Varjojen kaupungit saa taas jännittävän jatko-osan. Kirjaa ostaessani pelkäsin, että alunperin trilogiaksi tarkoitetun sarjan nelososa vaikuttaisi väkinäiseltä ja tuottaisi pettymyksen. Mutta mnä en ainakaan pettynyt.. Vaikka Jace ja Clary saavatkin nyt rakastaa toisiaan, eivät heidän ongelmansa ole suinkaan ohi. Uneton, riutunut Jace on alkanut vältellä Clarya, eikä kukaan ymmärrä syytä. Simon yrittää palata takaisin normaaliin elämäänsä, mutta hänen naisongelmiensa lisäksi joku tahtoo hänet hengiltä. Kammottava totuus Kainin merkistä alkaa hahmottua. Alecin ja Manguksen suhde alkaa myös säröillä, kun satoja vuosia vanhan velhon menneisyys alkaa kaivertaa Alecia. Uudet ja vanhat salaisuudet muuttuvat valheiksi.. Uudet, pahemmat viholliset odottavat. Jace, Clary ja Simon ovat koston kohteita ja uusien alkujen välikappaleita. Clarylle valkenee, että syy uuden vihollisen nousuun on hänen tekemänsä valinta. Clary itse on ajanut valon ja pimeän epätasapainoon. Valentinen viimeiseksi jäänyt sota on vasta alkusoittoa verrattuna niihin voimiin, jotka hän tietämättään herätti..

Harvoin olen lukenut yhtä vakuuttavaa suomalaista fantasiaa, kuin Mifongin perintö. Kirjan juoni on paikoin ennalta arvattava, mutta kuitenkin sen jotkut juonenkäänteet onnistuvat yllättämään. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja samaistuttavia. On mielenkiintoista seurata eri hahmojen suhteiden muuttumista samalla, kun heidän asemansa muuttuvat. Prinsessa Ardis muuttuu tarinan etenemisen myötä pelastettavasta prinsessasta rohkeaksi, vahvaksi naiseksi. Tarinan loppu yllättää ja kutsuu lukemaan seuraavaa osaa.

Aloitin vasta Myrsky nousee-kirjan lukemisen, mutta olen jo menettänyt sydämeni sen erikoisille hahmoille! Kirja alkaa jänniittävästi ja vaikka uutta tapahtuu kokoajan, lukija pysyy hyvin mukana. Kirjoitan kunnollisen arvostelun, kun olen saanut kirjan päätökseen :)

Charlaine Harris, kaikkien pervojen äiti, jatkaa yhä jännittävämmäksi käyvää kirjasarjaansa nyt entistä kiivaammilla juonenkäänteillä. Pahan Veren Valtakunta vastaa odotuksiin, mutta ei suoranaisesti ylitä niitä. Tosin, omat odotukseni koskivat lähinnä Sookie Stackhousen ja viikinkivampyyri Eric Northmanin suhteen syvenemistä. Vaikka Sookie saakin jälleen maistiasia tämän kuuman sheriffin verestä, on Sookie yhä (valitettavan) kiintynyt ihmistiikeri John Quinniin. Credittiä kirja saa siitä, ettei Sookie (kerrankin) maireile (tai edes marise) exstään Bill Comptonista (joka minun puolestani on valmis haudattavaksi yhdessä Quinnin kanssa). Pahan Veren Valtakunta sekoittaa lukijansa mielipiteet ja tekee hänen ajatuksistaan sekavaa puuroa, kun vampyyrit, ihmiset ja muodonmuuttajat juonivat omiaan ja toisiaan vastaan... Kenen puolella sinä olitkaan? Kun sukellat tämän kirjan syövereihin, et enää ole varma... Minulla YKSI on ja pysyy: Niin kauan kuin Eric pyörii kuvioissa (mitä tiiviimmin ja kiimaisemmin, sen parempi), on yksi asia satavarma... Kaksimielisten kuningaskunta saa kukoistaa!

City of Glass koukutti lukijan heti alusta alkaen. Clary saa viimeinkin keinon herättää äitinsä jo viikkoja kestäneestä unesta. Sitä varten hänen on lähdettävä Idrisiin, varjonmetsästäjien kotikaupunkiin. Jace ei ole mielissään Claryn ideasta, vaan yrittää estää tämän pääsyn Idrisiin. Luonnollisesti Clary keksii keinon päästä sinne itse ja suututtaa samalla Jacen. Koska Jace ei halua auttaa Clarya, saa hän apua Sebastianilta, nuorelta, komealta ja salaperäisen tutulta pojalta. Kirja syventää Jacen ja Claryn on/off suhdetta ja avaa molempien hahmojen historiaa yllättävillä tavoilla. Kirjan pahis- Valentine, onkin vielä kekseliäämpi ja raaempi hahmo, kuin aiemmat kirjat antoivat ymmärtää. Kirja keksittyy myös vähän enemmän Alecin ja Magnuksen tunteisiin toisiaan kohtaan. Kirjan loppu on niin haikea, että on vaikea uskoa, että trilogia saa jatko-osia.

Sookie Stackhouse- sarjan viidennessä kirjassa Sookie on jälleen hengenvaarassa(yllätys, ylllätys). Kaksiluontoisia lahtaava ampuja tuntuu selittämättömästä syystä tahtovan myös Sookien hengiltä. Pelastaakseen veljensä epäilevältä Hotshotin ihmispuumalaumalta täytyy Sookien löytää oikea murhaaja. Kaksiluontoisten metsästäjä ei ole ollenkaan Sookien ainoa murhe. Eric majoittaa Merlottesin uuden baarimikkosijaisen vampyyri Charlien Sookien luokse. Sookien pomo Sam on myös sala-ampujan tähtäimessä. Bill tulee katumapäälle aiheutettuaan Sookielle niin paljon päänvaivaa ja sydänsuruja. Alcide pyytää Sookieta mukaan ihmissusien laumanjohtajan valitsemisseremoniaan, missä Sookie tapaa erään uuden jännittävän hahmon(josta varmasti tullaan vielä kuulemaan). Ja mikä kaikkein huolestuttavinta: Eric haluaa tietää mitä tapahtui päivinä jotka hän vietti Sookien luona. Etenkin kaiken sen, mitä Sookie ei tahdo paljastaa. Harris tarjoaa jälleen lukijalleen kunnon sopan hämmennettäväksi. Kirja ei päästä lukijaansa otteestaa hetkeksikään ja silti se ei tukehduta lukijaaansa liian monilla tai monimutkaisilla juonenkäänteillä. Ericin faneille lupaan, että kirja raapaisee hahmoa ehkä vielä hiukan syvemmältä, ei tosin samalla tavalla kuin edeltävä kirja.

Celia Reesin Näkijä jatkaa Maryn tarinaa siitä, mihin se jäi. Kertojana toimii tälläkertaa Maryn jälkeläinen Agnes. Kirja kertoo myös intiaanien historiasta ja Amerikan varhaisista siirtokunnista. Edelliseen verrattuna kirja on jännittävämpi ja surullisempi ja myös muutaman ykköskirjan henkilön elämää valotetaan sen jälkeen kun Mary oli heidät tavannut. Suosittelen kirjaa kaikille, myös aikuisille ja pojille. "Yliluonnoliset" tapahtumat kirjassa ovat hyvin epäsuoria, joten kirja ei siis mässäile noituudella :)

Charlaine Harrisin toinen Sookie Stackhouse(Southern Vampire Mysteries)-kirja on jopa edellistä (Veren voima) kirjaakin jännittävämpi. Sookien elo ihanan vampyyripoikaystävänsä kanssa ei ole aivan niin auvoista, kun Sooki toivoisi. Billin pomo, viidennen alueen kuuma sheriffi (ja viikinkivampyyri)Eric Northman lähettää Sookien Dallasiin käyttämään telepatiakykyään. Perillä Sookie joutuukin ongelmiin jos jonkinlaisen kiihkoilijan kanssa. Kirja on täydellinen jatke edelliselle kirjalle. Itse odotin valtavasti kuulevani lisää Ericistä, suosikkivampyyristäni. Kirja vastasi odotuksiin. Ai sentään unohdin mainita, että vältäthän joutumasta ihanaisen Mainadin lähelle, vaikka Eric toki oikein mielellään joisi vertasi Fangtasian sohvalla...

Kerron teille 3 asiaa tästä kirjasta: 1. En suosittele ainakaan alle 16 vuotiaille. Syynä rajut väkivalta ja seksikohtaukset . 2. Kirja on jännittävä, mustaa huumoria pursuava, ja kuuma. 3. Suosittelen kirjan lukemista kaikille vampyyrifaneille, sekä jännitystä hakeville, paksu kirja kannattaa malttaa lukea.

Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries/ Sookie Stackhouse- sarjan kolmas kirja- jännittävä, kuuma ja yllätyksellinen Kylmäveristen klubi pääse hetivälittömästi suosikkikirjalistalleni. Bill on siis kateissa. Billin etsimiseen Sookie saa avukseen Eric Northmanin, hoteista hoteimman viikinkivampyyrin, Billin pomon, joka arvatenkin yrittää jälleen vilpittömästi lähennellä Sookieta. Uutena innostuksen kohteenani on Alcide kuuma ihmissusi, jonka Sookie saa avukseen Missisippin kuninkaan alueelle. Ongelmat eivät ole loppuakseen edes kaukana Bon Tempsistä, vaan lisääntyvät entisestään Missisippin alamaailmassa. Kirjan loppu ylättää ja eroaa aiemmista mukavasti :) Ainiin, älä vain kerro Ericille, että tiedät siitä kuninkaasta...