Elämä on ihanaa, koska...

Onneksi olkoon, Emelie!

Onneksi olkoon! Ja hienoon päivään mahtui ripaus komiikkaakin, tuleivaisuuden kiikkustuolissa muisteltavaksi - tarkoitan unohtuneita avaimia.

Monen vuoden harkinnan ja viime viikon kuumeisen pohdinnan jälkeen päätin, että olen valmis ottamaan koiranpennun. Ja tänään sitten sain aamulla vanhempieni koiran kasvattajalta sähköpostin, että minulle olisi sellainen syntynyt. Elokuun puolivälissä minun luokse muuttaa pieni bichoni piristämään tätä yksineläjän arkea :heart:

^ Awww karvavauvoja. Laitathan meille kuvia kun hän saapuu! :wub:

^ Ilman muuta laitan kuvia jakoon, kun kerran oikein pyydetään :wub:

Harkitsin hetken pistäväni tämän elämän pieniin iloihin ihan vain koska elämä on joiltain osin kaikkea muuta kuin ihanaa, mutta menkööt tänne. On tämä sen verran hieno asia (vaikka muuttaminen onkin tavallisestikin sieltä itsestään ja tällä kertaa vielä tavallistakin enemmän).   Meillä on uusi koti. Siinä on kolme huonetta, se on lievästi sanottuna paremmalla alueella kuin entinen ja se on rivitalon päädyssä. <3 Entinen oli hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa oleva kaksio. On se vaan niin paljon helpompi lähteä ulos kun ei tarvitse kantaa poikaa portaita alas ja seuraavaksi vahtia ettei syö tumppeja (tai no, jos poika ei halua tulla yläkerrasta itse alas saattaa joutua kantamaan). Leikkipihakin löytyy, ei tarvitse lähteä erikseen puistoon. Laatikotkin on nyt ainakin suurin osa purettu. Ainakaan toistaiseksi ei ole kuulunut naapurista meteliä. Mukavaa vaihtelua jatkuvasti toisilleen huutavaan pariskuntaan ja Rentunruusua toisinaan varsin kovalla ja varsin monta kertaa putkeen kuuntelevaan naapuriin. n__n

Tänään kävin hakemassa todistuksen kandidaatintukinnosta, syksyllä aloitan aineenopettajan opinnot, torstaina menen katsomaan koiranpentua ja lauantaina lähden viikolsi Italiaan. Syksystä tulee varmasti kiireinen, mutta ei se mitään, olo on pitkästä aikaa jotenkin huojentunut ja keveä.

Tänään alkoi kesäloma (kylläpä sitä onkin jo odottanut). :) Tein eilen itselleni lukulistan oman kirjahyllyni kirjoista, saa nähdä kuinka monta tulee luettua.

Lähdin eilen Kaupunkitansseihin, maksuttomaan opetustuokioon, aiheena valssi. Aika usein jään paritta niin näissä matalan kynnyksen opetustilaisuuksissa kuin varsinaisissa tansseissa. Mutta eilen eräs mies pyysi minua parikseen jo, ennen kuin meitä pyydettiin ottamaan itsellemme pari! Kerrankin!

Pääsin viimeisestä tämän lukuvuoden tentistä läpi! Jes! Parasta! Se oli uusintatentti ja aika raskas aihe, ja nytkin oli hilkulla ettei jäänyt yhdestä vaikeasta tehtävästä kiinni. Olen joka tapauksessa iloinen, että ensimmäinen opiskeluvuosi on paketissa ja nopat taskussa. Ehkä tämä ei ole ylivoimaisen vaikeaa.   Lisäyksenä, että luin uudestaan viime kesän kesäkirjan, Muriel Barberyn [i]Siilin eleganssin[/i] (kaukana scifistä). Se on vaan niin kaunis kirja (miten voi olla niin kauniisti kirjoitettu kirja?) ja siinä on paljon hyviä ajatuksia. Olen lukenut häpeällisen vähän klassikoita, mistä ehkä osittain johtuu, ettei mikään kirja ole puhutellut mua ikinä niin paljon. Se muistutti myös jälleen, että kirja, jossa puhutaan muista kirjoista, on aina vähintäänkin kirja potenssiin 2.   Olen viime vuoden aikana myös keräillyt sitaatteja vanhaan kalenteriin ja nyt sain koko vuoden täyteen, jes! Nyt mulla on heittää yksi joka päivälle. Olen valinnut sellaisia, jotka ovat mulle tärkeitä, hassuja, pelkästään eeppisiä ([i]I love you. - I know.[/i]) tai erityisen kiinnostavia, koska ne ovat totta tai eivät ole totta. Kliseisyyttä yritin välttää, mutta en alkanut raivohipsterinä syrjimään sen perusteella.

Saatiin hoidettua paljon roikkumaan jääneitä asioita tänään. Setvittiin pankkiasioita kuntoon ja vietiin sekä haettiin sormuksen kaiverruksesta (se oli nopea toimitus!). Ja ihan ohimennen löydettiin kauan etsitty leipälaatikko meille. Hyvin käytetty päivä. :)

Mustikat ovat parhaimmillaan suoraan varvuista suuhun poimittuina!

Taas tien päällä :) Nyt suuntana Oulu ja aika puolustaa viime vuoden suomen mestaruutta.   Pakko sanoa että kallista tämä jatkuva reissaaminen on, mutta täysin sen arvosta.

Tein tänään 1,5 tunnin kävelylenkin. No joo, tein sen kännykkä kädessä etsien Pokemoneja, mutta pointti on se, että ylipäätään sain raahauduttua lenkille. Aamulehden kolumnistikin kirjoitti Pokemoneista jotakuinkin niin, että ei kai sillä niin väliä pitäisi olla, minkä syyn takia sinne ulos lenkkipoluille jaksaa raahautua, kunhan sinne pääsee. Ilman tätä tuskin olisin lähtenyt, kun olen koko kesän aikana tainnut 2 kertaa käydä lenkillä. Nyt oli jokin kiinnostava aihe, minkä takia lähteä (latasin pelin eilen ja pallot ehti loppua, joten piti lähteä hakemaan lisää) ja lenkilläni oli jokin määränpää (seuraava lähin PokeStop) johon kävellä, sen sijaan, että olisin vaan kävellyt aina noita samoja lenkkejä ilman kiintopisteitä. Äkkiä olikin hirveä hiki, hengästytti ja 1,5 tuntia kulunut. Ei ollenkaan huono motivaattori lähteä lenkille, jos lähtisin huomenna johonkin eri suuntaan etsimään uusia Pokemoneja.

Rehellisiä ihmisiä on olemassa, huomasin tänään. Höösäsin ruuhkaisessa uimalan pukuhuoneessa ja tulin työntäneeksi lompsan repun viereen enkä reppuun. Oli kiire toiseen uimalaan, harjoituksiin! Ne harjoitukset sitten unohtuivat, kun kassalla huomasin, ettei lompsa suostu aineistumaan reppuuni. Heti oivalsin, minne lompsa todennäköisesti jäi. Soitin sinne, mutta kassahenkilö sanoi, ettei löytötavarasta anneta puhelimitse tietoja. Epätietoisena ja -uskoisena - miten voin unohdella tällä tavoin! - palasin uimalaan, jossa isoa rahapussiani viimeksi käsittelin. Jonotettuani kiltisti vuoroani pääsin kassahenkilöä jututtamaan. Hän esitteli päivän löytölompakkosaaliin, kassalle kertyneen. Pari posaa oli muttei minun isoa mustaani. Epätoivoistuin. Ehkä lompsa on viety valvojille, kassahenkilö sanoi ja otti heihin yhteyttä. Valvojen hoteista omaisuuteni löytyikin. :huh: helpotus! Enää tässä harmittaa vain oma hölmäilyni: pitää katsoa, mihin tavaran työntää, myös kiireessä.

Oulusta kohti Urjalaa! Reissulta mukaan tarttu pari lehvaa ja kirjaa.   Tärkeintä kuitenkin on Suomen mestaruuden uusiminen. Kisa ihan oulun keskustas olevilla silloilla ja yleisöä oli hurraamassa PALJON. Itselle tuli dna näyte jätettyä asvaltiin ja yleisö vaan karjuu vieres et antaa mennä.   Kiitos Oulu! Seuraavaksi Rio!

Iloisia yllätyksiä!   Eilen tyttöystävä tuli yllättäin kylään. Ei kuulosta isolta jutulta mutta tässä kohti on. Kumpikin meistä keskittyy tahollaan olympialaisiin ja piti olla 3 kk näkemättä toisiamme. Tulipa halattua pikkasen kauemmin kuin piti   Nyt vain 8 viikkoa seuraavaan näkemiseen.

Ropecon jälleen kerran. Saa nähdä, miten se toimii Messukeskuksessa. Viikonloppuna tulee Ropeconin lisäksi tavattua joitain pelaajia World of Warcraftin Argent Dawn -serveriltä, mitä ehkä hieman jännitän. Hauskaa tulee olemaan joka tapauksessa! :smile:

Tänään oli viimeinen työpäivä. Se ei sinänsä tee elämästä ihanaa, koska lähtötunnelmat olivat hullun haikeat. Mutta ihanaa oli että sain työskennellä niin huikean porukan kanssa viimeiset viisi kuukautta, oltiin pomonkin sanojen mukaan todellinen dreamteam. Oli huippua lopettaa työt noin hyvissä tunnelmissa, myös siksi että sain lupaukset erinomaisista suosituksista tuleviin mahdollisiin työpaikkoihin.   Tämän jälkeen edessä onkin parin viikon kesäloma, toivottavasti elämä pysyy ihanana myös sen ajan. :smirk:

kello on puol 5 yöllä/aamulla ja alkaa tuntua siltä että järki pakenee kehosta.Olen lukenut "tänään" noin 12tuntia putkeen<3.. Tajusin juuri etten ole lukenut yhtään Ed Greenwoodin kirjaa..Siis kaveri joka on luonut Forgotten realms maailman...Sen kirjoist suurinta osaa ei saa käännettynä mut toi et ei lukis edes noit sen Elminster kirjoi ni ois vähän niinku olis fantasia fani joka ei ois lukenu Tolkienii Miten voi olla lukemat jonkun kirjoi ketä kehitti maailman jota rakastaa??!!!   liian paljon luettavaa liian vähän aikaa... voiko enään paremmin olla kun voi ottaa aina vaan uuden kirjan hyllystä kun edellinen loppuu   Kun katsoo tv-sarjaa dvd:ltä on mahdollista lopettaa vaa levyjen välissä.   lukeminen on mahdollista lopettaa vaan kirjojen välissä<3

On näitä odotettu - kuvauskeikkoja näet täksi kesäksi! Eipä ole juuri kuulunut, ja liki epätoivosena olen virtuaalikynsiä virtuaalijärsien seikkaillut ns. naamastossa sopivia ilmoituksia hakien ja niihin (ah, turhaan!) vastaillen. Mutta ihan kohta OLEN lähdössä kuvauskeikalle - vieläpä paikkaan, jota kodikseni kutsun! Aurinkokin paistaa, joten ehkä hyvän säänkin saamme.

Elämä on ihanaa koska Dyn osti minulle (itselleen toki myös) laivan erikoisbuffetaamiaisen, kun minulla oli nälkä. Nyt olen onnellinen.

I'm free! Free!   Kolmen viikon kesäloma alkoi justiinsa! :evil:

Enää kaksi työpäivää tälle kesää jäljellä! \o/ Niiden jälkeen ehkä ehtisi lukea viimein kesän kolmannen kirjan, ennen kuin opiskelut alkavat. Puhumattakaan siitä, että ehtisi ehken pelata jotain ja katsoa leffoja ja toteuttaa niitä suunnitelmia, joita kaverin kanssa on juonittu pitkin kesää.   Ne opiskelut muuten alkavat nyt uudella alalla, vaikka yliopistossa ollaan toki edelleen. Jännittää vähän, muun muassa siksi että a) meillä on pieni, mahd. tiiviskin ryhmä (mikä on yliopistossa tavatonta, ainakin omien kokemusteni mukaan!), b) en tiedä vielä, miten tulen tuosta alasta tykkäämään, eli osoittautuuko tämä nyt sitten kuitenkin huonoksi poluksi kaikista tähän ladatuista odotuksista ja nähdystä vaivasta huolimatta, c) en ole yhtään kärryillä siitä, mitä sivuaineeksi kannattaisi opiskella, joten niihin ei ole voinut orientoitua ollenkaan ja d) osa opetuksesta on ruotsiksi, koska koulutus toteutetaan yhteistyössä Åbo Akademin kanssa. Onneksi näitä asioita ei ole ehtinyt kauheasti jännittää, koska työt ovat imeneet kesän ajan kaikki mehut, mutta nyt tässä on mukavasti ainakin viikon verran aikaa siihenkin.

Pääsen ensi viikolla ensimmäistä kertaa kirjamessuille.