Melian avatar
Kategoria: Leirinuotio | 1 viesti | 18 lukukertaa
Aloittanut: Melian, 08.07.2026
Makis avatar
Kategoria: Tienristeys | 4 viestiä | 241 lukukertaa
Vastannut: Makis, 07.07.2026
Radoxeald avatar
Kategoria: Konserttisali | 254 viestiä | 133,6 t lukukertaa
Vastannut: LordStenhammar, 05.07.2026
Sivut: 1, 2, 3, 4 ... 11

Avaruusooppera-ketju

24.10.2014
Jussi avatar
1236 kirjaa, 109 kirja-arviota, 1764 viestiä
Ketjun alkupuolella keskusteltiin Ann Leckien ylistetystä Ancillary Justicesta. Kirja voitti tänä vuonna Hugon, Nebulan ja Arthur C. Clarke -palkinnon. Nyt tiedotettiin, että AJ saattaa kääntyä tv-sarjaksi.

Luen parhaillaan Iain M. Banksin Excessionia, joka on tyylilajiltaan enemmän avaruusoopperaa kuin kolme ensimmäistä Kulttuuri-romaania. Kirjoitan asiasta tarkemmin Banksin omassa ketjussa, kunhan pääsen loppuun.

Peter F. Hamiltonin uutuus The Abyss Beyond Dreams on kerännyt myönteisiä arvioita. Locus-lehden arvostelun mukaan kirja on samaa tasoa Banksin Kulttuuri-sarjan ja M. John Harrisonin viimeisimpien teosten kanssa:

Peter Hamilton’s new novel stands shoulder-to-shoulder with the Culture books of Iain Banks and the Kefahuchi Tract saga of M. John Harrison, but rotated through the looking glass of a totally different, resolutely non-postmodern worldview, to produce a book that is paradoxically both old-school and totally au courant: the best of two worlds.
Hamiltonin aiempien Commonwealth-romaanien kansikuvat vaihdettiin.
24.10.2014
max avatar
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
Ancillary Justice on kyllä jännä kirja kun lähes kukaan kenen kanssa olen siitä puhunut ei pitänyt siitä, mutta kriitikot on lääpällään. Sff-kirjojen vastine ns. Oscar-bait leffalle? :tongue: Jatko-osahan ilmestyi kanssa hiljattain mutta olen antanut itselleni luvan jättää se ihan huomiotta vaikka mitä hypeä tulisi, siinähän ilmestyi ja palkintoraadit ihastelkoon keskenään.
26.12.2014
Eija avatar
1505 kirjaa, 455 kirja-arviota, 1459 viestiä
Minä kuulun niihin, jotka pitivät Ancillary Justice –kirjasta. Avaruusooppera on yksi lempi lajeistani lähinnä ideoidensa ja ihmeen tunnun vuoksi. Tässä kirjassa niitäkin oli. Erittäin mielenkiintoinen oli kokonaisuudessaan Justice of Toren ja etenkin sen osa One Esk. Pidin kerronta tavasta, missä vuoroin tapahtumia kerrottiin menneisyydessä ja ”nykyisyydessä”. Nykytilanne selittyi menneisyyden kautta pikkuhiljaa. Maailma ja hahmot olivat kiinnostavia niin nykyisyydessä kuin menneisyydessäkin. Tylsää ei ollut missään vaiheessa, vaan tapahtumien tahti oli juuri sopiva ilman joskus niin tylsää taistelemisen räiskettä. Sukupuolettoman hän sanan käyttö ei liiemmin häirinnyt suomalaisena. (Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lukijan pitää itse päätellä tai arvata kumpaa sukupuolta kukin on, mikäli pitää asiaa tärkeänä.)

Seuraava osa pitää myös lukea ja toivon, että kaikkia paukkuja ei ole laitettu ensimmäiseen osaan ja uuttakin ideaa löytyy.

Nyt tiedotettiin, että AJ saattaa kääntyä tv-sarjaksi.
Mielenkiintoista nähdä minkälaisia ratkaisuja siinä tehdään... Ei tule olemaan helppoa.
10.01.2016
Jussi avatar
1236 kirjaa, 109 kirja-arviota, 1764 viestiä
Avaruusoopperan saralla riittää uusia yrittäjiä. Englantilaisen Andrew Bannisterin esikoisromaani Creation Machine ilmestyy toukokuussa. Kirja avaa The Spin -nimisen trilogian. Esittelytekstin mukaan teos sopii Hamiltonin, Reynoldsin ja Banksin faneille. Se on yllättävää, että Amazonissa pituudeksi on merkitty vain 320 sivua. Bantam-kustantamo uskoo voimakkaasti kirjan mahdollisuuksiin ja yrittää luoda hypeä. Tarinan sankaritarta kuvaillaan näin:
Think Luke Skywalker meets Katniss Everdeen.

Avaruusoopperoihin liittyen: Tähän mennessä kaikkien Tähtien sota -elokuvien romaaniversiot on suomennettu. Nyt näyttää valitettavasti siltä, että Alan Dean Fosterin The Force Awakens jää kääntämättä. Toisaalta kirjaa olisi vähän tyhmä julkaista suomeksi englanninkielisellä otsikolla. En ymmärrä, miksei elokuvan nimeksi voitu meillä laittaa Voima herää.
10.01.2016
max avatar
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
Pierce Brownin Red Rising-trilogiassa on jo viime vuonna aika hyvin kombinoitu Nälkäpeli ja Tähtien sota.. Se on sen verran suosittukin että odotan vääjäämätöntä leffa-adaptaatiota ja ehkä jopa suomennosta. Creation Machine kyllä kiinnostaa kun Banks mainittu, mutta vähän mietityttää että ovatko vaan listanneet randomilla suuria englantilaisia scifikirjailijoita, melkonen frankensteinin avaruusooppera tulee jos todella on Banksin, Hamiltonin ja vielä Reynoldsinkin faneille..
06.11.2016
Jussi avatar
1236 kirjaa, 109 kirja-arviota, 1764 viestiä
John Scalzilta ilmestyy ensi maaliskuussa uuden avaruusoopperan avaus The Collapsing Empire. Se on kiinnostavaa, että ennakkotietojen mukaan kirjan pituus kovakantisena on vain 330 sivua. Kyseessä ei siis ole perinteisen massiivinen avaruusooppera... En ole itse lukenut mitään suositulta Scalzilta – häneltä ei ole suomennettu yhtään kirjaa. Olen kuitenkin suunnitellut tutustumista sotilas-scifiä edustavaan The Old Man's Wariin.

Elokuussa tämänvuotisen Arthur C. Clarke -palkinnon voitti yllättäen Adrian Tchaikovskyn Children of Time.
30th Arthur C. Clarke Award for science fiction literature awarded to epic spider space opera.
Tchaikovsky oli aiemmin kirjoittanut fantasiaa, ja tämä on hänen ensimmäinen scifiromaaninsa. Children of Time on yksittäinen teos, ei sarjan aloitus. Pokkariversion pituus on 600 sivua. Yleensä avaruusooppera ei pärjää Clarke-palkinnoissa, mutta välillä on tullut voittoja, esimerkiksi Ann Leckien Ancillary Justicelle kaksi vuotta sitten. En ole tutustunut Tchaikovskyn tuotantoon, vaikka kymmenosainen Shadows of the Apt keräsi paljon faneja.

Yksi uusi yrittäjä avaruusoopperan saralla on D. Nolan Clark. Kyseessä on kauhukirjailija David Wellingtonin salanimi. The Silence -trilogian avausosa Forsaken Skies ilmestyi nyt syksyllä. Julkaisijana toimii iso Orbit-kustantamo, ja pituutta kirjalta löytyy yli 600 sivua.
Seven Samurai meets The Expanse in this epic new space opera series.

Gareth L. Powell kertoi elokuussa tehneensä sopimuksen Titan Books -kustantajan kanssa Embers of War -avaruusoopperatrilogiasta. Sarjan ensimmäisellä osalla on sama nimi, ja se julkaistaan helmikuussa 2018. Powell tunnetaan Ack-Ack Macaque -nimisen apinan seikkailuista kertovasta trilogiasta. Embers of Waria mainostetaan näin:
A thoughtful, character-driven space opera in the tradition of Josh Whedon’s cult classic television series Firefly meets the lyrical SF of Ann Leckie’s record breaking Ancillary Justice, the series follows the fate of the sentient warship Trouble Dog and her crew.

Leckieen liittyen olen nyt lainannut kirjastosta Ancillary Justicen. Saa nähdä, iskeekö tämä palkintoihin hukutettu avaruusooppera minuun.
13.06.2017
Jussi avatar
1236 kirjaa, 109 kirja-arviota, 1764 viestiä
Luin vähän aikaa sitten Ann Leckien Ancillary Justicen. Tykkäsin kirjasta, ja olen samaa mieltä Eijan viestin kanssa. Teos oli erittäin helppolukuinen ja henkilönkuvaus hyvää. Avaruusoopperassa voidaan sortua tuttujen asioiden kierrättämiseen, mutta Leckie sai kaiken vaikuttamaan tuoreelta. Vaikea uskoa, että AJ on kirjailijan esikoisromaani, sillä Leckie tuntui kokeneelta kirjoittajalta. Annoin neljä tähteä enkkupuolen tietokannassa. Minulla on jatko-osa lainassa, mutta en ole vielä aloittanut lukemista.

maxAncillary Justice on kyllä jännä kirja kun lähes kukaan kenen kanssa olen siitä puhunut ei pitänyt siitä, mutta kriitikot on lääpällään. Sff-kirjojen vastine ns. Oscar-bait leffalle? :tongue:
Toisaalta Imperial Radch -trilogian on löytänyt kriitikoiden ohella myös suuri yleisö. Kirjoja on myyty valtavasti, ja Leckie teki todellisen kaupallisen läpimurron. Kirjastosta lainaamani kappale oli jo 12. painos Ancillary Justicesta.

AJ:n saama palkintosade kuitenkin vähän ihmetyttää. Ei kirjassa minkäänlaista nerokasta sisältöä ollut, jos vertaa vaikka Orson Scott Cardin Enderiin. En yhtään harkinnut neljän ja puolen tähden antamista. Olen lukenut parempaa avaruusoopperaa esimerkiksi Banksilta. Ehkä lukija, joka osaa vain sellaisia kieliä, joissa käytetään sukupuoleen sidonnaisia pronomineja, saattaa pitää Ancillary Justicen he/she-juttua tajuntaa avartavana. Mutta suomalaisille tässä ei pitäisi olla mitään erikoista. Olen aina harmitellut toisten kielten sukupuoleen pohjautuvaa jakoa, ja englantia puhuessani sanon välillä vahingossa "he", kun pitäisi valita "she" jne.

Leckien seuraava kirja Provenance ilmestyy syyskuussa. Tämä on ensimmäinen kovakantinen julkaisu häneltä. Tyylilajina säilyy avaruusooppera. Ennakkotiedoissa pituudeksi on merkitty 448 sivua.
17.11.2017
Jussi avatar
1236 kirjaa, 109 kirja-arviota, 1764 viestiä
Sain eilen loppuun Leckien trilogian keskimmäisen osan Ancillary Sword. Täytyy sanoa, että tämä oli heikompi kuin ensimmäinen. Kirja ei missään välissä temmannut mukaansa. Lyhyehköstä pituudesta (350 sivua pokkarina) huolimatta meni pitkään lukiessa. Tapahtumapaikat olivat vähemmät kiinnostavat kuin edellisessä, ja sama juttu uusien henkilöiden kanssa. Paras hahmo kirjassa oli ennestään tuttu Seivarden. Minulla on kolmas osa lainassa kirjastossa, toivottavasti se nousee ensimmäisen tasolle. Annoin Ancillary Swordille kolme ja puoli tähteä tietokannassa.

Uusi nimi avaruusoopperassa on Christopher Ruocchio. Hänen esikoisromaaninsa Empire of Silence julkaistaan ensi heinäkuussa. Sarjasta käytetään netissä kahta nimeä: Sun Eater ja The Sollan Mosaic. En tiedä, kumpi niistä on virallinen. Kirjaa hypetetään jo nyt, tässä lainauksena amerikkalaiskustantaja DAW'n laatima esittelyteksti:

Hadrian Marlowe, a man revered as a hero and despised as a murderer, chronicles his tale in the galaxy-spanning debut of the Sun Eater series, merging the best of space opera and epic fantasy.

It was not his war.

On the wrong planet, at the right time, for the best reasons, Hadrian Marlowe started down a path that could only end in fire. The galaxy remembers him as a hero: the man who burned every last alien Cielcin from the sky. They remember him as a monster: the devil who destroyed a sun, casually annihilating four billion human lives - even the Emperor himself - against Imperial orders.

But Hadrian was not a hero. He was not a monster. He was not even a soldier.

Fleeing his father and a future as a torturer, Hadrian finds himself stranded on a strange, backwater world. Forced to fight as a gladiator and into the intrigues of a foreign planetary court, he will find himself fight a war he did not start, for an Empire he does not love, against an enemy he will never understand.
Brittikustantaja Gollancz mainostaa kirjaa näin:
Introducing a major new talent, and a genuinely original, fresh and engaging new voice. Empire of Silence is perhaps best descirbed as an SF Name of the Wind.
ja vertaa Ruocchion teosta Dyyniin sekä Uuden auringon kirjaan.

Empire of Silencen pituudeksi ilmoitetaan 784 sivua kovakantisena. En tiedä, avaako se duologian, trilogian vai pidemmän sarjan. Toinen osa In Vanished Light ilmestyy britti-Amazonin mukaan kesällä 2019.
17.11.2017
Eija avatar
1505 kirjaa, 455 kirja-arviota, 1459 viestiä
JussiSain eilen loppuun Leckien trilogian keskimmäisen osan Ancillary Sword. Täytyy sanoa, että tämä oli heikompi kuin ensimmäinen. Kirja ei missään välissä temmannut mukaansa.
Monet ovat pitäneet Ancillary Swordia parempana kuin ekaa osaa, mutta ei se minunkaan mielestäni ollut Ancillary Justicen tasoa. Maku asioitahan nämä ja perustuu varmaan pitkälti minkä tyyppisestä tarinasta ylipäätään kukin pitää. Olin varma, että tännekin olin kommentoinut lukemisesta ja piti oikein käyttää Haku toimintoa.

Olin kommentoinut vuoden 2015 lukuhaaste ketjussa näin:

Verrattuna sarjan ensimmäiseen osaan kirja oli juoneltaan yksinkertainen ja enemmän yhteiskunnallista pohdintaa sisältävä. Teemana korruptio, syrjintä ja hyväksikäyttö eli ei mitään omaperäistä ja uutta sen suhteen. Siinä missä Acillary Justice oli idearikas ja juonenkuljetukseltaan monisyinen ja vauhdikaskin, Ancillary Swordin juoni ei imaissut mukaansa vaan oli paikoin hidastempoinen ja tylsä. En sano, että kirja olisi ollut huono, mutta pidin paljon enemmän ensimmäisestä osasta.

Sitten samaan syssyyn, mitä olin mieltä Ancillary Mercystä (2016 lukuhaasteessa):

Huumoria on enemmän kuin edellisissä osissa, pääosin mainion muukalaislajisen Presger lähettilään Translator Zeiatin sekä Notai alus Sphenen ansiosta. Alkuun oli hankalaa, kun ei enää muistanut edellisiä osia kunnolla. Tarina lähti suoraan käyntiin mihin jäätiin. Muisti alkoi palaamaan pätkittäin ja lopun lukeminen olikin huomattavasti sujuvampaa. Pidin enemmän kuin keskimmäisestä osasta, mutta taitaa se ykkös osa olla tämän sarjan paras.
^ Ylös