Lukupiiri: J.R.R. Tolkien: Silmarillion (8)

J.R.R. Tolkienin Silmarillion-eepoksen lukupiiri.   Kahdeksas käsiteltävä osa on Quenta Silmarillionin luvut 22-24:   22. Doriathin tuho 23. Tuor ja Gondolinin tuho 24. Eärendilin matka ja Vihan Sota   Keskustelu käynnistyy maanantaina 10.3.2014.

Silmarillionin loppuhan on oikeastaan vain jatkoa Berenin ja Lúthienin tarinalle. Ensin kerrotaan miten Berenin hommaama Silmarili koitui Thingolin turmioksi (mikä oli aika traagista, lukuisista haltiakunkuista Thingol oli ehkä lempparini) ja sitten kerrotaan miten Berenin seikkailut jatkuvat (mikä oli yllättävää, kun kerran hänen tarinansa oli muka jo lopussa). Ja sitten aletaankin kertoa Berenin ja Lúthien pojasta Diorista.   Diorinkin tarina on mielenkiintoinen. Tyyppiin ei oikein saa kunnon kosketusta, hänellä ei ole edes yhtään puheenvuoroa, mutta hänellä oli Silmarili hallussaan ja oli muutenkin kaunein kaikista Ilúvatarin lapsista (paitsi hetkinen, eikö se kunnia kuulunut Lúthienille?) Ja hänen kohdallaan Fëanorin turmiollinen vala aiheutti ehkä pahiten vahinkoa kun Fëanorin pojat hyökkäävät Menegrothiin ja panevat sen päreiksi.   Tuorin tarinasta pidän ennen kaikkea siksi että Maeglininkin tarina tulee siinä päätökseensä. Maeglinin hahmon juuret ja suhde Idriliin tehtiin selväksi jo aikaa sitten ja nyt odotus maksoi itsensä. Sivuhuomiona että Gondolin mainitaan [i]Hobitin[/i] kolmannessa luvussa ja Bilbon ja Frodon luotettu Piikki on taottu siellä.   Eärendilin (kuten tiedätte, se ei ole suomen ä vaan a erokepisteillä) tarina nyt tietysti on ihan huippua ja tuo kyyneleet silmiin, samoin kuin Silmarilien viimeiset vaiheet. Pakolaiset saivat anteeksi ja palasivat (osa heistä, huom. ei Galadriel) Tol Eressëaan, mutta Fëanorin pojat olivat edelleen valansa sitomia ja joutuivat uhmaamaan Valariakin vielä Morgothin tuhon jälkeen (tässä nähdään että Morgoth ei loppujen lopuksi ollut se tarinan merkittävin liikkeellepaneva voima) ja heittämään arvokkaat aarteensa mäkeen ja mereen. Eärendilista tuli Iltatähti (Venus).   Toi paratiisiin pääseminen on vähän tulkinnanvaraista. Tuor meni sinne kuolevaisena mutta hänet liitettiin Noldoriin??? Eärendil tavallaan jakoi tämän kohtalon mutta ei kuitenkaan jäänyt asumaan Valinoriin. Entäs sitten Bilbo, Frodo ja Gimli, jotka kaikki purjehtivat länteen? (Mun veikkaus on että he jäivät asumaan Tol Eressëaan siihen asti kun kuolema heidät korjasi, Manwën vallassahan ei ollut ottaa kuolevaisilta Lahjaa pois... mutta mitä ihmettä sitten Tuorin kanssa kävi?) Ja Beren ja Lúthienkin oli niin outo tapaus, ne ehti jo Mandosin saleihin ja tulivat takaisin ja sitten... mitä, menivät takaisin Mandosin saleihin? Outo ajatus muutenkin että Mandos on fyysisesti Valinorissa, kaikki kuolleet haltiathan (niin kuin vaikka Fëanorin ensimmäinen vaimo jota se kovasti suri) ovat ihan naapurissa, sinne vain kolkuttelemaan. Ja olikos se niin että ihmisetkin odottavat siellä maailman loppuun asti, jolloin he pääsevät siirtymään eteenpäin (toisin kuin haltiat)?

En minäkään saanut oikein tolkkua paratiisiin pääsemisen kaikista hienouksista :tongue: Mulla on sellainen muistikuva, etteivät ihmiset siirtyisi Mandosin saleihin, mutta en tätä varmaksi uskalla vakuuttaa.   Thingolin kohtalo oli tosiaan aika karu, ihan toista kuin joidenkin muiden sankarilliset kuolemat. Mutta hienosti silmaril-tematiikkaan sopiva. Silti mä surin oikeastaan enemmän Menegrothin hävitystä kuin Thingolin kuolemaa - hän oli eittämättä mielenkiintoisin haltiakunkku, mutta hänellä oli sen verran häiritseviä luonteenpiirteitä, että pidän ystävällisestä ja sydämellisestä Finrodista enemmän :heart:   Melian taasen oli Húrinin tullessa takaisin fiksu tapansa mukaan (pidin erityisesti hänen repliikistään, jossa hän sanoi Húrinin puhuvan Morgothin äänellä), mutta se jäi vähän vaivaamaan, kuinka helpon tuntuisesti hän vain jätti Keski-Maan. Suru on tietysti surua, mutta entäs kaikki ystävät ja sukulaiset? Entäs Morgoth?   Toisaalta enemmän harmia tuntui nyt löytyvän ihan nonmorgothilaisten keskinäisistä suhteista. Haltiat tappelivat kääpiöiden kanssa ja myöhemmin tappelivat keskenään. Ja silloin kun oli Morgothin uhkaa, niin arvon haltiat heittäytyvät turhan ylpeiksi (tai ainakin Turgon).   Ja nyt muuten sitten nähtiin niitä siivekkäitä lohikäärmeitä ensimmäistä kertaa valarin hyökätessä Morgothin kimppuun, joten voinemme tosiaan kuitata Glaurungin lentokyvyn vääräksi hälytykseksi.   Silmaril/Arkkikivi-pohdintoihinkin saatiin uutta materiaalia, kun tekstissä todettiin, "etteivät nuo kivet löytyisi eivätkä yhtyisi ennen kuin maailma olisi rikki ja tehtäisiin uudeksi." Noh, eihän tuossa sanota, että kaikkien kivien olisi pakko löytyä samoihin aikoihin :tongue:

Ai niin Finrod tietty on ihan ässä. Haltiakuningas-ranking menee varmaan suunnilleen näin:   1. Finrod Felagund 2. Thingol 3. Fëanor (no hei, ilman tätä tyyppiä ei olisi tarinaakaan) 4. Turgon 5. Fingolfin ... 999. Olwë

Kolmesta ensimmäisestä olen samaa mieltä, tai no, miksei nyt kaikista viidestäkin (en ole kovin syvällisesti miettinyt asiaa), mutta mitenkäs Olwë on sinut noin kamalasti onnistunut suivaannuttamaan? :D

Yleisellä aikaansaamattomuudellaan ja tylsyydellään, Suuren Matkan ryssimisellä ja "pyhpah en anna laivoja" ja "Ossë-setä, Ossë-setä, Fëanor kiusaa!"

[quote]Ja nyt muuten sitten nähtiin niitä siivekkäitä lohikäärmeitä ensimmäistä kertaa valarin hyökätessä Morgothin kimppuun, joten voinemme tosiaan kuitata Glaurungin lentokyvyn vääräksi hälytykseksi.[/quote]   Aivan, olen kyllä nyt hieman närkästynyt tuosta suomenkäännöksestä :evil: Mutta luulen, että ellei lukupiiriä olisi ollut, olisi jäänyt se ensimmäinen virheellinen lentää sana huomaamatta tai ainakin unohtunut kun näihin oikeasti ensimmäisiin lentäviin käärmeisiin päästiin :lol: Vaikea kirja varmaan kääntäjällekin tarkistaa tälläiset ´pienet pointit´, vaikka selvästihän tässä nyt mainittiin että nyt vasta ensimmäiset lentävät tulivat.   Voi Thingol, niin julma kuolema, kirotut silmarilit. Thingol oli ehdottomasti suosikki hahmojani. Ja Melian :sad: jäi niin surulliseksi ja poistui. [quote] kuinka helpon tuntuisesti hän vain jätti Keski-Maan. Suru on tietysti surua, mutta entäs kaikki ystävät ja sukulaiset? Entäs Morgoth?[/quote] Todella, suru taisi olla liian suuri, ei oikein kiinnostanut muiden kohtalot enää.     Silmarillionissa on niin paljon hahmoja ja tapahtumia, että olin unohtanut Hurinin jääneen Morgothin vangiksi. Vaikka tämä osoittautui aika oleelliseksi seikaksi.   Diorin osuus jäi jotenkin lyhyeksi minusta. Ja se hänen kauneutensa, sain jotenkin sen käsityksen että nauglarimim laittaminen kaulaan sai hänet näyttämään entistä kaunimmalta. ?   Feanorin pojat.., jotenkin ehdin unohtaa nämäkin, että missä he kukakin ovat ja ketä olikaan elossa, ja ketkäs kaikki olivatkaan Feanorin poikia. Eli liitteet osio taas näissäkin luvuissa kovasti käytössä, ei pelkästään Feanorin poikien tarkistamiseen :lol:   ja viimein päästäänkin Eärendiliin ja Elrondiin ja Elrosiin. ja nuo paratiisi jutut todella olivat jotenkin sekavia. Ja mielenkiintoista minusta myös se, että Eärendil sekä Elwing, ja Elrond ja Elros saivat valita kohtalonsa ihmisten tai haltioiden mukaan. Elrondin ja Elrosin valinta toki oli tuoreessa muistissa, mutten muistanut heidän vanhempiensa mahdollisuutta valintaan. Ja miten heidän osuutensa jatkui taivaan merillä, ja Elwing lintuna :smile: kaunis tarina   Mutta tarina sai tältä osin päätöksensä, silmarilit poistuivat, ja Feanorin pojat saivat kohdata tuomionsa.     [quote]Silmaril/Arkkikivi-pohdintoihinkin saatiin uutta materiaalia, kun tekstissä todettiin, "etteivät nuo kivet löytyisi eivätkä yhtyisi ennen kuin maailma olisi rikki ja tehtäisiin uudeksi." Noh, eihän tuossa sanota, että kaikkien kivien olisi pakko löytyä samoihin aikoihin :tongue:[/quote]   Mietin aivan samaa :cheesy: