Robert Jordan ja Brandon Sanderson (Ajan pyörä -sarja)

Laitetaan tänne tällainenkin aihe pystyyn eli keskustellaan Ajan pyörä kirjasarjan teoksista.   Itse pidin todella paljon Vaarojen taival nimisestä kirjasta. Tuossa kirjassa tapahtui paljon mielenkiintoista, mutta juonenkerronta oli todella hidasta, mikä sailukemisen tuntumaan rankalta. Välillä tuntui kuin Jordan olisi yrittänyt tarkoituksella pitkittää tarinan kulkua.   Vaikka kerronta olikin hidasta pidin ainakin kirjasarjan alusta kovasti. Harmittaa vain suunnattomasti, kun karisto lopetti sen suomentamisen. Toivottavasti karisto vielä viisastuisi ja kääntäisi loputkin 3-4 osaakin vielä suomeksi, jotka Brandon Sanderson kirjoitti. :smile:

Itselläni on vakaa aikomus lukea nämä kirjat vielä joku kaunis päivä, mutta jostain syystä aloittaminen aina jää. Ajan pyörä -sarja kun on yksi niistä monen monista eeppisen fantasian perussarjoista joidenka lukeminen minulla on pitkäaikaisena projektina. Ehkäpä pitäisi viimeinkin ottaa itseään niskasta kiini! :lol:

Luin näitä vielä silloin, kun niitä suomennettiin aktiivisesti ja eeppisen pitkät sarjat ylipäätään kiinnostivat, joskus yläasteella siis. Jäin suomennoksissa osaan 20 ja jotakin, minkä jälkeen homma tuntui hajoavan niin käsiin, että jätin sarjan sikseen.   Joskus olen miettinyt, että lainaisin englanninkieliset pokkarit jostain ja kävisin sarjan nyt läpi, kun se ilmeisesti on enemmän tai vähemmän päättynyt. Suomenkielisissä on se ongelma, että niitä on niin tuhottoman monta, että kaikkien kantaminen kotiin kirjastosta olisi aivan tappava urakka. :smile:

Itselläkin sarjan kahlaaminen on aina tyssäännyt alkuunsa silloin kun ne olivat vielä uusi juttu Suomessa. Parhaillaankin yritän jälleen, tällä kertaa englanniksi, nyt parin luvun päivävauhdilla että ehtii muutakin lukea ja se tuntuu toistaiseksi toimivalta strategialta. Sanderson-fanina aloitin, viimeiset osat silmissä siintäen, mutta toivottavasti lopetan myös Jordan-fanina.

Minä aloitin sarjan parissa mahdollisesti jo viime vuosituhannen ( :cheesy: ) puolella, joten kirjojen lukemisen välillä on väistämättä ollut välillä pitkiäkin taukoja. En missään vaiheessa kuitenkaan jaksanut ryhtyä lukemaan osia uudelleen. Jatkoin siitä mihin olin jäänyt ja ihan mukavasti asiat aina vähitellen muistuivat mieleen. Apuna välillä käytin jotain sivustoa, josta saatoin tarkastaa henkilöitä ja tapahtumia.   Sarja saatiin mielestäni oikein mallikkaasti loppuun ja Brandon Sandersonin muuhun tuotantoon aion jossain vaiheessa vielä ehdottomasti tutustua. Viimeiset osat olivat mielestäni sarjan parhaat, tosin luonnollisesti alkupuolen osiin en oikeasti nykyään enää voi verrata, kun lukemisesta on niin pitkä aika. Kokonaisuudessaan sarja oli oikein viihdyttävä, vaikka uudelleen tuskin sen pariin enää palaan.

Silloin kun sarjan suomennos alkoi olin aluksi innoissani, mutta innokkuuteni laski sitä enemmän pitä pidemmälle sarja jatkui ja mitä useamman hahmon välillä tarina hyppi. Viimein Winter's Heart -kirjassa tuli mitta täyteen kun kirja alkoi jonkun tyypin jorinalla jota en muistanut ja joka ei kiinnostanut tippaakaan. Kiitti. Nyt mulle riitti.

Minä rakastan Ajan Pyörää. Rakastin sitä teininä ja rakastan edelleen. Toki se on pitkä, välillä hieman monotoninen, mutta kaikki tapahtuu juonen jatkumista varten. En ole pariin vuoteen oikein ehtinyt lukeakaan proosaa, mutta uusi materiaali Ajan Pyörästä olisi melko korkealla prioriteettilistallani.

Minun suhteeni Ajan pyörään on aika erikoinen. Toisaalta minulla [i]ei[/i] ole siihen erityislaatuista tunnesidettä, vaan se oli vain yksi niistä mammuttifantasiasarjoista joita nuoruudessani luin, mutta se on silti ollut viime vuosinakin varsin usein läsnä arjessani.   Minullehan tärkein asia kaikessa kirjallisuudessa ovat henkilöhahmot ja niiden kohtalot, ja Ajan pyörän kolme päähenkilöä - etenkin Mat - ovat muodostuneet hyvin rakkaiksi. Heillä oli kullakin eeppiset polut kuljettavinaan ja monenlaisia minuutta mullistavia asioita kohdattavanaan ja kaiken sen jälkeen kotiväki ei tunne heitä enää; moinen on omalle mielikuvitukselleni melkoista karkkia. Tykkään näyttää hahmoille palasia heidän omista ja muiden hahmojen menneisyydestä ja tulevaisuudesta, mihin pitkä tapahtuma-ajanjakso sopii mainiosti, ja Ajan pyörän maailma sopii myös loistavasti yhdisteltäväksi jollain tavoin jonkin muun kuvitteellisen maailman ja sen hahmojen kanssa.   Toisinaan minulla on siis suorastaan ns. Ajan pyörä -kausia, jolloin viihdytän itseäsi päivittäin kuvittelemalla jotain sen hahmoihin liittyvää. Paljon useammin minulla on tietenkin omiin hahmoihini liittyviä kausia ja Fitz-kausia, mutta Ajan pyörä -kaudet ovat palanneet yllättävän sinnikkäästi vuosien ja vuosien jälkeen. On tietenkin mahdollista että ne jossain vaiheessa hiipuvat, koska tosi pitkään sinniteltyään Dragonlance-kaudetkin vihoviimein hiipuivat :P   Mutta siis. Ihan sen kunniaksi, että Ajan pyörällä on näin suuri vaikutus elämääni, olisi mukavaa saada luettua se joskus loppuun ja selvittää, miten hahmojen lopulta kävi (ja siten saan myös lisää kuviteltavaa!). Suomennetut osat olen lukenut ja ensimmäisen englanninkielisen hyllyyni hankkinut, mutta ennen sen lukemista on edessä ikuisuusprojektini kielitaidon hiomisen suhteen.

Itse olen aloittanut sarjan lukemisen useampaan otteeseen, ensin suomeksi ja sitten uudelleen alusta englanniksi hitaaseen kääntämistahtiin kyllästyneenä. Tämä olikin viisas päätös, kun Kariston pentele päätti lopettaa sarjan kääntämisen juuri ennen loppuhuipennusta. Lisäksi ainakin ensimmäisen osan suomennokseen oli päätynyt syntisen paljon käsittämättömiä lauserakenteita, jotka onnistuvat kadottamaan täysin alkutekstin persoonapronominien [i]he/she[/i] oikeat viittaussuhteet, niin että kun puhuttiin hänestä joka teki jotain, joutui lukija arvailemaan kuka monista kohtauksen henkilöistä "hän" milloinkin oli.   Sitten, joskus osan 8 tai 9 jälkeen, vierähti jokusen (3-7) vuotta niin etten tullut sarjaa lukeneeksi, joten ajattelin muistia virkistääkseni lukaista sarjan taas uudelleen alusta ennen kuin jatkan seuraaviin osiin. Aikaa meni kyllä muutama viikko, mutta oli mukava lukea uudestaan seikkailun alkupään kirjoja, jotka olivat jo suurelta osin unohtuneet.   Nyt olinkin lukenut kaikki sarjan kirjat lukuun ottamatta viimeistä, jonka julkaisua jouduin odottamaan yli vuoden. Odotukseni kuitenkin palkittiin, sillä päätösosa oli loistava. Muutenkin Sandersonin viimeistelemät loppupään kirjat olivat sarjan parasta antia, Jordanilla kun oli paha taipumus jaaritella joutavia.   Toista Ajan pyörää vastaavaa eeppistä maailmaa lukemattomine paikkoineen, kulttuureineen ja henkilöhahmoineen minulle ei ole tullut vastaan. Vaikka Jordanin kerronta ei ollutkaan niin tiivistä ja ytimekästä kuin toivoisi, oli hän silti mielestäni eräs 1900-luvun parhaista tarinankertojista. Niin monen henkilöhahmon ja juonilangan onnistunut yhtäaikainen jonglööraus ansaitsee hatunnoston ja syvän kumarruksen.   Toisaalta sarja tuskin olisi vieläkään valmis mikäli Jordan ei olisi kuollut, sillä kaikkien sivujuonien sitominen yhteen näppäräksi loppuhuipennussolmuksi oli kertomuksen kasvaessa muodostunut liki mahdottomaksi tehtäväksi. Vaikka joitakin asioita jäi epäselväksi, suoriutui Sanderson tehtävästä paremmin kuin uskalsin toivoa, ja siitä hyvästä aion tutustua myös hänen muihin kirjoihinsa.

Itse en ole yhtään Ajan Pyörää lukenut vielä tähän päivään mennessä,vaikka sitä minulle on suositeltu. nyt,kun sarja on ilmiselvästi valmis niin voisihan sitä kokeilla :roll: Joten onko sarjan kieli englanniksi kovin haastavaa ja monimutkaista,koska ajattelin englanniksi sarjaa kokeilla,kun kerta kirjoja on vähemmän kuin suomeksi ja vikoja osia ei ole edes suomennettu.

[quote="Noora" post=1943]Joten onko sarjan kieli englanniksi kovin haastavaa ja monimutkaista,koska ajattelin englanniksi sarjaa kokeilla,kun kerta kirjoja on vähemmän kuin suomeksi ja vikoja osia ei ole edes suomennettu.[/quote] Jos ei ole lukenut paljoa fantasiaa englanniksi, niin on se varmasti alkuun vähän kankeaa, etenkin kun Wheel of Timessa on paljon kuvailevia kappaleita, jotka ainakin itse koin hitaimmaksi sisäistää kun aloin aikanaan englanniksi enemmän lukemaan. Mutta muuten kieli on aika yksinkertaista moneen muuhun verrattuna, kannattaa varmasti kokeilla! :smile:

Lisäksi sarja on sen verran pitkä, että vaikka ensimmäisen kirjan alkukielisen painoksen kanssa menisikin hitaasti, niin viimeiseen osaan päästäessä kielitaito on kehittynyt täysin uudelle tasolle ja lukeminen sujuu kuin tanssi. ;)

Kannatta lukea alkuu kevyttä kirjallisuutta, kuten Rowlingin Potterit tai Lewisin Narniat ennen kuin siirtyy haastavamman englanninkielen pariin. Itse, joka tapauksessa, suosittelen jokaista kunnioitettavaa teosta luettavaksi alkukielellään, jos kielitaitoa ko. kielessä suinkin vain löytyy. Yhden WoT-romaanin olen tähän mennessä englanniksi lukenut ja se oli paljon juohevampaa tekstiä sellaisenaan.

[i]Ajan pyörä[/i] ei välttämättä ole kaikkein helpoin aloituskohde, jos on lukenut vähän englanniksi. Minä yritin jatkaa englanniksi jossain vaiheessa, kun kyllästyin odottamaan suomennoksia, mutta tuolloin kielitaitoni osoittautui vielä liian puutteelliseksi ja luovutin. Jos olisin ollut sitkeämpi, olisin kuitenkin varmasti pystynyt lukemaan kirjan loppuun. Ongelmia saattoi tuolloin tosin aiheuttaa myös se, että en muistanut tarpeeksi hyvin kaikkia edellisiä tapahtumia ja siksikin lukeminen oli sitten vaikeampaa vieraalla kielellä.   Toisaalta, kuten Joni yllä toteaa, kielitaito varmasti vahvistuu iloisesti, jos sarjan jaksaa kahlata kokonaan lävitse! Ja kokeilemallahan se selviää.   Jos englannin kanssa ei sinällään ole ongelmia, ei [i]Ajan pyörän[/i] lukemista kannata pelätä. Tarina on tarpeeksi toimintapainotteinen, että sitä on siinä mielessä helppoa ja nopeaa lukea vieraalla kielellä.

Kiitos näistä vastauksista :smile: En ole kyllä lukenut kovin paljoa englanniksi näin offtopikkina ainoastaan A dance with the dragonsin ja Abercrombien First law trilogyn verran molemmpia tuli ymmärrettyä sen verran,että kyllä juonesta ja tapahtumista sai selvää,vaikka kaikkia sanoja ei ymmärtänytkään. Kokeilemalla se varmaan vaan selviää,että onko ajan pyörä liian vaikeaa kieltä.

[quote="Noora" post=2007]En ole kyllä lukenut kovin paljoa englanniksi näin offtopikkina ainoastaan A dance with the dragonsin ja Abercrombien First law trilogyn verran molemmpia tuli ymmärrettyä sen verran,että kyllä juonesta ja tapahtumista sai selvää,vaikka kaikkia sanoja ei ymmärtänytkään. [/quote]   Jos noista olet selvinnyt, niin en usko, että [i]Ajan pyörä[/i] on ainakaan sen vaikeampi. Ainoastaan sivuja on enemmän. :lol:

Ajan pyörä on pitkäkestoinen lukuprojektini, jota tulee luettua vaihtelevalla nopeudella. Alkuperäis teosten numeroinnilla olen nyt kahdeksannessa osassa, ja loptkin on jo ostetttu omaan hyllyyn odottamaan lukemista. Sarja on ensimmäisenä lukulistalla, mutta aina välillä tulee välissä luettua muutakin. Tästä huolimatta sarjan pariin on aina yhtä mukava palata. Tästä johtuen en ehkä olekaan huomannut sarjasta usein mainittua hitautta. Osaan myös arvostaa laajoja, yksityiskohtaisia tarinoita.

Ajan pyörän viimeisen osan saa nyt pokkarina!!!!! :D Saan siis kirjahyllyyni viimeisenkin osan :)   Tykkään tästä sarjasta. Luin joskus aikoinaan ja unohdin sitten sarjan, kun uusia osia putkahteli niin hitaasti. Aloitin sarjan alusta noin puoltoista vuotta sitten ja sain nyt syksyllä projektin valmiiksi eli luetuksi kaikki osat. Osan luin englanniksi ja osan suomeksi. Ei haitannut kielen vaihto suuresti projektia haitannut, koska erikoissanat ovat sarjassa pääosin samoja molemmissa kielissä.   Jos aloittaa lukemaan sarjaa alusta, suosittelen aloittamaan esiosasta "New Spring". Se on eräänlainen pehmeä aloitus sarjalle ja toisaalta paremmin kirjoitettu kuin osa yksi, jossa kirjoittajan tyyli ei ole ihan vielä kohdillaan.   Kirjailijan vaihdos/miten se asia meneekään on mielestäni havaittavissa ja hiukan oma mielenkiintoni laski. Osittain muistelen muutoksen johtuneen tapahtumien nopeutuneen tahdin vuoksi.

Itse olen toisinaan miettinyt, josko tämän sarjan jonakin päivänä ottaisi omallekin listalle. Monet ovat maininneet positiivisena puolena sarjan mammuttimaisen koon, itseä se taas hieman kauhistuttaa. Vielä kun suomalaiset ovat jakaneet sen noin älyttömän moneen määrään niin huh ja huh.   Olen myös kuullut, että sarjan ensimmäisten osien jälkeen taso laskee. Onko tästä mielipiteitä? Tai ihan muuten vaan, mitä olette mieltä. Onko tässä matka joka kannattaa tehdä?

Ajan pyörähän tuli valmiiksi viime vuonna, joten nyt se on sitten valittu [url=http://www.thehugoawards.org/hugo-history/2014-hugo-awards/]Hugo-ehdokkaaksi[/url] parhaan romaanin sarjassa. Koko sarja siis, ei vain se viimeinen osa.   Tämä on tietysti aiheuttanut epäuskoa, pelkoa, raivoa ja huvittuneisuutta suomalaisissakin fandom-piireissä. Helsingin Worldcon-projektin vuoksi kun hyvinkin moni suomalainen on mukana Hugo-raadissa ja pedanttisen tuomarin on tietysti luettava kaikki palkintoteoksen kokonaan...

Itsehän urakoin läpi kaikki suomennetut 19 päivässä muutama vuosi sitten. Kesälomalla kun ehti lukea aamusta iltaan.. Sandersonin kirjoittamat jatko-osatkin ovat nyt hyllyssä, mutta vielä lukematta.   Ei tuo kyllä mielestäni mitään Hugo-tasoa ollut, varmaan parempiakin ehdokkaita olisi löytynyt, tai olisi voitu jättää alkusarja pois. Onko aikaisemmin edes ollut kokonaisia sarjoja ehdokkaina? Ihan perusfantasiaahan tuo oli. Pidinkin kyllä sarjasta, eli mitään hammasten kiristelyä tai itkukohtauksia ei luku-urakka aiheuttanut :grin:   Nyt kun katson lukupäiväkirjastani arvosanojani eri osille niin kyllähän se taso vähän laski loppua kohti. Parhaan arvosanan 4/5 sai [b]9 - Kultasilmä[/b] ja huonoimmat olivat [b]23 - Vainajien kaupunki[/b] 2- ja [b]18 - Tuulten kulho[/b] 2½. Keskiarvo 3+.

Kiitos, Ecramath. Sait minut nauramaan.   Moonlord, en muista olenko itse mitään ranking-listaa tehnyt, mutta sen muistan että tykkäsin paljon osasta 13, olisikohan ollut Mustan tornin miehet. Olen muutenkin hieman jäljessä enkä tiedä miten sarja päättyy. Ensimmäisellä kerralla kun luin sarjaa, sitä oli julkaistu vissiin osaan 16 asti, joten luin ne kaikki siihen asti. Pari vuotta sitten havahduin siihen, että sitä on varmaan tullut enemmän jo, joten aloitin taas alusta ja pääsin 22. osaan, Tuulten kulhoon, asti.   Nyt sitten vain kerta vielä alusta ja tällä kertaa loppuun asti... mutta ehkä vasta ensi syksynä. Pitää silloin varmaan tehdä tuo ranking itselleni. :lol:

[quote="Echramath" post=14341]Ajan pyörähän tuli valmiiksi viime vuonna, joten nyt se on sitten valittu [url=http://www.thehugoawards.org/hugo-history/2014-hugo-awards/]Hugo-ehdokkaaksi[/url] parhaan romaanin sarjassa. Koko sarja siis, ei vain se viimeinen osa.   Tämä on tietysti aiheuttanut epäuskoa, pelkoa, raivoa ja huvittuneisuutta suomalaisissakin fandom-piireissä. Helsingin Worldcon-projektin vuoksi kun hyvinkin moni suomalainen on mukana Hugo-raadissa ja pedanttisen tuomarin on tietysti luettava kaikki palkintoteoksen kokonaan...[/quote]   4 400 000 sanaa ja pari kuukautta aikaa. Ei paljoa naurata.   Koko sarja tulee näköjään myös osaksi Hugo Voter Packetia, joka irtoaa 40 dollarin tukijäsenyyden kylkiäisenä, jos jotakuta kiinnostaa. Worldconin tukijäsenyys on aika halpa tapa saada nippu sähkökirjoja, joista noin puolet ovat yleensä hyviä.   Viime yrittämällä sarja jäi kesken ensimmäisen (suomennetun) niteen jälkeen. Katsoo miten paljon tässä on luonne kehittynyt sitten ala-asteen.

Heheh, huomaan, että aika monella on jäänyt Ajan pyörä kesken. En ole hämmästynyt, näin kävi myös minulla. Pääsin muistaakseni suomennettuun osaan 14. Luin sarjaa yläasteella ja pidin siitä aluksi todella paljon (luoja yksin tietää miksi). Ajan pyörä saattoi itseasiassa olla linkki, jota kautta alun perin päädyin Risingshadowille, näin ollen ei kaduta yhtään! Tosin, en näe mitään syytä, miksi palaisin näiden kirjojen pariin. :roll:   Ehkäpä pidin Ajan pyörässä juuri sen hitaasta ja eri näkökulmista tapahtuvasta kerronnasta. Tarinahan on kliseinen, mutta se ei edes suuremmin häirinnyt. Isoimmaksi ongelmaksi näen kirjan hahmot. Rand oli ehdottomasti raivostuttavin, mutta ei esimerkiksi Eqwenessä, Elaynessa tai Nynaevessakaan mainittavimmin hyviä puolia ollut.   Erityisesti juuri kirjan naiset ovat samasta puusta veistettyjä. Vanhalla foorumilla joku taisi ihmetellä, miten kirjan maailmassa miehet ja naiset voivat koskaan päätyä yhteen, sillä selvästi eivät ymmärrä toisiaan. Välillä kuvailu naishahmojen tiukoista katseista, joilla he ”saisivat kenet tahansa tekemään kärrynpyöriä” ja äärimmäinen takakireys menivät suorastaan komiikan puolelle. Matt ja Perrin olivat Ajan pyörässä niitä harvoja, joista saattoi pitää. Tämän kaltaisen pitkän sarjan lukeminen ei vaan tunnu mielekkäältä, jos miltei kaikkien tarinan henkilöiden kohtalo on aivan samantekevää.

Aloin lukea Ajan Pyörää syyskuussa 2011 ja lopetin 10.2.2013. Merkittävä päivämäärä.   Lukiessani ensimmäistä kertaa Vaarojen taipaleen esinäytöstä ajattelin, että kirja/sarja jäisi todennäköisesti lukematta loppuun. En silloin pitänyt synkästä ja tuskaisesta tunnelmasta. Nykyään Lohikäärmevuori on yksi suosikkikohtauksistani.   Päästyäni ensimmäisen kirjan puoliväliin en enää harkinnut lopettamista. Päästyäni Callandorin loppuun aloin uskoa, että tämä oli paras sarja ikinä. Tuolloin kokemukseni fantasiasta olivat aika rajoittuneet. Onkin Ajan Pyörän ansiota, että nykyään minulla on lähes koko ajan fantasiakirja luettavana.   Callandorin jälkeen tarina muuttui ja levisi laajemmalle, enkä pitänyt seuraavista kirjoista yhtä paljon kuin kolmesta eli kuudesta ensimmäisestä. Pidin niistä kuitenkin sen verran, että jaksoin lukea niitä lähes tauotta.   Luin myös viimeiset osat englanniksi ja ehdin odottamaan viimeistä kirjaa. Pidin The Gathering Stormin (12.kirja) lopusta todella paljon, se nosti Randin suosikkihahmokseni. Myös Towers of Midnightissa tapahtui paljon. Mutta 14.osa, A Memory of Light... iso pettymys. Hyvä alku, hyvä loppu, surkea keskivaihe odotuksiin nähden. Ei Tarmon Gai'don voi olla näin tavallinen taistelu!   Kaiken kaikkiaan Ajan Pyörän vahvuuksia ovat tunnelma (etenkin ensimmäisissä osissa) ja kuvaukset vaihtoehtoisista menneisyyksistä, nykyisyyksistä ja tulevaisuuksista (jotka tosin ovat Pyörän maailmassa sama asia). Minä ainakin uppouduin tarinaan täysin.   Heikkouksia ovat lopetukset. Vaikka ne usein ovat eeppisiä, ne ovat liian äkillisiä. Tai sitten varsinaista lopetusta ei ole.   Pitää lukea sarja joskus kokonaan uudestaan, jotta näen, onko se oikeasti paras lukemani.