Hugh Howey

Päätin perustaa Hugh Howeylle oman aiheen kun Siilo on nyt jo hetken ajan löytynyt suomennettuna kaupoista ja herra itsekin kävi viikonloppuna kirjamessujen vieraana. Itse sain Siilon viimeviikolla luettua ja pidin siitä kohtuullisen paljon. Kun tätä on maailmalla niin kovasti hypetetty niin mielenkiinnolla kuulisin muiden Siilonsa lukeneiden mielipiteitä siitä, että onko tässä potentiaalia uudeksi megamenestykseksi? Onko Hugh Howey uusi Suzanne Collins ja Siilo uusi Nälkäpeli? Elokuvaahan tästä ollaan jo tekemässä Ridley Scottin toimesta ja täytyy sanoa että itsekin kun Siiloa luin niin mieleeni tuli useamman kerran että tästä saisi aika toimivan leffan tehtyä melkoisen helposti. Ehkä "mielenkiintoisin" sitaatti mihin olen Siilon osalta toistaiseksi törmännyt, on “science fiction’s answer to Fifty Shades Of Grey.” :roll:

Itse aloitin vasta Siilon,mutta hyvältä vaikuttaa alun perusteella.Vaikuttaa jotenkin enemmän aikuislle suunnatummalta sarjalta,kuin Tarkoitettu,Delirium esimerkiksi. Toivottavasti tätä sarjaa ei kuitenkaan markkinoida tuolla "mielenkiintoisella" sitaatilla,koska sehän antaa ihmisille väärän kuvan,koska Siilolla ei ole mitään yhteistä tämän Twilight ficin pohjalta tehdyn huonosti kirjoitetun pehmoporno kirjan kanssa muuta,kuin se ,että molemmat ovat omakustannuksina saaneet alkunsa.   Kyllähän sarjalla voi elokuvana olla mahdollisuus menestyä,kun tällähetkellä on menossa tällänen Dystopia buumi,kun näitä suomennoksia erityisesti nuorten dystopia kirjoista tupsahtelee,kuin sieniä sateella joten jos saadaan aikaan hyvä käsikirjoitus, rooleihin hyvät näyttelijät ja ohjaajakin osaa asiansa niin kyllähän sitä menestystä leffana voisi tullakin.

Minä en Siiloa vielä ole saanut hyppysiini, mutta koen sen todella kiinnostavana uutuutena. Meni lukulistalle jo jokin aika sitten! Mielenkiintoista päästä (sitten joskus) lukemaan tällaista tuoreempaa aikuisille suunnaatua dystopiaa. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, noita nuorten dystopioita kun tulee jo melkein liikaa ja ne alkavat olla liian samanlaisia kekskenään. Mutta en valita, viihdyttäviä teoksia kun kuitenkin ovat kaikki lukemani olleet (joskin sarjoilla Nälkäpeli, Tarkoitettu, Delirium on pakollinen kolmiodraama kuvio, joka ärsyttää).

Minä lisäsin Siilon lukulistalle Kirjamessujen myötä. Kirjaa kehuttiin minulle vakuuttavasti ja sen lisäksi tapasin myös kirjailijan ja hän vaikutti mukavalta tyypiltä. Niinpä tarkastin kirjan kuvauksen Risingin tietokannasta ja sehän kuulostaa tosiaan kiinnostavalta! Nimen perusteella en aiemmin ollut kiinnostunut kirjasta, se on liian epämääräinen ja epäkiinnostavan oloinen.

[quote="Jouni" post=3843]Elokuvaahan tästä ollaan jo tekemässä Ridley Scottin toimesta ja täytyy sanoa että itsekin kun Siiloa luin niin mieleeni tuli useamman kerran että tästä saisi aika toimivan leffan tehtyä melkoisen helposti.[/quote]  Heh. Koin kirjaa lukiessa vahvan ilmestyksen, millainen minun versioni Siilo-leffasta olisi. Siihen liittyy Kari Tapio. Paljastan yksityiskohdat joskus jaksaessani.   Kirjan saamat kehulauseet ovat tosiaan osin hämmentäviä vertauksia.. En olisi koskenut kirjaan, jos olisin uskonut kaikkia niitä. [i]Nälkäpeliinkin[/i] vertaaminen on vähän niin ja näin.. se on mielestäni profiloitunut aika nuortenkirjaksi, eikä yhteistä [i]Siiloon[/i] ole kuin jonkin verran yhteiskunnallisissa ilmiöissä ja tietenkin ajoittuminen jonkinlaiseen post-apokalyptiseen aikaan. (Lukiessa itse asiassa ajattelin, että Jules on mukavan itsevarma ja varttunut naishenkilö, eikä mikään nuortenkirjasankaritar. Ei millään pahalla niitä kohtaan, muttei minun makuuni.) Kirjan esittelyteksti sai minut kiinnostumaan Siilosta siinä määrin, että ostin omaksi ja luin. Ihmisyhteisö tungettuna selviytymään yhdessä oloihin, joihin ihmistä ei ole tarkoitettu, on aina kiinnostavaa.    Kirjan rakenne oli minulle mieluinen: kirja koostuu viidestä alkujaan erikseen julkaistusta osasta, jotka kylläkin jatkavat kukin samaa tarinaa, mutta jokaisella on myös oma napakka rakenteensa. Varmaan tuosta osiin jakautumisesta johtuen kirja olikin niin nopeatempoinen ja mukaansatempaava. Pidin mukavana luettavana.   Osat ovat mielestäni sujuvalla tavalla vuorovaikutuksessa keskenään: aiemmat tapahtumat vaikuttavat myöhempiin ja toisaalta myöhemmin yritetään selvittää aiempia. Kolmella ensimmäisellä osalla on kullakin oma näkökulmahenkilönsä, mikä oli minusta virkistävää.  Suosikkejani koko kirjasta olivat ensimmäinen ja kolmas osa, jotka nappasivat mielenkiinnon heti alusta alkaen. Toisessa osassa on muita rauhallisempi tempo ja keskitytään esittelemään Siiloa, mutta pidin siitäkin. Minua miellytti tarinan tietty yksinkertaisuus. Juonissa on lopulta vain vähän ns. liikkuvia osia. Esim. kuinka paljon tarinaa saakaan kerrotuksi yhdestä [spoiler]juomapullosta.[/spoiler] Pelkistetty tyyli oli edukseen myös rakkautta kuvattaessa. Draama tulee ulkopuolelta, yhteisön säännöistä, mutta rakkaus itsestään on simppeliä: sitä vain rakastetaan jotakuta.   Oikeastaan siilo itsestään oli tarinan monimutkaisin juttu ja niin kai on tarkoituskin, että lukija keskittyy pohdiskelemaan itse siilon olemassaoloa, tarkoitusta ja toimintaa... Esittelytekstin perusteella olin kuvitellut, että siilo olisi ollut jonkinlainen hätäisesti improvisoitu suoja, jonne joukko ihmisiä olisi vain jumittunut maailmanlopun iskiessä. Joten olin varsin huuli pyöreänä siilon ihmeitä esiteltäessä. Jännä paikka!   Hyvä kirja herättää mielestäni tunteita, joten Siilon ansioksi voi laskea myös, että tarina sai minut vihaiseksi. Päähenkilöt kohtaavat kaikenlaista epäreiluutta, eivätkä asiat muutoinkaan suju aina toivotulla tavalla, joten heidän puolestaan koin suuttumusta. Etenkin kun kirja varsin avoimesti tarjoaa lukijalle syyllisen, johon suuttumuksensa voi kohdistaa. Tosin pidin siitä, että myös "pahisten" motiivit ja näkökulman pystyi ymmärtämään, vaikkakin vähän vähemmän mustavalkoisella käsittelyllä heitä ei olisi tarvinnut edes pitää niin selkeästi pahiksina.       Tarina on kantaaottava ja siinä on sanomaa - hyvä homma. Sanoma on rautalangasta väännettyä - ei hyvä homma. Kirjassa oli ärsyttävästi sellaisia latteita viiden pennin viisauksia kuin: "Se, miten pyrimme eteenpäin, määrittää sen, mitä olemme." Siilolaisille kaikki ajatukset saattavat olla uusia ja mullistavia, mutta lukijalle valitettavasti eivät. Minua myös oikeasti häiritsi niinkin pieni juttu kuin sanan "tabu" käyttäminen. En tiedä, kuinka yleisessä arkipuhekäytössä se on englannissa, mutta suomenkielessä se on minusta aika tieteellinen termi, jota kuka hyvänsä ei viljelisi puheessaan. Muutoinkin siilon asukkaat vaikuttivat liiankin [spoiler] tiedostavilta. Aluksi heitä sumutetaan mennen tullen ja sitten äkisti tulee sellaisia lausuntoja kuin: "Järjestelmä on huijausta." Tai kaipaavat "mahdollisuuksia laajentaa maailmankuvaansa." ... Siis lukija ja kirjailija voivat tulkita asiat tuolla tasolla, mutta henkilöhahmojen päähän eivät oikein tuntuneet autenttisilta.[/spoiler]         Tietyssä mielessä kirja parani loppua kohden, kun tarina pääsi kunnolla muhimaan: yksittäisten ihmisten toiminnasta poikii yhä uusia seurauksia. Tarina myös synkkenee ja siilon seinät alkavat tosissaan ahdistaa.   Toisaalta... En pitänyt kirjan lopusta yhtä paljoa kuin alkupuolesta.   Kahdessa viimeisessä eli neljännessä ja viidennessä osassa vuorottelee useampi näkökulmahenkilö ja juonesta tulee siten väkisinkin hajanaisempi. Siinä missä pidin kolmen ensimmäisen osan yksinkertaisuudesta, jälkimmäisissä osissa, joissa tapahtuu myös laajemman mittakaavan asioita, juoni oli liiankin kanssa palikkamallia... Siinä ja siinä, oliko enää millään tapaa uskottava käänne eli sattumus, että[spoiler] Lukas olikin Bernardin lähin ystävä ja uskottu. Ihme kun ei poika... Ja eikö Bernard muka epäillyt mitään, vaikka Lukashan oli itse toimittanut hänelle sen nimilistavetoomuksen Julesin vapauttamiseksi.. Tai oli ainakin pyytänyt vapauttamista, tai kuinka se nyt menikään. Kolmososan lopulla mielestäni mainittiin. Jotenkin paremmin olisi voinut kuvata Lukasin ja Bernardin läheisyyttä, sillä nyt jäi lähes epäilyttämään, oliko se sittenkin vain jotain julmaa pilaa Bernardin taholta... [/spoiler]Tai sitten täytyy ajatella siilolaisten toimivan ja tuntevan hieman naivisti. [spoiler] Kapinan alku oli mielestäni aika siirappinen, innostuspuheet ja kaikki. (Joskus olen miettinyt, millaisen puheen muka itse pitäisin vastaavassa tilanteessa, kun kaikki aina tuntuvat niin teennäisiltä..) Arvostin kyllä sitä, että hätiköity väkivalta osoittautui huonoksi ratkaisuksi, eikä kansannousu heti onnistunut. [/spoiler] Etenkin pitkä viides osa tuntui turhan venytetyltä ja samoja asioita toistavalta, eivätkä "paljastukset" tulleet minulle enää järin yllätyksinä. Väsähtänyttä. En pitänyt enää kovin mielenkiintoisena esim. [spoiler]Julesin sukellusta korjaamaan pumppua. Kuten hän itsekin totesi, oli tilanne hyvin samanlainen kuin hänen matkansa ulkoilmassa.. Ja siinä vaiheessa tarinaa oli mielestäni jo selvää, että kerran hän ei aiemmin ollut kuollut, ei hän tulisi kuolemaan myöskään missään niin sekundaarisessa tempauksessa. (Vaikka se olisi kyllä ollut yllättävä käänne...)[/spoiler]   Varsinainen loppu tuli mielestäni sitten liiankin nopeasti ja jotenkin myös liian helposti. Jäi vähän hämmentynyt fiilis, että mahtaako asiat nyt kuitenkaan mennä kuten kirja sanoo...     Viimeinen osa laski minulla kirjan arvosanaa kolmeen ja puoleen tähteen.   Like tekee hyvää työtä kirjojen ulkoasujen kanssa, Siilon kansipaperit ja painokansi ovat kauniita katsoa. (Joskaan se kansiin painettu kuva siilosta ei vastaakaan ihan kirjan kuvailusta saamaani mielikuvaa..)     Vielä viimeisenä sivuhuomiona: En ole tainnut missään lukemassani kirjassa kohdata yhtä montaa itkevää mieshahmoa. Teki vaikutuksen.       Mahtaako seuraavassa sarjassa eli suomennettavassa kirjassa olla mukana näitä tuttuja hahmoja, vai jotain ihan uusia?

[article]531[/article]

Kirja oli mielestäni erittäin hyvä. Kirjailijan ensimmäinen romaani. Tarina itsessään mielenkiintoinen ja hyvällä tavalla ahdistava. Lohduton kuvaus huomisesta. Suljetunpaikan kammo ja kuolemanpelko vahvasti läsnä koko kirjan ajan. Tykkäsin kovasti ja vertailukohtana käyttäisin Metro 2033 - kirjaa, jossa tunnelma ajoittain samanlainen eli tukala ja armoton. Henkilöhahmot mielenkiintoisia ja varsinkin "prologi" oli kylmäävä. Tapahtumia avattiin pikkuhiljaa, mutta jätettiin hyvin myös avaamatta. Tämä lisäsi uudelleenlukuhaluja joskus tuonnempana. Innolla odottelen uutta lukemista Mr. Howeylta. 5/5

Mainittakoon nyt täälläkin, että tuoreimmasta Tähtivaeltajasta (1/14) löytyy Hugh Howeyn haastattelu, jossa mies kertoilee menestyksensä salaisuuksista sekä kirjojensa syvemmistä merkityksistä.   Näytettä jutusta löytyy tuolta:   http://tahtivaeltaja.com/tähtivaeltaja-114/hugh-howey-haastattelu   Likeltä myös lupailivat Siilo-trilogian kakkososaa suomeksi jo alkusyksystä 2014.

[i]Siilon[/i] tarina veti puoleensa heti prologista lähtien. Siilon oloja ja yhteisöllistä rakennetta valotetaan pikkuhiljaa ja tarina laajenee mukavasti edetessään. Tarina on jännittävä ja mukaansatempaava, mutta siinä on omat heikkoutensakin. Juonenkäänteitä on runsaasti - jopa niin paljon, että viimeisen osan lopussa tapahtuva käänne tuntui jo väkisin väännetyltä.   [spoiler]Olisi voinut olla jopa tehokkaampaa, jos palamiskuoleman olisi kohdannut Lukas, niin kuin annettiin lukijalle ennakkoon ymmärtää.[/spoiler]   Tarinassa on myös tarpeetonta toistoa ja selittelyä, kun taas jotkut asiat sivuutetaan merkityksettömänä. Osittain TV-sarjamainen pinnallisuus paistaa myös tarinan kulussa. Näistä epäkohdista huolimatta, tarina on mukava luettava, mutta ei se suuren suurta kirjallisuutta ole. Itse luin kirjan Wolfen [i]Sovinnontekijän kynnen[/i] jälkeen – ei siis ihme kun [i]Siilo[/i] tuntui aika simppeliltä ja ”tavanomaiselta”.   Katsotaan nyt tuleeko jatko-osaa [i]Siirros[/i] luettua sitten kun suomennos tulee. Kun idea on jo nähty, niin harvoin jatko-osat enää jaksaa itseäni hirveästi innostaa. (Silti luen jatko-osia, vaikka järki sanoisi, että voisi lopettaa ensimmäiseen osaan.)     [quote="typpö" post=6291] vertailukohtana käyttäisin Metro 2033 - kirjaa, jossa tunnelma ajoittain samanlainen eli tukala ja armoton.[/quote]   [i]Metro 2033[/i] on hyvä vertailukohta [i]Siilolle[/i]. Niissä on paljon samaa ideaa. [i]Metro 2033[/i]:en klaustrofobinen tunnelma välittyi minulle paremmin kuin Siilossa, vaikka siilo on ahtaampi paikka kuin metrotunnelit. Muutenkin [i]Metro 2033[/i] toimi minulle paremmin.

Luin taannoin Howeyn novellin [i]Hell from the East[/i] antologiasta [url=http://www.risingshadow.net/library/book/43366-dead-man-s-hand]Dead Man’s Hand[/url]. Antologia sisältää ”weird western” -novelleja eli lännentarinoita spekulatiivisen fiktion tapaan, joten sitä samaa lajia myös Howeyn novelli. Novelli oli yksi suosikeistani tuosta antologiasta.   Novellin tarinassa eletään vuotta 1868. Tarinan kertojapäähenkilö on entinen etelävaltioiden sotilas, joka Yhdysvaltojen sisällissodan päätyttyä suuntasi pettyneenä länteen ja jatkoi värväytymistä uusiin armeijoihin. Hänen, kuten monen kaltaisensa miehen, viimeisin sijoituspaikka on vihoviimeisen syrjäinen Fort Morganan tukikohta Coloradossa. Tarinan aikana kertoja joutuu selvittämään tukikohdassa sattunutta käsittämättömältä vaikuttavaa väkivaltatapausta. Ja sitten tapahtuu outoja asioita. :wink: Mittaa novellilla on vajaat 12 sivua.   Suurimmassa osassa antologian muita novelleja spefi-elementit ovat sen verran silmiinpistäviä, ettei niitä kaikenlaisia outouksia oikein voi tulkita muuksi kuin spefiksi. On kaikenlaisia yliluonnollisia hirviöitä, taikuutta, mielikuvituksellista teknologiaa… Howeyn novelli erottuu joukosta olemalla enemmänkin psykologista kauhua, jossa [i]saatetaan[/i] kohdata yliluonnollisia ilmiöitä, mutta pelottaville kokemuksille tarjotaan myös ihan luonnollisia selityksiä. Kertoja kertoo tarinansa eräänlaisen sairaskertomuksen muodossa (tarina alkaa: ”My path to sickness began the day -- .”) ja omien mieltymysteni mukaan luinkin tarinaa [spoiler]mielenterveyden järkkymisen näkökulmasta.   Pidin erityisen mielenkiintoisena juuri tuota päähenkilön kertomisen tapaa, jossa hän tulkitsi (tai tulkitsin hänen tulkitsevan) sairautensa osaksi laajempaa vikasuuntaan mennyttä elämänhistoriaansa ja epäsuotuisia olosuhteita, vaikka itse olin lukiessa täysin sitä mieltä, että "sairaus" olisi ollut vältettävissä, jollei hän olisi tehnyt sitä yhtä tyhmää tekoa. Kysymys sinänsä, olisiko hänen ollut niissä olosuhteista mahdollista välttää tekemästä sitä... omasta mielestään ehkä ei. Hyytävää oli, kuinka hän oli varma, että tulisi tekemään samoin kuin Randall - koska se kuuluisi siihen sairauteen. (Ylipäänsä on lievästi huolestettuva ajatus, kuinka paljon esim. diagnoosit tai muut sosiokulttuuriset konstruktiot itse asiassa saattavat toteuttaa sairauksia.. mutta ei liity enää tähän.)   Oli jännä miettiä, mikä mahtaa olla kertojan "nykyhetki", josta käsin hän tarinaansa kertoo - tai jopa motiivi kertomiselle. Kuvittelin, kuinka siellä jossain suljetussa laitoksessa joku hoitaja antaa hänelle paperia ja kynän ja käskee kirjoittaa sairaudestaan. Aloitus kirjattu valmiiksi: ”My path to sickness began ...". [/spoiler] Kertojan sisäinen kokemus oli mielestäni tavoitettu hyvin, minkä lisäksi arvostin myös luontevaa ja jopa humoristista dialogia.   Novellista on luettavissa myös aika samanlainen ”sanoma” kuin mitä on [i]Siilossa[/i]: ihmiset ovat liian hanakoita valloittamaan ja tuhoamaan kaikkea ja joutuvat teoistaan vielä jonakin päivänä tilille. Mietin, voisiko novelli sijoittua Siilon maailman menneisyyteen. Mutta mutta… en tiedä. [spoiler]Novellissa mainitaan asioita myös kaukaisesta tulevaisuudesta, joten siinä kohdin olisi ollut luonteva paikka liittää nämä tarinat yhteen. Tulevaisuudenkuvauksissa on ainakin samankaltaisuuksia. Novellin kertoja kokee (tai kokee kokevansa) ilmestyksen tai ennenäyn tulevaisuudesta, jossa ihmiskuntaa kohtaa tuho, mutta sain sen käsityksen, että tuhon syynä saattaisivat tässä tapauksessa olla ulkoavaruudesta tulevat valloittajat… (Siiloa lukiessani mielsin, että siellä ihmiset olivat ihan omin nokkinensa tuhonneet elinympäristönsä.) Toisaalta kyse saattoi olla pelkistä kielikuvista, jotka sitten tulkitsin avaruudeksi jne. Ennenäyt kun tuppaavat olemaan hämäriä. :roll: [/spoiler] Jos joku sattuu lukemaan tämän novellin, suostuu ehkä kertomaan minulle, miten asian ymmärsi. :smile:

No niin, nyt ois [i]Siilo[/i] luettuna. Edistyn vähitellen kirjakasan purkamisessa.   Mielestäni kirjan rakentuminen alun perin viidestä osasta näkyy siinä, että tempo on paikoin hitaahko, vaikka siihen ei muutoin kiinnitäkään huomiota kuin ehkä aivan ensimmäisen osion kohdalla. Hitaalla temmolla tarkoitan sitä, että juuri, kun ollaan hyvässä vaiheessa juonta, aletaan haaveilemaan jotain jonninjoutavuuksia (mainitsinko jo lapsuustakaumat... *haukotus*). Näkökulman poukkoilu saa miulta myös miinusta, koska toiset tapahtumat ja niiden keskiössä olevat ihmiset olivat selkeästi kiinnostavampia (Jules, Lukas) kuin toiset (Knox jne.), mikä lähinnä aiheuttaa pakottavan tarpeen harppoa tylsät luvut yli.   Filosofointi oli myös himpun naivia ja lopun paatos aika kliseistä, mutta plussaa moniulotteisista hahmoista, etenkin pahisosastolla. Tykkäsin siitä, että ihmiset oikeasti uskovat asiaansa ja perustelevat sitä, sen sijaan, että pahat nyt vain tykkäisivät olla sadistisia ääliöitä. Myös maailma ja yhteiskuntajärjestys oli luotu siinä määrin huolella, että ei tehnyt mieli hakata päätä seinään (kuten esim. useimpien teinidystopioiden kanssa).   Pari itsääni häiritsevää puutetta olivat [spoiler]se, että Bernard ei muka tajunnut aiemmin Lukasin läheisyyttä Julesin kanssa (Hei, mites se nimilista? Tai vanhojen tapausten kaivelu sattumalta Julesin ex-heilasta?) ja ykkössiilon hämäräperäisyys. Miksi sille raportoitiin esim. Julesin hengissä säilymisestä ja se hyväksyi Lukasin valinnan, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti tunnu tekevän asioille mitään tai vaikuttavan mihinkään.. Mikä aikaansaisi sen psykologisen kontrollin, jolla ulottumattomissa oleva siilo pysyisi toisen kontrollissa vuosisadoista toiseen? Lisäksi pyyhittyjen serverien sisältöä ei taidettu koskaan avata (vai enkö vain huomannut/tajunnut jotain), lukuunottamatta näkymänmuokkausjuttuja. Ja miksi se Marnes muuten muka oli tarkoitus tappaa, mutta listittiinkin vahingossa pormestari? Vai pitikö tämä tulkita niin, että juomapullokäytäntö oli tajuttu (tuijottelusta taisi olla joku maininta), ja sen varjolla saatiin murha näyttämään murhanyritykseltä ja vahingossa tehdyltä tapolta.[/spoiler]   Yhteenveto: Selkeästi mielenkiintoisempi ja jotenkin "huolitellumpi" lukukokemus kuin moni muu viimeaikoina julkaistu dystopiakirja, mutta ei nyt ihan kaiken hypetyksen arvoinen kuitenkaan. Jotenkin elokuvamainen kokemus myös, sillä monet tapahtumat saivat miettimään, miten ne toimisivat paremmin valkokankaalla kuin tekstinä [spoiler](Julesin sukellusoperaatio nyt vaikkapa esimerkiksi).[/spoiler]

Mielestäni erinomainen kirja. Henkilöhahmot tuntuivat oikeilta ihmisiltä, jännitystä rakennettiin hienosti ja salaisuuksia raotettiin pikku hiljaa. Ja näköjään jatkoa on kohta luvassa seuraavan suomennoksen merkeissä. Jään innolla odottamaan mihin Siilon maailma kehittyy...

Siiros luettu. Aikamoinen pettymys Siilon jälkeen. Tuli mieleen The Plan elokuva Galactica sarjassa. Täysin turha. Selitteli asioita mitkä eivät kaivanneet selitystä. Unohduspillerit ja nanokoneet, kun paljon parempana selityksenä pidin ihmisten pahuutta. Toivottavasti palaamme nopeasti Siilo 17 tarinaan ja unohdamme koko "episode ykkösen"

[i]Siilo[/i] on ollut jostain syystä yksi niitä kirjoja, joiden olemassaolosta tiedän ja olen kuullut kehuja kirjasta, mutta joka ei ole millään tavalla jäänyt kiinni mieleeni potentiaalisena "etsinpä tämän kirjastosta kun siellä käyn seuraavan kerran" -kirjana. Kun tällainen sitten sattumalta osuu kohdalle kirjastossa, hämmästelee, että miksi tätä ei ole aiemmin lainannut ja lukenut. No, nämä erheet on helppo korjata...   Luin siis Siilon. Hyvä kirja, jossa oli potentiaalia vaikka mihin. Harmillisesti kaikkea sitä ei hyödynnetty ja hyvän alun jälkeen juoni sekä tarina alkoivat tasaisesti (mutta hitaasti) heiketä.   Vaikka tarina alkaakin heti, tuntui silti siltä, etä juoneen kiinni pääseminen otti aikansa. Ensimmäinen osa oli hyvä johdanto maailmaan ja koko juoneen muutenkin, eikä se kirjaan muuten suhteutettuna tuntunut liian pitkältä. Koko tarinassa oli sellainen kiva tarinan aukikäärimisfiilis eli koko ajan paljastui lisää, jotakin asiaa syvennettiin ja uudet tapahtumat liittyivat aikaisempiin.     [quote=Hiistu]Kirjan rakenne oli minulle mieluinen: kirja koostuu viidestä alkujaan erikseen julkaistusta osasta, jotka kylläkin jatkavat kukin samaa tarinaa, mutta jokaisella on myös oma napakka rakenteensa. Varmaan tuosta osiin jakautumisesta johtuen kirja olikin niin nopeatempoinen ja mukaansatempaava. Pidin mukavana luettavana.[/quote]   Tämä osien napakkuus muuten helpotti ainakin minulla sitä, että pystyin jättämään kirjan lepäämään aina hetkeksi enkä ahmaissut kertarykäisyllä. Jäi enemmän aikaa mutusteluun ja maisteluun, se on kivaa. Tämän lukemisesta tuli vähän sama fiilis kuin [i]Yksin Marsissa[/i] lukemisesta, varsinkin loppupuolesta, kun on pakko selvitä sillä mitä on. Ja aika paljon viime hetken pelastumisia.... Ei ollut nyt mainittavan uskottavaa, mutta yritän ymmärtää tätä ominaisuutta, koska kirja on koottu osista. Kaikissa osissa pitää tapahtua jotain kiinnostavaa ja tässä siksi "kiinnostavaksi" asiaksi valikoitui toiminnantäytteiset asiat.   Siilossa oli hyvin ahdistava tunnelma, paikoitellen hyvin klaustofobinen. Mutta eipä sillä, ei se ulkomaailmakaan kirjassa ollut sen miellyttävämpi paikka.   Ihmishenki ei ollut oikein minkään arvoinen, ja se hiukan ärsytti. Lukas oli sympaattinen hahmo, mutta kyllä Jules oli ehdottomasti hyvä valinta päähenkilöksi. Ei kaihtanut oikeastaan mitään, aina valmis kokeilemaan ja melkoisen optimistinen. Ei tullut niitä hetkiä, että Jules olisi vollottanut maailman kurjuutta ja vaipunut epätoivoon.   Kirjassa oli jokseenkin turhan selkeä hyvä/paha-asettelu, vaikkakin sen pahispuolen kantoja yritettiin kertoa auki. En vaan ollut oikein vaikuttunut.   En erityisemmin odota sarjan toisen osan [i]Siirroksen[/i] lukua, mutta kolmas osa eli [i]Kohtalo[/i] on sitten paljon kiinnostavampi. Minua kiinnostaa tietää, miten tarina jatkuu tuosta.

[quote=Emelie]En erityisemmin odota sarjan toisen osan [i]Siirroksen[/i] lukua, mutta kolmas osa eli [i]Kohtalo[/i] on sitten paljon kiinnostavampi. Minua kiinnostaa tietää, miten tarina jatkuu tuosta. [/quote]   En odottanut [i]Siirroksen[/i] lukemista, olin tuominnut sen jo ennalta tylsäksi, mutta ihan suotta. Sehän oli oikein hyvä lukukokemus, tiedä sitten kuinka paljon matalilla odotuksilla oli tekemistä sen kanssa.   Siirros oli jokseenkin ehyemmän oloinen tarina vaikka siinä hypittiinkin ajassa, mutta siinä ei ollut sellaista samaa hyvin selkeästi näkyvää jatkotarinamaisuutta kuin Siilossa. Minä pidin tästä aikahyppelystä, se antoi paljon mahdollisuuksia, joita osaa oli käytetty (kuten se, että asiat edistyvät tai muuttuvat selvästi/huomattavan paljon näiden aikahyppyjen aikana).   Jotkin Howeyn ratkaisut ja motiivit sekä juonikuvioiden taustat olivat aika turhauttavia; kuten se, että [spoiler]Thurmanin aika tarkkaan suunniteltu suunnitelma menee puihin oikeastaan vain sen takia, että hänen tyttärensä tahtoo jotain itsekkäistä syistä... Tosin tässä on se puoli, että koko kirja olisi ollut turha ellei näin olisi ollut, mutta olisin ehkä halunnut jonkun muun juonirakenteen sinne taustalle. [/spoiler] Donald oli päähahmona ehkä hiukan liian saamaton alkuun ja sitten jossain vaiheessa hän kehitti tahdonvoiman, joka tuntui jokseenkin epäuskottavalta. Tosin hänen katkeroitumisensa loppua kohden oli taas sitten minusta hyvin tehty, vaikkakin jotkin hänen valintansa olivat enemmän kuin vähän arveluttavia. Kiinnostaa tietää, että miten Donald kehittyy hahmona tästä eteenpäin. Siirros loppui siten, että haluan aika nopeasti jatkaa tarinaa [i]Kohtalolla[/i].

Hiekka. Kyllä näitä ihan mielellään lukee, vaikka 350 sivuiset tuntuvatkin nykyään välipaloilta. Uudet hyvät/erikoiset ideat kantavat yllättävän hyvin ja Siilosta lähtien on Howey osannut tehdä ihmisistä oikeita. Jatkoa varmaan tulee?