Randomi jutusteluketju

Tsemppiä, Skie, kyllä lukumotivaatio lopulta löytyy! Vaikka siihen menisikin aikaa.   Minä olen tässä kesän jälkeen lukenut enemmän kirjoja kuin vuosiin ja ollut tyytyväinen. Olisi pitänyt tehdä gradua, mutta en kadu ihan hirveästi sitä, etten tehnyt. Pari edeltävää lukuvuotta on ollut aivan hirvittävän kiireistä ja stressaavaa aikaa, sekä opiskelullisesti että "vapaa-ajan" projektien vuoksi: olin yksi tämän vuoden Finnconin pääjärjestäjistä, ja kaikensorttiset yhdistyshommatkin ovat vaatineet melkoisen työpanoksen. Suurin osa alkusyksyä meni ainakin tästä toipumiseen, joten en laske varsinaisesti vetäneeni lonkkaa vielä kovin pitkään. Luovun nyt vuodenvaihteessa yhdistyksen puheenjohtajuudesta, joten keväälle ei jää oikeastaan muita velvollisuuksia kuin opiskeluiden loppuun saattaminen (sekä Nova-kirjoituskilpailun sihteeröinti, mutta se nyt vie aikaa vain silloin tällöin).   Joulunajan missiona on kehittää uusi sisäinen motivointistrategia, jotta saan itseni kesään mennessä yliopistosta ulos. Sitten voisi ryhtyä hakemaan töitä ja lukea samalla taas vähän kirjoja.

Miten helpottavaa kuulla etten ole ainoa.   Minäkään en ole oikein saanut luettua mitään kesäloman alettua. Alku oli täynnä menoja (miten näin patalaiska ihminen kuin minä voin olla näin kiireinen?) ja sitten kun olisi ollut aikaa ja tietynlaista motivaatiota niin kappas: olen hukannut lukutaitoni. Niin, en tiedä miksi mutta enää en pysty keskittymään lukemaani ollenkaan. Luen samaa virkettä monta kertaa eikä mitään käsitystä siitä, mistä edellä on kerrottu. Tämä johtaa siihen että luovutan melkein heti. Ennen luin kirjoja viikossa, nyt menee kuukausia. Lisäksi aloittelen koko ajan uusia kirjoja edellisten ollessa pahasti kesken.   Onnekseni voin sanoa huomanneeni pari päivää sitten, että asia saattaa kääntyä nyt toiseen suuntaan. Sain juuri nimittäin luettua yhden kirjan loppuun. Hyvä on: sangen ohuen ja suurifonttisen kirjan, mutta silti se tuntui suurenmoiselta saavutukselta. Alan lomalla "kotiuttamaan" itseäni muilla pienikokoisilla romaaneilla (eilen lähti Haanpään Noitaympyrä).   Ehkä vielä koittaa se päivä kun taas voin tarttua tiiliskiveen...

Onpa täällä hiljaista. Muutama viesti kuukaudessa.   Jatkan kesäkuista keskustelua kirjahyllyistä: joku oli jättänyt roskakatokseen (jota ei ole tarkoitettu kierrätyspisteeksi eikä huonekaluille) Ikean irrallisia hyllyjä, ilman kiinnitysosia. Keräsin ne talteen ja yritin koota hyllyksi, pelkkiä puutappeja käyttämällä. Useita levyjä jäi yli, en millään saanut järkeiltyä niitä samaan hyllykköön, ja yhteen väliin piti ensin itse porata reiät - ja sitä ennen korjata porakone. Lopputulos huoneenjakaja, jossa kahdenpuolen dvd-levyjä, ensi kertaa koko kokoelma samassa paikassa. Toimii hyvin, kun ei ole lapsia, kissoja tai maanjäristyksiä. Jos olisi, pitäisi varmaan pultata seinään.

Heh, onpa tämä meikäläisenkin kammio saanut jouluhävityksenkauhistukse... eikun siis joulusiivouksen yhteydessä uuden ilmeen. Lipasto ja yöpöytä lähti, tilalle tuli törkyisen iso avohyllykkö. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ei tarvitse kirjoja järjestellessä miettiä järjestystä massan mukaan vaan saa ns. loogisen järjestyksen! Ja tietenkin se helkkarinmoinen etu, että nyt saan pidettyä koko suuren Aleksis Kivi -kirjakokoelmani esillä kivasti. Pidän hyllyssä nyt niiden lisäksi ns. hienoimpia kirjojani sekä yhdellä hyllyllä niitä joita luen juuri nyt. Ja muutakin tavaraa siihen mahtuu, pölyjen pyhkiminen helpottuu jne. jne... kyllä tuo avohyllykkö on vain niin kätevä!   Tosin se miinus hommassa vain, että vaikka sisältö näyttää hyvältä, hyllykkö itsessään ei ole niin omaan makuun. Voiskohan tuota maalata...?

[quote="kyty"]Se ei kirjastonsa puolesta kuitenkaan vaikuta yhtä isolta kuin olisin toivonut, kun keskustakirjastosta on kuitenkin kyse.[/quote]   Toisaalta pääkaupunkiseudulla varausjärjestelmä toimiin niin kätevästi ja nopeastikin, ettei mielestäni yksittäisessä kirjastossa tarvitsekaan olla aivan ylivertaisen suurta kokoelmaa   Kävin Oodissa pari viikkoa sitten. Se oli ihan ok. Sillä selfie-kulmalla ja koko nokalla en tosin näe muuta funktiota kuin näyttävyys. Vaikka Oodi ei nyt mitenkään vastaa minun esteettisiä ihanteitani, olen tosi iloinen siitä, että Suomen 100-julhavuoden päähanke oli nimenomaan kirjasto eikä mikään digipöhinäkeskus. Olisihan voinut olla niinkin, ettei koko keskustakirjastossa ole yhtäkään kirjaa.

Ei mitään hajua minne ketjuun tästä olisi ollut järkevin kirjoittaa, joten menköön tänne.   Olen nyt koettanut jotenkuten sopeutua elämään isossa kaupungissa. Tänään yritin viimeisen luennon jälkeen mennä yliopiston kirjastoon, mutta minun suuntavaistoni (olemattomuuden) ja Mapsin kirotun päivityksen takia en löytänyt vielä perille, vaikka paikan pitäisi sijaita muutaman käännöksen päässä kotoani. Harhailtuani noin viisi kertaa kauemmin kuin matkassa olisi pitänyt kestää huomasin päätyneeni vahingoss takaisin kotikadulleni. Tuli sitten käveltyä kadun sitä laitaa, jota en aikaisemmin ole kävellyt. Siinä samalla sainkin tietää, että asun täsmälleen vastapäätä yhden lempilapsuudenkirjani kuvittajan toimistoa vastapäätä.   Jatkoin paljastuksen jälkeen vielä haahuilua, ja jostain lähettyviltä (ainakin oletan olleeni kodin lähellä, vaikea sanoa kun niin hukassa olin) löysin kiinnostavan kirjakaupan. Sisään poikettuani huomasin, että näyteikkunaan oli aseteltu runsaasti kahteen suosikkitaiteilijaani liittyvää kirjallisuutta ja krääsää, vaikka kyseisillä taiteilijoilla ei ole mitään yhteistä.   Kaikista maailman kuvittajista juuri se yksi työskentelee naapurissani ja kaikista maailman taiteilijoista juuri ne kaksi oli nostettu esiin lähistön kirjakaupan ikkunaan. Näköjään maailma pienenee sitä mukaa kun asuinkaupunki kasvaa, tai sitten tämä on korkeimman johdatusta.

Ei kuulosta hukkaan heitetyltä ajalta tuollainen harhailu?   Itse olen yrittänyt pitää kuntoani yllä juuri juoksu- ja kävelylenkeillä ja 3x viikossa kuntosalikäynneillä, mutta ne ovat tähän asti olleet enemmän tai vähemmän kosmeettista hikoilua. Vasta kun työpaikallani keksittiin tehdä tiimien välinen lenkkeilyhaaste aloin arvostamaan pitkiä kävelylenkkejä. Tai tarkemmin sanottuna haasteiden suorittamisesta saatavaa kehuvaa palautetta. Nimittäin kävelyhaasteen innoittamana asensin puhelimeen pedometerin (wtf? Kiusallinen nimi askelmittarille) joka antaa jatkuvalla syötöllä kannustavaa palautetta milloin mistäkin rajapyykin saavuttamisesta. Yleensä kun ihminen antaa kehuja, minun tekee mieli sanoa että tunkekaa palaute hanuriinne koska se tuntuu minusta kauhean kiusalliselta ja vaikealta ymmärtää ja käsitellä. Mutta jostain syystä kun sen tekee sieluton ja ohjelmoitu kone, niin se tuntuu hyvältä ja sitä alkaa tehdä mieli saada lisää. Sääli että rakot eivät kestä joka päivä pidentyviä kävelylenkkejä.  

^ Askelmittaria olen miettinyt, että voisi olla kiva. Näkisi vaikka, montako askelta omalla lenkkipolulla on mittaa. Mutta ei sillä laskurilla sitten enää olisi käyttöä, kun tulisi tavallisimpien matkojen askelmäärät kerran mitattua, koska sen jälkeenhän ne suunnilleen tietäisi. Joten tuollainen kännykkäsovellus voisi olla siihen ihan käyttökelpoinen. Tosin ilman kannustavaa palautetta. Poistaisin sovelluksen käytön jälkeen, joten turha olisi sen syvällisempää suhdetta alkaa rakentaa. [img]/media/kunena/emoticons/rs_laugh.png[/img]  [quote]Olen nyt koettanut jotenkuten sopeutua elämään isossa kaupungissa. Tänään yritin viimeisen luennon jälkeen mennä yliopiston kirjastoon, mutta minun suuntavaistoni (olemattomuuden) ja Mapsin kirotun päivityksen takia en löytänyt vielä perille, vaikka paikan pitäisi sijaita muutaman käännöksen päässä kotoani.  [/quote]   Muistan, että kaupunkiin opiskelemaan muuttaessani katsoin kartasta muutaman maamerkin (suurempi katu, puisto, joki...), jotka rajasivat aluetta, jonka sisällä olin aikeissa haahuilla. Kunhan pidin huolen, etten kulje niistä rajoista yli, tiesin, etten ainakaan pahasti pääse eksymään. Sai rauhallisin mielin kuljeskella ja katsella paikkoja. Hyvin nopeasti kyllä meni siihen, että tuli käveltyä lähes aina samaa reittiä paikasta toiseen.  Reitiltä poikkeaminen vaati erityistä viitseliäisyyttä. Eli suosittelen reitiltä poikkeamista aina kun mahdollista, nyt kun sitä vielä tapahtuu ihan luonnostansa. [img]/media/kunena/emoticons/rs_smile.png[/img]

[quote="Rasimus"]Yleensä kun ihminen antaa kehuja, minun tekee mieli sanoa että tunkekaa palaute hanuriinne koska se tuntuu minusta kauhean kiusalliselta ja vaikealta ymmärtää ja käsitellä. Mutta jostain syystä kun sen tekee sieluton ja ohjelmoitu kone, niin se tuntuu hyvältä ja sitä alkaa tehdä mieli saada lisää.  [/quote] Ihmiset saattavat antaa kehuja vaikka siksi, että se on kohteliasta tai että se hyödyttää heitä jotenkin. Koneen antama kehu on aina vilpitöntä ja aitoa, joten siihen on helpompi suhtautua, eikä siihen myöskään tarvitse reagoida välttämättä mitenkään. Sama mekaniikka toistuu myös videopeleissä, jotka palkitsevat todellisesta edistymisestä, eivätkä vain lässytä sosiaalisten normien mukaisia turhuuksia.

Kone antaa kehun, koska joku ihminen on ohjelmoinut koneen antamaan kehun siinä kohdin. Sillä ihmisellä on siinä ollut jokin tarkoitusperä. Kenties on tahtonut ilahduttaa sinua. Tai kenties on ollut kiinnostunut rahoistasi. 

[quote="Mustelmann post=64346"] [quote="Rasimus"]Yleensä kun ihminen antaa kehuja, minun tekee mieli sanoa että tunkekaa palaute hanuriinne koska se tuntuu minusta kauhean kiusalliselta ja vaikealta ymmärtää ja käsitellä. Mutta jostain syystä kun sen tekee sieluton ja ohjelmoitu kone, niin se tuntuu hyvältä ja sitä alkaa tehdä mieli saada lisää.    [/quote] Ihmiset saattavat antaa kehuja vaikka siksi, että se on kohteliasta tai että se hyödyttää heitä jotenkin. Koneen antama kehu on aina vilpitöntä ja aitoa, joten siihen on helpompi suhtautua, eikä siihen myöskään tarvitse reagoida välttämättä mitenkään. Sama mekaniikka toistuu myös videopeleissä, jotka palkitsevat todellisesta edistymisestä, eivätkä vain lässytä sosiaalisten normien mukaisia turhuuksia  [/quote] Molemmat kommentit ovat niin totta. Mielenkiintoista tämän päivän yhteiskunnassa on juuri tuo Mustelmannin kommentti, että [i]se hyödyntää heitä jotenkin[/i]. Ja täytyy myöntää, että tähän on itsekin tullut sorruttua. Joskus tuntee pakottavaa tarvetta muuttaa tai ainakin muunnella omaa mielipidettään, koska kokee, että muutoin jää jonkun (työporukan, yhteisön) ulkopuolelle, vaikkei täysin samaa mieltä asiasta olekaan ja ainoa vaihtoehto on muuntaa omaa kantaansa hieman toisten kaltaiseksi tai ainakin mielistelevämmäksi, mikäli haluaa vielä olla hyväksyttävä osa koneistoa. Koneissa ja peleissä on juuri se ihanuus, että niiden reaktiot ovat "aitoja", joskin ehkä yhdestä tai useammasta valinnasta riippuvia. Peleissä on se hyvä puoli, että toisella kertaa voi valita toisin ja jäädä odottamaan seuraamuksia, toisin kuin (tässä jota joskus kutsun Matrixiksi) todellisuudessa.

Tähän kehukeskusteluun minun täytyy kyllä tulla olemaan vahvasti eri mieltä. Kehun helposti tiimiäni töissä, koska ihan oikeasti tykkään heidän työpanoksestaan ja työjäljestään, tai olen iloinen kun naisystävä keittää kahvia aamulla tai on keksinyt jotain kivaa tai laittautunut nätisti. Eipä niissä tilanteissa mielestäni voi kuin kehua, kun tykkään. Tosin kehujen antamisen ja vastaanottamisen suhteen tuntuu Suomessa olevan kovasti eroja ikäpolven suhteen, ja sen suhteen, mistä päin Suomea on kotoisin. On sitten vähän kulttuurieroa siitä, miten saa ja pitää kehua. Pahimpia ovat tyypit, joille menen sanomaan, että hyvää duunia, niin asenne on jotain listalta "....", "ihan ok", "HAISTA SINÄKIN V**U!" :D    Mutta ymmärrän toki sen, että kaikille kehujen vastaanottaminen ei ole ihan helppoa. Itse en edes odota mitään takaisin. Ilmaista se on kuitenkin sanoa, että hyvää duunia. Ei siitä mitään takaisin tarvitse saada. Toki on niitäkin tilanteita, joissa en ole voinut sietää kehujen antajaa syystä tai toisesta. Joillakin on alentuva suhtautuminen kehuttaviin ja entisessä duunissa oli HR-tyyppi, joka luki liikaa Yhdysvaltalaisia työkulttuurioppaita ja oli kiinnostunut kaikelletaputtamisesta ja jostain palkintopinsseistä. Ei kiitos, jos pitää palkita niin pari hyvää olutta, joku lahjakortti, tai mieluiten palkkobonus on paras kehu lopulta. 

Liekö se sitten se suomalainen kasvatus, mutta itselläkin on todella vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Aina alkaa väittää että eihän tää nyt mitään erikoista ollut... toisaalta taas saan perheen ulkopuolella harvoin kehuja, varsinkin sellaisia jotka kuulostavat vilpittömän innostuneilta, joten niihin ei pääse turtumaan joten kai ne senkin takia ovat aina vähän shokeeraavia. Kun olin lapsi, ilmassa oli vielä vähän sellaistakin asennetta joka ei varsinaisesti auttanut kasvattamaan hyvää itsetuntoa, ja usein tuntui että lapsia herkemmin moitittiin kuin kehuttiin. Mutta sitten taas toisaalta moitteet jäävät usein helpommin mieleen, mikä on harmi. Ties kuinka paljon siellä seassa ehkä olikaan kehuja, mutta sitten muistaa vain lähinnä ne kerrat kun on tullut moitteita tai kun on ärsyttänyt jotakuta ihan vain persoonallaan. Myös lasten kesken viljeltiin edelleen viisautta "omakehu haisee", eli jo ala-asteella iskostui mieleen se ettei kannata ainakaan ylpeillä millään mitä on itse tehnyt, edes silloin kun siihen omasta mielestä olisi ollut aihetta. Ironista että kaiken tämän jälkeen minulle on luettu viaksi se, etten osaa ylpeillä omilla tekemisilläni... veikkaan että aika monella suomalaisella on sama ongelma.   Peleissä taas hyvä palaute tuntuu aina todella palkitsevalta, mutta en ole koskaan ajatellut verrata sitä oikean ihmisen antamaan kehuun. Se on pikemminkin tunne että on onnistunut jossain, vaikka tietysti varsinkin osa peleistä palkitsee pelaajaa erityisen taktisesti niin että tämä saadaan helpommin koukkuun. Toisaalta taas tuntuu mukavalta kun pelihahmo sanoo jotain kehuvaa tai kivaa, vaikka tietääkin ettei se ole todellinen kehu.   Asiasta toiseen, löysin kovalevyn uumenista vanhoja opiskeluaikaisia valokuvia, ja jösses, jos minulla koskaan oli ajatus että olen silloin ollut ihan normaalin näköinen, kivasti pukeutunut ja nuorekas, niin se harhaluulo karisi nyt saman tien. [img]/media/kunena/emoticons/rs_suprised.gif[/img]  Viitaten edelliseen aiheeseen, ei ihme ettei ole kauheasti saanut kehuja ainakaan pukeutumisesta tai ulkonäöstä. Tässä ei voi syyttää edes sen ajan muotia, sillä muut ovat ihan normaalin ja kivan näköisiä. Esimerkiksi hiustyylini näyttää lässähtäneeltä ja vanhentavalta, ja kaiken huippuna parilla muulla opiskelukaverilla oli[i] täsmälleen samanlainen hiustyyli,[/i] mutta he ovat ihan normaalin nuoren näköisiä. Minulla taas se ei ole ollenkaan pukeva, varsinkin yhdistettynä epäpukeviin vaatteisiin ja omituiseen kyyryyn tapaan istua, aivan kuin hoivailisin jotain mahtisormusta jupisten samalla itsekseni. No, eipä tarvitse harmitella sitä ettei enää ole samannäköinen kuin opiskeluaikoina. En useinkaan päädy muiden ottamiin valokuviin (näissäkin näyn vain muutamassa) ja olen usein itse kameran takana, ja siinä on epäilemättä myös huonoja puolia kun ei näe miltä näyttää ulkoapäin.

[quote]Liekö se sitten se suomalainen kasvatus, mutta itselläkin on todella vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Aina alkaa väittää että eihän tää nyt mitään erikoista ollut... toisaalta taas saan perheen ulkopuolella harvoin kehuja, varsinkin sellaisia jotka kuulostavat vilpittömän innostuneilta, joten niihin ei pääse turtumaan joten kai ne senkin takia ovat aina vähän shokeeraavia. [/quote] Minulle on vähän mysteeri, mikä edes olisi "oikea" tapa ottaa kehuja vastaan. Joku ehkä osaa kertoa? [img]/media/kunena/emoticons/rs_stare.png[/img] Tuntuu, että parhaiten sosiaalisiin normeihin sopiva eli kohtelias tapa olisi juuri jokin sellainen "No ääh, eihän tämä nyt mitään..." Joskus kehuttaessa, kun olen ollut asiasta samaa mieltä kehujan kanssa, olen tullut tokaisseeksi vain että "Joo", pari sekuntia mietittyäni ehkä muistanut lisätä perään "kiitos". Se vasta törpöltä on tuntunutkin. Jonkinlainen pidempi kehujenvastaanottorituaali pitäisi oletettavasti suorittaa. "No voi kiitos, onpa kiva kuulla, ihanaa kun olet sitä mieltä, voi että, tulipa hyvä mieli!" [img]/media/kunena/emoticons/rs_rolleyes.png[/img]

Kaipa tuo kuulostaa suunnilleen oikealta, ainakin se "kiitos". Kuinkahan monta kertaa on käynyt niin, että se on itseltäkin unohtunut, tai sitten olen sanonut jotain tyhmää joka on jäänyt vaivaamaan itseä jälkikäteen. Ja vaikka sen tajuaisi heti tapahtuman sattuessa, josatain syystä tilannetta ei koskaan osaa korjata paikan päällä. Silloinkin kun muistaa sanoa "kiitos" ja jotain muuta mukavaa siihen perään, jossain takaraivossa nakuttaa heti "nyt joku saattaa pitää minua ylimielisenä jos annan ymmärtää että osaan omasta mielestäni jotain!"   Tuossa ei varmasti vaikuta pelkästään se ala-asteen omakehuhaisee-kulttuuri, vaan myös lapsuden aikuiset, jotka varoittelivat minua liiasta ylimielisyydestä, johon ilmeisesti syyllistyin. Asiaa ei auta se että osaavia ihmisiä pidetään usein yleisesti ylimielisinä, ja tällaisia syytteitä saavat vielä helpommin ne jotka eivät ole saavuttaneet ylimaallista pro-asemaa. Se taas lienee tosi suomalainen juttu, vai onko tällaista asennetta muuallakin maailmassa? Tuntuu että Suomessa vallitsee muutenkin sellainen kulttuuri missä mieluusti ollaan vahingoniloisia jos joku osaa jotain tai yrittää jotain ja epäonnistuu. Ehkä siinä mielessä amerikkalainen kulttuuri on terveempi, että osaamisesta oikeasti palkitaan ja epäonnistumisesta ei rankasta, vaikka muuten en siitä maasta niin välitä.

Niin, minulle ainakin riittää, että jos kehun vaikkapa siitä työjäljestä, että kehuttava on ylpeä työstään sillä siihen kehulla pyrkii :D Kuitenkin, jos menen vaikka asiakaskokoukseen hyvin tehdyn demon kanssa sen sijaan, että minulla on jotain kaatuilevaa paskaa, jonka olisin itsekin koodannut paremmin, niin haluaahan siitä sanoa, että "hyvää työtä". Yksi työkaveri tapaa vastata siihen, että "niinhän mä teen". Se on oikein hyvä, koska tuntuu että asia meni perille. Samoin on kivaa, jos naisystävä laittaa hyvällä itsetunnolla toisellakin ulkoilukerralla sen kehutun mekon päälle. Tulee olo, että onnistuin poistamaan epävarmuutta sen suhteen. Onnistumisen tunnetta tai hyvää mieltä sillä kehulla kuitenkin yritän jakaa. Ei se mikään kultakello ole, jota pitää kiittäen vaalia :D   Toki itsekin olen lapsena törmännyt paljon sellaisiin aikuisiin, joista oma into, onnistuminen ja ylpeys omista kyvyistä piti piilottaa johonkin vakan alle, ja jotka vielä pyrkivät ajamaan asennetta siihen suuntaan sillä, etteivät ainakaan kiittäneet vaan etsivät moitetta. Intohimoni kuvataiteen tekemiseen kuitenkin lopulta ajoi siihen, että opin olemaan ylpeä taidoistani ja katsomaan positiivisesti muiden taitoja. Toinen vaihtoehto olisi ollut lopettaa koko homma, sillä sain aina moitetta joko 10 vuotiaan kyvystä maalata muotokuvia (haloo) tai ihan siitä, että esittelin liian innokkaasti töitäni. Kovapäisyydestä oli ainakin tässä hyötyä.

Kuulostaa kovin tutulta, omassakin lapsuudessa oli aikuisia jotka moittivat jopa varmuuden vuoksi tai sanoivat suoraan ettei kulttuurialaa kannata edes yrittää tavoitella vaan pitää hankkia kunnollinen työ. Myös ikätoverit muistivat aina muistuttaa jos oli liian ylpeä tekemisistään, samaa palautetta tuli vanhemmalta väestöltä. Myös hiljaisuus tai synkistely oli ehdoton ei, samoin se jos oli äänessä liikaa. Kai se on se perisuomalainen mentaliteetti... Muoks: No voihan, näköjään olen suurin piirtein sanonut nämä jo aiemmin mutta unohtanut!

Johan on, eihän täällä ole reiluun puoleen vuoteen tapahtunut yhtään mitään. Avasin tietokoneen nyt ensimmäistä kertaa sitten alkukesän. Terveisiä täältä panssariprikaatista, mitä ihmisille kuuluu?

Stressiä, stressiä ja stressiä. Aika hiljaista täällä tosiaan on, verrattuna vanhoihin aikoihin. Ehkä on totta ettei juuri kukaan enää käytä foorumeita? Harmi sinänsä, sillä näissä on tiettyjä etuja somealustoihin verrattuna. Kuten se että vanhat ketjut ovat helposti löydettävissä ja luettavissa. Toisaalta muiden käyttäjien ja tiettyjen sanojen vaientaminen tai blokkaaminen on nykyään niin tärkeässä osassa, että ehkä foorumit eivät muutenkaan taivu siihen tarpeeksi hyvin.

Kiva kuulla, että sinulla Adolfina palvelussuunnitelmat toteutuivat! [img]/media/kunena/emoticons/rs_smile.png[/img]    Täällä ehkä vaikuttaa hiljaiselta, mutta tuloillaan on foorumin isoin mullistus sitten vuoden 2013. Darkki parhaillaan [url=https://www.risingshadow.fi/forum/ilmoitukset/3972-rakenteilla-risingshadow-n-uusi-keskustelualue]rakentaa kokonaan uutta keskustelualuetta[/url], joka on jo enkkupuolella kokeilussa. Myöhemmin keväällä rantautuu tänne suomipuolellekin ja korvaa tämän nykyisen foorumin. Uusi keskustelualue on nykyistä helpompi käyttää puhelimella ja esimerkiksi kirjakeskusteluihin on mahdollista lähettää viestejä myös kirjautumatta eli vierailijana. Tällaiset muutokset toivottavasti osaltaan aktivoivat foorumia. On siinä silti kova haaste meille kaikille, että luodaan elämää alkuunsa ihan tyhjälle foorumille. Kaikenlaiset ideat uuden foorumin elävöittämiseksi ovat tervetulleita. [img]/media/kunena/emoticons/rs_wink.gif[/img]   Ei sitä koskaan tiedä, ehkä foorumit muutoinkin vielä joskus kokevat uuden tulemisen. Nostalgisuus viehättää, minkä lisäksi moneen muuhun some-alustaan verrattuna foorumilla on enemmän aikaa ajatuksen kanssa lukea toisten viestejä ja miettiä omaakin vastaustaan, jolloin kenties syntyy sellaista ymmärrystä toista ihmistä kohtaan, jollainen nopeatempoisemmassa naputtelussa jää syntymättä. Tai ainakin siihen on mahdollisuus. Kyllä olisi maailma parempi paikka, jos ihmiset kirjoittelisivat enemmän foorumille - etenkin Risingille. [img]/media/kunena/emoticons/rs_laugh.png[/img]

Totisesti toivon, että foorumeille koittaisi uusi tuleminen, vaikka pahoin pelkäänkin päinvastaista.. Juuri tiistaina puhuin viimeisen viikkosen aatoksestani; foorumeiden kulta-aika oli sosiaalisen median kulta-aikaa. Sen jälkeen on ollut yhtä alamäkeä. Muutamahkon vuoden aikonut aktivoitua täälläkin, mutta toistaiseksi jäänyt ajatuksen tasolle. Silti on sanottava, että jos Riisi poistuisi kokonaan, niin joutuisin vähintään konjakkilasillisen ottamaan.   Kommentoin nyt tähän vielä päättäjille nähtäväksi, kun sain nohevoitua viestin kirjoittamiseen asti (vaikka sille olisi toki oma paikkansa), että Kirjasto-puoli on itselleni yksi suurimmista syistä palata näille sivuille yhä uudestaan 06-07 (en muista tarkkaan) tapahtuneen liittymisen jälkeen. Mitään oikeaa ideaa ei tosin ole, täällä on jo melko paljon siitä mitä itse tarvitsisin. Haluaisin aktiivisempaa keskustelua nykypäivän fantasiakirjailijoista, mutta siinäkin oma aktiivisuus auttaisi paljon. Jo viime vuonna päätin aloittavani tänne aiheen Jim Butcherista, mutta ajatuksen tasolle jäänyttä (aikomuksena silti edelleen!). Sentään Sandersonilla oma(hko) ketju, jos näistä viimeisten vuosien suuremmista nimistä puhutaan. Noh, onhan noita, mutta sitä haluaisi lisää, vaikkei itse tunnu löytävänsä aikaa osallistua/aloittaa/jatkaa.

Foorumeissa on monia hyviä puolia verrattuna nykyisiin valtavirtasomealustoihin. Koska foorumit eivät ole yleensä yhteydessä itse kunkin ns. oikean elämän (eli nykyään somen...?) identiteettiin, tietyt ilmiöt kuten henkilöbrändääminen, kilpainfluenssaaminen, sosiaalinen paine ja erilaiset heimosodat jäävät vähemmälle. Samoin puuttuvat mainokset ja satunnainen tiktoktyylinen sisältö, joita vaikka naamakirjassa alkaa olla nykyään rasittavuuteen asti. Toki myös tuo vanhojen ketjujen löydettävyys on kiva juttu asiakeskustelun kannalta. Ja foorumeilla pidempiä vastauksia ei tarvitse klikkailla auki yksi kerrallaan, kuten nykyään Facebookissa.   Nettiä käytetään kuitenkin nykyään niin paljon puhelimelta, että parempi puhelintoimivuus on oikein tervetullut uudistus ja toivottavasti elävöittää keskustelua. Kirjautuminen on toki toinen kynnys, jota voisi ehkä madaltaa FB-, Google- ym. kirjautumisen käyttöönotto, joskin yllä mainituista syistä siinä voi olla myös huonot puolensa.   Keskustelkaamme, ei foorumien aika vielä ole ohi :)

Foorumit antavat kyllä mahdollisuuden rauhallisemmalle ja riidattomammalle keskustelulle, mutta täytyy myöntää että onhan foorumeillakin ollut runsaasti riitoja sekä tahallista ja tahatonta väärinymmärtämistä... ero on ollut lähinnä siinä, että viestit ovat pidempiä, ja pitkiä viestejä ei aina edes luettu tai ainakaan ymmärretty. Riippui tosi paljon foorumista ja porukasta joka siellä kirjoitteli. (Niin, ja onhan pahamaineinen Vauva-foorumikin perinteinen foorumi...!) Onneksi paljon lukevat ihmiset osaavat yleensä myös kommunikoida tekstin välityksellä, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen että täälläkin on ollut rauhallisempaa keskustelua. Voi tietysti olla että osa nuoremmista ei enää koe avoimia foorumeita turvalliseksi alustaksi muutenkaan, mutta onhan olemassa niin paljon esimerkiksi blokkaamisen ja sisältövaroitusten mahdollistavia alustoja ja yhteisöjä että kaikille löytyy varmasti sopiva.   Vieraiden mahdollisuus postata kirjakeskusteluihin on varmasti tervetullut uudistus, ja toivottavasti madaltaa kynnystä jättää kommentteja. Monihan käyttää täällä nimenomaan kirjahyllyä, joten runsaampi kommentointi kirjakeskusteluihin olisi hyvä asia vaikkei muuten osallistuisi foorumikeskusteluihin.

Luin jostain otsikosta, että Sudanin hallitus taistelee RSF-joukkoja vastaan. Kyseisestä kirjainyhdistelmästä tulee päällimmäisenä mieleen [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Reporters_Without_Borders]Reporters sans frontières[/url], joten kelailin onko nyt tapahtunut jokin tavallista yllättävämpi maailmanpolitiikan käänne esim. radikalisoituneiden toimittajien perustettua sissiliikkeen. No, [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Rapid_Support_Forces]jotain muutahan se sitten näyttää olevan[/url]. Voimia sinnekin taisteluiden keskelle.

[quote="Hiistu post=66617"] Ei sitä koskaan tiedä, ehkä foorumit muutoinkin vielä joskus kokevat uuden tulemisen. Nostalgisuus viehättää, minkä lisäksi moneen muuhun some-alustaan verrattuna foorumilla on enemmän aikaa ajatuksen kanssa lukea toisten viestejä ja miettiä omaakin vastaustaan, jolloin kenties syntyy sellaista ymmärrystä toista ihmistä kohtaan, jollainen nopeatempoisemmassa naputtelussa jää syntymättä. Tai ainakin siihen on mahdollisuus. Kyllä olisi maailma parempi paikka, jos ihmiset kirjoittelisivat enemmän foorumille - etenkin Risingille. [img]/media/kunena/emoticons/rs_laugh.png[/img]      [/quote] Allekirjoitan tämän – itse asiassa oma viimeisin paluuni Risingille johtuu [i]nimenomaan [/i]siitä, että olen kertakaikkisen kyllästynyt sosiaaliseen mediaan, mutta kaipaan kipeästi internetissä tapahtuvaa sosiaalisuutta. Olen tietysti puolueellinen, kun verkkokeskustelun taipaleeni alkoi Risingiltä, mutta kyllä foorumi vaan on kerta kaikkiaan miellyttävä kommunikaation muoto. [img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img]   Wandan viestistä tuli mieleeni, mitä tulee aktiivisuuden lisäämiseen, että musta tuntuu, että kun Risingillä on historiallisesti ollut aika tarkkaan mietityt, laadukkaat aloitukset, niin monella lurkkijalla (tai aktiivillakin!) on aika korkea kynnys aloittaa uusia ketjuja. En nyt tarkoita, että tarvisisi ryhtyä uudeksi vauva.fi:ksi, mutta lähinnä ehkä että aloitettu ketju on aina parempi kuin se täydellinen, syvääluotaava aloitusviesti jota kuvittelee jatkuvasti mielessään eikä sitten koskaan kirjoita. Eli siis rohkaisisin kaikkia käyttäjiä aloittamaan rohkeasti ketjuja aiheista, joista haluavat puhua, ja katsoa josko joku tulisi sinne (edes parin vuoden sisällä :'D ) sanomaan asiasta jotakin!   Foorumit kuitenkin ovat keskustelua varten, ja etenkin, jos ei nyt ihan kahdella sanalla asiaa kuvaile vaan oikeasti nostaa esille viestissään edes muutaman seikan, joista haluaisi puhua, niin keskustelu yleensä herättää lisää keskustelua. :) Sehän se yksi foorumien tämän hetken ongelmista taitaa ollakin, että epäaktiviinen foorumi on itseään ruokkiva kehä.