundberg, jonka Finlandia-voittajateos Jää on lähinnä tekotaiteellista kuraa, on sitä Kaunokirjallisuutta. Tosin myös yleisö pitää hänestä, syistä joita en ymmärrä.
Itse tienkin olin henkilökohtaisesti närkästynyt siitä, että joku kehtaa (minusta) vähätellä kirjaa, josta pidän. :wink: Mistä vetoa, kyseinen bloggaaja löytyy vielä täältä.
Meinasin aloittaa uuden ketjun hieman samaan aiheeseen liittyen, mutta taidankin vastata tänne, koska aihe liippaa niin läheltä.
[url=http://www.lily.fi/blogit/koko-lailla-kirjallisesti/lukuromaanit-mita-suosittelet-mita-luettaisiin-yhdessa]Luin erästä[/url] kirjablogia, jossa oli bloggaus Donna Tarttin teoksesta Jumalat juhlivat öisin. Olin juuri lukenut kirjan tykästynyt siihen valtavasti, kun törmään blogissa tällaiseen kappaleeseen:
[spoiler]"Lukuromaanipostauksessa olin sitä mieltä, että Jumalat juhlivat öisin on "vain" lukuromaani: sujuva, miellyttävä, upottavalla tavalla koukuttava, elämyksellinen.
Olin nyt lukiessani pitkään samaa mieltä. Tartt kuljettaa tarinaansa johdonmukaisesti tilanteesta seuraavaan. Sitä lukuun ottamatta, että tarinan keskeinen tapahtuma paljastetaan jo alussa, en löydä tarinan rakenteesta mitään erityistä (eikä tuo paljastaminenkaan erityistä ole: muistan ihmetelleeni juuri sitä nuorena Jumalat juhlivat öisin -fanina vanhemmalle ja lukeneemmalle ihmiselle, joka sanoi, ettäsehän on tunnettu tehokeino. Hän kuului kai niihin, jotka pitivät kirjasta vastentahtoisesti, eihän lukuromaanimaisesta myyntimenestyksestä voi pitää). Myöskään sanavalinnoissa tai muussa kerronnan tyylissä ei ollut mitään, joka olisi kiinnittänyt erityisesti huomiotani. (Amerikkalaisille) lukuromaaneille on mielestäni tyypillistä se, että kieli on selkeää mutta yksityiskohtia on runsaasti, asiat selitetään auki pieniä havaintoja myöten."[/spoiler]
Kirjoittaja myöntää tämän jälkeen, että ”Kun kirja on samaan aikaan kaunis ja ruma ja sen jälkimaku enemmän kuin pelkkä tarina, puhutaan sellaisesta jäljestä, jonka taide, tässä tapauksessa siis kaunokirjallisuus, jättää.”
Aiemmassa postauksessaan kirjoittaja on tehnyt eron lukuromaanin ja kaunokirjallisuuden välille. Hänestä lukuromaaniin liittyy juonen vahva osuus kielen kustannuksella, siis lukuromaani on kaunokirjallisuutta miellyttävämpää lukea ja siinä on mukaansatempaava juoni. Eräs toinen määritelmä lukuromaanille löytyy [url=http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=6ae3b51e-6faf-454f-b450-280a1fff6507]täältä[/url]. Ei kovin mairitteleva sekään.
Minusta tämä määritelmä on ongelmallinen. Ikään kuin teos, jota on vaikea lukea (ts. juoni ei ole kiinnostava) olisi jotenkin korkeampaa ja parempaa kirjallisuutta. Joidenkin ”kaunokirjallisten mestariteosten” kohdalla tulee lähinnä mieleen tarina keisarin uusista vaatteista. Yleisö ei kehtaa tomppeliksi leimautumisen takia sanoa, että Tristram Shandy on ihan äärimmäisen surkea kirja, joka todennäköisimmin on kirjoitettu vain trollailutarkoituksessa.
Spefi ei tietenkään voi olla kaunokirjallisuutta, ainakaan jos joku pitää siitä. Sen sijaan esim. [b][url=http://www.kirjailijaliitto.fi/edistamiskeskus/kirjailijakuvia/dokumentit/ulla-lena-lundberg/]Ulla-Lena Lundberg[/url][/b], jonka Finlandia-voittajateos [i]Jää[/i] on lähinnä tekotaiteellista kuraa, on sitä Kaunokirjallisuutta. Tosin myös yleisö pitää hänestä, syistä joita en ymmärrä.
Itse tienkin olin henkilökohtaisesti närkästynyt siitä, että joku kehtaa (minusta) vähätellä kirjaa, josta pidän. :wink: Mistä vetoa, kyseinen bloggaaja löytyy vielä täältä.
05.04.2015
Aarni
6 kirja-arviota, 20 viestiä
PuolikuuItse tienkin olin henkilökohtaisesti närkästynyt siitä, että joku kehtaa (minusta) vähätellä kirjaa, josta pidän. :wink:Niin näytät olevan. Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo? Genrekirjallisuudella on toki edelleen vähän alisteinen asema, mutta siitäkin selvitään kun aiemmat sukupolvet kuolevat ja meikäläiset keksivät jotain uutta, mistä taas nuoremmat voivat loukkaantua. Kirjablogit sikseen, jopa kirjallisuuden- ja musiikintutkimuksen puolella spefi ja vanha hevi ovat jo vakavastiotettavia tutkimuskohteita muutenkin kuin sosiologisessa mielessä, joten en ymmärrä miksi kukaan vetäisi hernettä nenään jostain yksityishenkilön blogauksesta.
Enemmän ihmettelen tuota tapaasi niputtaa "kaunokirjallisuuden" ominaisuudeksi kaiken sen, mistä et kirjoissa perusta. Jos kaikki mistä itse pidän, ja sinä et, kuittaantuu "keisarin uusilla vaatteilla", sillä että "pelkään leimautua tomppeliksi" ja luen "tekotaiteellista kuraa", et jätä enää juuri tilaa keskustelulle ja ihan teeskentelevää sivistyneisyyttäni jätän haistattelematta takaisin vaikka syytä voisi olla.
Vai miten olisi jos heittäisit nuo ylimieliset psykologisoinnit huithelvettiin ja puhuttaisiin niistä kirjoista?
PS. Jos teos on vaikea lukea, vika ei aina ole teoksessa.
[quote="Puolikuu" post=31162]Itse tienkin olin henkilökohtaisesti närkästynyt siitä, että joku kehtaa (minusta) vähätellä kirjaa, josta pidän. :wink:[/quote]
Niin näytät olevan. Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo? Genrekirjallisuudella on toki edelleen vähän alisteinen asema, mutta siitäkin selvitään kun aiemmat sukupolvet kuolevat ja meikäläiset keksivät jotain uutta, mistä taas nuoremmat voivat loukkaantua. Kirjablogit sikseen, jopa kirjallisuuden- ja musiikintutkimuksen puolella spefi ja vanha hevi ovat jo vakavastiotettavia tutkimuskohteita muutenkin kuin sosiologisessa mielessä, joten en ymmärrä miksi kukaan vetäisi hernettä nenään jostain yksityishenkilön blogauksesta.
Enemmän ihmettelen tuota tapaasi niputtaa "kaunokirjallisuuden" ominaisuudeksi kaiken sen, mistä et kirjoissa perusta. Jos kaikki mistä itse pidän, ja sinä et, kuittaantuu "keisarin uusilla vaatteilla", sillä että "pelkään leimautua tomppeliksi" ja luen "tekotaiteellista kuraa", et jätä enää juuri tilaa keskustelulle ja ihan teeskentelevää sivistyneisyyttäni jätän haistattelematta takaisin vaikka syytä voisi olla.
Vai miten olisi jos heittäisit nuo ylimieliset psykologisoinnit huithelvettiin ja puhuttaisiin niistä kirjoista?
PS. Jos teos on vaikea lukea, vika ei aina ole teoksessa.
05.04.2015
StaCa
27 kirjaa, 15 kirja-arviota, 278 viestiä
Lukuromaaneista on nyt ollut paljon puhetta kirjablogeissa. Alkaen Leena Lumin blogista ja jatkuen vaikka minne.
Perusongelma on se, että lukijat tuntuvat arvottavan kirjat sen mukaan, ovatko ne viihderomaaneja (huono), lukuromaaneja (vähän parempi) vai Romaaneja (eli Oikeaa Kirjallisuutta).
Perusongelma on se, että lukijat tuntuvat arvottavan kirjat sen mukaan, ovatko ne viihderomaaneja (huono), lukuromaaneja (vähän parempi) vai Romaaneja (eli Oikeaa Kirjallisuutta).
Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?Ei yksittäisellä kirjablogilla olekaan väliä. Useampi taas sen sijaan jo hieman saa painoarvoa. Sitä julkaistaan, mitä kehutaan ja luetaan.
Lukuromaaneista on nyt ollut paljon puhetta kirjablogeissa. Alkaen [url=http://leenalumi.blogspot.fi/2015/03/viihde-ja-lukuromaanin-hiekkaan.html]Leena Lumin blogista[/url] ja jatkuen vaikka minne.
Perusongelma on se, että lukijat tuntuvat arvottavan kirjat sen mukaan, ovatko ne viihderomaaneja (huono), lukuromaaneja (vähän parempi) vai Romaaneja (eli Oikeaa Kirjallisuutta).
[quote]Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo? [/quote]
Ei yksittäisellä kirjablogilla olekaan väliä. Useampi taas sen sijaan jo hieman saa painoarvoa. Sitä julkaistaan, mitä kehutaan ja luetaan.
05.04.2015
Aarni
6 kirja-arviota, 20 viestiä
StaCaLukuromaaneista on nyt ollut paljon puhetta kirjablogeissa. Alkaen Leena Lumin blogista ja jatkuen vaikka minne.Näin on, joten sinne vain tuuttamaan omaa näkemystään. Näinhän kirjallisuuden kenttä on aina toiminut, internet lähinnä tuo osan lobbauksesta näkyviin. Jos se oma juttu ei kiinnosta julkaisijoita, mutta tuntuu että kysyntää olisi, voi vaikka perustaa seuran ja julkaista sen kautta. Jos ei löydy jäseniä niin voi miettiä uudelleen, onko sitä kysyntää.
Perusongelma on se, että lukijat tuntuvat arvottavan kirjat sen mukaan, ovatko ne viihderomaaneja (huono), lukuromaaneja (vähän parempi) vai Romaaneja (eli Oikeaa Kirjallisuutta).Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?Ei yksittäisellä kirjablogilla olekaan väliä. Useampi taas sen sijaan jo hieman saa painoarvoa. Sitä julkaistaan, mitä kehutaan ja luetaan.
"Kaunokirjallisuus" jonkinlaisena elitistisenä instituutiona, joka sulkee genrehommat ulkopuolelle silkkaa pahuuttaan tai siksi että ne ovat oikeasti parempia (juoneltaan kiinnostavampia!), on nykyaikana enimmäkseen paranoiaa. Sen sijaan, että näkee mörköjä kustannusalalla tai kirjallisuusmediassa, kannattaisi alkaa tehdä itse sitä parempaa huomista - yleisöä kyllä on.
[quote="StaCa" post=31172]Lukuromaaneista on nyt ollut paljon puhetta kirjablogeissa. Alkaen [url=http://leenalumi.blogspot.fi/2015/03/viihde-ja-lukuromaanin-hiekkaan.html]Leena Lumin blogista[/url] ja jatkuen vaikka minne.
Perusongelma on se, että lukijat tuntuvat arvottavan kirjat sen mukaan, ovatko ne viihderomaaneja (huono), lukuromaaneja (vähän parempi) vai Romaaneja (eli Oikeaa Kirjallisuutta).
[quote]Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo? [/quote]
Ei yksittäisellä kirjablogilla olekaan väliä. Useampi taas sen sijaan jo hieman saa painoarvoa. Sitä julkaistaan, mitä kehutaan ja luetaan.[/quote]
Näin on, joten sinne vain tuuttamaan omaa näkemystään. Näinhän kirjallisuuden kenttä on aina toiminut, internet lähinnä tuo osan lobbauksesta näkyviin. Jos se oma juttu ei kiinnosta julkaisijoita, mutta tuntuu että kysyntää olisi, voi vaikka perustaa seuran ja julkaista sen kautta. Jos ei löydy jäseniä niin voi miettiä uudelleen, onko sitä kysyntää.
"Kaunokirjallisuus" jonkinlaisena elitistisenä instituutiona, joka sulkee genrehommat ulkopuolelle silkkaa pahuuttaan tai siksi että ne ovat oikeasti parempia (juoneltaan kiinnostavampia!), on nykyaikana enimmäkseen paranoiaa. Sen sijaan, että näkee mörköjä kustannusalalla tai kirjallisuusmediassa, kannattaisi alkaa tehdä itse sitä parempaa huomista - yleisöä kyllä on.
05.04.2015
Puolikuu
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
AarniNiin näytät olevan. Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?Minusta on ihan tervettä kyseenalaistaa kaunokirjallisten teosten asemaa. En ole väittänyt etten pitäisi ”kaunokirjallisuudesta”. Lähinnä haluan kritisoida sitä näkemystä, että jokin klassikon aseman saavuttanut kaunokirjallinen teos, olisi hyvää kirjallisuutta, vain siitä syystä, että se on klassikko. Ikään kuin mikä tahansa teos, joka on jollakin tavalla vaikuttanut kirjallisuuteen ja rikkonut rajoja, olisi hyvä vain sillä perusteella.
Kieltämättä olet oikeassa, yksittäisen ihmisen kannanotosta ei kannattaisikaan närkästyä. Minusta hänen tekemänsä rajanveto oli kuitenkin outo. Eikö lukuromaani kuulu kaunokirjallisuuden piiriin?
Enemmän ihmettelen tuota tapaasi niputtaa "kaunokirjallisuuden" ominaisuudeksi kaiken sen, mistä et kirjoissa perusta. Jos kaikki mistä itse pidän, ja sinä et, kuittaantuu "keisarin uusilla vaatteilla", sillä että "pelkään leimautua tomppeliksi" ja luen "tekotaiteellista kuraa", et jätä enää juuri tilaa keskustelulle ja ihan teeskentelevää sivistyneisyyttäni jätän haistattelematta takaisin vaikka syytä voisi olla.
Vai miten olisi jos heittäisit nuo ylimieliset psykologisoinnit huithelvettiin ja puhuttaisiin niistä kirjoista?
PS. Haistattelit jo, vai voiko tämän lauseen ” PS. Jos teos on vaikea lukea, vika ei aina ole teoksessa.” tulkita muuna kuin vittuiluna?
[quote=Aarni]Niin näytät olevan. Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?
Kieltämättä olet oikeassa, yksittäisen ihmisen kannanotosta ei kannattaisikaan närkästyä. Minusta hänen tekemänsä rajanveto oli kuitenkin outo. Eikö lukuromaani kuulu kaunokirjallisuuden piiriin?
Enemmän ihmettelen tuota tapaasi niputtaa "kaunokirjallisuuden" ominaisuudeksi kaiken sen, mistä et kirjoissa perusta. Jos kaikki mistä itse pidän, ja sinä et, kuittaantuu "keisarin uusilla vaatteilla", sillä että "pelkään leimautua tomppeliksi" ja luen "tekotaiteellista kuraa", et jätä enää juuri tilaa keskustelulle ja ihan teeskentelevää sivistyneisyyttäni jätän haistattelematta takaisin vaikka syytä voisi olla.
Vai miten olisi jos heittäisit nuo ylimieliset psykologisoinnit huithelvettiin ja puhuttaisiin niistä kirjoista?[/quote]
Minusta on ihan tervettä kyseenalaistaa kaunokirjallisten teosten asemaa. En ole väittänyt etten pitäisi ”kaunokirjallisuudesta”. Lähinnä haluan kritisoida sitä näkemystä, että jokin klassikon aseman saavuttanut kaunokirjallinen teos, olisi hyvää kirjallisuutta, vain siitä syystä, että se on klassikko. Ikään kuin mikä tahansa teos, joka on jollakin tavalla vaikuttanut kirjallisuuteen ja rikkonut rajoja, olisi hyvä vain sillä perusteella.
PS. Haistattelit jo, vai voiko tämän lauseen ” PS. Jos teos on vaikea lukea, vika ei aina ole teoksessa.” tulkita muuna kuin vittuiluna?
05.04.2015
Aarni
6 kirja-arviota, 20 viestiä
PuolikuuTotta helvetissä kirjallisuutta pitää kyseenalaistaa ja kritisoida, mutta ei oikein nappaa tuo ajatusten ja motivaatioiden asettaminen kanssalukijoiden päähän sen sijaan että kirjoitettaisiin jostain vähän konkreettisemmasta, ehkä jopa sellaisesta mitä kirjallisuudesta itsestään löytyy.AarniNiin näytät olevan. Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?Minusta on ihan tervettä kyseenalaistaa kaunokirjallisten teosten asemaa. En ole väittänyt etten pitäisi ”kaunokirjallisuudesta”. Lähinnä haluan kritisoida sitä näkemystä, että jokin klassikon aseman saavuttanut kaunokirjallinen teos, olisi hyvää kirjallisuutta, vain siitä syystä, että se on klassikko. Ikään kuin mikä tahansa teos, joka on jollakin tavalla vaikuttanut kirjallisuuteen ja rikkonut rajoja, olisi hyvä vain sillä perusteella.
Kieltämättä olet oikeassa, yksittäisen ihmisen kannanotosta ei kannattaisikaan närkästyä. Minusta hänen tekemänsä rajanveto oli kuitenkin outo. Eikö lukuromaani kuulu kaunokirjallisuuden piiriin?
Enemmän ihmettelen tuota tapaasi niputtaa "kaunokirjallisuuden" ominaisuudeksi kaiken sen, mistä et kirjoissa perusta. Jos kaikki mistä itse pidän, ja sinä et, kuittaantuu "keisarin uusilla vaatteilla", sillä että "pelkään leimautua tomppeliksi" ja luen "tekotaiteellista kuraa", et jätä enää juuri tilaa keskustelulle ja ihan teeskentelevää sivistyneisyyttäni jätän haistattelematta takaisin vaikka syytä voisi olla.
Vai miten olisi jos heittäisit nuo ylimieliset psykologisoinnit huithelvettiin ja puhuttaisiin niistä kirjoista?
PS. Haistattelit jo, vai voiko tämän lauseen ” PS. Jos teos on vaikea lukea, vika ei aina ole teoksessa.” tulkita muuna kuin vittuiluna?
Edit: Myönnän että tuon loppuun isketyn kommentin olisi voinut muotoilla ja sijoittaa toisin, mutta sisällön allekirjoitan täysin. Ymmärrän ja pahoittelen jos se aiheutti pahaa mieltä, ei varsinaisesti ollut tarkoitus.
[quote="Puolikuu" post=31177][quote=Aarni]Niin näytät olevan. Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?
Kieltämättä olet oikeassa, yksittäisen ihmisen kannanotosta ei kannattaisikaan närkästyä. Minusta hänen tekemänsä rajanveto oli kuitenkin outo. Eikö lukuromaani kuulu kaunokirjallisuuden piiriin?
Enemmän ihmettelen tuota tapaasi niputtaa "kaunokirjallisuuden" ominaisuudeksi kaiken sen, mistä et kirjoissa perusta. Jos kaikki mistä itse pidän, ja sinä et, kuittaantuu "keisarin uusilla vaatteilla", sillä että "pelkään leimautua tomppeliksi" ja luen "tekotaiteellista kuraa", et jätä enää juuri tilaa keskustelulle ja ihan teeskentelevää sivistyneisyyttäni jätän haistattelematta takaisin vaikka syytä voisi olla.
Vai miten olisi jos heittäisit nuo ylimieliset psykologisoinnit huithelvettiin ja puhuttaisiin niistä kirjoista?[/quote]
Minusta on ihan tervettä kyseenalaistaa kaunokirjallisten teosten asemaa. En ole väittänyt etten pitäisi ”kaunokirjallisuudesta”. Lähinnä haluan kritisoida sitä näkemystä, että jokin klassikon aseman saavuttanut kaunokirjallinen teos, olisi hyvää kirjallisuutta, vain siitä syystä, että se on klassikko. Ikään kuin mikä tahansa teos, joka on jollakin tavalla vaikuttanut kirjallisuuteen ja rikkonut rajoja, olisi hyvä vain sillä perusteella.
PS. Haistattelit jo, vai voiko tämän lauseen ” PS. Jos teos on vaikea lukea, vika ei aina ole teoksessa.” tulkita muuna kuin vittuiluna?[/quote]
Totta helvetissä kirjallisuutta pitää kyseenalaistaa ja kritisoida, mutta ei oikein nappaa tuo ajatusten ja motivaatioiden asettaminen kanssalukijoiden päähän sen sijaan että kirjoitettaisiin jostain vähän konkreettisemmasta, ehkä jopa sellaisesta mitä kirjallisuudesta itsestään löytyy.
Edit: Myönnän että tuon loppuun isketyn kommentin olisi voinut muotoilla ja sijoittaa toisin, mutta sisällön allekirjoitan täysin. Ymmärrän ja pahoittelen jos se aiheutti pahaa mieltä, ei varsinaisesti ollut tarkoitus.
06.04.2015
max
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
PuolikuuIkään kuin teos, jota on vaikea lukea (ts. juoni ei ole kiinnostava) olisi jotenkin korkeampaa ja parempaa kirjallisuutta. Joidenkin ”kaunokirjallisten mestariteosten” kohdalla tulee lähinnä mieleen tarina keisarin uusista vaatteista. Yleisö ei kehtaa tomppeliksi leimautumisen takia sanoa, että Tristram Shandy on ihan äärimmäisen surkea kirja, joka todennäköisimmin on kirjoitettu vain trollailutarkoituksessa.Tristram Shandy on mielestäni ihan hauska kirja juuri siksi että sehän on oman aikansa trollausta eikä yritäkään olla syvällinen (Tor.comissa on muuten hyvä Shakespeare-bloggaussarja, jossa puhutaan samasta jutusta eli että kaikki vanha ei välttämättä ole Suurta Korkeakirjallista vaan esim. Shakespearella on mielettömästi alatyylisiä vitsejä), mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Tosin täytyy sanoa että Suomen elitismi nyt ei ihan pahinta luokkaa ole. Voittihan He eivät tiedä mitä tekevät juuri Finlandian ja sehän syyllistyy kahteen suureen syntiin eli on sekä lukuromaani että scifiä!
Tosin Suomessa on aika vahva realismin perinne, tympii, ei siksi että niitä sinänsä vastustaisin. Minua se tympii koska se tarkoittaa että suurin osa viihdekirjallisuudesta on dekkareita, mikä on genre jonka kiroan alimpaan helvettiin. Ja tästä realismin vallasta sisuuntuneena suomalainen spefi taas kurottaa mielellään sinne korkeakirjallisuden puolelle. Meillä jää aikalailla välistä pois se alue millä suosikkikirjalijani Sanderson,Rothfuss,Lynch,Butcher ym. operoi eli kevyt mutta laadukas nörttiviihde.
[quote="Puolikuu" post=31162]Ikään kuin teos, jota on vaikea lukea (ts. juoni ei ole kiinnostava) olisi jotenkin korkeampaa ja parempaa kirjallisuutta. Joidenkin ”kaunokirjallisten mestariteosten” kohdalla tulee lähinnä mieleen tarina keisarin uusista vaatteista. Yleisö ei kehtaa tomppeliksi leimautumisen takia sanoa, että Tristram Shandy on ihan äärimmäisen surkea kirja, joka todennäköisimmin on kirjoitettu vain trollailutarkoituksessa.[/quote]
Tristram Shandy on mielestäni ihan hauska kirja juuri siksi että sehän on oman aikansa trollausta eikä yritäkään olla syvällinen (Tor.comissa on muuten hyvä Shakespeare-bloggaussarja, jossa puhutaan samasta jutusta eli että kaikki vanha ei välttämättä ole Suurta Korkeakirjallista vaan esim. Shakespearella on mielettömästi alatyylisiä vitsejä), mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Tosin täytyy sanoa että Suomen elitismi nyt ei ihan pahinta luokkaa ole. Voittihan He eivät tiedä mitä tekevät juuri Finlandian ja sehän syyllistyy kahteen suureen syntiin eli on sekä lukuromaani että scifiä!
Tosin Suomessa on aika vahva realismin perinne, tympii, ei siksi että niitä sinänsä vastustaisin. Minua se tympii koska se tarkoittaa että suurin osa viihdekirjallisuudesta on dekkareita, mikä on genre jonka kiroan alimpaan helvettiin. Ja tästä realismin vallasta sisuuntuneena suomalainen spefi taas kurottaa mielellään sinne korkeakirjallisuden puolelle. Meillä jää aikalailla välistä pois se alue millä suosikkikirjalijani Sanderson,Rothfuss,Lynch,Butcher ym. operoi eli kevyt mutta laadukas nörttiviihde.
06.04.2015
Puolikuu
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
"max"Tristram Shandy on mielestäni ihan hauska kirja juuri siksi että sehän on oman aikansa trollausta eikä yritäkään olla syvällinen (Tor.comissa on muuten hyvä Shakespeare-bloggaussarja, jossa puhutaan samasta jutusta eli että kaikki vanha ei välttämättä ole Suurta Korkeakirjallista vaan esim. Shakespearella on mielettömästi alatyylisiä vitsejä), mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Tosin täytyy sanoa että Suomen elitismi nyt ei ihan pahinta luokkaa ole. Voittihan He eivät tiedä mitä tekevät juuri Finlandian ja sehän syyllistyy kahteen suureen syntiin eli on sekä lukuromaani että scifiä!Onhan myös Decamerone, jota paljon arvostetaan, paikoin hyvinkin roisi. Monet vanhat klassikot, kuten Don Quiote, ovat todella hauskaa luettavaa ja tuntuvat paikoin jopa nykyaikaisilta. Nykyaikaisemmilta, kuin jotkin suomen 1900- luvun alkupuoliskolle sijoittuvat teokset. Joidenkin arvostettujen kirjojen kohdalla minun on välillä vaikea nähdä, miksi ihmiset pitävät niitä hyvinä.
"max"Tosin Suomessa on aika vahva realismin perinne, tympii, ei siksi että niitä sinänsä vastustaisin. Minua se tympii koska se tarkoittaa että suurin osa viihdekirjallisuudesta on dekkareita, mikä on genre jonka kiroan alimpaan helvettiin. Ja tästä realismin vallasta sisuuntuneena suomalainen spefi taas kurottaa mielellään sinne korkeakirjallisuden puolelle. Meillä jää aikalailla välistä pois se alue millä suosikkikirjalijani Sanderson,Rothfuss,Lynch,Butcher ym. operoi eli kevyt mutta laadukas nörttiviihde.Itse pidän dekkareista, ainakin jos ne keskittyvät enemmän arvoituksen ratkaisemaan kuin poliisien henkilökohtaiseen elämään. Itse toivoisin kaunokirjallisuudelta sitä, että se kurottaisi jollain tavalla arkielämän yläpuolelle. Maria Jotunin Arkielämää viehättää joitain ihmisiä, mutta minua ei sitten ollenkaan. Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo tuotti ison pettymyksen, kun kirja käsittelikin enemmän päähenkilöiden parisuhdetta kuin aikamatkustusta.
"Aarni"Edit: Myönnän että tuon loppuun isketyn kommentin olisi voinut muotoilla ja sijoittaa toisin, mutta sisällön allekirjoitan täysin. Ymmärrän ja pahoittelen jos se aiheutti pahaa mieltä, ei varsinaisesti ollut tarkoitus.Never mind, kirjallisuus ymmärrettävästi herättää tunteita. Ja itsekin muotoilin asiani provosoivasti.
[quote="max"]Tristram Shandy on mielestäni ihan hauska kirja juuri siksi että sehän on oman aikansa trollausta eikä yritäkään olla syvällinen (Tor.comissa on muuten hyvä Shakespeare-bloggaussarja, jossa puhutaan samasta jutusta eli että kaikki vanha ei välttämättä ole Suurta Korkeakirjallista vaan esim. Shakespearella on mielettömästi alatyylisiä vitsejä), mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Tosin täytyy sanoa että Suomen elitismi nyt ei ihan pahinta luokkaa ole. Voittihan He eivät tiedä mitä tekevät juuri Finlandian ja sehän syyllistyy kahteen suureen syntiin eli on sekä lukuromaani että scifiä![/quote]
Onhan myös Decamerone, jota paljon arvostetaan, paikoin hyvinkin roisi. Monet vanhat klassikot, kuten Don Quiote, ovat todella hauskaa luettavaa ja tuntuvat paikoin jopa nykyaikaisilta. Nykyaikaisemmilta, kuin jotkin suomen 1900- luvun alkupuoliskolle sijoittuvat teokset. Joidenkin arvostettujen kirjojen kohdalla minun on välillä vaikea nähdä, miksi ihmiset pitävät niitä hyvinä.
[quote="max"]Tosin Suomessa on aika vahva realismin perinne, tympii, ei siksi että niitä sinänsä vastustaisin. Minua se tympii koska se tarkoittaa että suurin osa viihdekirjallisuudesta on dekkareita, mikä on genre jonka kiroan alimpaan helvettiin. Ja tästä realismin vallasta sisuuntuneena suomalainen spefi taas kurottaa mielellään sinne korkeakirjallisuden puolelle. Meillä jää aikalailla välistä pois se alue millä suosikkikirjalijani Sanderson,Rothfuss,Lynch,Butcher ym. operoi eli kevyt mutta laadukas nörttiviihde.[/quote]
Itse pidän dekkareista, ainakin jos ne keskittyvät enemmän arvoituksen ratkaisemaan kuin poliisien henkilökohtaiseen elämään. Itse toivoisin kaunokirjallisuudelta sitä, että se kurottaisi jollain tavalla arkielämän yläpuolelle. Maria Jotunin Arkielämää viehättää joitain ihmisiä, mutta minua ei sitten ollenkaan. Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo tuotti ison pettymyksen, kun kirja käsittelikin enemmän päähenkilöiden parisuhdetta kuin aikamatkustusta.
[quote="Aarni"]Edit: Myönnän että tuon loppuun isketyn kommentin olisi voinut muotoilla ja sijoittaa toisin, mutta sisällön allekirjoitan täysin. Ymmärrän ja pahoittelen jos se aiheutti pahaa mieltä, ei varsinaisesti ollut tarkoitus.[/quote]
Never mind, kirjallisuus ymmärrettävästi herättää tunteita. Ja itsekin muotoilin asiani provosoivasti.
06.04.2015
StaCa
27 kirjaa, 15 kirja-arviota, 278 viestiä
"Kaunokirjallisuus" jonkinlaisena elitistisenä instituutiona, joka sulkee genrehommat ulkopuolelle silkkaa pahuuttaan tai siksi että ne ovat oikeasti parempia (juoneltaan kiinnostavampia!), on nykyaikana enimmäkseen paranoiaa. Sen sijaan, että näkee mörköjä kustannusalalla tai kirjallisuusmediassa, kannattaisi alkaa tehdä itse sitä parempaa huomista - yleisöä kyllä on.Niinhän tässä tehdäänkin, päivittäin. Olen sotkenut sormeni spefikustantamiseen. ;)
Perusongelma vain on, että se suuren yleisön tavoittaminen on ihan oikeasti todella vaikeaa, jos kohdalle ei osu jotain F-palkintoehdokkuutta. Oli sitten genreromaani, viihderomaani tai realistinen romaani. Ja todeta voi, että kahdelle ensinnä mainitulle moisia ei usein tipu... vaikka genreromaaneissakin on toisinaan loistavaa kamaa. Siinä mielessä viimevuotinen Finlandia oli genrekirjallisuudellekin hyväksi.
Ja nyt tosiaan puhun suuresta yleisöstä, niistä joilla on rahaa ostaa ja aikaa lukea, mutta jotka eivät käytä sitä kaikkea aikaansa uusien tuttavuuksien etsimiseen, vaan luottavat nimiin, joihin on aina luotettu tai jotka tuodaan suurilla mainoksilla ja palkintoehdokkuusilla eteen.
Suomessa kirjamyynti on aika polarisoitunutta. Vuoden suosituimpia myydään kymmeniätuhansia, mutta suurin osa kirjoista saa jäädä parin sadan - parin tuhannen kappaleen myyntiin. Joko tai. Kirjan todellisella laadulla ei juuri ole merkitystä. "Oikeasti hyvä kirja löytää kyllä lukijansa" on nykymarkkinoilla silkkaa legendaa.
[quote]"Kaunokirjallisuus" jonkinlaisena elitistisenä instituutiona, joka sulkee genrehommat ulkopuolelle silkkaa pahuuttaan tai siksi että ne ovat oikeasti parempia (juoneltaan kiinnostavampia!), on nykyaikana enimmäkseen paranoiaa. Sen sijaan, että näkee mörköjä kustannusalalla tai kirjallisuusmediassa, kannattaisi alkaa tehdä itse sitä parempaa huomista - yleisöä kyllä on. [/quote]
Niinhän tässä tehdäänkin, päivittäin. Olen sotkenut sormeni spefikustantamiseen. ;)
Perusongelma vain on, että se suuren yleisön tavoittaminen on ihan oikeasti todella vaikeaa, jos kohdalle ei osu jotain F-palkintoehdokkuutta. Oli sitten genreromaani, viihderomaani tai realistinen romaani. Ja todeta voi, että kahdelle ensinnä mainitulle moisia ei usein tipu... vaikka genreromaaneissakin on toisinaan loistavaa kamaa. Siinä mielessä viimevuotinen Finlandia oli genrekirjallisuudellekin hyväksi.
Ja nyt tosiaan puhun suuresta yleisöstä, niistä joilla on rahaa ostaa ja aikaa lukea, mutta jotka eivät käytä sitä kaikkea aikaansa uusien tuttavuuksien etsimiseen, vaan luottavat nimiin, joihin on aina luotettu tai jotka tuodaan suurilla mainoksilla ja palkintoehdokkuusilla eteen.
Suomessa kirjamyynti on aika polarisoitunutta. Vuoden suosituimpia myydään kymmeniätuhansia, mutta suurin osa kirjoista saa jäädä parin sadan - parin tuhannen kappaleen myyntiin. Joko tai. Kirjan todellisella laadulla ei juuri ole merkitystä. "Oikeasti hyvä kirja löytää kyllä lukijansa" on nykymarkkinoilla silkkaa legendaa.
06.04.2015
StaCa
27 kirjaa, 15 kirja-arviota, 278 viestiä
Ja jatketaan nyt vielä pikkuisen, ihan rehellisen henkilökohtaisella tasolla: minusta olisi ihanaa, jos viihdekirjallisuus saisi enemmän tilaa ja arvostusta. Ei pelkästään naistenlehtijulkisuutta ja noloja "luinhan mä sen" -ajatuksia, vaan ihan oikeasti esim. kirjallisuuspalkintoja. Ison maailman tyyliin.
Viihdekirjallisuuteen kun, kuten muihinkin lajeihin, mahtuu myös hienoja, ajatuksia herättäviä kirjoja. (Ja niitä huonoja, sanoi hän äänellään, joka kuulosti aivan kypsiltä persikoilta.)
Viihdekirjallisuuteen kun, kuten muihinkin lajeihin, mahtuu myös hienoja, ajatuksia herättäviä kirjoja. (Ja niitä huonoja, sanoi hän äänellään, joka kuulosti aivan kypsiltä persikoilta.)
Ja jatketaan nyt vielä pikkuisen, ihan rehellisen henkilökohtaisella tasolla: minusta olisi ihanaa, jos viihdekirjallisuus saisi enemmän tilaa ja arvostusta. Ei pelkästään naistenlehtijulkisuutta ja noloja "luinhan mä sen" -ajatuksia, vaan ihan oikeasti esim. kirjallisuuspalkintoja. Ison maailman tyyliin.
Viihdekirjallisuuteen kun, kuten muihinkin lajeihin, mahtuu myös hienoja, ajatuksia herättäviä kirjoja. (Ja niitä huonoja, sanoi hän äänellään, joka kuulosti aivan kypsiltä persikoilta.)
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Tapaus Juha Vuorinen