Scott Lynch
Scott Lynch on syntynyt Saint Paulissa Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa 1978. Lynch asuu nykyisin Massachusettsin osavaltiossa vaimonsa, kirjailija Elizabeth Bearin kanssa. Hän on työskennellyt tiskaajana, tarjoilijana, www-suunnittelijana ja toimistotyöntekijänä. Hän on toiminut aktiivisesti vapaapalokunnassa.
Lynchin esikoisromaani Locke Lamoran valheet (2006) on rikostarina fantasiamaailmassa ja se sijoittuu kanavien halkomaan kaupunkiin. Kirja avaa Herrasmiesroistot-sarjan, mutta toimii myös itsenäisenä romaanina. Suomalainen kustantaja ei ole suomentamassa sarjaa enempää.
Lue lisää ...
Lynchin kirjallisiin innoituksen lähteisiin kuuluvat erityisesti Matthew Woodring Stover ja Fritz Leiber. Lynch kirjoitti esikoisteostaan neljän ja puolen vuoden ajan. Ilmestyessään romaani oli yksi vuoden puhutuimmista fantasiakirjoista. Teos sai kehuja muun muassa George R. R. Martinilta ja Hal Duncanilta ja voitti SF- ja fantasiakirjallisuuteen erikoistuneiden internet-sivustojen SF Siten ja SFFworldin järjestämät äänestykset vuoden parhaasta kirjasta. Kirjan käännösoikeudet on myytiin 17 kielelle. Suomennos oli ehdokkaana Tähtifantasia-palkinnon saajaksi.
Lynchin kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2. Toimittaneet Jukka Halme, Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ, 2009.
Scott Lynch oli Finncon 2014:n erikoisvieras. Kuva: Kati Clements.
Mä edelleen elättelen toivoa Locke Lamoran suomentamisen jatkamisesta (ja miksei pokkariversion ottamisestakin ykkösosasta), jos maailmalla Lynch päätyisi aiempaa suurempaan nosteeseen. Kuten jos LL:n filmatisointi saataisiin käyntiin tai jotain vastaavaa :tongue:. Ei se nyt ihan mahdotonta olisi Game of Thronesin osoittauduttua menestykseksi.
Samalla avaa hyvin miehen ajatuksia fantasian kirjottamisesta. Nosti ainakin mun silmissä miehen pisteitä. :D
Lynch sanoi viikko sitten eräässä blogissa, että The Thorn of Emberlainin pitäisi ilmestyä ensi syksynä. Hän antoi samalla ensimmäisen juonitiivistelmän kirjasta. TToE käynnistyy puoli vuotta edellisen osan lopetuksen jälkeen.
Sain tänään loppuun The Republic of Thievesin, joka oli taas muistutus siitä, miksi Scott Lynch on yksi suosikkikirjailijoistani[*]. Annoin teokselle neljä ja puoli tähteä enkkupuolen tietokannassa. Vaikka Scott kirjoittaa puhdasta viihdettä, on tyyli kaukana "perusfantasiasta". Minusta kirja oli kaiken odotuksen arvoinen, ja Lynchin dialogia sekä proosaa voisi lukea loputtomasti. Mutta TRoT saattoi silti olla vähän heikompi kuin kaksi edeltäjäänsä. Vertailua vaikeuttaa se, etten ole ottanut uusintakierrosta Herrasmiesroistojen aiemmista osista. Locke Lamoran valheet luin yli kuusi vuotta sitten. Onneksi TRoT:n puolivälistä löytyi kertaus sen tapahtumista.
TRoT on rakenteeltaan Lynchin kunnianhimoisin kirja tähän mennessä. Löytyihän avausosastakin paljon takaumia, mutta nyt kirjailija kuljettaa rinnakkain kahta juonta eri aikatasoilla. Mielestäni molemmat olivat yhtä kiinnostavia. Lynch väittää kehittyneensä viime vuosina kirjoittajana, ja hänen mukaansa aiemmin ilmestynyt TRoT olisi ollut lopullista versiota selvästi heikompi. Kun yritin vertailla muistikuviini edellisistä osista, niin teksti tuntui hiotummalta.
Ymmärrän Lynchin uutuutta kohtaan esitetyn rankankin kritiikin. Jos takauman teatterijuoni ei kiinnosta ja kaipaa vaikka edellisten osien taistelukohtauksia, voi TRoT jättää kylmäksi. Itse olen suorittanut yliopiston englanninopinnoissa kurssin, jossa käytiin tarkasti läpi yksi Shakespearen näytelmistä alkukielellä. Otteita Lynchin keksimästä Varkaiden tasavallasta luki siis mielellään. Loput pohdinnastani spoilerimerkinnän takana:
[Spoileri - klikkaa]
Lady Patience oli myös onnistunut uusi hahmo. Lynchiä pitää kiittää siitä, että hän mullisti maagien tilanteen täysin. Maailma ei pysy staattisena, mikä on aina hyvä juttu. Esittelytekstin perusteella seuraavassa osassa nähdään taas uusi kaupunki ja uusi huijausjuoni. Tähän asti kirjailija on onnistunut pitämään kuvion tuoreena.
[*] Nostan Lynchin esimerkiksi Joe Abercrombien yläpuolelle, vaikka britti on onnistunut samalla ajanjaksolla julkaisemaan useita erinomaisia romaaneja.
Sanoin viestissäni, että TRoT oli varmaankin kahta edeltäjäänsä heikompi, mutta en maininnut syytä. Minusta juoni ei vain ollut yhtä kiinnostava, vaikka muilla osa-alueilla kirja saattoi parantaa.
Missasin marraskuun alussa julkaistun pitkän Lynchin haastattelun. Kirjailija puhuu spoilaavasti TRoT:sta ja tulevista tapahtumista, joten tätä ei kannata tarkistaa, jos ei ole lukenut Varkaiden tasavaltaa. Haastis jatkuu toiselle alasivulle. The Thorn of Emberlain keskittyy Lynchin mukaan sotaan, "this book is all about the war". Lainaus yhdestä kysymyksestä ja vastauksesta:
So how much of the main story in the present, and the history do you have planned out already?
Ninty-five percent of it. I know where they’re going, I know what happens to them, I know what happens in the end, I know how they feel about it, and I know how it all wraps up.
EDIT: Kirjailijan tuoreiden twiittien perusteella TToE ei ole vielä valmis.
Wowza. LIES and RED SEAS are getting a fresh round of American reprints (mass market formats).
That makes grappling with their baby sibling, THE THORN OF NGGGGGGH GOD WHY AREN'T YOU DONE YET, a bit sweeter.
This will be one of two Locke Lamora books released in 2014… Yep. You read that right: two!Fantasy-Faction on yleensä luotettava sivusto, mutta epäilen silti tätä tietoa. Aiemmin on kerrottu, että Gollancz saa julkaista yhteisniteen vasta 18 kuukautta Subterranean Pressin laitosten jälkeen. Britti-Amazon antaa TBatK:n ilmestymisajaksi maaliskuun 2015.
Toisaalta nopeutettuun ilmestymiseen olisi hyvä syy, sillä Lynch muokkasi The Mad Baron's Mechanical Atticin ja The Choir of Knivesin tapahtumaan The Republic of Thievesin jälkeen. Gollancz-kustantamolle voisi olla hölmöä julkaista aluksi The Thorn of Emberlain ja sitten perään pienoisromaanien kokoelma, joka sijoittuu ajallisesti ennen sarjan neljättä osaa.
EDIT: The Wertzone -blogin mukaan The Bastards and the Knives ilmestyy tämän vuoden loppupuolella.
FINNCONEhkä pitäisi käydä Finnconissa toista kertaa elämässäni... En kyllä tiedä, minkälaista ohjelmaa Lynchille tulee, sillä hän ei ole virallinen kunniavieras.
Jyvaskla, Finland | July 11-13
Sivukirjasto-blogi arvioi The Republic of Thievesin.
Kirja alkoi mielestäni hyvin jännittävästi, keskivaiheilla tapahtui jonkun verran hyytymistä ja lopussa sitten kerronta taas piristyi. Lopetusasetelma oli mielestäni hyvin onnistunut; ei mitään turhauttavaa cliffhangeria, vaan asiat vietiin asiallisesti päätökseensä, mutta niin että pakka on nyt mukavasti sekaisin ja neljänteen kirjaan on odotettavissa kaikkea jännää.
Republic oli niin ikään monissa kohdin todella hauskaa luettavaa. Lynch on edelleen erinomainen kirjoittamaan nokkelaa dialogia ja hihittelinkin muutamissa kohdissa ihan ääneen, mitä tapahtuu minulle aika harvoin. Sen sijaan takaumien käytössä ei Lynch kuitenkaan tällä kertaa onnistunut mielestäni yhtä hyvin: esimerkiksi ykkösosaan verrattuna takaumat keskeyttivät nyt häiritsevämmin pääjuonen kerrontaa eivätkä sisältönsä puolesta tukeneet sitä niin hyvin. Nyt kokonaisuudesta tuli hiukan hajanainen vaikutelma. Silti olen toki iloinen, että takaumia oli mukana - varsinkin kirjan alkuosan takaumat olivat mielenkiintoisia.
Spoileritagien alla sitten hajanaisia mietteitä.
[Spoileri - klikkaa]
Mistä pääsemmekin seuraavaan - ja kenties kirjan suurimpaan - ongelmaan: vaalikamppailu oli pliisu. Odotukseni olivat eittämättä kohtalaiset, sillä mä pidän poliittisesta juonittelusta ja ajattelin Lynchin kykenevän kehittämään kaikenlaisia jänniä kiemuroita, mutta kauan kaivattu Locke & Jean vs. Sabetha -asetelma päätyikin tarkoittamaan enimmäkseen vain sarjaa erilaisia kolttosia puolin ja toisin. Luulisi kyllä, että mestaristason huijarit pystyisivät parempaan kuin tuollaiseen harmittomaan pelleilyyn. Jos ei äänestäjiin kerta pystytty tuon enempää vaikuttamaan, niin itse äänestystilaisuutta tai ääntenlaskentaa olisi vaikka voitu jotenkin peukaloida. Luulen, että mikäli Lynch olisi keksinyt vaaleihin jotain kunnon juonittelua, iskuja ja vastaiskuja, niin tuo vakavan uhan puute ei olisi häirinnyt niin paljoa. Esimerkiksi ykköskirjassa Locken ja kumppaneiden yritys huijata don Salvaraa oli mielestäni jännittävä ihan itsessään. Grey Kingin mukaantulo tarinaan paransi toki tilannetta, mutta ei ollut välttämätön tekemään kirjasta mielenkiintoista. Kakkoskirjassa ei ollut yhtä jännittävää huijausoperaatiota meneillään, mutta myrkytys toi jännitysmomenttia mukaan. Nyt sitten puuttui sekä jännittävä huijaus että jännittävä uhka.
Sabetha sen sijaan oli mielestäni ihan onnistunut hahmo. Yritin olla odottamatta liikoja, mutta tietysti sitä nyt edellisten kirjojen pohjalta jonkinlaisia odotuksia oli päässyt muotoutumaan. Kovin selvää kuvaa Sabethan taidoista rikoksen ja huijauksen poluilla en Karthainin-juonikuviosta saanut irti (koska vaalitaisto meni sellaiseksi pelleilyksi), mutta takaumissa Sabetha ja hänen persoonansa tulivat paremmin esille. Jonkun verran itseäni ehkä kuitenkin häiritsi Sabethan temperamenttisuus/oikullisuus/tms - se on yksi pahimmista kliseistä naishahmojen kohdalla ja useimmiten jokseenkin ärsyttävä luonteenpiirre - mutta jos Sabethaa vertaa vaikka Rothfussin Dennaan, niin huomattavasti paremmin Lynch suoriutui.
Pidin myös siitä, että Locken tunteet Sabethaa kohtaan saivat selvän häiriintyneen viban. Mua häiritsi Locken pakkomielteisyys jo ykköskirjassa ja annoin siitä Lynchille mielessäni miinusta (kuvittelin, että Lynch yritti kirjoittaa jotain eeppistä suurta rakkautta), mutta nyt täytyy myöntää, että tuomitsin liian hätäisesti. En kuitenkaan ollut Republicia lukiessani tyytyväinen siihen, miten suuren osan Locken ja Sabethan ihmissuhdekuviot saivat - etenkin kun takaumat Esparaan saapumisen jälkeen tuntuivat vain toistavan sitä samaa lemmentilanteen tunnustelua mitä Karthainissakin oli meneillään.
Mutta kirjan alkuosan takaumat olivat siis erinomaisia, ehkäpä kirjan parasta antia - oli oikein hauska päästä takaisin Camorriin ja nähdä tuttuja hahmoja, kuten Chains, Nazca ja Sanzan kaksoset. Mutta Esparan-tapahtumat eivät jostain syystä oikein jaksaneet kiinnostaa, vaikka sinänsä teatterikiertue aiheena ei vaikuta huonolta. Onneksi kerronta piristyi huomattavasti aatelismiehen kuolemaa seuranneen sotkun myötä. Pitää varmaan seuraavalla lukemisella tutustua tarkemmin esitetyn näytelmän repliikkeihin ja juonikuvioihin, nyt lähinnä vain silmäilin ne läpi. Varmaan niissäkin on jotain sisältöä kun Lynch kerta niitä niin paljon sisällytti tarinaan.
Patience oli tosiaan hyvä hahmo (en voinut olla suomentamatta päässäni hänen nimeään Mielenmaltiksi, vaikka matamit aika erilaisia ovatkin :D). Pidin myös siitä, kuinka jotkut hänen oudoksuttavammat temppunsa saivat kuitenkin lopussa selityksensä - esimerkiksi vaikka alun infodumppaus bondsmageista Lockelle ja Jeanille, mä ihan tosissaan ajattelin Lynchin käyttävän siinä Patiencea vain välineenä lukijalle tarpeellisten faktojen selostamiseen, enkä osannut kuvitellakaan, että Patiencella oli omat syynsä olla niin avomielinen.
Falconeriin suhtautumiseni on sitä vastoin hiukan kaksipiippuinen. Toisaalta on tavallaan hauskaa, että ensimmäisen kirjan sivupahis nousee nyt suurempaan pahisluokkaan - mä luulin, ettei hänestä enää mitään tulla kuulemaan - mutta toisaalta Falconerin paluu ei ollut kauhean vakuuttava. Hän näyttäytyi vähän sellaisena kliseisenä mua hahah hah haa -pahiksena. Mutta aina voi toivoa, että Falconer oli vain sekaisin pitkästä horroksesta ja saa vähän persoonallisuutta seuraavassa (seuraavissa?) kirjassa.
Kaksipiippuinen on myös suhtautumiseni Locken syntyperään liittyviin paljastuksiin. Mä pidin kovasti siitä, kun Locke esiteltiin periaatteessa ihan tavallisena (joskin poikkeuksellisen kyvykkäänä) varkaana/huijarina. Nyt hän sitten onkin uudelleensyntynyt mahtimaagi - toki tilannetta tasoittaa se, ettei Lockella tässä uudessa ruumiissa ole maagisia kykyjä ja että koko operaatio oli alun perinkin mustaa magiaa & epäilyttävää touhua kaikin puolin ja että nyt meillä on päähenkilönä jonkinlainen nekromantikko... mutta fantasiassa on muutenkin niin paljon toinen toistaan ihmeellisempiä sankareita, joten en ainakaan näin lyhyen sulattelun jälkeen voi olla täysin tyytyväinen tähän uuteen Lockeen, vaikka hänen tavisstatuksensa häivytettiinkin synkän twistin kautta.
En muuten ole ihan varma, että tajusinko oikein lopussa paljastetun maalauksen merkityksen. Onko se nyt sitten niin, että Sabetha näytti aivan Lamor Acanthuksen vaimolta, kun Locke kerta ei muistuttanut lainkaan kyseistä herraa? Tarkoittaako se, että Lamor A. onnistui herättämään vaimonsa henkiin (tai luomaan jonkun sortin kloonin tms.) ennen kuin hän itse siirtyi Locken ruumiseen?
[Spoileri - klikkaa]
Minäkin ymmärsin maalaus-kohdan samalla tavoin. Mutta Westeros-foorumilla esitettiin kiinnostava teoria. Sen mukaan Sabetha tunnisti maalauksesta äitinsä, mikä tarkoittaa, että hän on Lamor Acanthuksen tytär. Sabetha pakeni paikalta, koska hän tajusi olleensa suhteessa "isänsä" kanssa. Lynchin kotisivuilla sanotaan sarjan päätösosan lyhyessä esittelyssä:
In the end, none of us can outrun our past.http://www.scottlynch.us/books.html#inherit
Ehkä tämä on viittaus siihen, että Patiencen Acanthus-tarina on aito. Minusta Falconerin paluu oli hyvä juonikuvio. Pitää vielä antaa Lynchille kehuja taikuuden kuvaamisesta.
The Thorn of Emberlainin muokkaaminen on yhä kesken, Lynch twiittasi alkuviikosta:
Listening to Paul Leonard-Morgan's DREDD soundtrack while working on THORN OF EMBERLAIN. Could cause some interesting genre wire-crossing.
Aika mielenkiintoinen tosiaan tuo Westerosilla kehitetty teoria. Täytynee kuitenkin tunnustaa, ettei mulla ole minkäänlaista mielikuvaa Acanthuksen tyttärestä - kaikkea sitä näemmä ohittaa/ehtii hetkessä unohtaa.:blush: Ja nyt vasta havahduin tajuamaan, että Sabethan varhaislapsuus on vielä ihan hämärän peitossa, joten kyllä sinne kaikenlaisia isäpappoja tai äitimuoreja sopii tunkea. Mä jotenkin kuvittelin, että koska Sabetha oli orpo, niin hänellä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa vanhemmistaan... :blush:
Tosin mielestäni Sabethan kaltaiselle henkilölle riittää syyksi liueta paikalta pelkästään tieto siitä, että hän on henkiin herätetty ruumis. Onhan sellaisessa hiukan sulattelemista kenelle tahansa.
No, saas nähdä, onko kumpikaan teoria oikea :cheesy:
Uskon kyllä Patiencen tarinan olevan aito. Se vain on epäselvää, että kertoiko hän kaiken olennaisen siitä mitä tiesi. Puhumattakaan siitä, että aika paljon oli hänellekin epäselvää.
Ja minäkin tykkäsin taikuuden kuvaamisesta ja ylipäätään bondsmagien kulttuurin/elämäntavan avaamisesta.
JussiFantasy-Factionin uuden artikkelin mukaan kahden pienoisromaanin kokoelma The Bastards and the Knives ilmestyy tänä vuonna.
JussiFantasy-Faction on yleensä luotettava sivusto, mutta epäilen silti tätä tietoa. Aiemmin on kerrottu, että Gollancz saa julkaista yhteisniteen vasta 18 kuukautta Subterranean Pressin laitosten jälkeen.Asiasta on saatu lisävalaistusta. Lynchiltä kysyttiin perjantaina Twitterissä, ilmestyykö TBatK nyt maaliskuussa. Vastaukset:
No, I'm sorry. That book, as listed there, does not exist.
It does not exist and will not for years. It is an accidental listing that stores and databases won't stop listing.Ehkä Subterranean Press julkaisee pienoisromaanit erillisinä niteinä myöhemmin tänä vuonna. Ilmeisesti The Thorn of Emberlain on yhä kesken, sillä Lynch twiittasi perjantaina:
Seriously. These characters. They are why I have a headache. GO TOWARD THE END OF THE BOOK, YOU SHITS. GO TOWAAAAARRRRRRD THE END.The Republic of Thievesin pokkarilaitos ilmestyy Yhdysvalloissa heinäkuun lopulla. Edelweiss-katalogissa sanotaan pokkarin kohdalla:
MORE LOCKE STILL TO COME: We now own the next two books in the series, and expect the next book, The Thorn of Emberlain, to publish in Fall 2014."We now own the next two books" viittaa siihen, että amerikkalaiskustantaja hankki oikeudet sarjan neljänteen ja viidenteen osaan. Kiva saada kustantamoltakin vahvistus siihen, että TToE on tarkoitus julkaista syksyllä.
Meet the Vadrans
Up the Red Ladder: Vadran Society
Vadrans: Sex, Sexuality, and Shootin’ Things
Toissapäivänä Lynch selvensi sarjan loppujen kirjojen takaumarakennetta.
The Republic of Thieves pääsi kolmanneksi tämänvuotisessa Locus-palkintoäänestyksessä fantasiaromaanien sarjassa. Edelle nousivat Neil Gaimanin ja Joe Hillin kirjat. TRoT:n brittipokkari muuten julkaistiin toukokuussa, esimerkiksi Adlibris toimittaa alle kahdeksalla eurolla.
Finnconin sivuilla Lynch on listattu yhdeksi virallisista vieraista.
Kirjailija kertoi huhtikuussa fantasiamaailmansa eri kansojen uskonnoista. Kiehtova kohta:
[Spoileri - klikkaa]
Kaikkia novelleja en ole vielä lukenut, joten varauksetta en uskalla suositella, mutta eiköhän keskiverto fantasiafani saa rahoilleen vastinetta jo esim. Lynchin, Martinin, Rothfussin (Bast!) ja Abercrombien novelleista, jotka oli kaikki hyvin onnistuneita..
Lynch vastasi eilen kysymykseen seuraavan kirjan etenemisestä:
I do not generally comment on my progress in public, but THORN is very deeply underway and is, especially compared to its immediate predecessor, going to cross the finish line only a bit later than I'd hoped.TToE tulee siis myöhästymään vähän suunnitellusta, mikä tarkoittanee sitä, että teos ei ilmesty tänä vuonna.
I have a couple of pieces written, status indeterminate, nothing I can really talk about yet.Lynch tahtoisi lukea Finnconissa ääneen The Thorn of Emberlainin prologin, jos sopiva tila löytyy.
EDIT: Scott tarkensi TToE:n tilannetta. Kirjan pitäisi ilmestyä alkuvuodesta 2015.
Yeah, at this point we're not gonna hit a 2014 publication. I'm going to scrape past the manuscript finish line well before the end of 2014, but too late to get it on the docket in a sensible fashion. At least as far as I know. So, early 2015, precise date TBA. Don't take anything in a bookstore database as meaningful, look for the announcements from me and Gollancz/Random House.
Lynch lukee TToE:n prologin ääneen Finnconissa lauantaina klo 15, ja tätä seuraa singneeraustilaisuus. Linkki.
Kirjailija on saapunut Helsinkiin. Tuoreita twiittejä:
Helsinki, at last. Safely ensconced in hotel. We are thoroughly wiped.
Awake, or simulating it pretty well, in Helsinki. Going to run around and exercise and stare at things.Lynchin ja Bearin lopullinen ohjelma Ruotsissa näyttää tältä. Ymmärtääkseni tapahtumat järjestää kirjakauppaketju SF Bokhandeln, sillä Lynchin teoksia ei tällä hetkellä saa ruotsiksi, koska paikallinen kustantamo luopui kirjailijasta WSOY:n tapaan. Herrasmiesroistojen kaksi ensimmäistä osaa käännettiin länsinaapurin kielelle viime vuosikymmenellä, mutta nykyään ne ovat loppuunmyytyjä. Periaatteessa Akateeminen olisi voinut järjestää vastaavan tilaisuuden Helsingissä - kotimaisen kustantajan puuttuminen ei ole ylitsepääsemätön este.
Lynch osoittautui livenä todella hauskaksi ihmiseksi. Kysäisin signeerauksessa A Year and a Day in Old Theradanen Vance-vaikutteista, ja kirjailija myönsi ne (sekä sanoi olevansa suuri Jack Vancen ihailija).
Ääneen luettu näyte The Thorn of Emberlainin prologista alkoi siitä, mihin The Republic of Thieves päättyi. Aiemmin Lynch on sanonut, että kirja käynnistyy puoli vuotta edellisen jälkeen. Jos ymmärsin oikein kirjailijaa, niin pienoisromaani The Mad Baron's Mechanical Attic, joka on tosiaan tulossa Subterranean Pressiltä, sisältää laajennetun version TToE:n prologista.
maxOn se tosiaan mälsää kuulla että Lynch ei mennyt suoraan Jyväskylään vaan yöpyy Helsingissä ja silti ei mitään saatu aikaan. :huh:Vaikka varmasti harmittaakin, on näissä toisena puolena se, että conien järjestäjät ovat (joskus kantapään kautta) oppineet, ettei varsinkaan rapakon takaa tulevia ja jetlagin vaivaamia vieraita kannata kauheasti rasittaa menoilla ja tapaamisilla ennen conia.
Con-järjestäjille pidempi aika Suomessa tarkoittaa myös enemmän kuluja, vähintäänkin sen hotellihuoneen muodossa. Kannattaa muistaa, että Finncon on ilmainen tapahtuma, joka järjestetään vapaaehtoisvoimin ja lähinnä avustusrahoilla. Siinä lasketaan senttejä varsin tarkkaan. Koska kummallakaan kirjailijalla ei ole suomalaista kustantajaa, joka olisi osallistunut kustannuksiin, en yhtään ihmettele, ettei mitään signeerausta saatu järjestymään.
edit: Tsekkasin pitääkö syyttää Otavaa vai Södikaa Lynchin keskenjättämisestä (Södikaa) ja huomasin, että Scottia huvittanut kuva oli vaihtunut :D Pitäiskö heti viestittää et me vaihdettiin se :D
maxSääli että nuo ovat antologioissa joiden muut tarinat ei ihan hirveästi kiinnosta.Toisaalta antologioista voi löytää kiehtovia uusia tuttavuuksia. Ostin viime vuonna Fearsome Journeysin, luin siitä Scott Lynchin ja Daniel Abrahamin novellit, ja panin kirjan hyllyyn. Vasta nyt kesällä tartuin siihen uudestaan. En ollut lukenut mitään aiemmin Kate Elliottilta, mutta hänen 50-sivuinen tarinansa Leaf and Branch and Grass and Vine oli niin hyvä, että mietin nyt naisen romaaneihin tutustumista.
IivariOkei, ainoa negatiivinen asia Finncon-viikonlopusta paljastui nyt: missasin ryntäillessäni paikasta toiseen Jussin tapaamisen. Olisi ollut hauska nähdä sinutkin livenä.Olin jo päättänyt jättää Finnconin kokonaan välistä, mutta muutin mieleni kirjaimellisesti viime hetkellä. Edellisessä viestissä heittämäni neljä tuntia meni yläkanttiin, sillä saavuin yliopistolle puoli yhden jälkeen, ja lähdin kävelemään takaisin rautatieasemalle ennen neljää. Osallistuin kolmeen ohjelmanumeroon, Lynchin nimmaria piti jonottaa ja halusin myös tutustua scifikirppikseen ja myyntipöytiin. Ei kieltämättä jäänyt aikaa muiden ihmisten tapaamiseen.
Apparently the current target date is mid-to-late 2015. At Worldcon Scott said he hadn't quite finished it yet but he's almost there. If he hands it in in the next few weeks it would be July 2015, but that might be a little too ambitious right now.Kiva, että The Thorn of Emberlain on melkein valmis. Vielä muutama kuukausi sitten uskottiin, että teos saapuu kauppoihin tämän vuoden lopulla. Nyt julkaisuaikana on siis kesä tai syksy 2015. Ehkä ne kaksi pienoisromaania ehtii ilmestyä Subterranean Pressiltä ennen Emberlainia.
I get the impression Lynch wants to still bang them out one a year, but the publishers would be happy with a bit more time for editing and rewrites and to do it in two years each.