Vangitun musiikin valitus

-Oi pimiössä elän vain, eikä pelastusta näy lain. Mitä teen, jos en koskaan pääse vapauteen? Haluan taas ilahduttaa, ihmiset surun pyörteestä vapauttaa. Mutta nyt näen vain tummia, tämän yön ikuisen pimentämiä hahmoja. Ne vain kulkee ja lähtee pois! Voi, jos vapaa minä olisin, vaeltaisin yötä ikuisessa sokeudessa, mutta päivää ihanteessa. Ihmisiä, jotka minua rakastaisivat, heitä minä ilahduttaisin, kun taas niitä, jotka kulkivat pois, miten heitä muistaa vois? Haaveitahan nuo vain ovat, mutta tämän sanon: Kun minusta haaveilette ja hyräilette, sijaintini muistakaa ja minut vapauttakaa.

Aattelin heittää vastapallon, kun kommentoit mun runoja. :tongue:   En tästä mitään sen kummempia merkityselämyksiä saanut, mutta se taitaa olla vaan mun omaa henkilökohtaista sokeutta. Mulle tää runonen avautui sellaisena kauniina vapaudenkaipuuna. Tiedä sitten, mikä on perimmäinen totuus...   Se oli toimiva ratkaisu, että välissä oli riimiparia, ja sitten loput vapaamuotoisempaa värssyä. Diggailin.

Kiitoksia, en olekaan ennen kuullut kommentteja runoistani. Taisin olla aika hengellisellä tuulella tätä kirjoittaessani.

Tämä oli kiinnostava. Kertojaa elää pimeydessä, ja kaipaa valoon voidakseen auttaa muita. Toisaalta hän kuitenkin toteaa, ettei pimeys haittaakaan, vaan voisi jatkaa siinä, kunhan saisi toimia eräänlaisena valona sen pimeyden keskellä. Moni varmasti kokee näin, ja tällaisesta empatiastahan vapaaehtoistyökin pursuaa: ihmisillä on halu auttaa ja lohduttaa.   Toisaalta kertoja haaveilee myös vastarakkaudesta, joten ihan pyyteettömällä asialla ei ehkä ollakaan? Toki harvapa jaksaa loistaa ainoana lamppuna pimeydessä, jos kaikki muut kääntyvät pois... Ehkä runon oivallus onkin, että auttaminen ja ystävyys lähtevät vuorovaikutuksesta.   Tekniseltä puolelta runo on hiukan töksähtelevän tuntuinen lukea, enkä nyt tarkoita mitä sointujen puutetta tai sellaista. Homma rikkoo kyllä perinteisiä kaavoja, mutta etenee poukkoillen. Kokeile lukea tekstiä oiiiikein hitaasti ja sitten taas nopeasti. Saatko kiinni rytmistä? Minusta se on tässä vähän hukassa. Toki 'rytmitajua' tai 'korvaa' kehittyy, kun kirjoittaa ja ennen kaikkea lukee paljon erilaista runoutta. Joten ilman muuta kannattaa jatkaa.