Viihteen kyseenalaisuudesta

Kommentoin lähinnä myöhempiä viestejä, väkivallasta ja kauhusta olen pitkälti samaa mieltä. Kunhan tosiaan muistetaan että nimenomaan spefi on suurin syyllinen väkivaltamässäilyyn ja myös tyhmyyteen, harva laadukaskaan spefikirja pääsee maaliin ilman vähintään dekkaritasoista viihteellistämistä. (Ellei puhuta tosi ug-kamasta eli uuskumma ym.).

[quote="Kultasuu" post=28410]Jotenkin vaan tuntuu, että nykyään ihmiset unohtavat toisensa ja käyttävät päivästään erittäin suuren osan aikaansa joko elokuvien, pelien, musiikin tai netin parissa muutaman esimerkin mainitakseni.[/quote]   Mielenkiintoinen keskustelu ja tärkeä aihe. Itse pidän viihdettä ja eskapismia tarpeellisena, mutta olen itsekin huolestunut tuntimääristä, joita viihteelle uhrataan. Itse matkustin eilen junalla Oulusta Helsinkiin ja siitä 7,5 h matkasta noin puoli tuntia käytin muuhun kuin viihde-elektroniikkaan tai kirjan lukemiseen, ja sekin oli mun evästauko. Ainoat ihmiset, jotka junassa vain istuivat ilman jatkuvaa viihdykettä, olivat tattadattadaa: vanhukset!   Haaveilen usein siitä, että menisin joskus jonnekin mökille viikoksi vain olla möllöttämään, havainnoimaan ympäristöä ja ajattelemaan. No ehkä mulla kirja sentään olisi mukana ja kamera. ;) (No voisi siellä toinen ihminenkin olla mukana, jos se myös tykkäisi möllöttää ja lukea.) Joka tapauksessa niin, että ei olisi kukaan roikkumassa koko ajan vieressä "hei-mitä-tehtäis-seuraavaksi, hei-mitä-tehtäis-seuraavaksi, hei-mitä-tehtäis-seuraavaksi..."   Tuntuu, että ihmisellä on nykyään pakonomainen tarve olla koko ajan viihdytetty (esim. lomamökeillä, joiden viihde-elektroniikkavarustus alkaa olla samaa tasoa kuin kodeissa). Onko se jotain pelkoa siitä, että yhtäkkiä tuleekin tylsää? Tai sitä, että joutuu olemaan rauhassa omien ajatustensa kanssa? Tylsää saa olla välillä. Uskon, että se stimuloi ihmisen ajattelua ja mielikuvitusta.   Viihdelaitteista ehdottomasti pahin on televisio aivojemme mädättäjänä. Esim. [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305645769969]tämä[/url] uutinen yhdistettynä [url=http://www.terve.fi/potilas-ja-yhteiskunta/77331-lisanayttoa-runsaan-television-katselun-haitoista]tähän[/url] on aika masentavaa luettavaa.   Television katselua perustellaan usein rentoutumisella. Vaikka se passivoittaakin meitä, niin se ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen rentoutuu. Nyt en löytänyt lähdettä tähän hätään, mutta joskus luin, että televiso aiheuttaa aivoissa tilan, jossa ajattelua ei (yleensä) tapahdu paljoakaan, mutta aivot eivät myöskään pääse lepäämään. Parempaa rentoutumista saisi esim. liikunnasta.     [quote="maahinen" post=28411]Kun ei normaalielämässä ole mitään pelättävää, ei petoja eikä henkiinjäämistaistelua, niin pelon elämyksiä pitää etsiä jostain muualta.[/quote]   Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Eräs evoluutiobiologi kertoi kerran televisiossa, että miksi seurustelunsa alkuvaiheessa olevat pariskunnat katsovat usein yhdessä kauhu- tai jännityselokuvia. Kuulemma puolisoiden yhteenhitsautuminen paranee sillä, että koetaan yhdessä jotain jännää ja toinen voi olla lohduttajana ja suojelijana vieressä. Ilmiö on siis yhtä vanha kuin ihmislajikin.   Rikoskirjallisuutta julkaistaan paljon Pohjoismaissa juuri siksi, kun asumme täällä tietynlaisessa perusturvallisessa lintukodossa ja suurimmalla osalla elämän perusasiat ovat hyvin. Siksi esim. Afrikassa ei juurikaan dekkareita lueta/kirjoiteta, koska monella oma elämä itsessään on väkivaltaista ja pelottavaa.   Itse tykkään jännäreistä ja The Walking Dead -sarjan myötä olen innostunut katsomaan myös kauhua (lähinnä zombijuttuja). En pidä kuitenkaan splattereistä enkä sellaisesta kauhusta, jossa se paha on jokin aineeton hengetön olento. Haluan, että se on mieluummin lihaa ja verta. Jotain minkä pystyy paremmin ymmärtämään ja käsittelemään. Luulen, että saan kiksejä jännityksestä ja kauhusta juuri siksi, koska oma elämäni on niin jännityksetöntä muuten.     [quote="River" post=28447]Ja tämä ei nyt sinänsä liity suoraan tähän aiheeseen, mutta nykyisin kun näkee ihmisiä, niin kaikki istuvat naama kiinni älypuhelimissa. Siis toisin sanoen, jos tullaan kylään, niin ollaan hiljaa koko aika ja naputetaan puhelinta.[/quote]   Juu tuo on ahdistavaa. Toinen mikä on paitsi loukkaavaa myös kummallista, että sellainenkin ilmiö on alkanut lisääntymään, että kun puhutaan jonkun kanssa puhelimessa, niin saatetaan samalla näpytellä läppärillä jotain. Olen itse tämän kokenut parin eri ihmisen kanssa (kumpikin hyvin läheisiä, mikä tekee tilanteesta vielä pahemman) ja voin sanoa, että se hetki sai näkemään punaista ja lopetin puhelun aika nopesti. :angry:

Onhan se niin, että viihde on tarpeellista, sinänsä, mutta liika on aina liikaa. Jos ei pysty istumaan hetkeäkään omissa ajatuksissaan eikä edes mökillä rentoutumaan vain katsomalla luontoa ja olemalla siinä hetkessä, niin jotain on pahasti vialla.   En kuitenkaan osaisi syyttää mitään tiettyä laitetta tai viihteen muotoa, vaikka osa niistä koukuttaakin helpommin kuin toiset. Ongelma on myös asenteissa. Ihmekö se että mindfullnessia opetetaan työpaikoilla, oikeastihan [i]"spacing out"[/i] kuuluu ihmisen normaaliin toimintaan, vaikka sitä yleisesti pidetäänkin laiskotteluna. Tai kuten nykyään, tylsänä.   Tutkimusten mukaan "tylsä" luonnossa oleskelu kuitenkin rentouttaa parhaiten, pienikin metsäreissu laskee verenpainetta. Eli kannattaa vaikka istua hetkeksi kalliolla ja vain olla ja katsella ja kuunnella.     [quote="sinidean" post=28602]Viihdelaitteista ehdottomasti pahin on televisio aivojemme mädättäjänä. Esim. [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305645769969]tämä[/url] uutinen yhdistettynä [url=http://www.terve.fi/potilas-ja-yhteiskunta/77331-lisanayttoa-runsaan-television-katselun-haitoista]tähän[/url] on aika masentavaa luettavaa.[/quote]   Hmm... suhtautuisin tuohon tutkimukseen hiukan varauksella, sillä näytöt olivat vielä aika ohkaisia. Syy ei ehkä ole suoraan televisiossa, jos kuolleisuuden takana on todella istuminen ja mässäily, mitä moni todella harrastaa telkan ääressä useammin kuin tietokoneella istuessa. Ja myös näytön (minkä tahansa) tuijottaminen ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa unen laatuun ja sitä kautta mahdollisesti terveyteen. (Pistää miettimään kuinka paljon valosaastetta maailma vielä kestää.)   Sehän on jo todettu että istuminen ja liikkumattomuus on haitallista, ja siinä ei ole väliä mitä istuessa tekee - istuuko TV:n ääressä, lukeeko kirjaa vai jutteleeko kaverin kanssa.     [quote]Television katselua perustellaan usein rentoutumisella. Vaikka se passivoittaakin meitä, niin se ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen rentoutuu. Nyt en löytänyt lähdettä tähän hätään, mutta joskus luin, että televiso aiheuttaa aivoissa tilan, jossa ajattelua ei (yleensä) tapahdu paljoakaan, mutta aivot eivät myöskään pääse lepäämään. Parempaa rentoutumista saisi esim. liikunnasta.[/quote]   Olisikohan kyse ollut jostain tutkimuksesta, jonka mukaan esim elokuvaa katsoessa aivot menevät transsitilaan? En löydä itsekään äkkiseltään mitään lähdettä, mikä sai minut heti epäilemään että onko muistelemani tutkimus luotettava vai ei. Oli miten oli, pelaaminen taisi aiheuttaa saman, mikä olisi syynä siihen että tapahtumat voivat esimerkiksi säikäyttää vaikkei niiden keskellä oikeasti olekaan. Kuulostaa huonolta, mutta oikeastaan myös kirjan lukeminen tekee jotain samaa, sen takia saamme tekstistä eläviä mielikuvia ja uppoudumme siihen niin syvästi.   Television katsominen on kyllä tyyliltään erilaista, siinä ei pääse keskittymään samalla tavalla kun mainokset keskeyttävät ohjelmat jatkuvasti ja muutenkin kaikenlaista "häsläystä" on enemmän.

[quote]Kuulostaa huonolta, mutta oikeastaan myös kirjan lukeminen tekee jotain samaa, sen takia saamme tekstistä eläviä mielikuvia ja uppoudumme siihen niin syvästi.[/quote]   Teksti ei aiheuta jatkuvaa ärsykettä aivoille. Lukija voi säädellä lukunopeuttaan täysin itse. Pitää taukoja kun haluaa, myös hyvin lyhyitä taukoja. Lukea lauseita uudestaan. Ja niin päin pois. Juuri tuon jatkuvan ärsykkeen takia ei yleensä suositella, että pienet lapset katsoisivat televisiota... suunnilleen ollenkaan. Monet tahot suosittelevat televisioita vasta kolmen ikävuoden jälkeen.

[quote="StaCa" post=28672][quote]Kuulostaa huonolta, mutta oikeastaan myös kirjan lukeminen tekee jotain samaa, sen takia saamme tekstistä eläviä mielikuvia ja uppoudumme siihen niin syvästi.[/quote]   Teksti ei aiheuta jatkuvaa ärsykettä aivoille. Lukija voi säädellä lukunopeuttaan täysin itse. Pitää taukoja kun haluaa, myös hyvin lyhyitä taukoja. Lukea lauseita uudestaan. Ja niin päin pois. Juuri tuon jatkuvan ärsykkeen takia ei yleensä suositella, että pienet lapset katsoisivat televisiota... suunnilleen ollenkaan. Monet tahot suosittelevat televisioita vasta kolmen ikävuoden jälkeen.[/quote]   Totta, en tullut ajatelleeksi asian tuota puolta, ajattelin lähinnä muuttuneita tajunnantiloja. Toisaalta vaikka aivoille ei ole varmasti hyväksi että informaatiota on jatkuvasti liikaa niin ettei sitä ehdi käsitellä, niin jatkuva ärsyke kuulostaa sinänsä oudolta että aivothan saavat joka tapauksessa ympäristöstä jatkuvasti ärsykkeitä... oikeastaan ärsykkeiden loppuminen aiheuttaa hallusinaatioita. Mutta ehkä tuossa on tarkoitettu enemmän juuri sitä informaatiotulvaa.   Itse olen törmännyt lähinnä siihen että television tarjonta vie liikaa aikaa siitä kun lapsen pitäisi opetella muita taitoja ja kehittää aivojaan, missä näytön tuijottaminen ei auta ja vie kapasiteettia tärkeämmältä.

Väitetään, että [url=http://www.kiiltomato.net/steven-johnson-kaikki-huono-on-hyvaksi-miten-nykyinen-populaarikulttuuri-tekeekin-meista-alykkaampia/]nykyviihde tekee fiksummaksi[/url]. Tosin ehkä ei ole reilua verrata vaikkapa nykyisiä TV-sarjoja television alkuaikojen sarjoihin, koska silloin televisioformaatin käyttöä vasta harjoiteltiin. Parempi vertailukohta olisi vaikkapa populaarikirjallisuus nyt versus sata vuotta sitten.   Taiteen ja viihteen välille en halua pystyttää mitään muureja. Molemmat ovat kohtuudella hyväksi. Silti viihteen keskeinen asema nykyajan elämässä vähän oudoksuttaa minua. Onhan se helppo tapa viettää aikaa, hyvä keskustelun aihe ja niin edelleen, mutta hieman harmittaa kun monet mielikuvituksekkaat ja idearikkaat ihmiset käyttävät aikansa fanittamiseen tekemisen sijasta.

[quote="Fiktiivi" post=28675] Onhan se helppo tapa viettää aikaa, hyvä keskustelun aihe ja niin edelleen, mutta hieman harmittaa kun monet mielikuvituksekkaat ja idearikkaat ihmiset käyttävät aikansa fanittamiseen tekemisen sijasta.[/quote]   Sanopa älä muuta. Fanitus on ihan ookoo mutta nettikulttuuri on jotenkin luonut asetelman että kaikki fanittavat mutta originaaleilla tuotoksilla on vaikea päästä esiin, ainakin sarjakuvapuolella. Omien tuotosten tekemistä pidetään vähän fanittamiseen ja harrastamiseen liittyvänä juttuna ja harvoja kiinnostavat muiden originaalit tarinat.   Aivan kuin viihteen kulutus olisi ok, mutta sen tekeminen vain "harrastamista" jos tekijä on esillä netissä eikä kasvoton ammattityyppi jostain Japanista. Jopa fanittamiseen pyydetään usein lupa jos tekijä ei ole tuntematon. Samat ihmiset postaavat surutta kuvia jonkun tekemästä virallisesti julkaistusta sarjakuvasta, mutta suuttuvat jos joku postaa "fanittajan" taidetta ilman lupaa. Mutta jonkun omia hahmojahan kaikki "viralliset" fanituksen kohteetkin ovat. Toisaalta taas tietty porukka ei enää osta mitään paperilla, vaan lukee pelkästään nettisarjiksia ja fanittaa niitä.   Olen kuullut että esimerkiksi conien taidekujilla on kysyntää lähinnä fanartille, mutta oman sarjan tekeminen onkin jo vaikeampaa sillä sille on vaikea saada yleisöä. En tosin tiedä mikä on todellinen tilanne, sillä en ole itse koskaan istunut taidekujalla tai edes käynyt coneissa viime vuosina.   Tavallaan viihde ei sinänsä passivoita vaan saa ihmiset luomaan uutta, mutta painopiste taitaa olla nyt enemmän fanituksella kuin sillä että haluttaisiin tehdä itse jotain omaa.

[quote="kyty" post=28678] Sanopa älä muuta. Fanitus on ihan ookoo mutta nettikulttuuri on jotenkin luonut asetelman että kaikki fanittavat mutta originaaleilla tuotoksilla on vaikea päästä esiin, ainakin sarjakuvapuolella. Omien tuotosten tekemistä pidetään vähän fanittamiseen ja harrastamiseen liittyvänä juttuna ja harvoja kiinnostavat muiden originaalit tarinat.[/quote]   Tässä se ongelma on se, että kirjojen, elokuvien jne. monistaminen vaikka kuinka monelle ihmiselle on mahdollista. Kaltaiseni harrastelijat joutuvat kilpailemaan huomiosta maailman huippujen (arvioitiinpa sitä millä kriteerillä tahansa) kanssa, kun molempien teokset ovat yhtä hyvin saatavilla.   Livemusiikissa tilanne on toinen. Harrastelijabändi voi mennä paikalliselle klubille soittamaan, kun Metallica ei pysty soittamaan jokaisella klubilla yhtaikaa livenä.

[quote="kyty" post=28678] Olen kuullut että esimerkiksi conien taidekujilla on kysyntää lähinnä fanartille, mutta oman sarjan tekeminen onkin jo vaikeampaa sillä sille on vaikea saada yleisöä. En tosin tiedä mikä on todellinen tilanne, sillä en ole itse koskaan istunut taidekujalla tai edes käynyt coneissa viime vuosina.   Tavallaan viihde ei sinänsä passivoita vaan saa ihmiset luomaan uutta, mutta painopiste taitaa olla nyt enemmän fanituksella kuin sillä että haluttaisiin tehdä itse jotain omaa.[/quote]   Minäkään en ole hetkeen käynyt taidekujilla, mutta uskon, että tämä pitää ihan paikkansa. ainakin DeviantARTissa, jossa itsellänikin on juttua esillä, voi päästä suurenkin suosioon ihan vain suosittuja hahmoja piirtämällä. Minäkin olen saanut faveja joihinkin muuten vähän heikkotasoisempiin töihin, varmasti siksi, että ne ovat olleet fanartia. Kuumaa kamaa ovat Disney, Pokemon ja My little pony. Animen ja mangan suhteen on selvästi joitain trendejä, joskus Naruto oli todella suosittu muttei enää.   Nautin kyllä itsekin hienon ja erityisesti kekseliään fanartia katselusta, jossa parhaimmillaan näkyy tekijän oma tyyli. Tosin haluaisin itse antaa enemmän näkyvyyttä ihmisten omille töille. Ne ovat kuitenkin yleensä kiinnostavampiakin kuin fanart.

Mä olen vissiin ihan pihalla monista asioista, kun en ole koskaan tajunnut fanficciä tai fanartia tai mitä niitä onkaan. Olen koettanut. Olen koettanut nähdä fanittamisen idean. Olen koettanut lukea fanficiä. Jne. En vain saa mistään mitään kiksejä. En näe, miksi minun pitäisi sijoittaa tarinoitani jonkun toisen luomaan maailmaan. Eihän se silloin ole minun. En saa otetta jonkun muun luomasta hahmosta. Koska se ei ole minun.   Ja tämä siis ihan vain pohdintana omasta suhtautumisestani, ei minkäänlaisena kritiikkinä kenellekään fan-asioita harrastavalle. Pelaavathan jotkut jalkapalloakin, vaikken minä senkään hienoutta tajua.   //lisäys: En juurikaan katso leffoja / sarjoja, mutta on toki kirjoja, joiden maailma on kiehtova, tai joissa on kiinnostavia henkilöitä. Mutta ne eivät ole koskaan aiheuttaneet halua kirjoittaa fanifiktiota. Ainoa kirjoittamani pastissikin on Tsehovia :P

Ehkä asettelin sanani vähän huonosti, sillä tarkoitukseni ei ollut niinkään sanoa että fanifiktion kirjoittaminen olisi huono asia.   Jos nyt mietitään spefiä, niin minusta se voi olla näköaloja laajentava juttu. Mahdollisten maailmojen kuvittelua ja spekulatiivista leikkiä, joka pitää aivot notkeana ja avaa ovia sinne, missä oli ennen vain seiniä. Sekä tietysti eskapistista viihdettä. Campbellin sankarin matkan tavoin spefimaailman kokemukset voi tuoda takaisin oikeaan maailmaan ja nähdä asiat eri tavalla.   Mutta näyttäisi siltä että kun genreviihteen (tai miksei vaikkapa korkeakirjallisuuden) ja sen fanien määrä saavuttaa kriittisen massan, fanikulttuuri alkaa ikään kuin kuroutua irti todellisesta maailmasta ja muodostaa oman metaversuminsa, jonka tutkimiseen voi kuluttaa kaiken aikansa, ihastella sen sisäisiä intertekstuaalisuuksia ja nauraa sisäpiirin vitseille. Kukapa minä olen sitä tuomitsemaan jos ihmiset siitä tykkäävät (enkä nyt väitä ettenkö itsekin tykkäisi tietyssä määrin), mutta olen alkanut kokea sen hieman vieraannuttavaksi.   Asia on sikäli ongelmallinen, että en haluaisi tuomita rehellistä eskapismiviihdettä enkä kannata väkinäisiä allegorioita tai vaadi spefin käsittelevän aina Tärkeitä Kysymyksiä. Mutta se mikä on pieninä määrinä hyväksi, ei välttämättä ole suurina määrinä aina vaan parempaa.

Olen ehkä vhän myöhässä tästä keskustelusta, mutta vastaanpa nyt silti jotain.     [quote="Kultasuu" post=28442]Eli, mun mielestä on olemassa joko viihdettä, tai sitten itsensä kehittämista, ja ne on tosiaankin kaksi eri asiaa ainakin mulle. Siitä huolimatta, että molempia voi tehdä vaikkapa television avulla.[/quote] Minun on jotenkin hankala mieltää asiaa noin yksioikoiseksi. Samaakin materiaalia voi hyödyntää niin monella eri tavalla. Esimerkiksi joitain vuosia sitten innostuin Oscar Wildesta ja luin häneltä niin satuja, novelleja kuin esseitäkin, ja myöhemmin on käynyt ilmi etten ole ymmärtänyt niitä kuin jotenkin pintatasolla. Toisaalta olen opiskelujen yhteydessä lukenut esimerkiksi Animorphsia (nuortenkirjallisuuteen tutustuessa) ja Bridget Jonesin päiväkirjaa (chick litiin tutustuakseni). Molemmat ovat toki viihdekirjallisuutta ja minua viihdyttivätkin, mutta samallahan myös kehitin itseäni, kun laajensin kokemuspohjaani kirjallisuuden alalta.   Lähinnä minua kai jotenkin vaivaannuttaa se, että itse tulkitsen tiukan jaon viihteeseen ja itsensä kehittämiseen jotenkin kauhean hyötynäkökulmaiseksi. Monella tapaa nautin Wilden lukemisesta enemmän kuin Animorphsista, mutta jos ajattelen asiaa puhtaasti itseni kehittämisen kannalta, minun olisi pitänyt paneutua siihen enemmän eikä vain "viihtyä". Ehkä se kuitenkin kehitti minua? Menee junnaamiseksi.     [quote="max" post=28496](menemättä edes siihen kuinka aikuiset taantuvat ja lukevat 13-vuotiaille suunnattuja kirjoja)[/quote] Tähän liittyy nyt varmaan jotain, mitä en ymmärrä, mutta minusta on aika karua sanoa kenenkään "taantuneen" siksi että hän lukee itseään nuoremmille suunnattuja kirjoja. Kuinka pahasti minä esimerkiksi olen taantunut nyt, kun olen aikuisiällä kiinnostunut lukemaan lasten kuvakirjoja, koska niiden kuvitukset ovat parhaimmillaan vinkeitä ja tarinat oivaltavia?

En tiedä meneekö vähän offtopiciksi, mutta toisaalta täällähän oli jo puhetta älypuhelimista. Ja onhan some viihdettä jollakin tasolla. [url=http://yle.fi/uutiset/alypuhelin_on_nuorten_naisten_lemmikki/7809004]Ylen jutussa[/url] kerrotaan, kuinka "Älypuhelin on nuorten naisten lemmikki". Jos tuon tytön älypuhelinpäiväkirja pitää paikkaansa niin huh. :huh:

[quote="Lupus" post=29044][quote="max" post=28496](menemättä edes siihen kuinka aikuiset taantuvat ja lukevat 13-vuotiaille suunnattuja kirjoja)[/quote] Tähän liittyy nyt varmaan jotain, mitä en ymmärrä, mutta minusta on aika karua sanoa kenenkään "taantuneen" siksi että hän lukee itseään nuoremmille suunnattuja kirjoja. Kuinka pahasti minä esimerkiksi olen taantunut nyt, kun olen aikuisiällä kiinnostunut lukemaan lasten kuvakirjoja, koska niiden kuvitukset ovat parhaimmillaan vinkeitä ja tarinat oivaltavia?[/quote]   Pakko tarttua itsekin tähän, kun särähti sen verran pahasti omaan korvaani myös. Mielestäni [b]hyvä kirja on aina hyvä kirja[/b] oli se sitten suunnattu 10-, 17- tai 50-vuotiaalle lukijalle. Toisaalta voi asiaa tarkastella myös näin päin: on kirjoitettu paljon aikuisille suunnattua kirjallisuutta, joka on ihan täyttä kuraa, ja olisin paljon huolestuneempi tällaisen kirjallisuuden vaikutuksesta ihmisen aivotoimintaan ja mahdolliseen "taantumaan"...   (Huomauttaisin lopuksi, että aikuisethan niitä lastenkirjojakin yleensä kirjoittavat.)