Houkutus

---

Kirjailija pitää lukijaansa kädestä koko teoksen ajan, ettei tämä vahingossakan hämmentyisi, yllättyisi tai alkaisi tulkita omiaan. Kaikki tulee valmiina siistissä ja tietylle kohderyhmälle, tässä tapauksessa teinitytöille, suunnitellussa paketissa. Tylsääkö? Vai nerokastako? Makuasia. Kirja kosiskelee niin kuluneella kauhuromantiikalla, että jouduin punnitsemaan tarkkaan, kehtaanko lukea teosta ollenkaan. Vampyyripoikaystävä on yleinen päiväuni, ja olihan kirjassa muistettu luetteloida kaikki muutkin nuorisofantasiat koulutanssiaisista ja uudesta autosta lähtien. Reippaan tapahtumatahdin ansiosta pitkästymään ei kuitenkaan onneksi ehdi. Paljon enemmän minua nakersi Meyerin surkea sanavarasto. Laskekaapa huviksenne kuinka monta adjektiivia häneltä heltiää kutakin henkilöä kohti. (vastaus: 2-3)Lisäksi toistoa ja muutakin redundanssia on kahmaloittain. Se tekee kyllä lukemisesta vaivatonta ja dialogeista luontevia, mutta jättää kököhkön ja mustavalkoisen jälkimaun. Pelkään pahoin kasvaneeni ohi tämän kirjan kohderyhmästä, mutta "aivot narikkaan" -joululomalukemiseksi se sopi kyllä hyvin. Lisäpisteitä ropisee kauniista kannesta ja siitä, ettei kirjan vampyyreitä sentään kuvattu verenhimoisiksi gooteiksi.

---

ammattitaidottoman kuvan juuri toistojen takia, kuten edellä taidettiinkin mainita siitä, kuinka Bella jaksoi koko ajan hehkuttaa Edwardin täydellisyyttä ja omaa kömpelyyttään ja vieläpä varsin köyhillä sanavarannoilla. Olisi tullut vähemmälläkin jankutuksella perille. Kirja oli kuitenkin melkein samalta istunnolta luettava ja kovin kiehtova. Ehdottomasti parhaimpia vampyyrikirjoja joita olen lukenut! Jatko-osat eivät varmasti jää lukematta.

---

olemuksesta ja aivottomasta Edwardin palvonnasta. Kaiken kaikkiaan hirveä pettymys, ja suorastaan surettaa että ihmiset palvovat tätä kirjasarjaa kauhean hyvänäkin kun maailma on tulvillaan parempaa luettavaa. Ja suorastaan itkettää että Stephenie Meyer on tällä sivustolla hujahtanut J.R.R. Tolkienin, J.K. Rowlingin ja Terry Pratchettin ohitse. Tämä kirja lähti divariin samantien kun sain sen luettua.

---

ihmeen keinolla (jotkut epäilevät jopa keijupölyn käyttöä) saanut varsinkin vampyyreistä salaperäisen tenhoavia ja kauniita olentoja. Myös kirjan juoni on mukavan mutkikas ja raikas. Siinä on sopivasti jännitystä ja juonenkäänteitä, unohtamatta silti kirjan punaista lankaa, romanssia kahden päähenkilön välillä. Tietystikin se, että pidän kirjasta niin kovasti saattaa johtua omista makumieltymyksistäni, ja siitä, että olen romantiikannälän runtelema teini-ikäinen kakara, mutta on aina hauskempaa kuvitella törmänneensä vuosisadan mestariteokseen.

---

tarivtse ajatella - kirjat ovat mainioita kahdessa jutussa: 1) voi heittää aivot narikkaan ja rentoutua 2) ne houkuttelevat uusia ihmisiä kirjojen pariin, koska niihin on helppo samaistua, ja varsinkon tälläinen suosittu fantasiakirja, jossa on vampyyreitä vetoaa varmasti moniin vähemmän lukeviin. Se on hienoa, että ihmiset innostuvat lukemaan (ja vielä fantasiaa!). Henkilöistä voisi näin yleisesti sanoa niiden onnistuneen mainiosti. Kaikilla on oma persoonallisuutensa, joka korostuu tietyissä tilanteissa. Bella on tarkoituksellisesti hyvin kömpelö ja ujo, mutta ei se ainakaan minua kovasti häirinnyt, kuten ei myöskään se, miten Edwardia kehuttiin koko ajan. Tuleepahan leffan tekijöille enemmän paineita Edwardin (ja Bellankin) esittäjän ulkonäön suhteen. En ota kantaa Robert Pattinsonin valintaan, herra kun näyttää olevan muuntautumiskykyinen. :) Mutta asiaan. Kirjana houkutus on (omassa lajissaan) erinomainen, ja kaikki palkinnot ja listasijoitukset ovat täysin ansaittuja. Joku on josku sanonut, että kirjat menettävät osan kun ne käännetään, mutta jos tässä tapauksessa on käynyt niin, voin vain haaveilla, kuinka ihana olisi lukea houkutus alkuperäiskielellä. Tämä kirja osaa lumota ja vetää mukanaan maailmaansa. Ehdotonta nykyaikaisten nuorille suunnattua vampyyritarinoiden aatelia. (Ja helppo on tuokin sanoa, koska tarjonta on tunnetusti suuri. ;) )

---

tehnyt, herättänyt kaikissa ihmisissä erilaisia tunteita ja sillä tavalla vaikuttanut lukijoihinsa. Tosin, kirjan lukijoiden välille selvästi kehkeytynyt kiista siitä, onko Edward Cullen ihana vai ei, ei ainakaan ole mikään houkutin uusille lukijoille. En nostanut odotuksiani varmuuden vuoksi kovin korkealle tästä kirjasta ja sainkin huomata lukukokemuksen olleen oikein viihdyttävä ja mukava. Mielelläni tartun jatko-osiin, kunhan vain saan ne käsiini, sillä kirja kyllä ansaitsee kehuja, vaikka tiukka kritiikki onkin aina välttämätöntä ja hyödyllistä. Jos haluaa lukea romantiikkaa ja vampyyrikirjallisuutta, tässä olisi siitä malliesimerkki. Bellan ja Edwardin romanttisten hetkien kuvailu oli todenmukaista ja tunnepitoista, joka kyllä vaikutti minuun erittäin positiivisesti. Bellaan oli myös hyvin helppo samaistua ja olenkin kuullut sellaisia tulkintoja kirjasta, että lukijan on tarkoitus samaistua Bellaan (ensisijaisesti tytöille tarkoitettu kirja), jolloin Edward on sitten se unelmien poikaystävä. Ihan osuva tulkinta, mutta eiköhän kaikissa kirjoissa lukija yritä eläytyä ja samaistua päähenkilöön? Ei kyseisen tulkinnan tarvitse olla välttämättä negatiivinen, sillä kaava kyllä toimii erittäin hyvin, kuten internetissä saa kummasti huomata. Pieni jännitys kirjan loppupuolella on hyvä loppuhuipennus kirjalle. Liikaa jännitystä tai toimintaa ei mielestäni saa romantiikkakirjassa olla, vaikken tätä tyylilajia paljon luekaan ehkä juuri äskeisen huomautukseni takia. Toimettomuudesta huolimatta lukija saa tarpeeksi pohdiskeltavaa Edwardin ja Bellan suhteen kehittymisestä, jolloin liika toiminnan ahtaminen tekstin sekaan olisi vain rasittavaa. Tai kuka tietää, ehkä se voisi toimiakin, mutta itse olen saanut kirjasta sen kuvan, että sen tuleekin olla herkkä ja tunnepitoinen.

---

jostain syystä ihan kaikki juoksevat. Eikö nykyään voida kirjoittaa tytölle yhtä poikaystävää/ihailijaa ja jättää sitä siihen? Miksi kaikkien poikien pitää riutua rakkaudesta ah niin ihanaa sankaritarta kohtaan? Ärsyttävää! Sarjan ylipäätään pilasi elokuvat. Tässä ensimmäisessä osassa oli edes vähän eloa, mutta elokuvien (tai no, lähinnä Bellan näyttelijän ja surkean ohjaajan) takia Meyerin ote katosi. Sarjan loput osat ajavat kerta toisensa jälkeen päin seinää, saaden lukijan toivomaan nopeaa kuolemaa.

---

termit joita kirjailija näissä kohdissa käytti; Ensin Edward hymyili, sitten kuulosti purevan ivalliselta, sitten hän rähjäsi, yhtäkkiä nauroikin raikuvasti, ja lopulta kiristeli leukaperiään. Ja heti perään sama rumba. Rasittavaa lukea, muttei sentään täysin pilannut kirjan tunnelmaa. Erittäin hyvä puoli oli se, että kuvittelin - rakkaustarinaksi kun luokittelevat - tämän(kin) olevan ylenpalttista lässynlässyä - onnekseni olin totisesti väärässä. Kirja oli täysin erilainen, omaa luokkaansa. Siinä oli haikeita kohtauksia Edwardin ja Bellan välillä. Yksi suosikeistani on, kun Edward viettää koko yön Bellan kanssa (pokkariversiossaa s. 304 ->). Silloin he todella opettelevat tuntemaan toisiaan, kokeilivat uusia asioita. Koko kohtaus oli herkkä. Nyt, luettuani kirjan ja katsellessani sen kantta, mietin, että omassa luokassaan kirja on hurmaava teos, mutta - vedoten neljään tähteen viidestä - muitakin vähintään yhtä hyviä löytyy.

---

kohtien yli. Henkilöitteen tunteita on kuvattu hyvin ja aidosti. esim. Tässä tapauksessa R.L Stine joka kirjoittaa paria kauhu sarjaa ei ole hyvä. Mutta Meyer on! Olen koukussa kirjaan ja se siitä! ;D

Tuota... No joo, kirja ei ollut niin paha kuin pelkäsin, muttei nyt mikään kaunokirjallinen helmikään. Hyvänen aika, "me vampyyrit emme pala tuhkaksi auringossa, me kimallamme!!" Voihan kökkö. Entäs se, kun Bella ihastelee kolmen sivun verran Edwardin silmiä? Kirjasta jäi vähän outo fiilis, mutta luen varmaan seuraavatkin osat.

---

kovin tosissaan. Tätä kirjaa voisi verrata hyvänpäivän tutuksi. Sellaisen luokse hakeutuu silloin kun tuntuu, ja sen kanssa ei ryhdy mihinkään vakavampaan ystävyyssuhteeseen. Ainakin minulle tämä kirja on hyvänpäivän tuttu, ja uskon, että monelle muullekkin.

---

ainutlaatuinen! Elokuvasta en edes mainitse, itku tuli kun katsoi; sen verran pahaa raiskausta kirjaa kohtaan. Edwardista annetaan aivan erilainen kuva kuin kirjassa ja kohtaukset kuvataan päin p:tä. Tämä ensimmäinen osa on ehdoton lemppari koko sarjasta; se on Bellan ja Edwardin rakkaustarina puhtaimmillaan. Jacob ei sotke sitä. Seuraavaksi paras on ehdottomasti neljäs kirja siitä alkaen kun Bella ja Edward menevät naimisiin! Ehdottomasti jokaisen, joka on kiinnostunut fantasiasta täytyy lukea tämä! Itse olen lukenut jo pelkästään tämän ensimmäisen kirjan 9 kertaa ja joka kerta se saa minut aina yhtä hurmioon! Harmi kun sarja loppui, olisi ollut hauska saada tietää minkälaista elämää he kaikki loppujen lopuksi viettävät ja minkälaiseksi Bellan ja Edwardin lapsi kasvaa ja kukistavatko he Volturit. Toivoa sopii että kirjalija innostuu vielä tekemään lisää kirjoja tästä sarjasta. =)

---

pidin varmaankin kirjassa henkilöistä. Vaikka Bella on kömpelö ja hiljainen hänestä paljastui kirjan myötä niin paljon uutta, että hän on varmasti mielenkiintoisimpia henkilöitä koko kirjassa. Bellasta ajattelee ensin, että hän on todella heikko, mutta hän on ainakin henkisesti todella vahva. Pidin paljon myös Culleneitten kuvailusta(ketä häiritsee adjektiivien puute, kun henkilöitä voi kuvata näin paljon paremmin ilman niitä), puhtaasti mielipide:) Kirjan juoni ja tapahtumat olivat hyvin kerrottu, minun täytyy myöntää, että olen aina inhonnut romantiikkakirjallisuutta, tämä kirja oli kuitenkin paljon parempi kuin suurin osa aiemmin lukemistani kirjoista;) jopa tapahtuma paikka oli upea, vaikka itsekin inhoan sadetta ja kylmää. Tätä kirjaa ei kannata jättää lukematta(varsinkaan ennakkoluulojen takia)!

---

kirja voi olla niinkin ihana. Nyt olen lukenut houkutuksen neljä kertaa, enkä kyllästy millään. Elokuvasta en pitänyt niin paljoa kuin kirjasta, koska siihen ei oltu saatu samoja tunteita mitä tulee esille kirjasta, niinkun ei elokuviin yleensäkkään. Houkutus- sarja on tapojeni vastaisesti tullut ostettua omaksi kokonaan. Suosittelen lukemaan, vaikka ei niin kamalasti pitäisikään teinirakkausfantasiadraama-kirjoista.

---

itse ymmärsin tarinaa paremmin vasta sen luettuani. 

Itse pidin kirjaa positiivisena yllätyksenä, vaikka löytyyhän minulta sitä negatiivistakin palautetta. Pidän kovasti Meyerin kerrontatavasta ja kirjoitustyylistä. Sitä jaksaa lukea kyllä oikein mielellään. Kirjassa kuvaillaan tarkasti pieniäkin yksityiskohtia, joka voi muuttua helposti melko tylsäksi, mutta Meyer on onnistunut pitämään tekstin kiinnostavana. Kirjan idea vampyyreista ei tunnu aluksi kovin omaperäiseltä, mutta tässä on saatu kuitenkin pidettyä kyseiset taruolennot raikkaina pienten yksityiskohtien avulla. 

Teoksessa on kuitenkin paljon pieniä häiritseviä yksityiskohtia kuten se, että Bellan lukujärjestys on joka ikinen päivä samanlainen. Joka päivä opiskellaan äidinkieltä ja biologiaa samassa järjestyksessä ja aina mukana on myös liikuntaa. Tiedän, pieni ja turha huomio, mutta silti niin kovin ärsyttävä. Eikö luovuutta ole voitu käyttää edes sen vertaa, että oppiaineita olisi edes hieman monipuolisemmin... No, se siitä. Toinen inhottava asia on taas se, että melkein kehenkään sivuhenkilöön ei pääse tutustumaan. Bellan elämä alkaa nopeasti pyörimään kokonaan Edwardin ympärillä. Okei, itse pidän Edwardista kovasti ja nautin heidän suhteensa lukemisesta, mutta ymmärrän kyllä, miksi niin monia tämä ärsyttää. 

Tarina ei ole todellakaan niin huono kuin monet sitä kuvailevat, mutta en nyt sanoisi tätä parhaaksi lukemakseni kirjaksikaan. Mutta suosittelen kyllä ehdottomasti lukemaan tämän sarjan.

Surkea kirja ja kaikissa elokuvissa sama juoni. Älkää lukeko.

---

fantasiakirjoja mitä luin ja olen kyllä kiitollinen etten jättänyt lukematta. Suosittelen niin lämpimästi kaikille vampyriien ystäville kuin vain voi.

---

mielestäni kovinkaan onnistunut valinta. Kimaltelevat vegevampyyrit olivat mielestäni huono valinta kirjailijalta. Jos kerran vampyyreja pitää pistää niin mielestäni niistä pitäisi tehdä aitoja, ei mitään marmorinukkeja. Kirja on kuitenkin parempi kuin elokuva, jonka Pattinson ja Stewart pilasivat roolisuorituksillaan. Valitettavasti. Kirja on kuitenkin ihan viihdyttävää luettavaa, jos sellaisesta tykkää.

---

itselleni lähinnä ärsytysreaktioita kirjan edetessä. Vaikken tästä innostunutkaan kauheasti, niin jatko-osat tulee varmaan luettua, jos tarina kehittyy niissä paremmaksi (vähän kyllä epäilen).

---

nykyaikainen ja moderni, mutta samalla mielestäni hieman kliseinenkin. Edward ja Bella jäivät molemmat jotenkin salaperäisiksi ja yksipuolisen oloisiksi, vaikkakin toki pidin molemmista. Kirjoitus oli ihanan kevyttä ja helppoa luettavaa, eikä niin raskasta ja monimutkaista kuin useimmissa opuksissa. Elin koko ajan mukana juonessa ja uppouduin täydellisesti kirjaan. Suosittelen ehdottomasti, vaikka lukukokemukseksi en tätä sinänsä voi helppouden takia sanoakaan.