Kirjan alussa Torakin isä, kuolee, kun karhu hyökkää hänen kimppuunsa. Kuolemaisillaan hän kertoo karhun olevan kirottu, pahan hengen riivaama. Hän myös pahoittelee, ettei ehtinyt kertoa kaikkea ja käski Torakin vannoa etsivänsä Maailmanhengen vuoren. Matkalla Maailmanhengen vuorelle, Torak löytää tusinan kuolleita susipentuja. Mutta joukossa on yksi elossa oleva pentu. Pentu alkaa seuraamaan Torakia, vaikka hän käskee pennun jättämään hänet rauhaan. Sudenpentu on kuitenkin hämillään ja turvautuu Torakiin. Muutaman päivän jälkeen Torak hyväksyy pennun seuralaisekseen ja yhdessä he lähtivät etsimään Maailmanhengen vuorta. Torak muistaa isänsä kertoneen, että hän löytäisi oppaan vuorelle. Käy ilmi, että se on susi. Kun Torak kaataa peuran Korpin klaanin "alueella" tietämättä sitä, joten muutama korppikaanilainen vangitsee hänet ja vievät hänet klaanin leiriin. Siellä klaanin päälikkö Fin-Kedinn tuomitsee Torakin kuolemaan. Mutta Torak tietää klaanilakeja, joten hän haluaa taistella elämästään. Torak sai taistelukumppanikseen Hordin. Hän voitti taistelun kuuman höyryn avulla. Tämän takia klaanilaiset alkoivat epäillä Torakin olevan ennustuksen Kuuntelija. "Metsään varjo hyökkää. Sen kynsiin kaikki sortuu. Silloin Kuuntelija tulee. Ilmalla hän taistelee, ilman ääntä hän puhuu. Hän sydänverensä Vuorelle antaa. Se uhri varjon tuhoaa." Tuon ennustuksen takia, osa ajattelee että Torak on tapettava ja hänen verensä on vuodatettava vuorelle. Osa taas ajattelee, että Torakin on tehtävä matka ja ettei ennustus ei olisi ihan kirjaimellinen. Mukaan lukien Renn, joka auttaa Torakia pakenemaan ja etsimään Vuorta hänen ja sutensa kanssa. Matkall Renn paljastaa, että jotta vuori auttaisi Torakia, hänen on löydettävä Nunuakin kolme kiteytymää: "Syvimmässä uponneen silmä. Vanhimmassa kiven hammas. Kylmimmässä pimein loiste." Joten ystävyksien on löydettävä Nunuakin kiteytymää - eikä kukaan tiennyt, mitä ne olivat - ja Maailmanhengen vuori, jonne kukaan elävä ei tiennyt tietä. Mutta onneksi heillä oli oppaanaan Susi, joka selvästi osasi tien sinne. Valitettavasti aika monessa kohtaa juonii tuntui vain jumittavan paikallaan. Alussa kun Torakin isä menehtyi ja hänen arvoitukselliset sanansa saivat mielenkiinnon kirjan lukemiseen. Mutta sen jälkeen valitettavasti tylsistyin. Torak vain metsästi, nukkui ja löysi suden. Ei mielestäni mitenkään mielenkiintoista. Vasta sivulla 58 mielenkiintoni palasi, kun Torak vietiin Korppien klaaniin. Klaanielämä ja muutenkin klaanit vaikuttivat mielenkiintoisilta ja mielelläni luen niistä lisää seuraavissa osissa, jotka aion todellakin lukea. Myös keskivaiheella varsinaisessa vuoren etsinnässäkin juoni jumitti aika monessa kohtaa, mutta onneksi aina väillä jotain mielenkiintoista kuitenkin tapahtui, joka sai lukijan taas välillä kiinnostumaan kirjasta. Pidin Rennistä paljon. Hän ei välittänyt mitä hänen oikeastaan kuuluisi lakien mukaan tehdä oikein. Hän kuunteli sydäntään ja teki asioita sen mukaan. Hän on myös hyvin rohkea nuori nainen, joskin hyvin temperamenttinen. Torak oli myös mukava hahmo, vaikkei itselläni ole hänestä niin vanhaa mielipidettä kuin Rennistä. Susi oli kuvattu hyvin todenmukaisesti, hän ei luottanut heti kaikkiin ja hän halusi suojella Torakia. Pidin paljon Torakin ja suden välisestä siteestä. Rakastin tämän kirjan kuvailuja, maailmaa. Kirjan maailma oli kuvattu hyvin todenmukaiseksi ja kauniiksi paikaksi. Tämän kirjan luettua tulee kyllä kova hinku mennä metsään ja nähdä sellainen maailma, minkä Torak näki. Se on kyllä vielä onneksi nähtävissä. Kirjan loppu oli jotenkin pettymys. Koko kirja oli keskitetty Maailmanhengen vuoren etsimiseen ja sitten lopussa - pam - kyseisellä vuorella käytetään vain muutama hassu sivu kirjan lopussa. Olin odottanut kirjan lopulta paljon enemmän. Kirjan juoni on hyvin yksinkertainen ja luultavasti nuoremmille suunnattu, mutta silti pidän tästä kirjasta paljon sen puutteista huolimatta. Suosittelen ihmeessä lukemaan, jos muinainen maailma kiinnostaa.

Lieselin äidin täytyi luopua lapsistaan olosuhteiden vuoksi. Matkalla lapsiensa kasvatuskotiin, Lieselin veli kuolee ja hänelle pidetään hautajaiset. Hautajaisissa Kuolema tapaa Lieselin ensimmäistä kertaa. Kuolema on yrittänyt olla välittämättä ihmisistä, mutta tällöin hän tekee virheen; hän kunnolla katsoo Lieseliä ja Liesel huomaa hänet. Kun muut olivat poistuneet hautajaispaikalta, Liesel varastaa lumisesta maasta ensimmäisen kirjansa, Haudankaivajan käsikirjan. Liesel muuttaa Hubermanneille ja siellä häntä odottaa uudet vanhemmat. Rosa Hubermann on hänelle ankara, mutta Hans Hubermann on hänelle lempeämpi. Öisin Liesel herää painajaisistaan ja Hans on siellä häntä lohduttamassa. Pian kuitenkin Liesel on jo sopeutunut ja kutsuu Hubermanneija papaksi ja mamaksi. Hän rakastaa heitä paljon. Öisin, kun Liesel herää painajaisiin, hän menee papan kanssa kellariin ja Hans opettaa Lieseliä lukemaan Haudankaivajan käsikirjaa. Sen takia Liesel oppii kunnolla lukemaan ja hän löytää rakkauden sanoihin. Liesel löytää myös parjaan ystävän, Rubyn. Hänen kanssaan Liesel varastaa ruokaa ja kirjoja pormestarin talosta. Aina kun Ruby on tehnyt jonkunlaisen palveluksen Lieselille, tai tilanne olisi muuten sopiva, Ruby pyytää Lieseliltä suukkoa, mutta tyttö aina kieltäytyy ja sanoo poikaa saukerliksi. Eräänä iltana Hubermanien ovelle ilmestyy Max, juutalaismies. Hans oli kerran luvannut auttaa Maxin perhettä joten nyt Hubermanit piilottavat Maxin kellariinsa. Liesel ystävystyy Maxin kanssa ja hän pitää miehestä kovasti. Kun nyt jälkikäteen miettii kirjan juonta, se ei oikeastaan ollut mitenkään kummoinen. Tätä kirjaa voisi tutkailla, kuten se olisi elämänkertakirja fiktiivisen tekstin muodossa. Kirjassa ei siis ollut mitenkään suurempaa juonta, mutta silti se oli mielenkiintoinen ja luin sitä mielelläni. Kirjan tapahtuvat perustuvat toisen maailmansodan aikaiseen natsi-Saksaan. Itse olen pidän historiasta ja se oli yksi syy, miksi päätin lainata Kirjavarkaan kirjastosta. Kirjassa näkyi vilauksia sodan vaikutuksista, kuten Lieselin paras kaveri kärsi nälkää ja ihmisillä oli rahat ja muut vaihtokauppavälineet vähissä. Oli mielenkiintoista lukea kirjaa Kuoleman näkökulmasta. Hän vaikutti hyvin mielenkiintoiselta tyypiltä. Mutta häntä kävi myös sääliksi. Koko hänen olemassaolonsa aikana, joka oikeastaan on ikuisuus, hän ei saa koskaan levähtää. Koko ajan hänen täytyy vain tehdä töitä. Liesel oli hahmona mukavan temperamenttinen henkilö. Hän osasi laittaa muile kampoihin, eikä vain ollut peloissaan ja vain ollut odottavinaan muiden apua. Liesel oli mukavan vahva henkilö. Itse rakastin paljon Lieselin ja Hansin suhdetta. He jakoivat monia mukavia kokemuksia ja Hans on hyvin sympaattinen henkilö. Hän auttaa muita, laittaa itsensä toisten edelle. Itse haluaisin sellaisen isän kuin Hans. Kirjavaras on ihana kirja, suosittelen ihmeessä lukemaan.

Paroni Kauna on paennut venäläisestä vankilasta ja kaikki maagit etsivät häntä. Hänen tavoitteenaan on palauttaa Kasvottomat takaisin tähän maailmaan ja jos hän onnistuu tehtävässään, maailma tulee olemaan sekasorrossa. Viime kerralla Keplo Leutokalma sai paroni Kaunan kiinni ja tällä kertaa paroni Kauna osaa odottaa Keplo Leutokalmaa. Viime kerralla paroni Kauna epäonnistui tehtävässään, koska häneltä puuttui yksi ainesosa, mutta kukaan ei tiedä mikä se on. Joten Keplo ystävieneen yrittävät suojella Vilèn haarniskaa paroni Kaunalta. Valkyrie löytää kiven, josta paljastuu Kaiku-Gordon, joka auttaa heitä löytämään Vilèn haarniskan ja suojelemaan sitä paronilta. Pidän hyvin paljon tämän kirjasarjan maailmasta ja ideasta. Rakastan ideaa luurankoyksityisetsivästä. Ajatella nyt, että on olemassa henkilö, joka on käytönnössä kuollut ja ratkaisee rikoksia. Derek Landylla on kyllä todella mahtava mielikuvitus ja huumorintaju. Toinen osa ei kuitenkaan yltänyt edeltäjänsä tasolle. Henkilöitä tuntui olevan sen verran paljon, että välillä sekosin ja unohdin ketä kukin oli. Vaikka jokaisella oli ihan selvästi oma tehtävänsä. Syynä voi ehkä olla, että niin monta asiaa tapahtui nopeasti. Tämän kirjan luki nopeasti, mukavaa ja tuttua Derek Landyn huumoriakin oli kirjassa mukana.

Sebastian Eckhel on vuosia toiminut palkkamurhaajana elääkseen. Hänen kumppaninaan toimii Fabian, joka on Sebastianille kuin veli. Sebastian saa kutsun kuninkaan linnaan ja siellä kuningas pyytää Sebastiania tappamaan Jääsielun ja vastapalkkioksi hän saisi säkillisen rahaa. Ainoana vihjeenä Jääsielusta Sebastian saa sen, että Jääsielu on 20-vuotias. Sebastian ja Fabian matkaavat Hallstattin kylään päämääränään tappaa Jääsielu. Kirja oli mukavaa luettavaa, itse yritin arvailla kovasti, kuka Jääsielu oli. Arvailuni menivät nappiin vasta kirjan loppupuolella, mutta pian jo siitä Jääsielun henkilöllisyys paljastui. Rakastuin täysin Hallstattin kylään. Sitä kuvailtiin hyvin; ei liian vähän, mutta ei kuitenkaan kuvailtu liikaa. Jos tuollainen kylä olisi olemassa, haluaisin varmasti mennä sinne. Pidin myös tarinan ajankohdasta, kun pidän paljon keskiajasta. Kirja oli hyvin koukuttava kirja, vaikka kirjan keskivaiheella tuli sellanen tunne, ettei kirjassa oikeastaan tapahtunut juonen kannalta tärkeitä asioita. Sen yli päästyään kirja ei päästänyt otteestaan. Sebastianin tunteita olisi voinut kuvailla enemmän, varsinkin loppupuolella. Niissä kohdissa, missä lukijan olisi pitänyt tulla surulliseksi. Itselläni tuli niissä vain haikea olo, ei oikeastaan paljon muuta. Okei, kirjan loppua en olisi voinut ennustaa. Se tuli ihan suoraan olkapään takaa. En itse olisi sellaista loppua toivonut, tuli haikea olo.

Koko kirjan ajan tuntui, että kirja olisi fantasiakirja ja jotain maagista tulisi tapahtumaan. Se kyllä yllätti, kun niin ei käynyt. Tykkäsin kirjasta todella paljon ja se oli ihanan jännittävä. Lukiessani ruumiini ja mieleni oli jännittynyt kirjan tapahtumista. Suosittelen lukemaan.