Kuka tai mikä olisit, missä ja koska?

Tulevaisuudessa vai menneisyydessä? Nykyisyydessä, mutta toisessa ulottuvuudessa? Soisiko taustalla aina sopiva musiikki?   Missä näkisit itsesi, jos voisit valita?   Minä olisin mieluusti jossain isolla avaruus-asemalla, baarityöläisenä. Näkisin "muukalaisia", kuulisin juoruja ja ansaitsisin elantoni. Mistä sitä tietää vaikka, heittäytyisin johonkin vauhdikkaaseen seikkailuun nuoren salskean ja rohkean heinäsirkkamustekalan kanssa..

Onpa vaikea! :smile:   Tulevaisuudessa nyt en ainakaan (jo allekirjoitus paljastaa sen). Pidän enemmän menneisyydestä, haluaisin ehkä olla muinaisessa Egyptissä vähän paremmassa sosiaaliluokassa. En kuitenkaan faaraon puolisona tai tyttärenä, mutta ehkäpä papittarena.   Tai sitten vaikka ihmetellä maailmaa ja sen menoa keskiajalla. Omalla tavallaan olisi jännittävää elää ruton saastuttamassa maailmassa, vaikkakin oikeasti se oli varmasti aivan kauheaa aikaa.   Myös sellainen vaihtoehtoinen todellisuus, missä vampyyrit olivat totta, nappaisi. Ja monet muutkin yliluonnolliset asiat. Sellainen Buffyn maailma.

hublaa.. tämäpä haastava kysymys. jos saisi valita minkä tahansa ajan tai paikan ja olomuodon.. oon aina tykänny lohikäärmeistä.. missä tahansa fantasiamaailmassa tai tämän maailman ajassa sellaisena olo voisi olla ihan mielenkiintoista (varsinkin jos siihen saa mukaan tämän ihmiseksi muuntautumiskyvyn..)   vaihtoehtona edelliselle: Velho, joka pystyy muuttumaan lohikäärmeeksi ja jälleen, mikä tahansa aikakausi tai maa tai valtio   mutta ehkä silti haluaisin olla tulevaisuudessa, avaruuspilottina.. digitoituna siten että jos avaruusalus kossahtaa alta niin tietoisuus ladataan uuteen ruumiiseen (juu, on tullut pelattua EVEä)

Saattaisinpa nauttia olostani maailmanluokan uimahyppääjänä noin vuonna 2055. Elämykseni iloantoisuus riippuu tietysti siitä, miten ansiokkaasti muokattuna olemukseni on siirretty tulevaisuuteen. Moni ikävä piirre odottaa ´etsi ja korvaa`-toimintoa, aika moni kurja ja itsetuntoa riipivä muisto tiedoston poistamista. Todennäköisesti joutuisin voltteilemaan vain Telluksen-päällisiltä telineiltä meikäläisveteen: tokkopa muutaman vuosikymmenen aikana vielä perustetaan huikeita uimahyppylöitä kevyen painovoiman planeetoille (tai kuille). Ehoon olemukseeni olisi ripautettu aimo annos rytmitajuakin, joten tulevaisuuden päivätansseissa valssiin kutsumani urho ei palauttaisi minua hakuriviin muutaman tahdin jälkeen :wink: . (Teininä olisin toivonut missityyppistä kauneutta, mallityyppistä hoikkuutta mutta enää en ole lainkaan varma siitä, että nuo ominaisuudet siivittäisivät minut suosioon tansseissa - tai uimahyppykisan raadin edessä.)

Menneisyydessä. Ehkä hiukan keskiajan jälkeen, syrjäinen kartano Skotlannissa tai Englannissa. Olisin semirikas hullu kirjailija ja erakoituisin täysin muusta maailmasta. Puhuisin vain aaveille tai kummituksille, riippuen mitä kartanossani olisi... Minulla olisi koira tai lemmikkisusi (elävä tai kummitusversio) ja... Niin.   (Samalla tuli kirjattua ylös unelma-asunto. :cheesy: )

Olisin miekkamestari/aseettoman taistelun mestari jossain fantasiamaailmassa tai keski-ajalla kurmottamassa maantierosvoja ja muita vihamielisiä otuksia luotettujen toverieni kanssa. Samalla tulisi sitten suojeltua kuningaskuntaa ja viattomia matkalaisia.

Historiaa rakastavana ihmisenä haluaisin ehdottomasti olla... tulevaisuudessa. Mitä kauemmas tulevaisuuteen mennään, sitä enemmän ihmiskunnalla on kirjattua historiaa. Kaikki ne koetut mahdollisuudet, kaikki ne kertomukset. Ah, se olisi ihanaa. Toki ihmiskunnan tulevaisuus voi olla hyvinkin synkkä, mutta toivottavasti jonkinlainen tiedonvapaus säilyy kuitenkin. En voi uskoa, että kaikki tulevat aikakaudet pitäisivät sisällään vain huonoja asioita - haluaisin siis elää jotakin niistä paremmista. Haluaisin nähdä joitain (tulevan) historian suuria käännekohtia tai ainakin tietää niistä paljon.   Toki jossain fantasiamaailmassakin saattaisi olla hauska elää. Luulen kuitenkin, että hienoimmat fantasiamaailmat voivat hyvinkin olla vielä keksimättä.

Tietty jonkin fantsumaailman musta ruhtinatar, jota ei suinkaan lyödä tarinan lopussa vaan joka hallitsee iäti. :grin:   Tässä meidän olevaisuudessamme... jaa-a. Toisaalta olisi kiva nähdä tulevaisuus, jossa nykypäivän tekniset haasteet ovat yhtä pölyttyneempiä kuin 90-luvun alun tietokoneet nyt. Avaruusmatkailu olisi siistiä kokoa, jos sellaista nyt lopulta keksitään - mut ehkä scifimaailmassa voisin olla jonkin uljaan aluksen voittamaton kapteeni... :cheesy:   Toisaalta joku Jane Austenin Englanti ja ikioma mr Darcy kartanoineen ei ois paha vaihtoehto sekään. Modernia lääketiedettä vois vähän tulla ikävä, mut muuten sohvalla löhöily ja runojen rustailu iltojen iloksi voisivat olla ainakin tarpeeksi stressitöntä elämää. Tai sit joku loistelias tsaaritar tai kuningatar jossain muinaisessa valtiossa, tarpeeksi ylenpalttisena aikana ilman vallankumouksia.

Tämähän on hauska ajatusleikki.   Vastauksia voisi olla monia, mutta ensimmäinen ajatus on että olisin keisariajan Roomassa, toimien mahdollisesti Vestan neitsyenä, mutta mieluummin ehkä olisin Juliusten tai Claudiusten aristokraattiperheiden tytär. Historiallisesta katsannosta, olipa ajankohta melkein mikä tahansa, kannattaisi olla yläluokan jäsen saadakseen naisena edes jonkinlaiset toimintamahdollisuudet (tai taatakseen ainakin sen ettei tarvitsisi nälkää nähdä).   Vaikka toki ala-asteaikainen haave olla Kitiara Uth Matarin kaltainen muija Dragonlanceissa ei vieläkään ole täysin vastenmielinen. :wink:

[quote="Dyn" post=10977]Toisaalta joku Jane Austenin Englanti ja ikioma mr Darcy kartanoineen ei ois paha vaihtoehto sekään. Modernia lääketiedettä vois vähän tulla ikävä, mut muuten sohvalla löhöily ja runojen rustailu iltojen iloksi voisivat olla ainakin tarpeeksi stressitöntä elämää.[/quote] Joo, tämä pulpahti omaankin mieleen viime yönä. :cheesy:   Lisätään vielä omaan listaan myös suuri matemaatikko, joka keksisi jonkun suuren ja asioista mullistavan teorian. Tai vaikka kokonaisen matematiikan alan.

Olisin minä, tässä ja nyt. Tämä ei tietenkään ole sellainen vastaus, jota tähän ketjuun olisi tarkoitus laittaa, mutta minun on hiukan vaikea sisäistää, mitä tarkoittaa "olla joku muu". Koko kysymyksen "kuka haluaisit olla" järkevyys on minusta vähintään kyseenalainen. Jos "minä" olisin "joku muu", enhän se silloin olisi "minä" vaan tuo "joku muu".   Tosin tämä kuuluisi ehkä enemmänkin Tavernaan keskusteluun, jossa pohditaan minuuden, tietoisuuden ja persoonallisuuden olemusta. Tai vaikka jälleensyntymistä ja sielunvaellusta.   P.S. Lisätään vielä, että ymmärrän toki, että tämä on pelkkä ajatusleikki. Olenpahan vain tosikko, enkä osaa omalle kohdalleni sellaista ajatusleikkiä rakentaa.

[quote] Olisin minä, tässä ja nyt. Tämä ei tietenkään ole sellainen vastaus, jota tähän ketjuun olisi tarkoitus laittaa, mutta minun on hiukan vaikea sisäistää, mitä tarkoittaa "olla joku muu". Koko kysymyksen "kuka haluaisit olla" järkevyys on minusta vähintään kyseenalainen. Jos "minä" olisin "joku muu", enhän se silloin olisi "minä" vaan tuo "joku muu". [/quote]   Meni syvälliseksi! :) Sinä olet sinä nyt ja tässä, mutta hmm, kuka/mikä/minkälainen ja missä ja miten, jos voisit valita. Mutta, onhan tuokin vastaus, olla tässä ja nyt, maassa tähän aikaan ja tässä realiteetissa!   (Samalla keksin sulle vahingossa lempinimen (nikin lisäksi) Metukka.)

Oisin joku Ajanherra, ihan vaan siks, että sais vastaukset kaikkiin kysymyksiin mitä miettii historian hämäristä. En kummiskaan halua asua menneisyydessä vaan tulevaisuudessa, joten aika looginen valinta. Jos tekee mieli kahvitella vaikkapa 1800-luvun Ranskassa, joten päräytämpäs sinne tai jos alkaa tekee mieli jotakin 2100-luvulta nii sinne vaan :lol: Toinen syy on se, että ne vaikuttaa aika matkustavaisilta ja itekki tykkään matkustaa josta johtuen ko. elämäntyyli houkuttas :cheesy:

[quote="Sapfo"]Meni syvälliseksi! :) Sinä olet sinä nyt ja tässä, mutta hmm, kuka/mikä/minkälainen ja missä ja miten, jos voisit valita. [/quote]   Mutta jotta minä voin valita, kuka olen, "minun" pitää olla jo joku, sillä "ei-kukaan" ei voi valita mitään. Mistä taas päästään samaan tilanteeseen kuin äsken: jos valitsen olevani joku muu kuin minä, silloin se en enää ole "minä".   Tietysti voidaan lähteä kuvittelemaan sellaista skenaariota, että esim. tietoisuuteni siirtyy jonkin toisen olennon ruumiiseen, mutta ymmärtääkseni ketjun otsikossa kyse ei ole tällaisesta, vaan siitä, että "minä" olisin syntynyt (tai syntyisin) joksikin toiseksi olennoksi.   Lisäys. Tuntuu, etten oikein osaa selittää, mitä tarkoitan. Pähkinänkuoressa yritän sanoa näin: Minusta olisi loogisesti mahdotonta olla joku muu kuin mitä on, ja siksi en pidä kysymyksen pohtimista edes ajatuksen tasolla mielenkiintoisena.

[b]Metusalem sanoi:[/b] [quote]Tietysti voidaan lähteä kuvittelemaan sellaista skenaariota, että esim. tietoisuuteni siirtyy jonkin toisen olennon ruumiiseen, mutta ymmärtääkseni ketjun otsikossa kyse ei ole tällaisesta, vaan siitä, että "minä" olisin syntynyt (tai syntyisin) joksikin toiseksi olennoksi.[/quote]   eipä tuota kait mitenkään pois rajattu, joten ei muuta kun mielikuvitus ratsuksi ja maailman ääriin!

[quote="Warghast"][b]Metusalem sanoi:[/b] [quote]Tietysti voidaan lähteä kuvittelemaan sellaista skenaariota, että esim. tietoisuuteni siirtyy jonkin toisen olennon ruumiiseen, mutta ymmärtääkseni ketjun otsikossa kyse ei ole tällaisesta, vaan siitä, että "minä" olisin syntynyt (tai syntyisin) joksikin toiseksi olennoksi.[/quote]   eipä tuota kait mitenkään pois rajattu, joten ei muuta kun mielikuvitus ratsuksi ja maailman ääriin![/quote]   Sitten haluan aivan erityisesti olla minä. En pystyisi hylkäämään läheisiäni enkä omaa elämääni. Olisi kuitenkin vain koti-ikävä.   Sitä olen joskus kyllä miettinyt, että olisi mukava päästä jonkun toisen pään sisälle lyhyeksi aikaa, esimerkiksi päiväksi. Siis sillä tavalla, että kokisin, näkisin ja tekisin asiat hänen tavallaan, mutta muistaisin kokemani asiat jälkeenpäin. Tietäisi, näkeekö hän maailman samoin kuin minä, tuntuvatko asiat hänestä samoilta kuin minusta, seuraavatko hänen ajatuksensa samoja polkuja kuin minun vai kulkevatko ne mahdollisesti aivan eri tavalla.   Silloin olisi oikeastaan aika sama, kuka ja missä kyseinen henkilö olisi. Tai ehkä useita henkilöitä, useissa eri paikoissa ja ajoissa, että saisi mahdollisimman kattavan näkökulman siihen, millaista ihmisenä oleminen on. Erityisesti olisi mukava tietää, millä tavalla väkivaltaiset, mieleltään järkkyneet tai ääriryhmiin kuuluvat ihmiset hahmottavat maailmaa: terroristi, sarjamurhaaja, uusnatsi, inkvisiittori jne. Noiden pään sisälle meneminen saattaisi toki olla aika raskasta.   Mutta tässäkin ajatusleikissä jokin tökkii: miten minä voisin kokea asiat samoin kuin joku muu? Siirtyessäni jonkun pään sisälle taas tuntuu katoavan johonkin se "minä", jonka kaikki pitäisi kokea.

[quote="Dyn" post=10977]Tietty jonkin fantsumaailman musta ruhtinatar, jota ei suinkaan lyödä tarinan lopussa vaan joka hallitsee iäti. :grin:[/quote]   Haha kuinka ihana vastaus.   Näin muuten vaikea kysymys. En haluaisi tulevaisuuteen, ties mikä dystopia siellä on odottamassa. :huh: Menneisyydessä en haluaisi missään nimessä olla nainen, en edes aatelilady. Modernin lääketieteen puute ja muut käytännön ankeudet eivät ylipäänsä kiehdo.. ajattelenkohan tätä liian realistisesti?   Haluaisin mieluiten olla jossakin fantasiamaailmassa, esim. velho, jonkinlainen druidi tms. Esimerkiksi jonkinlainen hahmonvaihtaja, joka voisi muuttua eläimeksi.

Tulevaisuutta en oikein osaa kuvitella niin paljoa, että osaisin toivoa itseni jonnekin sinne... Eniten kiinnostaisi päästä todistamaan uusia viritelmiä ihmismielen saralla. Tietoisuus vaeltelemassa virtuaalimaailmoissa ja sillai.. tai sitten ei.     [quote="Puolikuu" post=11028] Menneisyydessä en haluaisi missään nimessä olla nainen[/quote]   Sama tuli mieleen. Historiassa tahtoisin ensinnäkin olla mies, naisena eläminen ei sopisi suunnitelmiin. Toisekseen tahtoisin merille ja aluksen täytyy olla puuta. Eniten voisi päästä seilaamaan 1800-luvulla brittilipun alla. Itse voisin kyllä olla syntyjäni britin sijaan vaikka hollantilainen, jotain eksotiikkaa sentään. Ei tarvitsisi olla mitään komentohenkilöstöä, ihan ns. suorittavan tason hommat kelpaisivat, palkka käteen ja vapaus pestautua seuraavalle alukselle. Yksi tavoite voisi olla päästä näkemään joku historiallinen merkkihenkilö. Voisin vaikka olla vartioimassa Saint Helenan saarta, silloin kun Napoleon oli siellä vankeudessa. Sen jälkeen siirtyisin kauppalaivaston puolelle, kuljetettaisiin kaukomailta teetä Eurooppaan. Klippereiden miehistöön tahtoisin, koska nopea laiva on aina nopea. Kap Hornin ympäri, oih...   Jos olisi mahdollista tehdä jokin radikaali muutos tunnettuun historiankulkuun, voisin viettää iloista boheemielämää 1900-luvun alkupuoliskon Wienissä ja sitten ihan vahingossa ajaa jollakin automobiililla erään nuoren Hitlerin ylitse. Alamäessä, jotta olisi kylliksi vauhtia. Ja Stalinin ylitse, hänen vieraillessa alueella. Vuosisadan surkein kuski... Ongelma tietenkin olisi, etten minä eikä kukaan muukaan tietäisi, että olen tehnyt maailmanrauhan kannalta kenties suotuisana pidetyn teon, ja potisin kamalia tunnontuskia ja saisin varmaan muutoinkin ankarat rangaistukset. Mutta jos olisin ajaessani kovassa humalassa, voitaisiin tapaukseni johdosta kiinnittää heti autoilun alusta alkaen enemmän huomiota rattijuopumusten ehkäisyyn.   Jos saisi elää fiktiivisten tuotosten maailmassa, toteuttaisin ehdottomasti erään lapsuudenhaaveeni... Pokémon - gotta catch 'em all! :cheesy: Aloituspokemoniksi valkkaisin tulityypin, heittäisin kartan reppuun ja repun selkään ja lähtisin uskollisen otuskumppanini kanssa samoamaan maailman ruohikoita. Liigaa kohti, kunnes komeiltaisiin Hall of Famessa. Sen jälkeen voisin asettua aloilleni vaikka salimestariksi ja keskittyä keksimään saliini jotain tosi jännää sisustusta.

... Hiistun vastauksen jälkeen on pakko vaihtaa. Olisin Jack Sparrow.

Haluaisin elää 1800-1900 luvulla ja olla varakas. Haluaisin asua Suomessa. Voisin elää naisen rauhallista elämää maaseudulla. Voisin kirjoittaa runoja, lukea kirjallisuutta, harrastaa maisemamaalausta ja kulkea ehjissä metsässä kera koirien. Minulla olisi aviomies, joka on hyvää sukua ja harrastaa metsästystä. Voisin ratsastaa joka päivä.   Tai sitten haluaisin olla vaeltava sielu, joka asettuu erilaisten ihmisten sisälle ja katselee maailmaa läpi heidän silmiensä. Haluaisin nähdä Muinaisen Egyptin, Aleksanteri Suuren, Napoleonin, keskiajan Euroopan, viikingit, jne...   Mikä tahansa aika olisi oikeastaan parempi kuin tämä.

Musta ois siistiä elää ihmiskunnan huippukaudella, just ennen ku antibioottiresistantit bakteerit ja ilmastonmuutos teki elämästä liki mahotonta ja syöksi maailman kaaokseen. Joskus tyyliin 2000-luvun alkupuolella. :D   Ei mutta vakavissaan. Mulla on ollu tapana vaihdella vastaustani tähän kysymykseen ääripäästä toiseen: välillä oon halunnu elää antiikin maailmassa, välillä kaukasessa tulevaisuudessa, ja jossain vaiheessa suurin piirtein jokaisella aikakaudella siinä välissä. Nyt kuitenkin viime aikoina oon tullu siihen tulokseen, että mä elän just tasan nyt mielettömän kiinnostavia aikoja. Suuria vallankumouksia, teknologisia edistysaskelia, mutta samalla myös valtavia uhkakuvia, jotka uhkaa koko ihmiskuntaa ja planeettaa. Musta on ihan uskomatonta, että on todennäköstä, että mä pääsen näkemään vielä 2020-, 2030-, 2040- ja 2050-luvun. Pidemmällekin, jos käy tuuri. On uskomatonta, ettei kerta kaikkiaan vaan yhtään voi tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja jos ikinä hankin lapsia, niillä tulee olee mielettömiä vaikeuksia ymmärtää maailmaa, jossa mä oon eläny.

[quote="Sapfo"] (Samalla keksin sulle vahingossa lempinimen (nikin lisäksi) Metukka.)[/quote]   Ai niin, kiitos vain, tästä tulee "Metu"-nimeäkin enemmän meetvursti mieleen. :tongue:

Tämä oli oikeasti mielenkiintoinen kysymys, jota pohdin todella jonkin aikaa. Sitten rakkaat aivoni saivat mielestään loistavan idean eivätkä suostuneet miettimään asiaa enempää; minä (jos saisin olla ihan mitä vain haluaisin) olisin kaikkea! :lol: Eli käytännössä tänään voisin asua luolanaisena kivikaudella ja kun kyllästyisin voisin siirtää itseni vaikkapa 2300-luvulle ihmettelemään sen ajan teknologiaa.

Olisin mieluiten 1800-luvun loppupuolella Englannissa. Liitelisin seurapiireissä Oscar Wilden ja sir Arthur Conan Doylen ja muiden seassa. Ihanaa.

1800-luvun loppu oli kieltämättä hienoa aikaa Euroopassa ainakin varakkaamman väen keskuudessa, koska he pystyivät jo matkustamaan helposti eri paikkoihin aivan kuin nykyajan turistitkin. Olisi mielenkiintoista kierrellä esimerkiksi jonkun nuoren aatelisherran ominaisuudessa kaikenlaisia kulttuuriväen suosimia kaupunkeja ja yrittäisin bongata tai tavata samalla mahdollisimman monia myöhemmin kuuluisuuten nousseita taiteilijoita ja muita kulttuurialan vaikuttajia jotka olivat vasta uransa alussa siihen aikaan.   Ilmestyisin aikakoneella esimerkiksi 1895 vuoden Viipuriin ja lähtisin sieltä Pietarin kautta reissuun muutamaksi vuodeksi ja palaisin takaisin nykyaikaan Pariisin kuuluisan maailmannäyttelyn jälkeen. Muita kierroksen varrelle osuneita kohteita olisivat ainakin Praha, Wien, Berliini, Rooma & Lontoo ja yrittäisin olla vähintään kuukauden aina yhdessä kaupungissa ja sitten matka jatkuisi taas seuraavaan. Kulkuvälineinä tietysti kaikki sen ajan hienoimmat junat ja höyrylaivat Phileas Foggin tyyliin. :)