Ei vain verestä: Vampyyriantologia
Alkuteos ilmestynyt 1989. Toimittanut Ellen Datlow. Suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Runot suomentanut Jussi Rekinen. Päällys: Jari Rasi. Nidottu.
Sisällys:
- Harvey Jacobs: Elämälle (L'chaim!, 1989)
- Leonid Andrejev: Lasarus (Lazarus, 1906)
- Gahan Wilson: On meri kovin märissään (The Sea Was as Wet Could Be, 1967)
- Edward Bryant: Kilttejä lapsia (Good Kids, 1989)
- Dan Simmons: Raadollinen lohtu (Carrion Comfort, 1982)
- Fritz Leiber: Tyttö jolla oli nälkäinen katse (The Girl With the Hungry Eyes, 1949)
- Susan Casper: Pimeyden lapsi (A Child of Darkness, 1989)
- Sharon N. Faber: Hiekkavampyyreiden paluu (Return of the Dust Vampires, 1985)
- Tanith Lee: Janfiapuu (The Janfia Tree, 1989)
- Joe Haldeman: Poikkeama ajassa (Time Lapse, 1989)
- Steve Rasnic Tem: Nokturne (Nocturne, 1989)
- Garry Kilworth: Hopeapanta (The Silver Collar, 1989)
- Chet Williamson: ...Syvälle muiden suruun (...To Feel Another's Woe, 1989)
- Harlan Ellison: Kokeilepa tylsällä veitsellä (Try a Dull Knife, 1968)
- Scott Baker: Heisimadot (Varicose Worms, 1989)
- Pat Cadigan: Likainen juttu (Dirty Work, 1989)
- Gardner Dozois & Jack Dann: Vainajien joukossa (Down Among the Dead Men, 1982)
“Perinteisessä vampyyrikirjallisuudessa veri on tärkein elementti. Kun minä puhun vampirismista, en tarkoita vain veren imemistä vaan myös energian, tahdon tai elinvoiman hyväksikäyttöä.” Näin määrittelee tämän antologian toimittaja Ellen Datlow kirjansa teeman. Hän on valinnut siihen uusia, vain tätä antologiaa varten kirjoitettuja vampyyrinovelleja ja ottanut mukaan myös muutaman vanhemman tarinan.
Tapaamme vampyyreja natsien keskitysleirillä, muinaisessa Palestiinassa ja tänä päivänä eri puolilla maailmaa. Kertomusten laadun takaavat tunnetut nimet kuten Harlan Ellison, Fritz Leiber ja Tanith Lee. Antologia sai erittäin hyvän vastaanoton USA:ssa.
Ellen Datlow
Ellen Datlow (s. 1949) on kirjallisuustoimittaja ja kriitikko. Hän on saanut lukuisia palkintoja toimitustyöstään, muun muassa Hugo-palkinnon kahdeksan kertaa sekä World Fantasy -palkinnon elämäntyöstä. Suomalaisille lukijoille ovat tuttuja hänen toimittamansa novellivalikoima Ensimmäinen kerta (1990) sekä vampirismi-aiheiset antologiat Ei vain verestä (1989) ja Aavistus verta (1991).
Kuvassa Ellen Datlow Finncon 2007:ssä Jyväskylässä. Lähde: Wikimedia Commons.
Jalavan kauhusarja
Sarjassa julkaistiin myös Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin romaani Hyviä enteitä.
Sarja sisältää 22 pääteosta ja yhteensä teoksia 13 kpl.
Alasarja Veren kirjat
Kirja-arvioita
Mielestäni kirja oli hiukan tylsä.Muutamat noveleista olivat kyllä ihan OK mutta suurimat olivat tylsiä eikä missään oikein ollut sellaista kunnon kauhua jota jäin kaipaaman.Kirja lukeminen kesti lähes viikon ja melkein heti kun olin lukenut yhden novelin niin unohdin sen.Mielestäni parhaat novelit olivat Friz Leiberin Tyttö jolla oli nälkäinen katse, Susan Carperin Pimeyden lapsi sekä Garry kilworthin Hopeapanta.Kirjassa kuvatut vampyyrit eivät oleet mielestäni oikein minkäänlaisia
Tartuin tähän kokoelmaan keväisessä vampirismi-innossani, ja tähän kokoelmaan tuo mania myös sammui. Ei niinkään siksi, että nälkä olisi tullut tyydytetyksi, vaan siksi, että turhauduin. Monet kirjan novellisteista olivat nimittäin yrittäneet vääntämällä vääntää vampyyriteemaan tuoretta näkökulmaa, ja tuoreuden sijaan tuloksessa näkyy lähinnä se vääntäminen. Kokoelman parasta antia olivatkin hieman perinteisemmät ja minimalistisemmat skenaariot, kuten Fritz Leiberin mystinen valokuvamalli novellissa ”Tyttö, jolla oli nälkäinen katse” sekä Gardner Dozoisin ja Jack Dannin keskitysleirivampyyri novellissa ”Vainajien joukossa”. Erikoisemmista ideoista nerokkain oli ehdottomasti Gahan Wilsonin ”On meri kovin märissään”, jonka vampyyrit ovat peräisin Lewis Carollin Ihmemaasta. Uskoisin, että myös heikohko suomennos imi mehut monesta sinällään kelvollisesta novellista. Oli miten oli, kokoelmaa ei kokonaisuudessaan voi kutsua kovin korkeakirjalliseksi tai edes kovin nautittavaksi, sillä minulta meni peräti pari kuukautta saada tämä loppuun. Vampyyreistä innostuneen kannattaa ehkä kuitenkin valikoida luettavakseen joitain novelleja, kuten yllä mainitsemani kärkikolmikko. Heti aluksi verettömiltä vaikuttaviin tarinoihin, saati sitten niihin pariin väliin ympättyyn runoon ei välttämättä kannata tuhlata aikaa.