Darlah: 172 tuntia Kuussa

Darlahissa on todella mielenkiintoinen juoni: Nasa päättää 40 vuoden tauon jälkeen palata Kuuhun ja järjestää matkasta arvonnan, johon saavat osallistua vain 14-18-vuotiaat nuoret.

Teoksessa seurataan arvonnan voittajien, norjalaisen 15-vuotiaan Mian, raskalaisen Antoine nimisen, 16-vuotiaan pojan ja japanilaisen 14-vuotiaan Midorin näkökulmia tapahtumiin. Mia on laulaja, lauluntekijä ja kitaristi kolmen kaverinsa kanssa perustamassa punk-tyylisessä bändissä. Midori on koulukiusattu, nörtähtävä tyttö, joka harrastaa harajukua. Antoine on juuri eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästää Simoinesta ja käy katselemassa tätä salaa Eiffeltornin misematasanteelta.

Mia on pääosin raivostuttava hahmo, mutta ei sentään yhtä epämiellyttävä kuin pakkomielteinen stalkkeri Antoine. Uskottavin ja samaistuttavin hahmo oli Midori. Ensimmäiset reilut sata sivua ovat melko realistista kerrontaa, mutta pikku hiljaa mukaan lisätään vieraannuttavaa ainesta, joka saa lukijan epäilemään niin hahmojen kuin itsensäkin tekemiä havaintoja.

Romaanin loppuratkaisu oli todella ennalta-arvaamaton ja sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Teos vertautuu hieman Timo Parvela ja Bjorn Sortlandin Kepler62-sarjaan.

Sain nyt loppuun sen Darlah: 172 tuntia Kuussa. Olihan se välillä vähän karmiva, mutta varsinkin loppu oli vaan hämmentävä, enkä tosiaankaan tärissyt kauhusta (toisin kuin ilmeisesti monet muut lukijat) :-D
En tykännyt päähenkilöistäkään kauheesti, kukaan ei ollut erityisen mielenkiintoinen. Varsinkin Mia oli välillä aika ärsyttävä.
Sekin ärsytti, kuinka juoni oli täynnä aukkoja ja joitain selittämättömiä tapahtumia, joita ei missään vaiheessa kirjaa selitetty. Joihinkin asioihin odotin turhaan ratkaisua koko kirjan ajan (Ilmeisesti kirjailija ei jaksanut miettiä sopivaa ratkaisua, tai sitten unohti koko jutun). Välillä myös skipattiin tapahtumia ja hypättiinkin yhtäkkiä kuukausikaupalla eteenpäin. En tykännyt.

Jottei tää koko viesti menisi pelkäksi valittamiseksi, niin kehun kirjailijaa hyvästä ideasta. Sen vaan olis voinut toteuttaa paljon paremmin.

Olihan tämä aika kauhistuttava ja jännittävä, mutta odotin jotain vielä pahempaa. Ne Kuussa tapahtuvat jutut jäivät vähän liian auki, olisi ollut kiva tietää mikä oikeasti oli sen ilmiön taustalla. Kirjan alkuosaa olisi voinut vähän tiivistää, sillä tyypit pääsee Kuuhun vasta yli puolenvälin. Alussa mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä päähenkilöiden saamien yliluonnollisten kokemuksien ja vanhan Himmelfarbin johdosta.
Päähenkilöihin en saanut oikein mitään kosketusta. En pystynyt samaistumaan kehenkään ja he jäivät aika etäisiksi, varsinkin Midori. Himmelfarbin hahmosta pidin, sillä kirjailija kuvailee hyvin hänen dementoituneita mielenliikkeitään.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kirja ja suosittelen kaikille kiinnostuneille. Loppu oli yllättävä ja siitä jäi turhautunut fiilis - hyvällä tavalla!

Huh huh! Kirja oli totaalinen yllätys, positiivinen yllätys. Kirjan kansi oli kaunis ja takateksti mielenkiintoinen. Silti pelkäsin, että sisältö olisi pettymys. Niinhän sitä sanotaan, "Moni kakku päältä kaunis", mutta halusin silti kokeilla, josko vaikka olisinkin ollut väärässä. Alku kirjassa oli hieman töksähtelevää ja hidasta. Mia oli persoonana hyvin ärsyttävä, mutta loppua kohden sekin lieveni, ja hänestä tuli ehkä lemppari koko kirjassa. Anton oli nuorista ehdottomasti ärsyttävin. Poika ei pystynyt päästämään irti tyttöystävästään, joten päätti mennä vakoilemaan tätä Eiffel tornin huipulle. Midori oli nuorin ja samalla myös käytöksellään ehkä lapsellisin, mutta pidin hänestä. Loppua kohden se kauhu josta varoitettiin tuli hieman esille, ja loppu oli hyvin surullinen, mikä ärsytti minua hieman. Olen onnellisten loppujen ystävä, mutta menestyihän Romeo ja Juliakin. Siinä vasta surullinen loppu onkin joten... Suosittelen jos sinua ei haittaa onneton loppu ja pidät jännityksestä.

Odotin kirjan olevan paljon pelottavampi, lukeehan takakannessakin ettei sitä suositella heikkohermoisille. Alussa kesti (liian?) pitkään ennen kuin päästiin itse asiaan eli edes kuuhun. Myönnän harpponeeni. Kuussaoloaikaa olisi voinut kuvata enemmän. Kuussa majailevien olentojen nopea ilmestyminen ja saman tien tapahtuva toiminta jätti niiden tarkoituksen ja syntyperän arvoitukseksi. Kirjan idea oli kyllä mielenkiintoinen ja loppua kohti juonen kiinnostavuus lisääntyi (toisena iltana/yönä lukemista jatkaessani olin huomattavasti edellistä lukukertaa jännittyneempi), vaikkakaan täysin ennalta-arvaamaton loppu kirjassa ei ollut. Teoksen päätös sai silti odottamaan jatko-osaa, vaikka sellaista ei taida valitettavasti olla luvassa... Ihan ok lukukokemus varsinkin teini-ikäisille ja nuoremmille. Vanhempia lukijoita ei alun teinihömppä jaksa ehkä ihan yhtä paljoa kiinnostaa.

Ajattelin lukea kirjan, koska pidän scifi- aiheesta elokuvissa, ja olen lukenut hyviä arvosteluja tästä kirjasta. Ja toki se on voittanut kotimaassaan jonkin arvostetuimman kirjapalkinnon...

Luin yli puoleenväliin, kunnes oikeasti totesin, etten halua lukea loppuun. Tekee suorastaan pahaa lopettaa kesken, mutta kerronta ja henkilöt olivat minulle yhtä sontaa. Idea on todella hieno, ja tästä olisi saanut todella loistavan teoksen, mutta jokin meni pahasti pieleen. Tapahtumat käyvät nopeasti, kokonainen vuosi kuluu ilman sen kummempaa kuvailua ja yhtäkkiä nuoret lennätetään kuuhun. Tytön ja pojan suhde alkaa kuin tyhjästä... Epämääräisiä ja hiukan pelottaviakin tapahtumia, jotka eivät kuitenkaan koskaan herätä suurempaa mielenkiintoa. Vilkaisin miten kirja päättyy, eikä sekään näyttänyt yhtään hyvältä. Vuosiin en ole lopettanut kirjaa kesken. Tämä kirja on yksi suuri PLÄÄH.