Monimuotoinen kirjallisuus (henkilöhahmojen ominaisuuksien suhteen)

[quote="punnort" post=9188]Minusta taas tämän monimuotoisuusvouhotuksen pääasiallinen ongelma on se, että siinä kiinnitetään huomiota vain kahteen monimuotoisuuden lajiin: Etniseen alkuperään, ja seksuaali- ja sukupuoliominaisuuksiin. Monimuotoisuutta on paljon muitakin tyyppejä, eikä minusta ole mitään syytä nostaa näitä kahta yli muiden. Valkoinen, suomalainen heteromieskin voi kuulua vaikka kuinka moneen vähemmistöön esimerkiksi koulutuksensa, ammattinsa, harrastustensa, kirjallisuus- ja musiikkimakunsa, erikoisalojensa, taitojensa, vikojensa jne suhteen.[/quote]   Aina välillä itseänikin hiukan väsyttää monimuotoisuuden tapetilla pito, mutta ymmärrän kyllä, että etninen alkuperä ja seksuaali/sukupuoliominaisuudet ovat korostetusti esillä eri vähemmistöistä juuri siksi, että ne merkitsevät niin paljon ja ovat olleet laiminlyötyjä niin pitkään.   Monelle vaikkapa oma etninen alkuperä on yksinkertaisesti tärkeämpää kuin musiikkimaku - etenkin jos elää alueella, jossa ei kuulu enemmistöön. Eiköhän se vaikuta enemmän siihen, miten maailmassa on ja miten maailmaa katsoo.   Itse en varmaan koskaan kyllästy kaipaamaan lisää hyviä naispuolisia hahmoja lukemiini kirjoihin, katsomiini ohjelmiin ja pelaamiini peleihin - onhan niitä mukana yhä enemmän, mutta miehiin verrattuna naiset ovat edelleen surkeasti aliedustettuja. Tottakai kykenen samaistumaan myös miespuolisiin hahmoihin, mutta kyllä (hyvin kirjoitettujen) naisten läsnäolo saa heti ko. tarinan tuntumaan läheisemmältä ja sen maailman uskottavammalta. Mutta ikinä esimerkiksi päähenkilön ammatti ei ole ollut kohdallani samanlainen mittari siitä, kuinka "tervetulleeksi" tunnen oloni tarinan pariin.   Sanon vielä offina, että mielestäni termi cishetvaniljavanukas on aika hupaisa. Sanaan 'cis' en ollut ennen törmännyt tällaisessa yhteydessä, mutta mikäs siinä, kun 'trans' on kerta pitkään ollut käytössä. Mutta vaniljavanukas! Om nom nom! Heti tuli nälkä :D   Sitten kirjallisiin suosituksiin. Brian Aldissin [i]Kasvihuone[/i] (Hothouse) sijoittuu tulevaisuuden maapallolle, jossa ihmisrodusta on kehittynyt muistaakseni nykyistä pienikokoisempaa ja vihreäihoista. En muista kirjaa enää kovinkaan hyvin, mutta maapallon ekosysteemi oli siinä hyvin mielikuvituksellinen ja mielenkiintoinen. Tarinaa kerrottiin sekä miesten että naisten näkökulmista. Kirja on kirjoitettu joskus kultaisella 60-luvulla, joten joiltain osin se tuntui vanhentuneelta ja välillä oli aika raskasta tekstiä. Mutta jos kaipaa hiukan oudompaa ja ... öhm, tieteellisempää luettavaa, niin kannattanee kokeilla. Edit. En tosin ole varma, että onko tämä ihan sitä mitä haettiin, koska ihmislaji kokonaisuudessaan on muuttunut (kirjassa ei siis muistaakseni ole eriarvoisia eri rotuja tms.), mutta vierauden pelkoa ja eri lajien hallitsemispyrkimyksiä kyllä esiintyy.   Robert V.S. Redickin [i]The Chathrand Voyage[/i] -sarja ([i]The Red Wolf Conspiracy, The Rats and the Ruling Sea, The River of the Shadows[/i] ja [i]The Night of the Swarm[/i]) on taasen aika tuoretta fantasiaa. Siinä yksi päähenkilöistä on alistettuun kansaan kuuluva poika ja mukana on myös ixchelejä, minikokoisia ihmisenkaltaisia olentoja. Tykkäsin kovasti etenkin ensimmäisistä osista - maailma oli uskottavan tuntuinen (esim. sen takia, että erilaiset äidinkielet oli huomioitu), henkilöhahmot mielenkiintoisia, poliittisia kiemuroita ja kriisejä käsiteltiin eri näkökulmista. Plussaa siitäkin, että että suuri osa kirjasarjasta sijoittui giganttisen kokoiselle laivalle :D

Todella monessa fantasiakirjassa muuten henkilön maagiset kyvyt toimivat jonkinlaisena erottavana tekijänä muusta yhteiskunnasta -- ei vain (ala)kulttuurin vaan myös ihan yksilön tasolla. Sean Stewardin aaveita näkevä päähenkilö Kehässä, Charlaine Harrisin ajatuksia kuuleva Sookie (lisäksi tässä vampyyrien systemaattinen sortaminen mm. uskonnollisen lahkon taholta), ihan Harry Potter ja monet muut nuortenkirjat, joissa kasvava nuori löytää itsestään jotain muutakin kuin muut esiteini-ikäiset kaverit.   Tämän keskustelun jälkeen vähän väittäisin, että spefi on täynnä tarinoita erilaisista yksilöistä, erilaisuudesta ja erityisyydestä. Myös erilaiset yhteisöt, rodut ja kulttuurit ovat ihan keskeistä käsiteltävää aineistoa. Tässä mittakaavassa olisi suorastaan jännä määritellä se tavallinen 'vaniljavanukas' eli yleisyyden normi uudelleen.

Eikä vain tässä ja nyt. Sari Peltoniemen toinen kirja [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/455-kummat]Kummat[/url] ilmestyi jo 11 vuotta sitten, ja siinä teoksen nuorille päähenkilöille kasvaa ensin häntä. Sitä pitää peitellä, ja salata, ja sitten suuri helpotus, kun saa tietää, ettei ole ainoa, joka on muuttunut hännäkkääksi.   Ja tiedättekö, mistä vaniljan syyttely on saanut alkunsa? En minäkään, mutta se on vanhempaa kuin me. Tuija Lehtisen upeasta romaanista [url=http://sbrunou.blogspot.fi/2013/05/tuija-lehtinen-vaniljasyndrooma.html]Vaniljasyndrooma[/url]stakin on jo 24 vuotta!   Mab muistaa Kasvihuoneen ihan hyvin, mutta kilpailevia ihmislajeja on sielläkin useita, vaikka suurin osa romaanista kuvataankin sen yhden näkökulmasta. Ja tosiaan se kyllä valitettavasti on romaanitaiteena aika vanhentunutta, vaikka idealtaan ja teemaltaan mikään ei voisi olla enemmän tätä päivää.

[quote="Mab" post=9193] Aina välillä itseänikin hiukan väsyttää monimuotoisuuden tapetilla pito, mutta ymmärrän kyllä, että etninen alkuperä ja seksuaali/sukupuoliominaisuudet ovat korostetusti esillä eri vähemmistöistä juuri siksi, että ne merkitsevät niin paljon ja ovat olleet laiminlyötyjä niin pitkään.   Monelle vaikkapa oma etninen alkuperä on yksinkertaisesti tärkeämpää kuin musiikkimaku - etenkin jos elää alueella, jossa ei kuulu enemmistöön. Eiköhän se vaikuta enemmän siihen, miten maailmassa on ja miten maailmaa katsoo. [/quote]   Ainakaan omalla kohdallani tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Eniten siihen, kuinka katson maailmaa, on vaikuttanut se, että aikoinani opiskelin matematiikka-filosofia -yhdistelmää, joka yhtäältä opetti minut ajattelemaan kurinalaisesti ja toisaalta luottamaan omaan järkeeni.   Myöhäisteini-ikäni vietin punkin, Platonin ja Stanislaw Lemin seurassa. Ensimmäinen opetti minut olemaan kriittinen enemmistön näkemystä kohtaan, toinen arvostamaan totuuteen pyrkimistä ja kolmas katsomaan ihmistä hiukan etäämpää ironisten silmälasien läpi.   Edellä olen luetellut ne asiat, joiden katson muovanneen identiteettiäni eniten, ja - kyllä - myöhäisteini-iän aikainen musiikkimakuni on merkittävien asioiden listassa. Sitä vastoin sukupuoleni ja seksuaalisuuntautumiseni, se, että olen masokismiin taipuvainen heteromies, on huomattavan toisarvoinen identiteettini kannalta.   Rodullisella alkuperälläni, sillä, että olen valkoinen, ei ole mitään tekemistä identiteettini kanssa. Samoin ei myöskään suomalaisuudella. Sillä on jonkun verran, että olen elänyt länsimaisessa kulttuuripiirissä, joka on vienyt analyyttisen ajattelun niin pitkälle, että tiede on syntynyt. Länsimaisuudestakin oikeastaan pelkästään tieteeseen johtanut ajattelutapa on ainoa asia, jonka katson kuuluvan identiteettiini.

Olin ihan unohtaa: Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien julkaiseman Kosmoskynä-lehden numerossa 3/2011 ilmestyi Cheryl Morganin artikkeli transsukupuolisista sf/f-kirjallisuudessa. Siinä luetellaan paljon kirjoja ja artikkeli on lukemisen arvoinen muutenkin. Lehteä voi löytyä vielä jostakin, pitää kysyä saisiko englanninkielisestä versiosta PDF:n nettiin.

punnort: Sepä just. Sua on erottaneet ja identifioineet nimenomaan ne piirteet ja asiat, jotka erottaa sut ympärilläsi olevasta valtavirrasta. Valkoisena suomalaisena miehenä harvoin valkoinen suomalainen miehuus on tärkein identiteetin rakennuspalikka (ja voi surkua, millaista tuhoa tulee, kun jollekulle on...). Sen sijaan jos sattuisit olemaan marginaaleissa noissa, niin sitten ne saattaisivatkin olla tärkeitä.

[quote="Iivari" post=9201]punnort: Sepä just. Sua on erottaneet ja identifioineet nimenomaan ne piirteet ja asiat, jotka erottaa sut ympärilläsi olevasta valtavirrasta. Valkoisena suomalaisena miehenä harvoin valkoinen suomalainen miehuus on tärkein identiteetin rakennuspalikka (ja voi surkua, millaista tuhoa tulee, kun jollekulle on...). Sen sijaan jos sattuisit olemaan marginaaleissa noissa, niin sitten ne saattaisivatkin olla tärkeitä.[/quote]   Juuri näin.   Ja kiitos myös Iivarille tarkennuksista Kasvihuoneen suhteen :)   Sukupuolinen suuntautuneisuus ei näy päällepäin, mutta etnistä taustaansa ja sukupuoltaan ei voi muuksi muuttaa (ei aleta nyt saivartelemaan sukupuolenvaihdoksilla tai Michael Jackson-hoidoilla). Sukupuoli ja etninen tausta ovat myös sellaisia, mihin kanssaeläjät kiinnittävät aina huomiota. Jos on niin onnekas, että edustaa asuinalueensa ykköslaumaa, niin silloin ei niistä ole varmaankaan mitään haittaa.   Musiikkimaku, koulutus yms. eivät ole tällaisia. Toki tietynlaista musiikkia kuuntelevat voivat halutessaan pukeutua esimerkiksi mustiin, mutta se on heidän vapaaehtoinen valintansa ja he voivat koska tahansa luopua siitä tai piilottaa sen.   Se, miten jäsentää maailmaa, riippuu tietenkin niistä vaikutteista, mitä on saanut. Näitä vaikutteita ovat paitsi koulutus, luetut kirjat, yms., niin luonnollisesti myös se, miten toiset kohtelevat ja kuinka vapaasti on saanut etsiä paikkaansa maailmassa. Millainenkohan ihminen esimerkiksi minäkin olisin, jos olisin kasvanut kulttuurissa, jossa oma ihonvärini ei olisi se hyväksytty normi ja joka puolelta tuputettaisiin toista ja implisiittisesti myös parempaa mallia? Etuoikeutettuna on varaa olla välittämättä.   Mä pidän itseäni kuitenkin aika valveutuneena henkilönä, mutta käydessäni syksyllä Englannissa silmäni osoittautuivat kaipaavansa lisää avautumista. Yhtenä päivänä olin kaupassa ja satuin menemään leikkikaluosaston ohitse, missä mustaihoiset pikkutytöt valitsivat antaumuksella itselleen nukkeja. Barbit olivat luonnollisesti vaaleita kaunottaria. Kyllähän mä olen tästä aiemminkin tiennyt, mutta kun näin konkreettisesti kyseisen näyn silmieni edessä, niin koko tilanteen [i]vääryys[/i] kirkastui minulle ihan uudella tavalla ja ymmärsin paljon paremmin, miksi ihmiset pitävät mekkalaa mustien näyttelijöiden osuudesta filmeissä jne. Olenhan minä täälläkin nähnyt tummaihoisia ihmisiä, mutta koska Isossa-Britanniassa erirotuisten ihmisten määrä ja osuus on niin paljon suurempi ja siitä huolimatta lapsille suunnatut lelut ovat niin yksipuolisia.   Edit. Poistin kirjamaininnan, koska ei se nyt taida olla edes hiukan määritelmiä venyttämällä sellainen kirja, mitä ketjun aloittaja kaipaili.   [size=2]Minustakin on kummaa, että vaniljaa on päädytty syyttelemään, mutta en osaa pitää sitä silkkana haukkumisena, sillä vanilja on kuitenkin hyvä mauste. En voi sille mitään, että aina vähän ilahdun, kun jotain kuvaillaan vaniljaksi :cheesy:[/size]

Allegoriathan ovat sitten spefissä vielä oma lukunsa. Itse muistan aikanaan pohtineeni, että Robin Hobbin Näkijän tarussa on selkeä viittaus seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. Siinähän on kaksi tapaa harjoittaa taikuutta, yhteiskunnan hyväksymä ja kunnioitettu "Taito" ja sitten halveksittu ja jopa rikollisena pidetty "Vaisto" (jos nyt muistan termit oikein). Päähenkilölle jälkimmäinen on ollut luontevaa lapsuudesta asti, mutta se kielletään häneltä ja hänet yritetään väkisin pakottaa "oikeaan" tapaan - sillä seurauksella, että hän väliaikaisesti menettää kykynsä taikuuteen ylipäätään. Saattaa tosin mennä ylitulkinnan puolelle...

Minulle tulle nyt mieleen Cassandra Claren Varjojen kaupungit-sarja, jossa ainakin kaksi tärkeistä henkilöistä ovat homo- tai biseksuaaleja. Onkohan kukaan vielä maininnut.

Pitääkö tässä muistuttaa puolen internetin seuraamasta [url=http://commonplacebooks.com/welcome-to-night-vale/]kuunnelmasarjasta[/url], jossa on sitä miesten välistä eroottista kiinnostusta. Ihan oikeasti! Käsikirjoittajien toimesta! Ei fanien keksimänä! Siis sillä tavalla väkisin keksimänä kuten nykyään on tapana! Ei sillä tavalla ilmeisiä merkkejä lukemalla kuin Tintissä!   Scifikirjallisuuden suhteen taitavat olla nykyään jo vähemmistössä sellaiset "valkoiset miehet valtaavat avaruuden"-jutut. Uhura tuli mukaan Star Trekiin jo 60-luvulla ja pussata moiskautti valkoista kapteenia. Junpe. Kaikki Martin Luther Kingin megamarssit (joissa mustien joukossa marssi suosittuja valkoisia filmitähtiä) ja Yön Kuumuudessa ja niin edelleen. Intiaaneista alkoi tulla filmien sankareita (tai uhreja vähintäänkin) ja olihan siellä Enterprisen komentosillalla mukana se kaikkien nörttien internetvaarikin.   Mutta miten on [i]etnisyyden[/i] laita? Scifissä on aika helppo heilutella sellaista korttia, että tulevaisuudessa ihmiskunta on ihan sekaisin ristiinnaimisen ja joukkotiedostusvälineiden avulla – ehkä eri rotuja ei ole enää ole? Ehkä ihonvärit pompsahtelevat populaatiossa kuin silmien värit nykyisin? Tai vähintään elämä on kaikkialla muuttunut samanlaiseksi. Etsinyyden käsite vaatii jonkinlaista eristymistä.

Hum, hyvä aihe. Nyt pitääkin ihan kaivella muistia.   Nalo Hopkinson taidettiinkin mainita jo, hänen romaaneissaan kai kaikissa (Brown Girl in the Ring, Midnight Robber, The Salt Roads, The New Moon's Arms) taitaa olla etnisyydeltään ei-valkoisia hahmoja. Oli Finnconissa vieraana pari vuotta sitten, ei taida olla suomennettu mitään noista?   Scott Lynchin Red Seas Under Red Skiesissa on tumma ihonen naismerirosvo, Zamira Drakasha.   Neil Gaimanilla on muutenkin paikotellen jänniä hahmoja. En oo ihan varma onko Neverwheren Hunterin ihonväriä mainittu kirjassa, mutta ainakin sarjissovituksessa se on tummaihonen. Ja jos sarjikset kelpaa, ni Sandmanissa on Hazel ja Foxglove, jotka on lesboja sekä Wanda, joka on trans. Grant Morrisonin Invisiblesissä on Lord Fanny, joka on trans ja latino, sekä Boy, joka on tummaihonen nainen. Ja nyt kun asiaa ajattelen, Brian K. Vaughanin Y: The Last Manin kolmesta päähenkilöstä kaks on naisia, toinen tummaihonen ja toinen kiinalaissyntynen. Ja Vaughanin uudemman sarjiksen, Sagan, toinen päähenkilö on piirteiltään tummaihonen, vaikka periaatteessa kyllä kuuluu alien-rotuun (kuten kaikki sarjiksen hahmot). Näitähän itse asiassa löytyy sarjispuolella aika paljon.   Nää nyt tuli äkkiseltään mieleen. Suosittelen kans lukemaan Joey Comeaun Lockpick Pornographyn ja We all got it comingin, ne ei oo varsinaisesti spefiä, mutta upeita romaaneja, joissa päähenkilöt on homomiehiä. Ne saa myös ladattua laillisesti ilmaseks, mikä tietty helpottaa elämää.   Sitten tietty voi pyöritellä myös erilaisia klassikkomateriaaleja. Martinin Tulen ja jään laulussa ainakin nyt dothrakit on selkeesti etnisyydeltään poikkeavia, mutta ne tuskin sopii tähän. Samoin Ricen vampyyrikirjojen hahmoissa homoerotiikka on aika väkevänä, mutta vastaako sekään varsinaisesti tän ketjun tarkotusta?

Mulle tuli vielä mieleen pari kirjaa, joista tosin ensimmäisen varmaan [b]Rinja[/b] ehti jo jättämään pois omista suosituksistaan olettaakseni sillä perusteella, ettei se ehkä ole ihan sitä mitä on toivottu.   Mutta koska kirjan jatko-osa pääsi mukaan, niin miksei laitettaisi ensimmäistäkin teosta? :) Samaan maailmaan se kuitenkin sijoittuu ja kakkososakin aukeaa mukavammin, kun edeltävät tapahtumat ovat tiedossa. Eli Gregory Maguiren [i]Noidasta[/i] on kyse. Päähenkilö Elfaba on vihreäihoinen, terävähampainen ja vedelle "allerginen". Tarinan maailmassa vihreäihoisuus on poikkeuksellista - toisin kuin aiemmin mainostamassani Kasvihuoneessa - ja löytyy kirjasta myös muitakin lajeja ja ylipäätään erilaisuuden käsittelyä. Pidin tästä kirjasta enemmän kuin Noidan pojasta, mutta kyllä molemmat ovat lukemisen arvoisia.   Suzanne Collinsin [i]Nälkäpelien[/i] päähenkilö Katniss Everdeenillä on oliivinvärinen iho ja musta tukka. Siitä voi tietysti keskustella, että riittääkö tuo määrittelemään hänet ei-valkoiseksi, mutta ainakin näin valkean pohjolan näkökulmasta Katniss lienee keskimääräistä eksoottisempi. Kirjoissa ei kuitenkaan hänen ulkonäöstään mitään sen kummempaa meteliä nosteta, enemmän sillä on väliä, että Katniss tulee köyhältä vyöhykkeeltä.

On tainnut jäädä vielä mainitsematta, mutta skotlantilaisen Hal Duncanin romaaneissa on homoseksuaalien asema keskeisessä osassa, esim. [url= http://www.risingshadow.fi/library/book/5542-vellum]Vellumissa[/url] on varsin suora toisinto [url= http://en.m.wikipedia.org/wiki/Matthew_Shepard]Matthew Shepardin[/url] murhasta.   Ei ole fantasiaa tai scifiä, mutta seksuaali- ja myöskin etnisiä vähemmistöjä käsittelevistä romaaneista kiinnostuneille suosittelen myös Tom Spanbauerin kirjaa [url=http://www.like.fi/kirjat/mies-joka-rakastui-kuuhun]Mies joka rakastui kuuhun[/url]. Päähenkilö on puoliverinen Vaja-niminen poika, joka asuu kapakan takana vajassa ja osallistuu kapakan liiketoimintaan ottamalla vastaan maksavia miesasiakkaita.. niin sitä kai voisi luonnehtia. Yhdessä vaiheessa hän lisäksi uskoo rakastuneensa isäänsä.

Näkijän taru voitaisiin laskea listaan. Yksi tärkeistä hahmoista ei ole jakkimakupala. Toisaalta siinäkin toistuu fantasian klisee eli päähenkilö (ja moni muu) ei ole maailman perusvanukas.

Ai niin, sitten tietysti on Jeanette Wintersonin iki-ihana Stone gods, josta mun allekirjotuksenikin on poimittu. Siinä henkilögalleriassa seikkailee useempiakin seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtavirrasta poikkeavia hahmoja. Stone Gods on selkeesti scifiä, mutta Wintersonin muutkin romaanit ainakin leikittelee genren rajamailla. Sexing the Cherry esmes on selkeetä maagista realismia.

[b]Meresmaan[/b] Mifonki-sarjan päähenkilö Dantehan ei ole valkoinen...   Vinommasta kirjallisuudesta tulee spekulatiivisemmalta osastolta mieleen ainakin:   [b]Johanna Sinisalo[/b] - Ennen päivänlaskua ei voi [url=http://www.risingshadow.fi/library/author/722-william-s-burroughs]William S. Burroughs[/url] - iso osa tuotannosta [b]Jonathan Coe[/b] - Unen talo   Ja klassikoista: [b]Anne Rice[/b] - Vampire Chronicles [b]Gustave Flaubert [/b] - The Temptation of Saint Anthony (La Tentation de Saint Antoine) [b]Shakespeare[/b] - Kesäyön unelma

En huomannut mainintaa näistä kotimaisista: Annukka Salaman [i]Faunoidit[/i] (Joose on homoseksuaali) ja Elina Rouhiaisen [i]Susiraja[/i] (Niko on homoseksuaali ja Raisa ei ole valkoinen). En löytänyt aloitusviestistä eikä osunut silmään myöhemmin, mutta tapana on lukea vähän rivien välistä. Elikkäs pahoittelut jos vain toistan. :wink:

Mahtaako löytyä fantasikirjoja, joissa tytöt tykkää tytöistä? Hazel & Foxglove Neil Gaimanin sarjiksissa on tuttuja, mutta he ovatkin ainoa pariskunta, joka on itselleni tullut vastaan fantasiakirjan sivulta "vaatteet päällä". Tuntuu nimittäin siltä, että jos naisten rakkautta tarinassa on mukana, se tapahtuu kohautussyistä sängyssä peiton alla.

Anu Holopaisen Welman tytöt -sarjassa on muistaakseni ainakin pari naisparia. Lisäksi Libba Brayn Gemma Doyle -sarjan avausosa on suomennettu, ja trilogian aikana kaksi neljästä naispäähenkilöstä pariutuvat.

Jos halajaa naispareja kirjallisuuteen, kannattaa tosiaan lukea kotimaista spefinovellistiikkaa lehdistä ja antologioista. Varsinkin joskus 2007-2009 tuntui, että vähintään joka toisessa novellissa oli vähintäänkin naisten biseksuaalisuutta - jopa siinä määrin, että se alkoi jossain määrin muodostua kliseeksi. Eikä muuten useimmiten peuhattu peiton alla! :cheesy:   Nyt en ihan viime vuosina ole enää seurannut skeneä niin tarkkaan, joten en tiedä esiintyykö näitä nykyään niin paljon. Viime vuoden Atorox-setissä ei ainakaan pistänyt silmään, eli saattaa olla vähenemään päin.   EDIT: Tulipa mieleen, että itse asiassa myös itse toimittamissani antologioissa esiintyy "tyttörakkautta" (ainakin antologiat Me emme valehtele ja Mustaa lihaa), ja tulevan Murhamystiikkaa-antologian novelleista löytyy sekä miespareja että naispareja. Toki tämä koskee vain yksittäisiä novelleja, mutta kuitenkin, eipä ole edes URS-kirjat pelkkää vanukasta. :wink:

Cassandra Claren [i]Langenneiden enkeleiden kaupungissa[/i] mainitaan erittäin erittäin sivuhenkilötytöt, jotka ovat parisuhteessa. Mutta sarjahan on täällä jo mainittu.

Niin joo, se ilmeisin eli Jenny Kangasvuon Sudenveri unohtui mainita. Siinä naiseus on muutoinkin keskiössä, mutta myös parisuhteen muodossa.

Uusimmassa Tähtivaeltaja-lehdessä 3/15 on Cheryl Morganin kiinnostava artikkeli [i]Sukupuolen tulevaisuus tieteiskirjallisuudessa[/i], joka käsittelee sukupuolen käsittelyä (binäärisyys, monimuotoisuus, evoluution tulevat mahdollisuudet jne) fantasiassa ja scifissä. Alun voi käydä lukemassa [url=http://tahtivaeltaja.com/t%C3%A4htivaeltaja-315/sukupuolen-tulevaisuus-tieteiskirjallisuudessa]täältä[/url], mutta suurin osa kirjavinkeistä tulee vasta myöhemmin tekstissä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen etsimään lehden käsiinsä!