Musta komppania
Alkuteos ilmestynyt 1984. Suomentanut Markus Harju. Kansi ja kuvitus: Petri Hiltunen. Nidottu.
Kukaan ei kutsu itseään roistoksi, mutta pyhimyksiksi julistautuneita on rykmenteittäin. Voittavan puolen historioitsijat päättävät, kuka oli hyvä ja kuka paha. Me kiellämme luokittelun. Taistelemme rahan ja epämääräisen ylpeyden vuoksi. Politiikka, moraali ja periaatteet ovat vailla merkitystä.
Musta komppania, ylpeä ja perinteikäs palkkasoturiarmeija, joka on aina noudattanut sopimusehtoja viimeiseen asti, on juuttunut puolustamaan heikkoa Vallanhaltijaa tämän omilta alamaisilta. Salaperäinen lähettiläs tarjoaa palkkasotureille tilaisuuden päästä irti epäkiitollisesta sopimuksesta, mutta he huomaavat pian joutuneensa ojasta allikkoon. Lady, pohjoisen Imperiumin kammottu velhohallitsijatar, tarvitsee Mustaa komppaniaa valtaansa uhkaavia kapinoitsijoita vastaan. Tässä taistelussa ei ole tarjolla kunniaa eikä toivoa onnellisesta lopusta.
Glen Cookin Musta komppania on sarja, joka toi raadolliset hahmot ja ruohonjuuritason kerronnan fantasiakirjallisuuteen – todellinen fantasian Tuntematon sotilas. Tarinan pääosassa ovat karkeat ja kovia kokeneet palkkasoturit, joiden kohtalona on joutua suurempien voimien pelinappuloiksi. Sankaruudelle ei ole sijaa siellä, missä oma henkiinjääminen on tärkeämpää kuin maailman pelastaminen.
Mustan komppanian tarina jatkuu teoksissa Varjot pitenevät ja Valkoinen ruusu.
"Loistava fantasiakirja, jossa lennokas mielikuvitus lyö täysin saumattomasti kättä karuimman realismin kanssa. Tärkeä uusi näkökulma koko genreen." – Petri Hiltunen, Legolas
"Fantasian harrastajalle Musta komppania on tietysti välttämätön tuttavuus, todiste siitä, miten monenlaiseen viihteeseen genressä riittää aineksia." – Markku Soikkeli, Portti 2/2015
"Cookin kirjoitustyyli on suoraviivaista ja vailla korkeakirjallisia pyrintöjä. Hahmot ovat yksioikoisia mutta eivät persoonattomia. Tarina takoo eteenpäin kiivasta tahtia, ja vajaaseen kolmeensataan sivuun mahtuu kokonainen vuosi kaikkine käänteineen. Tylsää ei siis ehdi tulla." – Shimo Suntila, Tähtivaeltaja 3/2015
Glen Cook
Glen Cook (s. 1944) on yhdysvaltalainen tieteis- ja fantasiakirjailija. Hänen Musta komppania -fantasiasarjansa ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1984.
Musta komppania
"Musta komppania -sarja tasoitti aikanaan tietä uudenaikaiselle, harmaansävyiselle fantasialle. Se kertoo sodasta, juonittelusta ja petoksista tavallisen sotilaan näkökulmasta, jota fantasiakirjoissa harvoin otetaan huomioon. Glen Cookin tarinointi ei ole menettänyt teräänsä eikä yllätyksellisyyttään vuosikymmentenkään jälkeen."
Sarjassa on ilmestynyt alkukielellä yksitoista kirjaa. Vain kolme ensimmäistä suomennettiin.
Musta komppania sisältää 3 kirjaa.
Kirja-arvioita
Glen Cookin Musta komppania -sarjan aloitusosa on alkuasetelmaltaan kiinnostava: karaistunut palkkasoturiarmeija, joka on valmis ottamaan vastaan kommennuksen kenen tahansa palveluksessa. Odotin tarinalta enemmän kuin se lopulta pystyi lunastamaan.
Musta komppania miehineen on kiinnostava porukka ja tarinan maailmankin on varsin kiehtova, mutta Cookin tapa kirjoittaa ei valitettavasti ole ihan minun mieleeni. Tarinassa on paljon tyhjäkäyntiä ja jonkin verran epäjohdonmukaisuuksia. Oikeastaan vain ihan alku ja kirjan viimeiset noin 80 sivua ovat koukuttavat. Lisäksi Cook ei mene kovin syvälle hahmoihinsa ja näiden tarinoihin. Lopulta jokainen heistä - jopa päähenkilö Puoskari - jää aika etäisiksi.
Fantasiaa ei ole juurikaan tullut luettua viime vuosina, koska tympäännyin aikanaan totaalisesti massiivisiin ja ällöttävän mahtipontisiin supersaagoihin, joissa tarinan loppua ei näkynyt vielä tuhansienkaan sivujen jälkeen. Onneksi on olemassa myös maanläheisempää ja ytimekkäämmin kirjoitettua fantasiaa, jota voi nauttia kevyinä kerta-annoksina. Musta komppania aloittaa kolmiosaisen sarjan, joka kertoo sekalaisesta karskien äijien palkkasoturiarmeijasta, joka taistelee enemmän rahan kuin kunnian vuoksi. Armeija koostuu lähinnä alhaisista paskiaisista, mutta veljeyden käsite elää vahvana ja palkkauksen sopimusehtoja noudatetaan aina viimeisen päälle. Pidin kirjan suoraviivaisesta ja kaunistelemattomasta tyylistä paljon, sillä turhat rönsyt on kitketty minimiin jokaisen sivun sisältäessä pelkkää asiaa. Yksityiskohtaisia maisemakuvauksia tai runollista tunnelmien maalailua ei ole juurikaan, minkä sijaan painopiste on juonen kuljettamisessa jatkuvasti eteenpäin. Kirja on varsin lyhyt, alle kolme sataa sivua, mutta tapahtumia on paljon ja niistä kerrotaan vain olennainen. Tämä koskee myös taistelukohtauksia, sillä verellä ja irtoraajoilla ei mässäillä, paitsi lopun suuressa finaalissa. Armoton ja karu meininki saavutetaan muutenkin, eli itse juonenkäänteiden ja runsaan dialogin kautta. Hahmot eivät ole kovin moniulotteisia, mutta ei raavaiden soturien tarvitsekaan. Päähenkilökin (komppanian lääkäri) on nimeltään vain Puoskari, kapteenin ollessa Kapteeni jne. Musta komppania oli sujuvaa ja helppoa kesäluettavaa, jota voin suositella kaikille fantasian ystäville. Erityisesti kuitenkin heille, jotka ovat kasvaneet ulos haltioista ja taikamenninkäisistä ja kaipaavat jotain maanläheisempää menoa. Fantasian elementti on tässä lopulta aika vähäinen, vaikka yliluonnollisuuksiakin tapahtuu. Takakansi kuvailee kirjaa fantasian Tuntemattomaksi sotilaaksi, eikä kuvaus ole lainkaan väärä.
Jostain syystä – ehkä tyylin takia - tarinan lukeminen ei lähtenyt heti alussa kunnolla sujumaan. Kirjan edetessä ja tarinan muotoutuessa pääsin jyvälle ja viihdyinkin hyvin loppukirjan ajan vauhdikkaan kertomuksen parissa. Suoraviivaista ja hiukan episodimaista tarinankuljetusta. Sotakirja, jossa kaikki osapuolet eivät ole ihmisiä ja varsinaisesti ”hyviä” sankareita ei ole.