Matkustaminen ja pienet reissut

Kiitos vinkeistä, tuosta oli paljon apua! Olin jotenkin ajatellut, että ne itsepalvelupesulat on vaan joku amerikkalaisissa elokuvissa nähtävä juttu, mutta hyvä, jos niitä on oikeasti olemassa. Pesuaineet sitten mukaan vaan, minäkään en tuoksullisia aineita käytä.   Kiitos myös noista ruokavinkeistä, täytyy ehdottomasti pitää silmät auki noiden food marketien varalta. Hyvä vinkki tuo kirjan nappaaminen mukaan ravintolaan, vietän syntymäpäivää siellä reissussa, joten ainakin yhtenä iltana on kunnon ravintolaillallinen edessä. Ei tuo dataliittymän hankkiminen ollenkaan huonolta idealta kuulosta, tosiaan kun se navigointi helpottuu. Ja samalla saan kotona olevat vanhemmat vähän rauhallisemmaksi, kun olen helpommin tavoitettavissa :smile: Heille piti jo toimittaa päiväkohtainen suunnitelma, missä olen milloinkin ja minä päivinä minulla ei todennäköisesti ole nettiä ollenkaan. Jotenkin tuntuu, että vaikka minua jännittää kovasti, niin vanhempani taitavat pelätä vielä enemmän. Äiti tuossa soitti yksi ilta ihan vaan ilmoittaakseen, että he haluavat minun tekevän matkustusilmoituksen. Olisin sen joka tapauksessa tehnyt kaiken varalta, mutta jotenkin tuo vanhempien huoli aikuisesta lapsesta on hellyyttävää :wub:

Enpä ole koskaan tehnyt matkustusilmoitusta, en ole nähnyt tarpeelliseksi, kun joku kotimaahan jäävä sukulainen tai työreissuilla työantaja kuitenkin tietää, missä olen. Pitäisiköhän tuota harkita? En tosin tähän mennessä ole saanut itseäni kävelytettyä mihinkään viidakkoon, kohtuullisen "normaaleissa" maissa vain reissannut... Vanhempani eivät ole kovin ylisuojelevaisia, ja seuraavat minua kuitenkin sosiaalisessa mediassa, eli kun postitan satunnaisia kuvia ja päivityksiä, tulee vanhemmillekin tietoa, missä liikun. Lentojen jälkeen ilmoitan yleensä puolisolleni laskeutuneeni ja/tai päässeeni hotelliin, mutta sekin on enemmän sellainen "nyt olen tavoitettavissa, jos on asiaa" -tyyppinen ilmoitus.   Muita pikkukikkoja, joita voi harkita, kun matkustaa yksin tai joilla voi ainakin lepytellä vanhempia: - Printtaa lentoliput, hotellivaraukset yms etukäteen. Käteviä paperilla, jos niitä täytyy esitellä tullissa tai taksikuskille. - Lataa puhelin aina kun se on mahdollista. Jos jostain saa halvalla "paikallisen" laturin, mieluummin sillä kuin adapterin kanssa, sillä adapterit tapaavat hiukan heilua, ja vähemmän palikoita laitteen ja virtalähteen välissä takaa nopeammin virtaa akkuun. - Se dataliittymä. Maksaa yleensä kympin, on sen arvoinen. - Kaksi luottokorttia. Toista käytät, toinen kulkee eri laukussa / sukan varressa / muualla jemmassa. Länsimaissakin pöllitään kamaa, ja esim. tonnin varaluottokortti S-kaupasta ei maksa erillisiä maksuja, jos sitä ei koskaan käytä. - Vähän paikallista käteistä, mm. niitä laundryjä ja ruokakojuja varten. Jos loppuu, nosta ATM:stä lisää, kurssi on yleensä ihan yhtä hyvä tai huono kuin jossain Forexillakin. - Älä ryysää tullissa, kiireinen on epäilyttävä. Mene rauhassa, kysy neuvoa jos maahantulopapereissa on jotain epäselvää (karkki ei ole ruokaa, eväsleivät ovat), hymyile vähän vaikka väsyttäisi. Kaikilla on siellä paha olla yli 10h lennon jälkeen, maahantulovirkailijalla myös. Jos joudut tarkastukseen, ole yhteistyökykyinen ja seuraa ohjeita.   Ylipäätään olen maailmalla huomannut, että kun on Internet-yhteys ja tarpeen tullen kysyy asiallisen näköiseltä vastaantulijalta apua, pärjää ihan tilanteessa kuin tilanteessa.

Minäkään en ole ennen tehnyt matkustusilmoitusta itsestäni, vaikka pari kertaa olen yksin ulkomailla pyörinyt, molemmilla kerroilla tosin Briteissä. Nyt vaan ajattelin sen varmuudeksi tehdä, kun olen sen verran kaukana ja pitkään poissa. Olen sen reilu vuosi sitten tehnyt vanhempien puolesta, kun he olivat Thaimaassa lomalla ja siellä oli vähän levotonta. Ei sen tekemiseen kauaa mennyt, niin eipä se nyt haitaksi ole. Toivottavasti vanhempani eivät kaipaile minulta joka päivä tekstaria, missä olen menossa, varsinkin nyt kun he tietävät matkasuunnitelmani. Tulen kuitenkin varmasti kanssa jakamaan kuvia sosiaalisessa mediassa, niin tietävät jo sitä kautta, että kaikki on hyvin. Meilläkin on aina tapana ilmoittaa perheen whatsapp-ryhmässä kun ollaan menossa lennolle tai kone on laskeutunut, niin kaikki tietää, koska on mahdollisesti tavoitettavissa.   Noi on kyllä kaikki tosi hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Se on kyllä totta, että kysymällä ja hyvällä asenteella pääsee jo pitkälle. Kaikki mahdolliset varaukset ja liput meinasikin tulostaa mukaan, on sitten jotain todisteita jos tulee epäselvyyksiä. Lisäksi otan kopion passistani, joku joskus sanoi, että sillä ainakin pääsee maasta pois, jos alkuperäinen varastetaan kesken reissun. Kaksi luottokorttia minulla on jo, lisäksi vielä erillinen pankkikortti, joten aika huonosti menee, jos saan kaikki kolme korttia hukattua. Käteistä olen kanssa jo tilannut molempiin maihin vähän ja tosiaan voi sitä aina nostaa lisää, jos tarvitsee. Aika hyvä idea tuo paikallisen laturin hankkiminen, joka tapauksessa täytyy adapteri ostaa kameran latausta varten, mutta ainakin pystyn lataamaan kahta laitetta samaan aikaan. Saan isältäni lainaan varavirtalähteen, minkä pitäisi pystyä latamaan puhelin kolme kertaa täyteen, mutta täytyyhän sitäkin ladata.

Matkustusilmoitus on tosiaan hyvä tehdä, sillä tavoin ulkoministeriöstäkin saadaan/osataan ottaa yhteyksissä luonnonkatastrofien yms muiden iskiessä. Täytyy kyllä myöntää että itsekin Euroopassa matkaillessa jää yleensä tekemättä, Aasiassa olen sitten yrittänyt muistaa ilmoittaa suurin piirtein ne päivät milloin missäkin maassa oleskelen.   Rinkan raahaaminen ja hostellit on interreilauksen ja Aasiassa harrastetun viikonloppumatkailun ansiosta tosi tuttua. Vastaan on tullut tosi hyviä ja tosi huonoja hostelleja, yleensä etukäteen ei ole voinut yhtään arvata mikä yllättää positiivisesti ja mikä ei. Henkilökohtaisesti suosin myös hostelleja jossa pääsee dormissa majoittumaan sellaiseen punkkaan jossa saa vähän yksityisyyttä verholla, ettei tarvi herätä tuijotellen ventovieraan tyypin kasvoja. Ja hostellit on tietysti hyviä paikkoja tutustua toisiin reissaajiin, jos on sen tyyppinen ihminen (itse en ole :smirk:). Yllättävän usein hostellissa on ollut pyykkäysmahdollisuus omien kokemusteni mukaan, mutta se on tietysti aina hostellikohtaista. Aina kyllä osaavat respassa vinkata minne kannattaa mennä pyykkäämään, perussettiä heille.   Dynin kätevien vinkkien lisäksi joitain muita mieleentulevia juttuja (jotka tosin toimivat reppureissuilla Euroopassa ja Aasiassa, Australiasta ja Uudesta-Seelannista ei henkilökohtaista kokemusta ole):   -Food courtit on budjettimatkaajalle näppäriä! Usein ostoskeskusten kellarissa tai ylimmässä kerroksessa, kymmeniä eri tiskejä josta saa ostettua eri teemalla ruokaa (korealaista, meksikolaista, italialaista yms) ja syötyä sitten yhteisissä pöydissä. Muuten kalliissa kaupungeissa ne ovat oikeasti halpoja paikkoja ja saa vähän vaihtelua ruokavalioon.   -Koska luotan käytännössä aina vain yleisesti saatavilla oleviin langattomiin verkkoihin, tykkään ladata puhelimeen offline kartat niihin kohteisiin joissa pyörin, helpottaa liikkumista huomattavasti.   -Ota kopiot kaikista tärkeistä papereista (myös siitä passista) omaan sähköpostiin, sieltä ainakin löytyy vaikka kävisi niin huono tuuri että kaikki tavarat pöllittäisiin.   -Pieni riippulukko mukaan. Hostelleissa on lähes aina kaapit jonne tärkeimmät tavarat saa talteen, mutta läheskään kaikissa ne eivät ole aina lukittavia. Toisaalta lukon saa kyllä yleensä ostettua respasta.   -Saattaa olla itsestäänselvyys mutta tuli joskus työkavereiden kanssa puheeksi: lääkkeet käsimatkatavaroihin ja jos jotain erityistä niin resepti sille mukaan.   -Edellisellä reissulla totesin itse hirveän käteväksi sellaisen pienen taskuun taiteltavan repun. Päiväretkillä ei tarvitse raahata rinkkaa ja siinä kantaa kätevämmin tavaraa kuin käsilaukussa. En tosin suosittele laittamaan sinne mitään arvotavaraa, mutta rantakamppeet tai eväät kulkee paljon mukavammin selässä kuin olalla.   -Rinkan sivutaskussa kulkee aina mukana isältä saatu matkailijan ensiapupakkaus, vaikka en vielä minnekään viidakoihin olekaan lähtenyt tarpomaan. Mutta ainakin on nopeasti löytynyt laastarit ja sidetarpeet pieniin haavereihin.   -Less is more. Olen tosi huono itse noudattamaan tätä neuvoa, mutta yleensä vähemmälläkin tavaralla pärjää. Tietysti kannattaa huomioida vuodenaika ja katsastaa ennen lähtöä millaista lumisadetta/paahdetta ennustetaan, mutta vaatteita on helppo pestä eikä kenkiäkään yleensä todellisuudessa tarvita kovin montaa paria pidemmälläkään reissulla. Lisäksi paikan päältä saa kyllä lähes kaikkea, pesuaineet/sateenvarjot/varvastossut whatever on mahdollista hommata myös kohteesta kun raahata toiselta puolelta palloa, mikäli ei jotain tosi erityisasioita tarvi. Varsinkin jos oikeasti aikoo sitä rinkkaa kantaa vähääkään pidempiä aikoja niin selkä kiittää jos tinkii vähän mukana kannetusta tavaramäärästä. Mulla tosin on tapana ottaa mukaan niitä paljon käytettyjä ja vähän rähjäisiä vaatteita jotta voin ne sitten hyvällä omalla tunnolla jättää jälkeeni ja pakata vapautuneeseen tilaan tuliaisia. :D

[quote=Skie]-Saattaa olla itsestäänselvyys mutta tuli joskus työkavereiden kanssa puheeksi: lääkkeet käsimatkatavaroihin ja jos jotain erityistä niin resepti sille mukaan.[/quote]   Ehdottomasti joo reseptit kaikista reseptilääkkeistä käsimatkatavaroihin. Ylipäätään lääkkeet kannattaa kuljettaa käsimatkatavaroissa. Jos syö mitään erityisempää, kuten voimakkaita särkylääkkeitä tai käyttää mitään, mihin tarvitaan neuloja, niin apteekista saa englanninkielisen vakuutuksen, että lääkkeet ovat sinulle. Minulta näitä ei ole kysytty, mutta kannan mukana kuitenkin. Jos ostaa ulkomailta lääkkeitä, kannattaa varmistaa siitä, että ne saa tuoda tullessaan Suomeen, esim. erilaisista vitamiini- ja itsehoitovalmisteista myydään ulkomailla suurempia annoseriä kuin mitä Suomessa. Lääkkeet kiinnostavat sekä tullia että lentokenttien turvatarkastuksia, molemmissa kannattaa olla varautunut selvittämään mukanaan kuljettamat pillerit. Alkuperäinen pakkaus, jossa on nimesi, usein riittää.   [quote=Skie]Mutta ainakin on nopeasti löytynyt laastarit ja sidetarpeet pieniin haavereihin.[/quote]   Laastaria ja rakkolaastaria, varsinkin jos aikoo kävellä paljon. Tosin länsimaista saa kyllä apteekista yleensä ihan kaiken saman kuin Suomestakin, joten mitään hirveää varastoa ei tarvitse kantaa mukana. Riippuu toki, mihin menee. Samaan vinkkiin kannan mukani yleensä kaksia kenkiä (ja kolmansia, jos tarvitsen ns. edustuskengät iltatilaisuuteen), ihan vain siksi, että kun on ensin kävellyt yksissä itselleen rakot, niitä samoja on tosi tuskaa pitää heti seuraavana päivänä jalassa.   [quote=Skie]-Less is more. Olen tosi huono itse noudattamaan tätä neuvoa, mutta yleensä vähemmälläkin tavaralla pärjää.[/quote]   Huomaan pakkaavani nykyään joka reissulle entistä vähemmän tavaraa mukaan. :grin: Toki duunimatkalaisena matkalaukussa kulkevat suoristusraudat, pakkelit, edustusvaatteet ja iltakengät sun muut reppureissaajalle täysin tarpeettomat tavarat, mutta niidenkin kanssa olen oppinut vähentämään valitsemalla monikäyttöisiä asukokonaisuuksia. En ota koskaan pitkällekään matkalle enempää vaatetta kuin mitä tarvitsen noin viikoksi, alusvaatteet mukaan lukien, sillä pyrin etsimään aina sen pyykkäysmahdollisuuden - tai sitten heitän risammasta päästä pois ja ostan uusia tilalle.   Muutama tavara, jotka kulkevat mukana säästä ja maasta riippumatta: - Villasukat. Parhaat lennolla, parhaat kun ilmastointia ei saa pienemmälle kuin jääkylmälle, parhaat ylipäätään hengailuun, eikä vilustu missään. Töpsöttelen tarpeen vaatiessa villasukissa myös aamiaiselle ja ne kelpaavat myös työpaikan sisäkengistä. - Huppari. Sama juttu kuin villasukissa, palelen helposti lentokoneessa, joten lämmin huppari on käytännöllinen asuste. Hupun saa myös vedetty silmille, jos haluaa pikapimennyksen. Isot taskut palvelevat myös hyvin monenlaisissa hetkissä. Illat voivat lämpimissäkin maissa olla viileitä, jopa kylmiä. - Kangaskassi. Vähän niin kuin Skien mainitsema pikkureppu, eli nopea pussukka saada ostokset, pikkukamat tai muut kulkemaan mukana. Menee pieneen tilaan vaikka käsilaukun pohjalle, ja on yllättävän monikäyttöinen. - Yleisrasva. Ostan enimmäkseen kosmetiikkani ulkomailta, enkä siksi mielelläni kanna Suomesta juuri mitään mukanani, en edes ihonhoitotuotteita mitä nyt jotain pieniä jämäpulloja käytettäväksi ja pois heitettäväksi. Hajustamaton perusrasva sen sijaan kulkee aina mukana, toimii ihon kuivumiin, hiertymiin ja hätäsuojana kylmää ja aurinkoa vastaan. Alle desin purkin saa vietyä käsimatkatavaroihin. - Huivi, yleensä puuvillaa, selkeissä talvikohteissa villaa. Huivilla suojaa päänsä ja hartiansa auringolta, kietoo kaulaansa lämpöä tuottamaan tai tarpeeksi iso huivi käy pienestä hätäpeitteestäkin.   Yleensä kyllä sellainen luontainen shoppailuvietti pitää huolen siitä, ettei matkasta vaatteet ja muut tarvikkeet lopu. Kannattaa siis tuoda Suomesta oikeasti vain se, mitä ihan täysin varmasti tarvitsee. Erityisesti kun matkustaa Aussien kaltaiseen länsimaahan, kaiken voi ostaa paikanpäältäkin, jos nyt jotain sitten unohtui. Ja niitä tuliaisia on luvallista tosiaan tuoda itsellekin. :grin:   Ai niin ja paljon maailmaa myös kiertäneen äitini ikuisuusvinkki, eli yksi vaatekerta kannattaa kantaa lentäessä käsimatkatavaroissa. Ihan vain siltä varalta, että laukku jää jälkeen, ja vaikka siitä jotain hyvitystä saisikin, perillä ollessa outoon vuorokaudenaikaan ei välttämättä ensimmäisenä halua lähteä ostamaan niitä puhtaita alushousuja.

Mä tein viime vuonna ekan kerran matkustusilmoituksen kun oltiin menossa Lontooseen. Sattumalta sopivasti Heathrown kentälle oli tehty uhkaus terroristi-iskusta (tjs) samalle päivälle kun me oltiin lentämässä sinne. Ihan vaan varmuuden vuoksi tein sitten ilmoituksen.   Mut, pari sanaa Roomasta, josta oli ketjussa aiemmin keskusteltu:   [quote=SKie]Maalis-huhtikuun vaihteessa suuntaan vakkarireissukaverini kanssa vihdoin ikuiseen kaupunkiin. Uskomatonta että näin kauan on mennyt ennen kuin rauniofriikki on saanut viimein lähdettyä Roomaan![/quote] Rooma on minusta ihan mielettömän hieno kaupunki, ja viikossa kyllä ehtii katsella aika paljon. Minusta ehkä hienoin ja mieleenjäävin asia oli jo Doc Nicholsonininkin mainitsema Saint Clementen kirkko. Siinä on vaan jotain niin hienoa, miten historia kerrostuu siinä paikassa.   En tiedä kuinka ilmiselvä nähtävyys [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Castel_Sant%27Angelo]Castel Sant’Angelon eli Hadrianuksen mausoleumi[/url] on (Vatikaanin lähellä), minä en ainakaan ollut kuullut paikasta ennen kuin astuin sisään. Hautapaikka, joka on muutettu linnoitukseksi: tässäkin taas historia kerrostuu. Tästä paikasta jäi hyvät fiilikset, varsinkin kun me seikkailtiin siellä muureilla illasta pimeällä ja siellä ei juurikaan ollut muita ihmisiä.   Ja ruuasta sen verran, että Trasteveren alue oli minusta miellyttävä paikka viettää iltaa ja käydä syömässä, sielta sai muutakin kuin pitsaa tai pastaa. Trasteveren puolelta löytyy myös mäen nyppylä, nimeltään [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Janiculum]Janiculum[/url], josta on todella upeat näkymät Roomaan.

No niin, vajaa viikko tuli Roomassa vietettyä ja kaupunki lumosi kyllä täysin. En erityisemmin pidä Italiasta tai italialaisista (kahden aiemman reissun perusteella), joten olen positiivisen yllättynyt näistä Rooma-fiilingeistä. Ehdottomasti toiveena on päästä vielä uudelleen vierailulle ikuiseen kaupunkiin!   Rooman keskusta yllätti kompaktiudellaan, kaikkialle oli todella helppo ja lyhyt matka kävellä. Toisaalta päivittäin käveltyjä kilometrejä kertyikin yleensä se noin viisitoista, joten loppumatkasta alkoi jo ikävästi jaloissa tuntua, koska kävelyä ei noin muuten tule pahemmin harrastettua. Saimme katsastettua must see -kohteistamme kaikki muuta paitsi paavin (:roll: ) ja jokunen suunnittelematonkin nähtävyys tuli nähtyä. Erityisesti Vatikaanissa tuli piipahdettua yhtenään, koska hotellimme sijaitsi sen lähettyvillä.   Rauniofanina minua viehätti tietysti valtavasti Forum Romanum, Colosseum ja muut vastaantulevat rauniot ympäri kaupunkia. Fontana di Trevi oli kaunis, mutta turistien valtaama. Circus Maximus olikin yllättäen oikeastaan vain nurmikenttä, mutta jollain tavalla silti aika söpö. Vatikaanin museot eivät taas jaksaneet kiinnostaa juuri ollenkaan, enkä oikeastaan ollut niin lumoutunut Sikstuksen kappelista kuin olisin ehkä toivonut olevani. Toisaalta Pietarinkirkko oli kyllä vaikuttava kokemus, mitä nyt itse Pietarinaukio oli paljon olettamaani pienempi. Espanjalaiset portaat olivat ehkä turhin nähtävyys koko reissulla, hienommat portaat löytyivät Piazza Venezialta. Via Appia Antica oli kauniilla ilmalla oikein herttainen kävelykohde, tosin yllätyksenä tuli kuinka vähän sitä "aitoa ja alkuperäistä" kiveystä tiellä olikaan enää jäljellä. Ehdottomasti positiivisimpiin yllätyksiin kuului hiukan syrjässä sijaitseva akveduktipuisto, josta ystäväni onneksi sattui lukemaan. Seuraavalla kerralla otan piknikeväät mukaan ja vietän päivän vain siellä puistossa loikoillen.   Roomassa on suorastaan harmillisen paljon kauniita rakennuksia ja kiinnostavia paikkoja, jotka muissa kaupungeissa olisivat ehdottomasti ansainneet vierailun, mutta jotka Roomassa jäivät sivurooliin tai täysin huomaamatta. Toisaalta se taas takasi sen, että tylsistyä ei ainakaan tarvinnut, joka nurkan takaa löytyi jotain mielenkiintoista. Yllättävää myös oli, kuinka vähällä jonottamisella selvisimme joka paikkaan. Loman ajankohta oli toki strategisesti valittu vähän off seasonille, mutta netistä lukemieni tietojen mukaan kaupunki on aina jokseenkin täyteen ammuttu turisteja. Noh, Forum Romanumille ja Colosseumille saimme vain kävellä sisään (ei jonon jonoa, suoraan vaan portista läpi ja turvatarkastukseen) eikä Vatikaanin museoihinkaan tarvinnut jonotella kuin noin vartin verran. Ja silloinkin oli kyse sisäänpääsystä, lipunmyynnissä ei enää mitään jonoa. Erinomainen käytännön vinkki tuli bongattua netistä ennen Vatikaaniin menoa: Sikstuksen kappelista jos menee ryhmille tarkoitetun uloskäynnin kautta pois, pääsee suoraan Pietarinkirkkoon jonottamatta. Koska Pietarinkirkon jono oli ainoa, jota vähän kauhistelin ohi kävellessä ja näin senkin sai näppärästi vältettyä!   Olen vähän yllättänyt siitä kuinka yhdentekevää ruokaa reissussa tuli syötyä. Koska hotellimme oli vähän syrjässä, päädyimme syömään useamman kerran paikkoihin joissa asiakaskunta koostui pelkistä italialaisista, mutta siltikään mitään erityisiä makuelämyksiä ei tullut koettua. Pitsa oli toki ihan hyvää, mutta muuten ei säväyttänyt. Kaikenlainen shoppailu jäi myös väliin lähikaupasta ostettuja limoncello-pulloja lukuunottamatta, tämä reissu mentiin aivan kulttuuri edellä.   Mutta all in all, iso suositus Roomalle. Hyppäsi kerta heitolla yhdeksi suosikkikaupungeistani Euroopassa.

^Kiitti Skie jutusta, olen juuri harkitsemassa Rooman reissua. Nyt olen taas hitusen viisaampi (ja innokkaampi :grin: ).

Rooma on kyllä ihana, pitäisi päästä sinne uudelleen - ja mieluummin paremman ajan kanssa eikä vain työreissulla.   Mun seuraava työmatka vie mut kesäkuussa taas rapakon taakse, tällä kertaa Kanadan rajalle Niagaran putouksille! On siinäkin konferenssilokaatio: kallis, hankalasti saavutettava (lentoihin tuli useita vaihtoja ja lippuihin hintaa) ja kaikin puolin syrjässä. Mutta pitäähän ne putoukset päästä näkemään, eikä konferenssikaan ole mikään heikkotasoinen, vaan yksi alani kovimmista. :grin:

Nyt on kyllä taas näitä lentomatkailun iloisia päiviä. Aamulla neljän aikaan Helsinki-Vantaalla saan kuulla, että lentoni Köpiksestä Newarkiin on peruttu. Onnistuvat kuitenkin siirtämään mut lennolle Tukholman ja Chicagon kautta Buffaloon. Nyt olen yli 12h ollut reissussa, mutta en ole päässyt Stokista pidemmälle, sillä Chicagon lento on jo kolmatta tuntia myöhässä eikä pääsystä Buffaloon enää tämän päivän puolella ilmeisesti ole tietoa. Menen siis Chicagoon ja selvitän, mihin siitä sitten. On tämä vaan jännää. SAS saa kyllä jonkunasteista palautetta tämän reissun jälkeen...

Pakko nyt tännekin jakaa, kun olen palannut kotiin unelmareissultani Austaliasta ja Uudesta-Seelannista. Vietin siellä kuukauden, kaksi viikkoa kummassakin maassa. Reissu oli rankka, normaalisti viihdyin 1-2 yötä samassa paikassa ennen kuin jatkoin matkaa. Vain Sydneyssä ja Wellingtonissa olin 3 yötä putkeen, muuten koko ajan tien päällä. Pidemmän päälle jatkuva tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen kävi raskaaksi sekä tunne siitä, ettei kuulu oikein mihinkään. En silti vaihtaisi hetkeäkään matkasta, kaikki meni todella hyvin ja näin uskomattomia paikkoja. Todellakin kaiken vaivan, rahan ja väsymyksen arvoista. Lähetin kuvia kotiin Facebookin kautta seikkailustani, ja moneen kuvaan sain kommentteja, että näytän onnelliselta. Ja sitä olinkin, iloinen ja onnellinen koko reissun ajan. Naurua ja hymyä mahtui kuukauteen paljon, tapasin todella paljon muita reissaajia ja näin paljon. En tosin riittävästi, tämän matkan huono puoli oli se, että nyt tiedän, miten paljon nähtävää siellä kaukana on, joten pakko sinne on uudestaan päästä. Tällä hetkellä suunnittelen jo seuraavaa reissua, jos valmistumisen jälkeen keväällä ehtisin muutamaksi viikoksi poiketa.   Australiassa reitti kulki polkua Sydney-Melbourne-Great Ocean Road-Grampians-Melbourne-Alice Springs-Ayers Rock-Sydney. Ehdottomasti kohokohta ja suosikkipaikkani oli Grampiansin kansallispuisto. Näin siellä villejä kenguruja, kiipesin vuorelle ja muutenkin pidin hauskaa. Jos joskus eksytte Australiaan, niin yrittäkää päästä tuonne. Itse tein 3 päivän retken Melbournesta käsin, joka oli aivan loistava.   Uudessa-Seelannissa taas sisäinen Sormusten herra-hörhöni pääsi valloilleen. Aloitin maan tutkimisen pääkaupungista Wellingtonista. Heti alkuun tein koko päivän retken Sormusten herran kuvauspaikoille ja Wetan studioille. Kierroksella käytiin mm. Rivendellissä, Rautapihassa, Helmin syvänteessä ja paikassa, jossa kuvattiin "get off the road"-kohtaus. Monessa paikassa päästiin leikkimään kohtauksia, itse esitin Frodoa juurikin tuossa "get off the road"-paikassa. Wellingtonista jatkoin Eteläsaarelle, missä tein reilun viikon bussiretken Pictonista Queenstowniin. Paljon näkyi matkalla, ja oli muuten upeaa. Jäätiköitä, vuoria, järviä mitä kaikkea. Helposti pystyi kuvitella olevansa Keski-Maassa. Queenstownissa tein toisen retken Sormusten herran kuvauspaikoille. Täytyy sanoa, että Wellingtonin vastaava kierros oli parempi, vaikka tämäkin oli hyvä ja selkeästi huomasi olevansa juuri niillä paikoilla, missä leffoja kuvattiin. Queenstownista lensin Aucklandiin, josta lensin kotiin. Aucklandista käsin tein myös matkan loppuhuipennuksen, retken Hobittilaan. Rehellisesti sanottuna kyllä siinä oli tippa linssissä, kun Hobittila aukeni silmien eteen. 15 vuotta olin haaveillut pääseväni sinne jokin päivä ja nyt vihdoin seisoin siellä. Hobittila oli upea, näytti täysin siltä, kuin olin kuvitellutkin. Opastettu kierros kesti reilun tunnin, itse olisin viihtynyt siellä pidempäänkin. Kierroksen lopuksi joimme yhdet juomat Vihreässä Lohikäärmeessä ja jatkoimme juhlatelttaan lounaalle. Ei sitä oikein sanoin pysty kuvailemaan, miten onnellinen ja iloinen olin tästä.   Kuukauden aikana tuli nähtyä ja koettua paljon. Otin lähes 4000 kuvaa, kiva niitä on käydä tässä läpi. Olen erittäin onnellinen, että uskalsin lähteä. Lennot sinne on hiukan tuskaisia, 2x11h on vähän paljon lentää kerralla ja molempiin suuntiin toinen lento oli silkkaa tuskaa. Ensimmäinen lento meni molempiin suuntiin nukkuessa, mutta toisella lennolla ei sitten saanut enää nukuttua, mikä tarkoitti todella pitkää lentoa. On se silti sen arvoista, lähden heti takaisin, kun vaan saan sen mahdollisuuden.   Kiitoksia myös tänne kaikille matkavinkkejä jakaneille! Yksin matkustaminen jännitti ja minulla oli mielessä paljon kysymyksiä. Oli kiva saada täältä asiallisia vastauksia, joista oli hyötyä tien päällä. Jos joku joskus eksyy Australiaan tai Uuteen-Seelantiin niin mielelläni kerron lisää kokemuksistani ja suosittelen kohteita.

[quote=Diara]En tosin riittävästi, tämän matkan huono puoli oli se, että nyt tiedän, miten paljon nähtävää siellä kaukana on, joten pakko sinne on uudestaan päästä. Tällä hetkellä suunnittelen jo seuraavaa reissua, jos valmistumisen jälkeen keväällä ehtisin muutamaksi viikoksi poiketa.[/quote]   Varo vaan, matkustamiseen jää niin kovin helposti koukkuun. Ja yhtäkkiä sitä huomaa, miten suurinpiirtein kaikki ylimääräiset rahat hupenevat lentolippuihin, ja sellainen "olisihan tuolla kiva käydä" -haaveilu muuttuu aktiiviseksi reissujen buukkaamiseksi. Ei sillä, en kadu tätä tautia kyllä yhtään, vaikka parannuskeinoa tunnetusti ei taida olla. :grin:   Mun Niagaran matka ei alkanut ainakaan kovin leppoisasti. Otetaan tämä esiin tässä esimerkkinä siitä, miten lentomatkailu huonona päivänä voi mennä pieleen, niissä koneissa kun on kaikenlaista teknistä ja inhimillisiä virheitäkin tapahtuu. Mun lauantainen lento Köpiksestä Newarkiin oli siis peruttu, mutta onnistuivat SASin palvelupisteellä reitittämään mut uudelleen Chicagon kautta. Lensin Stokikseen, jossa odotin kymmenisen tuntia saadakseni kuulla, että Chicagon lentokin on peruttu. Sama konemalli, sama firma, en tiedä oliko sattumaa.   Ei muuta kuin hotelliin, SASin ruokavoucherit käyttöön ja aamulla uusi yritys. Tällä kertaa mut reititettiin Tukholmasta reitille Lontoo - D.C. - Buffalo, erittäin pienillä vaihtoajoilla. Lontoossa juoksin Heathrow'n läpi kuin viimeistä päivää, mutta ehdin kuin ehdinkin lennolleni. USA:n päässä sekoilin aikaerosta ja ennätin jo joitakin tuskan hikipisaroita tässäkin välissä vuodattaa, kunnes selvisi, että olen tunnin aikaani edellä ja oikeasti ei ollut kiire eikä mikään - ja eikun syömään. Ehdin mukavasti Buffalon lennolleni, etukäteen tilaamani taksi odotti siellä missä pitikin ja saavuin viimein Niagaralle aika tarkalleen vuorokautta alkuperäistä varaustani myöhässä. Ja joo, lentoyhtiölle on vielä menossa korvausvaatimus perään.   Noh ei siinä sitten muuta kuin hotelliin kuulemaan, että varaukseni on tietysti peruttu, koska en ollut saapunut päivää aiemmin paikalle, eikä täydessä hotellissa ole mulle huonetta. Onnistuin saamaan täysin ylihintaisen huoneen loppumatkalle, mutta nyt vietän ensimmäistä yötäni korttelin päässä toisessa hotellissa. Konferenssi, johon osallistun, on siinä ensin mainitussa. Täytyy siis aamulla kävellä sinne takaisin kaikkien kamojen kanssa... Ja visa vinkuu. Onneksi työnantaja kustantaa reissun, joten oma lompakko ei ole koetuksella näistä viime hetken hotellivarauksista (200 dollaria yöltä on tässä kylässä pikku raha). Toivon mukaan vaan duunissa ymmärtävät mun tilanteen. En mä nyt oikein kadullekaan voinut jäädä.   Että joo. Kaikenlaista tapahtuu. Nyt, etten latistaisi kenenkään reissausintoa, pikavinkit siitä, mitä tehdä jos lento myöhästyy, peruuntuu, tai jotain muuta sellaista tapahtuu:   1) Ensimmäisenä yhteys oman lentoyhtiön serviceen. Heti, välittömästi. Ole tiukkana, vaadi ruokalippuja ja tarvittaessa yön yli hotellissa. Älä hyväksy mitään alennuksia, jos lentoyhtiö mokaa eikä onnistu saamaan sinua sinne, minne pitäisi, he maksavat. Koko summan. Jos joudut kuitenkin maksamaan jotain itse, ota kuitit talteen ja kinua hyvitykset jälkikäteen.   2) Pysy rauhallisena. Muista syödä ja juoda. Et ole kuollut, olet vain jumissa lentokentällä. Se kone ei lennä teknisen vian takia ihan hyvästä syystä. Jos kone taas on lähtenyt ilman sinua, etkä ole itse töpeksinyt missään, lentoyhtiön pitää järjestää sinut seuraavalle mahdolliselle lennolle.   3) Yritä soittaa hotelliin, jotta eivät penteleet peru hotellivaraustasi. Opin tämän itse tänään.   4) Kun olet selvinnyt määränpäähäsi, hae korvauksia myöhästymisestä (EU-lainsäädäntö takaa kiinteät korvaukset, joita eri firmat noudattavat vähän niin ja näin) ja mahdollisista omista kuluistasi. Myös matkavakuutus voi hyvittää jotain.   Että joo, sellaista matkailua tällä kertaa.

[quote="Dyn" post=53402] Varo vaan, matkustamiseen jää niin kovin helposti koukkuun. Ja yhtäkkiä sitä huomaa, miten suurinpiirtein kaikki ylimääräiset rahat hupenevat lentolippuihin, ja sellainen "olisihan tuolla kiva käydä" -haaveilu muuttuu aktiiviseksi reissujen buukkaamiseksi. Ei sillä, en kadu tätä tautia kyllä yhtään, vaikka parannuskeinoa tunnetusti ei taida olla. :grin: [/quote]   Pahasti näyttää, että tässä voi käydä nimenomaan noin. Nyt jo tekee mieli palata tutkimaan lisää Ausseja ja Uutta-Seelantia. Lisäksi nyt kun olen selvinnyt noista erittäin pitkistä lennoista, eikä ne niin mahdottomia ollut, maailmani laajeni aika reippaasti. Tähän asti olen pelännyt pitkiä lentoja, joten matkakohteeni on rajoittunut Eurooppaan. Nyt koko maailma on auki, joten esimerkiksi Amerikan valloitus ei olekaan enää mahdoton ajatus. Tiedänpähän ainakin, mihin alan rahojani säästämään, kun joskus valmistun ja pääsen töihin :grin:

Nyt on Niagaran putoukset nähty, ja kannatti kyllä käydä. Varsin mahtava luonnonvoima. :smile: Putouksethan ovat oikeastaan sarja niitä, ja paremmin ne näkyvät Kanadan puolelta, jossa pistäydyin yhtenä aamuna kävellen. Kävin myös aivan putousten [url=https://www.niagarafallsstatepark.com/attractions-and-tours/cave-of-the-winds]vieressä[/url] niin lähellä, että kastuin käytännössä läpimäräksi sadeviitasta huolimatta. Putousten lähelle olisi päässyt myös laivalla, mutta tuon yhden kokemuksen jälkeen jätin sen välistä. Todella käymisen arvoinen paikka.

Heinäkuussa tuli tehtyä reissu Lontooseen kaverin kanssa. Tarkoitus oli lähinnä shoppailla, ja päädyinkin ostamaan sekä vaatteita että kirjoja, mutta enimmäkseen hengattiin puistoissa, syötiin hyvin ja muutenkin otettiin rennosti. Kävin aiemmalla työpaikallani kääntymässä palaverin verran, sillä yhteistyöprojektimme jatkuu yhä, ja se oli hyvin antoisaa palaveri kyllä se - taas huomaa, miten paljon enemmän ihmisten kanssa saa aikaan naamatusten kuin puhelimessa.   Lisäksi vuokrattiin kolmen likan kimppana auto ja ajoin meidät Doveriin lähelle vanhoja kotiseutujani. Kävimme [url=http://www.english-heritage.org.uk/visit/places/dover-castle/]Doverin linnassa,[/url] johon en koskaan ehtinyt, vaikka asuin kuitenkin melko lähellä - niin siinä helposti käy, kun on jossain elääkseen arkena eikä turisteilemassa. Nyt on kuitenkin nähty. Ihan jännä linna, ehkä hiukan häiritsi miten lavastetulta se tuntui, kaikki ne mukamas-keskiaikaiset huonekalut ja muut jutut. Lapset varmasti arvostavat, ja saattoivat muutenkin olla tässä enemmän kohderyhmää. Samalla kävimme [url=https://www.nationaltrust.org.uk/the-white-cliffs-of-dover]Doverin valkoisilla kallioilla,[/url] jotka ovat omalla luontokohdelistallani ehdottomasti kärkipäässä ja näkemisen arvoiset uudelleen ja uudelleen.   Englannissa on aina kaikkea jännää, en mä siihen kyllästy. ^^ Seuraava reissu suuntautuu kuitenkin taas USAan, kun vuorossa on kesän virallinen kesäloma ja New York City!

Help! I need somebody!!   Joo taas olis helsingi reissu eres. Klo 11 Valo talolla haastattelu ja sit klo 18 tutun 50 v juhlat. Pitäs keksiim itä tekee tuossa välissä? Onko hyvää fantasia/scifi kirjakauppaa keskustan läheisyyressä?   Auttakaa te viisaammat

Valo talon sijainnista en tiedä, mutta [url=https://www.fantasiapelit.com/index.php?main=info&sub=helsinki]Fantasiapelit[/url] löytyy Kaivopihalta.

Vietin tuossa viikon New Yorkissa itsekseni, aika kului lähinnä kahviloissa kirjaa lukiessa ja hyvin syöden. Erittäin rentouttavaa. :smile:   Se, mitä tänne tulin mainostamaan, on oikeastaan NYCin [url=https://www.nybg.org/]Botanical Garden,[/url] jonka koko olemassaolon opin vasta tällä reissulla. Iso alue, useita erilaisia näyttelyitä sekä sisällä että ulkona, kokonaisuutena erittäin mielenkiintoinen päiväkohde Bronxin puolella. Suosittelen lämpimästi! Näin elokuussa suurin osa kukista oli tietenkin jo ohi, mutta nautin tuolla käyskentelystä silti - ja sain jalkani melko uuvuksiin, mutta mitäs pienestä. Tuntemattomampi kohde kun ilmeisesti on, vierailijat vaikuttivat olevan enimmäkseen paikallisia, joten tuo sopii myös pakopaikaksi turistimassoilta.

Mut löytää viikon päästä Bristolista, josta palaan Suomeen kirjamessuviikolla - täytyyhän sitä messuilemaan päästä. Kauheasti ei ole tarkoitus turisteilla, mutta lyömättömät viikonloppukohteet ja päivämatkan säteellä sijaitsevat kiinnostavat vinkit ovat tervetulleita. Stonehenge ja Bath on jo nähty. :smile:

Nyt olen kuukauden päivät majaillut Bristolissa tai tarkemmin Nailseassa, ja turisteilu on jäänyt sangen vähälle, kun päivät ovat kuluneet väikkärin naputtamiseen ja muihin työjuttuihin. Yhden paikallisen turistikohteen ehdin nähdä, nimittäin [url=https://www.nationaltrust.org.uk/tyntesfield]Tyntesfieldin[/url] viktoriaanisen kartanon tässä lähinurkilla. National Trustin kohteista löytyy kartanoa jos toista, mutta tämä oli kyllä erittäin vierailemisen arvoinen kohde: hieno rakennus, jota oli entisöity huolella, kiinnostavat puutarhat, iso ja hieno piha, ja vanhaan navettaan tehty erittäin hauska kahvila, jossa sai istua syömässä skonsseja vanhassa lehmäkarsinassa.

Minä täällä taas, hei. Olen matkustellut viime ajat lähinnä ympäri tätä kotisaartani, joten jos joku kaipaa matkavinkkejä Irlantiin (erityisesti Dublinin ulkopuolelle), täältä pesee.   Omat seuraavat matkani kohdistuvat duunin puolesta Saksan Bremeniin elokuussa, Barcelonaan syyskuussa, ja syys-lokakuun vaihteessa pakkaan pakaasini kohti Australiaa ja Singaporea. Bremenissä pitäisi olla vapaa viikonloppu vähän ihmetellä maisemia (aasi-kissa-koira-kukko-juttuja?) ja syödä makkaraa, Barcelonassa on ehkä mahdollisesti vähän turisteiluaikaa, ja öäh Melbournessa pitäisi olla parikin viikonloppua ylimääräistä. Suapi siis nähdä, mitä tässä taas ehtii näkemään.

Viimeinen vuosi on ollut matkustamisen suhteen aika hiljainen, lokakuussa kävin Kreetalla ja sen jälkeen pari hassua kertaa Norjassa ja Ruotsissa. Maiden keräily kuitenkin jatkuu, pari viikkoa sitten vietin viikon Lissabonissa Portugalissa.   Lissabon on kaunis ja yllättävän halpa eurooppalaiseksi pääkaupungiksi. Se on myös kompakti, keskustan alue on mahdollista ottaa haltuun yhden päivän aikana ja viikko pelkästään tuolla vaatisi jo vähän mielikuvitusta, että tekemistä riittäisi koko ajalle. Tällä kertaa matkaan kuului myös pari katolla vietettyä uima-allaspäivää sekä jokunen retki lähiseudulle. Ensimmäisenä päivänä kävimme Euroopan mantereen läntisimmässä pisteessä Cabo da Rocassa, jossa oli komeita kallioita eikä sitten paljon muuta. Matka jatkui Sintraan, jossa kävimme kiertelemässä Quinta da Regaleiran viehättävän palatsi/puutarha-alueen. Koska päivä pääsi venähtämään pitkäksi, menimme Sintraan vielä toisenkin kerran katsastamaan Maurien muurin (paikallinen Kiinan muuri) sekä Penan palatsin (skitsofreninen Disney-linna).   Lissabon itsessään on tosiaan kaunis ja hyvin kansainvälisen tuntuinen kaupunki, johtuen epäilemättä Portugalin siirtomaahistoriasta. Keskusta on rakennettu kukkuloille, joten kävely edestakaisin mäkiä pitkin tulee kyllä tutuksi. Turistit ovat ottaneet kaupungin haltuun, ehkäpä paikan pienuudesta johtuen turrejen määrä tuntui aika isolta verrattuna paikallisväestöön (toisaalta niin kai se on nykyisin vähän joka puolella Eurooppaa). Kerran kokeiltiin paikallisia vanhoja ratikoita, muuten ei lähdetty tunkemaan muiden turistien mukana sillipurkkeihin. Kaupunki (vai maa?) on tunnettu kaakeleistaan, katujen varret täyttyivät valtavan kauniilla taloilla jotka oli päällystetty mitä mielikuvituksellisimmilla kaakeleilla. Tunnelma oli etelän maiden tapaan rento, myös maan löysä huumepolitiikka tuli nopeasti tutuksi katujen kulmilla päivystävien kaupustelijoiden ansiosta.   Ulkona syöminen oli todella halpaa ja luonnollisesti viini oli vettä halvempaa. :roll: Jos aikaa ja kiinnostusta olisi ollut enemmän, olisi ollut epäilemättä mielenkiintoista tehdä kierros jossain paikallisella viinitilalla. Noh, toin kuitenkin muassani pullollisen jos toisenkin portviiniä. Suosikkileivonnaiseni Aasian ajoilta on myös Portugalin kansallisleivos (Hongkongissa egg tart, Portugalissa pasteis de nata), joten loman aikana vedin pullaa enemmän kuin normaalisti parissa kuukaudessa Suomessa. Säät suosivat koko matkan ajan, lämpötila oli +30, joten säidenkin puolesta voi kyllä suositella näin syykuussa.   Suoraan tuolta reissulta jäin Helsinkiin, josta tein työmatkan Tukholmaan. Olen reilu vuosikymmen sitten vaihtanut Tukholmassa junaa kahdesti, mutten ole ikinä käynyt kaupungissa sen kummemmin. Nytkin vierailuaikaa oli vain nelisen tuntia, mutta kävelin satamasta Gamla Staniin ja pyörähdin pikaisesti myös Södermalmilla. Kiinnostava kaupunki, jossa olisi kiva käydä joskus ihan ajan kanssa Mutta ei enää ikinä risteilyalukselle, ensi kerralla joku saa maksaa huomattavia summia että jalkani sellaiseen paattiin lasken.   Seuraavaa matkaa ei ole vielä suunnitteilla, mikä on kyllä vähän poikkeuksellista itselleni. Ensi vuonna kuitenkin tulee pyöreitä täyteen monella ystävällä, joten ehkäpä sitä jonkinlaista reissua saisi tämän aiheen ympärille kehiteltyä...

[size=2]Hmm, hiljaista on ollut kun viimeksi olen itse aiheeseen kirjoitellut vuosi sitten...   No kysynpä kuitenkin kun tiedän ketjun perusteella että täällä on Uudessa-Seelannissa käyneitä: mitä kohteita suosittelette? Mitkä paikat on must see, mitkä yliarvostettuja ja mitä salattuja kätköjä löytyy vähemmän kuljettujen teiden varsilta jonne kannattaa poiketa? Aikaa ei ole ruhtinaallisesti, kolmisen viikkoa vain, mutta molemmat saaret on toki tarkoituksena kiertää parhaamme mukaan.[/size]   Ajattelin kertoilla sitten samaan viestiin miten tuo kauan odotettu ja suunniteltu Uuden-Seelannin matka meni. Olin siis ystäväni kanssa marraskuussa kolmisen viikkoa reissussa, se oli samalla myös kolmikymppislahja molemmille. Aika monta vuotta puhuttiin että joskus lähdetään ja lopulta todettiin että ei sitä koskaan pääse minnekään jos asiasta vaan puhuu. Noin vuotta aiemmin siis päätettiin että marraskuussa 2019 mennään. Pohdiskeltiin myös tämän vuoden helmikuuta yhtenä vaihtoehtona, koska ajankohta olisi ollut lämpimämpi, mutta jälkiviisaana voi olla kiitollinen ettei sitten jätetty reissua korona-aikaan.   Haluttiin ehdottomasti nähdä molemmat saaret, joten tiedettiin että aikataulusta tulee aika tiukka ja ajamista tulee olemaan paljon. Lentoliput ja vuokra-auto varattiin Kilroyn kautta puoli vuotta aiemmin, oon aiemminkin ostanut etapillisia lentoja Kilroyn kautta ja ollut tyytyväinen, niin tälläkin kertaa. Mennen tullen oli stoppi Zurichissä ja Hongkongissa, koska haluttiin pihistää lentolippujen hinnassa sen verran että kohteeseen jäisi enemmän rahaa. Olin riemuissani siitä että meillä oli mennessä päiväaikaa kiertää lempparikaupungissani Hongkongissa, mutta ei saatu menolennoilla Kiinaan nukuttua silmäystäkään, joten voi sanoa että vireystila ei ollut nähtävyyksien kiertelyyn mikään paras. Oli silti huippua päästä taas Honkkariin ja esitellä sitä kaverilleni.   Ensimmäiset yöt Uudessa-Seelannissa oltiin Aucklandissa tasaamassa aikaerorasitusta ja totuttautumassa tunnelmaan. Auckland ei ollut kaupunkina kovin ihmeellinen, joku oli tosin todennut että se on asuinkaupunkina kivempi kuin matkakohteena, joka on varmaan ihan totta. Jälkikäteen mietittynä myös majoituksemme oli siellä reissun huonoin, mutta sitä ei sillä hetkellä onneksi tajunnut. Kun oltiin taas hiukan tolpillamme, haimme vuokra-auton ja lähdimme matkaan. Ajoin ekan päivän ja täytyy myöntää että aika hurja olo oli kaupungista poistuessa ajella vasenta puolta ja yrittää moottoritiellä hahmottaa millä kaistalla itse pitää olla. Navigaattori oli kyllä hengenpelastaja, sen ohjaukseen saattoi pääosin luottaa. Eka kohteemme oli myös isoimmat odotukset niskaansa saanut Hobittila. Sää ei ollut aivan parhaimmillaan, välillä tuli järkyttäviä kaatosadekuuroja, mutta niistä huolimatta Hobittila kyllä lunasti ja jopa ylitti odotukset. Kaikenlaista Sormusten Herra -krääsää tulikin mukana raahattua, mm. Middle Earth -viini, jota ei varmaan koskaan korkata. :D Saavuttiin illalla seuraavaan yöpaikkaan Rotoruaan ja raahauduttiin tihkusateessa vielä lillumaan kuumiin lähteisiin paikalliseen kylpylään. Olihan siinä oma tunnelmansa istua sateessa höyryävissä ulkoaltaissa. Rotoruasta itsestään mieleen jäi lähinnä aika vahva rikin haju eikä koko kaupunkia juuri päivänvalossa nähty.   Seuraavana päivänä suunnattiin etelää kohti ja pysähdyttiin Wai-O-Tapun geotermisessä puistossa (?) sekä Huka Fallsilla. Molemmat ihan näkemisen arvoisia. Taupossa pysähdyttiin syömään lounas Mäkkärissä, jonka erikoisuus oli vanha lentokone jonne oli rakennettu ruokailutila. Käppäiltiin myös Taupo-järven rannalla ja tähyiltiin toiselle puolelle kohti Mordoria aka Tongariron kansallispuistoa, jonne meidän oli tarkoitus mennä vaeltamaan. Valitettavasti se jäi haaveeksi, ensin myrsky esti alueelle menon ja sen jälkeen todettiin että selvästi kesä ei ole edennyt siellä vielä tarpeeksi, koska suurin osa reitistä oli vielä lumen peitossa. Tongariron kävelemättömyys oli oikeastaan ainoa asia jonka kokeminen jäi harmittamaan. Noh, Tauposta matka jatkui puuduttavan tylsähkön metsäisen ja mäkisen pätkän läpi itärannikolle Napieriin.   Napierissa päädyttiin erinäisistä syistä olemaan useampi päivä, mikä oli siinä mielessä hyvä vaihtoehto että se oli kaupunkina ehkä koko reissun viehättävin art deco -tyylissään. Harrastimme viinipyöräilyä, ajelimme autolla lähiympäristössä meren rannalle ja kukkuloiden päälle. Seuraavaksi jatkettiin etelää kohti Mastertoniin, josta tehtiin päiväretki Marlboroughin viinialueelle. Tämä oli reissun ehdottomasti rennointa antia, mikä oli ihan hyvä juttu, koska ajatuksena oli pyrkiä hetkittäin jopa lomailemaan (sarcasm alert). Mastertonista ajeltiin Wellingtoniin, jossa luovutettiin auto ja tavattiin häämatkalla ollut ystäväpariskunta illallisen merkeissä. Vilkaisiin myös Wellingtonin nähtävyyksiä ja visiteerattiin Weta Cavessa tutustumassa Sormusten Herra -leffojen lavasteisiin ja maailmanluontiin. Hobittilan jälkeen se oli vähän tylsä, mutta tulipahan käytyä.   Jälkikäteen ajeltuna matkan isompi osa alkoi vasta siitä kun ylitettiin lautalla Cookinsalmi ja siirryttiin Eteläsaarelle. Helposti merisairastavana ihmisenä olin tästä osasta matkaa erityisen huolissani, mutta onneksi merenkäynti pysyi keveänä ja etukäteen otettu pahoinvointilääkekin auttoi turruttamalla kaikki aistit. Napattiin toinen vuokra-auto Pictonista alle ja ajeltiin Kaikouraan yöksi. Kaikoura oli ensikosketus Eteläsaareen ja hieno sellainen! Kaikourasta jatkettiin matkaa saaren halki Hokitikaan. Castle Hillin kalliot olivat upeat, mutta siitä eteenpäin Arthurin solaan, jossa maisemien piti olla myös hienot, sää ei suosinut. Ajoimme hirveässä sumussa ja sateessa Arthurin solan läpi, sitä saattoi vain arvella millaisten vuorien ja pudotusten viertä sitä rullaili menemään. Illan päälle suuntasimme vielä Hokitikan rotkolle ihailemaan oletettavan kirkkaan turkoosia vettä, vaikka arvelimme ihan oikein jo menessä että se on varmaan harmaata mutavelliä sateiden vuoksi. Pientä paniikkia koettiin myös auton ratissa kun ajoimme mennen tullen tulvivan tien poikki, jossa vesi virtasi kaatosateen ansiosta vuolaana. Siitäkin onneksi selvittiin, mutta rotko ei nähtävyytenä ehkä ollut sen panikoinnin arvoinen, haha.   Hokitikasta lähtiessä tiedossa oli matkan pisin päiväetappi eli ajomatka Wanakaan. Upeat maisemat vaihtelivat metsästä Tansanian meren rannikkoon ja vuoristoon. Erityisen henkeäsalpaavat maisemat olivat lopussa Wanaka ja Hawea -järvien rannalla. Pysähdyimme toki useampaan otteeseen, suosittelen Blue Poolsia kohteena. Lyhyt kävelymatka tieltä hienolle jokialueelle. Riippusillat toki aiheuttivat pieniä sydämentykytyksiä kun teinipojat halusivat hyppiä ja heiluttaa niitä. Wanakalle voi kaupunkina myöskin antaa suosituksen, upeat maisemat ja herttainen tunnelma.   Seuraava siirtymä Queenstowniin oli onneksi lyhyt. Valitettavasti Queenstowniin laskeutuminen Arrow Junctionin kautta oli hirvein ajokokemus ikinä, olisin sulkenut silmäni jos en olisi ollut itse ratissa. Jos tykkää korkeista paikoista, näkymistä pitkälle horisonttiin ja mutkikkaasta tiestä, suosittelen. Arrowtown oli vähän pettymys, täynnä turisteja ja talotkin tuntuivat enemmän lavasteilta. Queenstown oli taas oikea alppikylä (tai kaupunki), selvästi aivan omanlaisensa porukka viihtyi siellä. Vaikea sanoa mihin vertaisin, mutta itselle tulee sattuneesta syystä mieleen Levi, toki merkittävästi suuremmassa mittakaavassa. Queenstownissa yövyttiin myös kapselihostellissa, joka oli ihan hauska kokemus.   Queenstownista jatkettiin vaarallisten tuulten saattelemina matkaa Te Anauhun. Te Anaussa ei itsessään sinänsä ollut mitään nähtävää, mutta siitä pääsisimme seuraavana aamuna jatkaamaan matkaa helposti Milford Soundiin. Valitettavasti matkalla Te Anauhun luin tieinfosta että Milford Soundiin vievä tie oli suljettu maa/lumivyöry pelon vuoksi. Tehtiin varasuunnitelma seuraavalle päivälle, mutta päätettiin kuitenkin kyttäillä josko tie aukenisi. Aukenihan se, tosin vain klo 9-19 väliseksi ajaksi. Ajeltiin siis kuitenkin Milford Soundiin, jälleen tuli ehkä elämäni hurjin ajokokemus koettua kun tihkusateessa ohjaili autoa kapealla ja jyrkällä tiellä, maanvyörymäpelko niskassa. Vuonolla keli oli ihan yhtä sateinen eli näkyvyys oli tosi huono. Harmillisesti jäi siis jylhät maisemat näkemättä, mutta toisaalta risteilyn pelasti se että nähtiin siellä luonnonvaraisia pingviinejä ja hylkeitä. Vuonolta paineltiin vauhdilla taas Queenstownia kohti, koska päivät alkoi reissussa vähentyä.   Twizelissä yövyttiin pari yötä työmaakonttiin tehdyssä asunnossa, mikä oli aika hauskaa. Pukaki-järven vesi oli kirkkaan turkoosia, sellaista mitä ei saanut minkäänlaisella kameralla ikuistettua. Aivan uskomaton, ilmeisesti väri johtui vuorilta tulevan sulamisveden mukanaan tuomista mineraaleista. Uuden-Seelannin korkein vuorenhuippu Mount Cook/Aoraki, kohosi ylväänä toisella puolella. Kävelimme Mount Cookin kylästä lähtevän Hooker Valley -reitin, mahtavat maisemat! Reitti päättyi jäätikköjärven rantaan ja Aoraki tuntui olevan ihan vieressä. Alppi-ilmasto tosin pääsi yllättämään, suurin osa matkasta oli tukahduttavan kuuma auringonpaisteessa mutta jäätikköjärven rannalla kävi niin kylmä vinkka ettei hyvästä varautumisesta huolimatta meinannut kerrospukeutuminen riittää.   Matkamme päättyi Christchurchiin joka oli kummallinen yhdistelmä hiukan kämäistä amerikkalaista pikkukaupunkia ja jotain englantilaista yliopistokaupunkia. Loppuhuipennuksena onnistuin ajamaan yksisuuntaista tietä väärään suuntaan kun oltiin autoa palauttamassa, mutta siitäkin onneksi selvittiin säikähdyksellä. Christchurchista lennettiin sitten Hongkongin ja Zurichin kautta takaisin Suomeen.   Uusi-Seelanti oli omanlaisensa, oudosti tuttu tunne tuli siitä että useat kaupungit vaikuttivat siltä millaisia pienemmät amerikkalaiset kaupungit elokuvissa ovat (omakohtaista kokemusta jenkkilästä ei ole). Toisaalta hetkittäin oli hyvinkin kodikas olo, niin paljon tuttuja luonnonmuotoja jotka muistuttivat sekä Lapista että Norjasta. Luonnon ja Hobittilan (jos se kiinnostaa) ansiosta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Vasemmanpuoleinen liikenne ei ollut niin paha kun odotin, automaattivaihteet luonnollisesti auttoi. Muutenkin olivat siellä selvästi tottuneet törttöileviin turisteihin liikenteessä. Polttoaine oli halpaa ja sitä kului, ajokilometrejä koko reissulla tuli noin 3500. Kulinaristisesti maa ei ole kovin kummoinen, itse olisin nauttinut kaikista aasialaisista ruokavaihtoehdoista, mutta koska matkakumppanini ei aasialaista syö, valikoima ei ollut ihmeellinen. Uusi-Seelanti oli mainettaan halvempi, tai sitten suomalaisen odotukset oli asetettu vähän eri tasolle. Lähtökohtaisesti en voi suositella niin tiukkaa aikataulua kuin meillä oli, mutta ollaan yhteisillä reissuilla totuttu maksimoimaan tehtävät/nähtävät asiat, joten siitä näkökulmasta matka oli hyvin onnistunut, heh.