Maailmansilmä
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 24–53. Kartat: John M. Ford ja Thomas Canty. Suomentanut Marja Sinkkonen. Kannen kuva: Darrell K. Sweet.
1. painos: Karisto, 1997. Sidottu. (Kannessa teoksen nimi kultakirjaimin.)
2. painos: Karisto, 2002. Nidottu.
Locus-palkintoehdokas 1991. Hugo-palkintoehdokas 2014 (koko sarja).
MAAILMANSILMÄ jatkaa fantasiasarjaa, jonka ensimmäinen osa oli VAAROJEN TAIVAL. Kirjat aloittavat moniosaisen tarun Ajan Pyörästä, joka on viime vuosien luetuimpia fantasiasarjoja maailmalla. Sen suomentamista on toivottu jo pitkään.
Kaukana Kaksvirrassa asuva Rand al'Thor on tavallinen maalaispoika, jonka rauhaisa elämä järkkyy miehuuden kynnyksellä. Tuntemattomat viholliset tunkeutuvat hänen kotikyläänsä ja etsivät saaliikseen kolmea nuorukaista: he ovat Rand ja hänen parhaat ystävänsä, sepänkisälli Perrin ja alati kujeileva Mat.
Nuorukaiset lähtevät pakomatkalle kaukaiseen itään, Tar Valonin kaupunkiin, mistä pitäisi löytyä heille turvapaikka. Tie sinne on kuitenkin suljettu, ja trollokkien armeijat ajavat heitä takaa... Ratkaisevaksi heidän kohtalolleen muodostuu Maailmansilmä ja sen mahtavat salaisuudet.
MAAILMANSILMÄ on 2. osa Ajan Pyörää, joka on kansainvälinen huippusarja fantasian ystäville.
Robert Jordan
Robert Jordan (1948–2007) syntyi Charlestonissa, Etelä-Carolinassa Yhdysvalloissa. Hänen oikea nimensä oli James Oliver Rigney Jr. Jordan palveli Yhdysvaltain armeijassa helikopterilentäjänä Vietnamin sodassa vuosina 1968–70, ”kaksi vuotta, kaksi kuukautta ja kaksi päivää”. Jordanin ohjaama helikopteri ammuttiin alas viisi kertaa, mutta kuin ihmeen kaupalla hän selvisi Vietnamista hengissä. Hänet palkittiin kahdesti urhoollisuusmitalilla.
Palveluaikansa jälkeen Jordan kävi sotilaskoulua ja yliopistoa Etelä-Carolinassa, valmistui fyysikoksi ja värväytyi Yhdysvaltain laivastoon ydinteknikoksi. Loukkaannuttuaan palveluksessa hänellä oli aikaa lukea runsaasti, mikä oli aloitus hänen kirjailijan uralleen. Jordan oli tutustunut kirjoihin jo hyvin varhain, kun hänen vanhempi veljensä luki seikkailukirjoja. Fantasiakirjallisuus oli kiehtonut häntä koko elämänsä ajan ja kun tilaisuus kirjailijuuteen tuli, hän tarttui siihen. 1980-luvun alussa Jordan kirjoitti Robert E. Howardin luoman miekkasankarin Conanin seikkailuista kertovia romaaneja. Jordan julkaisi kirjoja myös muutamilla salanimillä. Koska Jordanin Conan-kirjat menestyivät, hän ehdotti kustantajalleen Tom Dohertylle Tor Booksista eeppisen fantasiasarjan aloittamista.
Ajan Pyörä
"Mahtava seikkailufantasia ikiaikaisista sankareista, joista yhdelle on suotu voima voittaa itse Pimeän valtias."
Ajan Pyörässä ilmestyi alkukielellä 14 varsinaista osaa sekä yksi johdanto-osa. Suomennosten suuri määrä johtuu siitä, että alkuperäinen kirja jaettiin käännettäessä aina kahdeksi tai kolmeksi niteeksi pituuden takia. Poikkeuksen muodostaa lyhyt johdanto-osa Uusi kevät.
Ajan Pyörä sisältää 25 kirjaa, sekä 1 sarjaa täydentävän teoksen.
Kirja-arvioita
Maailmansilmässä seikkailun luonne muuttuu jännittävästä ahdistavaksi. Päähenkilöt ovat joutuneet eroon toisistaan, eikä kestä kauaakaan, kun kaikki alkaa mennä pieleen. Koko kirjan (lasken tähän mukaan Vaarojen taipaleen) parasta antia on matka Caemlyniin pimeänkulkijoiden jahdattavana. Vainoharhaisuus ja pelko välittyvät täydellisesti. Loppua kohti tahti kiihtyy, ja rauhallisesti rakennetut tunnelmat vaihtuvat mahtavaan ja maagiseen kuvailuun Maailmansilmän luona. Sen ansiosta nopea kliimaksi ei tunnu niinkään äkilliseltä kuin vaikuttavalta. Maailmansilmän luonne jättää myös jonkin verran tilaa spekuloimiselle. Ajan pyörän ensimmäisen osan päämysteeri on hyvin pohjustettu ennen sen paljastamista lopussa. Lukiessani tarinaa toista kertaa pystyin tuntemaan Moirainen ja Lanin paineet onnistumisesta, kun tiesin, mitä he etsivät ja kuinka tärkeää se oli. Voisinkin lukea seuraavaksi Uuden kevään, jossa he ovat pääosassa.
Olen muuten samaa mieltä tintin kanssa, mutta huomauttaisin noiden huonojen puolien johtuvan osin siitä, että suomennettaessa englanninkielinen alkuteos on jaettu kahteen osaan. Jordan ei siis kirjoittaessaan olettanut lukijan muistavan kaikenlaisia nimiä. Suosittelenkin lukemaan aina alkuteoksen yhteen pötköön, silloin saa parhaimman lukukokemuksen. Lopputaistelu oli vähän töksähtävä, mutta sille löytyy selitys sarjan edetessä. Tätä kirjoittaessani olen lukenut 15. (suomenkieliseen) osaan asti, ja voin rehellisesti sanoa olevani aivan koukussa. Eroa Sormusten Herraankin on tullut enemmän.
En suosittele lukemaan kirjaa, jos olet lukenut sarjan edellisen osan kauan sitten. Lukijan oletetaan muistavan hyvin monia paikkoja ja nimiä ensimmäisen osan perusteella. Se on myös osaltaan kopio Sormusten Herrasta, aivan kuin ensimmäinen osakin. Kirja on tosin mukaansatempaava, eikä se ole kovin helposti ennalta-arvattava. Siinä syvennettin enemmän henkilöiden välisiä suhteita, ja yksi uusi, mielenkiintoinen henkilö on päässyt mukaan tähän kirjaan. Itseäni jäi eniten vaivaamaan Randin ja Pimeyden Valtiaan lyhyt ja vähän töksähtävä kamppailu kirjan lopussa, olisin odottanut siltä hieman enemmän.