"Mahtava seikkailufantasia ikiaikaisista sankareista, joista yhdelle on suotu voima voittaa itse Pimeän valtias."

Ajan Pyörässä ilmestyi alkukielellä 14 varsinaista osaa sekä yksi johdanto-osa. Suomennosten suuri määrä johtuu siitä, että alkuperäinen kirja jaettiin käännettäessä aina kahdeksi tai kolmeksi niteeksi pituuden takia. Poikkeuksen muodostaa lyhyt johdanto-osa Uusi kevät.

Lue lisää ...


Ajan Pyörä sisältää 25 kirjaa, sekä 1 sarjaa täydentävän teoksen.

  ★ 7.42 / 257
  ★ 7.34 / 226
  ★ 7.32 / 199
  ★ 7.46 / 190
  ★ 7.32 / 184
  ★ 7.70 / 179
  ★ 7.38 / 172
  ★ 7.36 / 171
  ★ 7.54 / 166
  ★ 7.24 / 155
  ★ 7.20 / 153
  ★ 7.42 / 149
  ★ 7.18 / 144
  ★ 7.40 / 139
  ★ 7.60 / 137
  ★ 7.32 / 132
  ★ 7.48 / 126
  ★ 7.38 / 123
  ★ 7.32 / 119
  ★ 7.46 / 114
  ★ 7.54 / 115
  ★ 7.24 / 113
  ★ 7.18 / 106
  ★ 7.50 / 97
  ★ 7.72 / 85
  ★ 7.62 / 72

Kirja-arvioita

30.04.2015
Pianisti avatar
Pianisti
Kirjoja 30, Kirja-arviot 15, Viestit 168
10 / 10

Maailmansilmässä seikkailun luonne muuttuu jännittävästä ahdistavaksi. Päähenkilöt ovat joutuneet eroon toisistaan, eikä kestä kauaakaan, kun kaikki alkaa mennä pieleen. Koko kirjan (lasken tähän mukaan Vaarojen taipaleen) parasta antia on matka Caemlyniin pimeänkulkijoiden jahdattavana. Vainoharhaisuus ja pelko välittyvät täydellisesti. Loppua kohti tahti kiihtyy, ja rauhallisesti rakennetut tunnelmat vaihtuvat mahtavaan ja maagiseen kuvailuun Maailmansilmän luona. Sen ansiosta nopea kliimaksi ei tunnu niinkään äkilliseltä kuin vaikuttavalta. Maailmansilmän luonne jättää myös jonkin verran tilaa spekuloimiselle. Ajan pyörän ensimmäisen osan päämysteeri on hyvin pohjustettu ennen sen paljastamista lopussa. Lukiessani tarinaa toista kertaa pystyin tuntemaan Moirainen ja Lanin paineet onnistumisesta, kun tiesin, mitä he etsivät ja kuinka tärkeää se oli. Voisinkin lukea seuraavaksi Uuden kevään, jossa he ovat pääosassa.

18.12.2008
Weskel avatar
Weskel
Kirjoja 142, Kirja-arviot 4, Viestit 0
8 / 10

Olen muuten samaa mieltä tintin kanssa, mutta huomauttaisin noiden huonojen puolien johtuvan osin siitä, että suomennettaessa englanninkielinen alkuteos on jaettu kahteen osaan. Jordan ei siis kirjoittaessaan olettanut lukijan muistavan kaikenlaisia nimiä. Suosittelenkin lukemaan aina alkuteoksen yhteen pötköön, silloin saa parhaimman lukukokemuksen. Lopputaistelu oli vähän töksähtävä, mutta sille löytyy selitys sarjan edetessä. Tätä kirjoittaessani olen lukenut 15. (suomenkieliseen) osaan asti, ja voin rehellisesti sanoa olevani aivan koukussa. Eroa Sormusten Herraankin on tullut enemmän.

04.09.2007
tintti89 avatar
tintti89
Kirjoja 119, Kirja-arviot 119, Viestit 0
6 / 10

En suosittele lukemaan kirjaa, jos olet lukenut sarjan edellisen osan kauan sitten. Lukijan oletetaan muistavan hyvin monia paikkoja ja nimiä ensimmäisen osan perusteella. Se on myös osaltaan kopio Sormusten Herrasta, aivan kuin ensimmäinen osakin. Kirja on tosin mukaansatempaava, eikä se ole kovin helposti ennalta-arvattava. Siinä syvennettin enemmän henkilöiden välisiä suhteita, ja yksi uusi, mielenkiintoinen henkilö on päässyt mukaan tähän kirjaan. Itseäni jäi eniten vaivaamaan Randin ja Pimeyden Valtiaan lyhyt ja vähän töksähtävä kamppailu kirjan lopussa, olisin odottanut siltä hieman enemmän.

Takaisin ylös