Kategoria: Leirinuotio | 29 viestiä | 366 lukukertaa
Vastannut: kirill potemkin, 29.04.2026
12
Haluatko/ Saatko palvelua?
04.06.2015
Omassa ammatissani työnantajani edellyttää minulta ja työtovereiltani ihmisten kontaktointia ja avun tarjoamista. Jokaiselle asiakkaalle pitää apua tarjota ja yleensä tämä onkin ihan ns. ihan peruskauraa. Palvelu/ /myyntiammateissa/firmoissa tämähän on nykyisin jo täysin yleinen käytäntö. Asiakaslähtöisyys.
Oman työni vuoksi olen myös tottunut saamaan palvelua. Olen tyytyväinen asioidessani missä tahansa liikkeessä missä minulta tullaan tiedustelemaan kaipailenko mahdollisesti apua ja tarvittaessa otan avun vastaan tai vastaan ystävällisesti olevani vain katselemassa/pärjäilen kyllä.
Samaten oman työni kautta olen saanut tutustua kolikon kääntöpuoleen, ihmisiin jotka ottavat palvelun tarjoamisen loukkauksena. Tiuskaukset "Näytänkö minä siltä, että tarvitsen apua, häh?" "Pidättekö minua varkaana?" "Eikö täällä saa rauhassa katsella?" ovat valitettavan yleisiä.
Meidän työpaikalla saa vain katsella, jos haluaa, mutta valitettavasti, jonkun on ensin tarjottava sitä apua ellei kaulassa roiku "haluan olla rauhassa" kylttiä, emme ole ajatustenlukijoita.
Henkilökohtaisesti minun on kovin vaikea ymmärtää, että avun tarjoamisesta loukkaannutaan niin verisesti, että haukutaan koko paikka pystyyn tai paiskataan ne tuotteet siihen lattialle ja marssitaan ulos.
Itselläni kävi hiljattain tapaus, jossa tervehdin asiakasta ja tarjosin apuani. Vastaus ei tullut sentään huutamalla, mutta asiakas sanoi minulle lähtevänsä saman tien ulos, koska meillä ei saa olla rauhassa. Hän piti minulle pienen valitussaarnan siitä, että oli todella murheellinen siitä että menin puhumaan hänelle! Ja niin hän meni.
Tämä nyt oli yksi ääriesimerkki, mutta joskus se pistää miettimään.
Itse siis arvostan ja haluankin palvelua, miten te koette työssänne ja arkielämässänne palvelun antamisen ja vastaanottamisen?
Oman työni vuoksi olen myös tottunut saamaan palvelua. Olen tyytyväinen asioidessani missä tahansa liikkeessä missä minulta tullaan tiedustelemaan kaipailenko mahdollisesti apua ja tarvittaessa otan avun vastaan tai vastaan ystävällisesti olevani vain katselemassa/pärjäilen kyllä.
Samaten oman työni kautta olen saanut tutustua kolikon kääntöpuoleen, ihmisiin jotka ottavat palvelun tarjoamisen loukkauksena. Tiuskaukset "Näytänkö minä siltä, että tarvitsen apua, häh?" "Pidättekö minua varkaana?" "Eikö täällä saa rauhassa katsella?" ovat valitettavan yleisiä.
Meidän työpaikalla saa vain katsella, jos haluaa, mutta valitettavasti, jonkun on ensin tarjottava sitä apua ellei kaulassa roiku "haluan olla rauhassa" kylttiä, emme ole ajatustenlukijoita.
Henkilökohtaisesti minun on kovin vaikea ymmärtää, että avun tarjoamisesta loukkaannutaan niin verisesti, että haukutaan koko paikka pystyyn tai paiskataan ne tuotteet siihen lattialle ja marssitaan ulos.
Itselläni kävi hiljattain tapaus, jossa tervehdin asiakasta ja tarjosin apuani. Vastaus ei tullut sentään huutamalla, mutta asiakas sanoi minulle lähtevänsä saman tien ulos, koska meillä ei saa olla rauhassa. Hän piti minulle pienen valitussaarnan siitä, että oli todella murheellinen siitä että menin puhumaan hänelle! Ja niin hän meni.
Tämä nyt oli yksi ääriesimerkki, mutta joskus se pistää miettimään.
Itse siis arvostan ja haluankin palvelua, miten te koette työssänne ja arkielämässänne palvelun antamisen ja vastaanottamisen?
Omassa ammatissani työnantajani edellyttää minulta ja työtovereiltani ihmisten kontaktointia ja avun tarjoamista. Jokaiselle asiakkaalle pitää apua tarjota ja yleensä tämä onkin ihan ns. ihan peruskauraa. Palvelu/ /myyntiammateissa/firmoissa tämähän on nykyisin jo täysin yleinen käytäntö. Asiakaslähtöisyys.
Oman työni vuoksi olen myös tottunut saamaan palvelua. Olen tyytyväinen asioidessani missä tahansa liikkeessä missä minulta tullaan tiedustelemaan kaipailenko mahdollisesti apua ja tarvittaessa otan avun vastaan tai vastaan ystävällisesti olevani vain katselemassa/pärjäilen kyllä.
Samaten oman työni kautta olen saanut tutustua kolikon kääntöpuoleen, ihmisiin jotka ottavat palvelun tarjoamisen loukkauksena. Tiuskaukset "Näytänkö minä siltä, että tarvitsen apua, häh?" "Pidättekö minua varkaana?" "Eikö täällä saa rauhassa katsella?" ovat valitettavan yleisiä.
Meidän työpaikalla saa vain katsella, jos haluaa, mutta valitettavasti, jonkun on ensin tarjottava sitä apua ellei kaulassa roiku "haluan olla rauhassa" kylttiä, emme ole ajatustenlukijoita.
Henkilökohtaisesti minun on kovin vaikea ymmärtää, että avun tarjoamisesta loukkaannutaan niin verisesti, että haukutaan koko paikka pystyyn tai paiskataan ne tuotteet siihen lattialle ja marssitaan ulos.
Itselläni kävi hiljattain tapaus, jossa tervehdin asiakasta ja tarjosin apuani. Vastaus ei tullut sentään huutamalla, mutta asiakas sanoi minulle lähtevänsä saman tien ulos, koska meillä ei saa olla rauhassa. Hän piti minulle pienen valitussaarnan siitä, että oli todella murheellinen siitä että menin puhumaan hänelle! Ja niin hän meni.
Tämä nyt oli yksi ääriesimerkki, mutta joskus se pistää miettimään.
Itse siis arvostan ja haluankin palvelua, miten te koette työssänne ja arkielämässänne palvelun antamisen ja vastaanottamisen?
04.06.2015
Dyn
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Nuorempana en koskaan halunnut asiakaspalvelijoiden apua, nykyään olen oppinut arvostamaan ja jopa kysymään sitä. Varsinkin erikoisliikkeiden ja -alojen (vaatteet, kosmetiikka, elektroniikka, yms) kanssa apua pyytämällä saa melko nopeasti käsityksen, onko liikkeessä sitä, mitä etsin. Jos ei ole, voin huoletta kävellä pois ja säästää aikaa, joka muuten menisi kiertelyyn ja turhaan ihmettelyyn.
Toki voi vaikuttaa sekin, että nykyään harvemmin kiertelen kauppoja vain huvin vuoksi. Yleensä minulla on etukäteen käsitys siitä, mitä olen ostamassa, joten saatan lähtökohtaisesti etsiäkin myyjän käsiini saadakseni tietoa tuotteista ja hinnoista. Toisaalta myös ostan nykyään selkeämmin erikoistunutta tavaraa, kuten esimerkiksi kosmetiikan kohdalla mielellään kysyn uutuuksista, raaka-aineista ja hinnoista. Toki kulutusvaraakin on enemmän kuin parikymppisenä, joten tuotteiden vertailussa on pointtiakin, eikä suoraan tarvitse suoraan poimia sitä halvinta. :cheesy:
Myyjien avuntarjouksessa ehkä helposti tulkitaan sellainen "aiotko oikeasti ostaa jotain" -viesti, ainakin jos on puhtaasti vain katselemassa. En tosin ehkä enää häpeile sitä, että pyydän ja vastaanotan neuvoja ja vinkkejä, vaikka en lopulta mitään ostaisikaan. Liikkeistä, joista on saanut hyvää asiakaspalvelua (vaikka ei mitään olisi ostanutkaan) tulee kuitenkin myöhemmin asioitua varmemmin kuin liikkeissä, joissa asiakaspalvelijaa ei näkynyt mailla halmeilla.
Joitain asioita en enää osta lainkaan ilman myyjän apua, kärjessä ehdottomasti rintaliivit (koska sovitusprosessi on tuskaa) ja sellaiset kosmetiikkatuotteet, joita en ole kokeillut aiemmin. Vaatteita ostan ilman apuakin, mutta myyjä, joka kiikuttaa erikokoisia kappaleita tarjolle ja mahdollisesti ehdottaa jotain muuta tuotetta, joka myös voisi kiinnostaa ja sopia, tekee ehdottomasti työnsä hyvin ja liikkeelleen kannattavaksi (olen helppo uhri ostamaan jotain, kun saan palvelua).
Sitten on jotkin liikkeet, kuten apteekit, joista yleensä etsii sitä yhtä tiettyä asiaa, mutta liike on liian sekavasti järjestetty, että just se juttu pistäisi silmään. Joten oikean hyllyn osoittava myyjä tekee mun arjesta paljon sujuvampaa.
Toki voi vaikuttaa sekin, että nykyään harvemmin kiertelen kauppoja vain huvin vuoksi. Yleensä minulla on etukäteen käsitys siitä, mitä olen ostamassa, joten saatan lähtökohtaisesti etsiäkin myyjän käsiini saadakseni tietoa tuotteista ja hinnoista. Toisaalta myös ostan nykyään selkeämmin erikoistunutta tavaraa, kuten esimerkiksi kosmetiikan kohdalla mielellään kysyn uutuuksista, raaka-aineista ja hinnoista. Toki kulutusvaraakin on enemmän kuin parikymppisenä, joten tuotteiden vertailussa on pointtiakin, eikä suoraan tarvitse suoraan poimia sitä halvinta. :cheesy:
Myyjien avuntarjouksessa ehkä helposti tulkitaan sellainen "aiotko oikeasti ostaa jotain" -viesti, ainakin jos on puhtaasti vain katselemassa. En tosin ehkä enää häpeile sitä, että pyydän ja vastaanotan neuvoja ja vinkkejä, vaikka en lopulta mitään ostaisikaan. Liikkeistä, joista on saanut hyvää asiakaspalvelua (vaikka ei mitään olisi ostanutkaan) tulee kuitenkin myöhemmin asioitua varmemmin kuin liikkeissä, joissa asiakaspalvelijaa ei näkynyt mailla halmeilla.
Joitain asioita en enää osta lainkaan ilman myyjän apua, kärjessä ehdottomasti rintaliivit (koska sovitusprosessi on tuskaa) ja sellaiset kosmetiikkatuotteet, joita en ole kokeillut aiemmin. Vaatteita ostan ilman apuakin, mutta myyjä, joka kiikuttaa erikokoisia kappaleita tarjolle ja mahdollisesti ehdottaa jotain muuta tuotetta, joka myös voisi kiinnostaa ja sopia, tekee ehdottomasti työnsä hyvin ja liikkeelleen kannattavaksi (olen helppo uhri ostamaan jotain, kun saan palvelua).
Sitten on jotkin liikkeet, kuten apteekit, joista yleensä etsii sitä yhtä tiettyä asiaa, mutta liike on liian sekavasti järjestetty, että just se juttu pistäisi silmään. Joten oikean hyllyn osoittava myyjä tekee mun arjesta paljon sujuvampaa.
Nuorempana en koskaan halunnut asiakaspalvelijoiden apua, nykyään olen oppinut arvostamaan ja jopa kysymään sitä. Varsinkin erikoisliikkeiden ja -alojen (vaatteet, kosmetiikka, elektroniikka, yms) kanssa apua pyytämällä saa melko nopeasti käsityksen, onko liikkeessä sitä, mitä etsin. Jos ei ole, voin huoletta kävellä pois ja säästää aikaa, joka muuten menisi kiertelyyn ja turhaan ihmettelyyn.
Toki voi vaikuttaa sekin, että nykyään harvemmin kiertelen kauppoja vain huvin vuoksi. Yleensä minulla on etukäteen käsitys siitä, mitä olen ostamassa, joten saatan lähtökohtaisesti etsiäkin myyjän käsiini saadakseni tietoa tuotteista ja hinnoista. Toisaalta myös ostan nykyään selkeämmin erikoistunutta tavaraa, kuten esimerkiksi kosmetiikan kohdalla mielellään kysyn uutuuksista, raaka-aineista ja hinnoista. Toki kulutusvaraakin on enemmän kuin parikymppisenä, joten tuotteiden vertailussa on pointtiakin, eikä suoraan tarvitse suoraan poimia sitä halvinta. :cheesy:
Myyjien avuntarjouksessa ehkä helposti tulkitaan sellainen "aiotko oikeasti ostaa jotain" -viesti, ainakin jos on puhtaasti vain katselemassa. En tosin ehkä enää häpeile sitä, että pyydän ja vastaanotan neuvoja ja vinkkejä, vaikka en lopulta mitään ostaisikaan. Liikkeistä, joista on saanut hyvää asiakaspalvelua (vaikka ei mitään olisi ostanutkaan) tulee kuitenkin myöhemmin asioitua varmemmin kuin liikkeissä, joissa asiakaspalvelijaa ei näkynyt mailla halmeilla.
Joitain asioita en enää osta lainkaan ilman myyjän apua, kärjessä ehdottomasti rintaliivit (koska sovitusprosessi on tuskaa) ja sellaiset kosmetiikkatuotteet, joita en ole kokeillut aiemmin. Vaatteita ostan ilman apuakin, mutta myyjä, joka kiikuttaa erikokoisia kappaleita tarjolle ja mahdollisesti ehdottaa jotain muuta tuotetta, joka myös voisi kiinnostaa ja sopia, tekee ehdottomasti työnsä hyvin ja liikkeelleen kannattavaksi (olen helppo uhri ostamaan jotain, kun saan palvelua).
Sitten on jotkin liikkeet, kuten apteekit, joista yleensä etsii sitä yhtä tiettyä asiaa, mutta liike on liian sekavasti järjestetty, että just se juttu pistäisi silmään. Joten oikean hyllyn osoittava myyjä tekee mun arjesta paljon sujuvampaa.
05.06.2015
maahinen
320 kirjaa, 1199 viestiä
Inhoan sitä, että tullaan kysymään, tarvitsenko apua. Jos valinnanvaraa suinkin on, menen liikkeeseen, jossa saa olla rauhassa. Täällä päin onneksi vain Alkoissa myyjät tunkeilevat, ja koska Alkoja on yksi per kaupunki, ei voi kävellä ulos, vaikka mieli tekisi. Joskus olen sanonut "ei" niin lyhyesti, että myyjä on paennut takahuoneeseen. Myyjillä voisi olla vähän silmää, kuka näyttää kaipaavan apua eikä hyökätä kaikkien kimppuun. Useimmat osaavat kyllä pyytää apua sitä halutessaan.
Inhoan sitä, että tullaan kysymään, tarvitsenko apua. Jos valinnanvaraa suinkin on, menen liikkeeseen, jossa saa olla rauhassa. Täällä päin onneksi vain Alkoissa myyjät tunkeilevat, ja koska Alkoja on yksi per kaupunki, ei voi kävellä ulos, vaikka mieli tekisi. Joskus olen sanonut "ei" niin lyhyesti, että myyjä on paennut takahuoneeseen. Myyjillä voisi olla vähän silmää, kuka näyttää kaipaavan apua eikä hyökätä kaikkien kimppuun. Useimmat osaavat kyllä pyytää apua sitä halutessaan.
05.06.2015
Niin, ymmärrän tämänkin, että halutaan rauhassa katsella, mutta en sitä, että tarjoamisesta loukkaannutaan. Asiakaspalvelija tekee sitä mistä hänelle maksetaan palkkaa. Meillä ainakin edellytetään jokaisen asiakkaan kontaktoimista, asiaa seurataan mm. näillä testiostajilla. Ja piiskaa tulee, jos et ole ollut se apua tarjoava osapuoli.
Ärtymyksen vastaanottajan puolelta ymmärrän kyllä siinä vaiheessa, jos hän ilmaisee haluavansa olla rauhassa, mutta asiakaspalvelija jää silti tyrkyttämään palvelujaan ja hengittämään niskaan.
Pelisilmää tarvitaan toki, mutta joskus se kyltti kaulassakin auttaisi. Ajatuksia kun en osaa vieläkään lukea, puhetta ymmärrän kyllä.
Ärtymyksen vastaanottajan puolelta ymmärrän kyllä siinä vaiheessa, jos hän ilmaisee haluavansa olla rauhassa, mutta asiakaspalvelija jää silti tyrkyttämään palvelujaan ja hengittämään niskaan.
Pelisilmää tarvitaan toki, mutta joskus se kyltti kaulassakin auttaisi. Ajatuksia kun en osaa vieläkään lukea, puhetta ymmärrän kyllä.
Niin, ymmärrän tämänkin, että halutaan rauhassa katsella, mutta en sitä, että tarjoamisesta loukkaannutaan. Asiakaspalvelija tekee sitä mistä hänelle maksetaan palkkaa. Meillä ainakin edellytetään jokaisen asiakkaan kontaktoimista, asiaa seurataan mm. näillä testiostajilla. Ja piiskaa tulee, jos et ole ollut se apua tarjoava osapuoli.
Ärtymyksen vastaanottajan puolelta ymmärrän kyllä siinä vaiheessa, jos hän ilmaisee haluavansa olla rauhassa, mutta asiakaspalvelija jää silti tyrkyttämään palvelujaan ja hengittämään niskaan.
Pelisilmää tarvitaan toki, mutta joskus se kyltti kaulassakin auttaisi. Ajatuksia kun en osaa vieläkään lukea, puhetta ymmärrän kyllä. :sad:
05.06.2015
Xerion
97 kirjaa, 227 viestiä
Itse harvoin tarvitsen apua. Tiedän mitä olen etsimässä ja usein myös tiedän missä se on. Vakiopaikoissa esim. teekaupassa myyjä tulee aina kysymään, että tarvitsenko apua. En ole koskaan tarvinut myyjän kysyessä, mutta myöhemmin olen saattanut kysyä tarkempia tietoja jostain tuotteesta.
Itse kannatan avun tarjoamista aina, vaikka sitä ei tarvisi, tietää silti, että myyjältä voi mennä kysymään. Myyjän läestyminen on muutenkin helpompaa kun myyjä on tehnyt "aloitteen."
Itse kannatan avun tarjoamista aina, vaikka sitä ei tarvisi, tietää silti, että myyjältä voi mennä kysymään. Myyjän läestyminen on muutenkin helpompaa kun myyjä on tehnyt "aloitteen."
Itse harvoin tarvitsen apua. Tiedän mitä olen etsimässä ja usein myös tiedän missä se on. Vakiopaikoissa esim. teekaupassa myyjä tulee aina kysymään, että tarvitsenko apua. En ole koskaan tarvinut myyjän kysyessä, mutta myöhemmin olen saattanut kysyä tarkempia tietoja jostain tuotteesta.
Itse kannatan avun tarjoamista aina, vaikka sitä ei tarvisi, tietää silti, että myyjältä voi mennä kysymään. Myyjän läestyminen on muutenkin helpompaa kun myyjä on tehnyt "aloitteen."
05.06.2015
Dyn
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
maahinenTäällä päin onneksi vain Alkoissa myyjät tunkeilevat, ja koska Alkoja on yksi per kaupunki, ei voi kävellä ulos, vaikka mieli tekisi.Joko Helsingissä on liikaa Alkoja (ja liian vähän myyjiä), liikaa asiakkaita tai liian vähän myyjiä suhteessa asiakkaisiin, mutta aika harvoin kyllä kukaan tyrkyttää apua. Alkon myyjillä on kyllä yleensä aika hyvä tuntemus mm. viineistä, joten joskus voisi ihan jäädäkin keskustelemaan, jos myyjiä olisi vapaana.
[quote="maahinen" post=33492]Täällä päin onneksi vain Alkoissa myyjät tunkeilevat, ja koska Alkoja on yksi per kaupunki, ei voi kävellä ulos, vaikka mieli tekisi.[/quote]
Joko Helsingissä on liikaa Alkoja (ja liian vähän myyjiä), liikaa asiakkaita tai liian vähän myyjiä suhteessa asiakkaisiin, mutta aika harvoin kyllä kukaan tyrkyttää apua. Alkon myyjillä on kyllä yleensä aika hyvä tuntemus mm. viineistä, joten joskus voisi ihan jäädäkin keskustelemaan, jos myyjiä olisi vapaana.
05.06.2015
max
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
Kävin tänään markkinoilla italialaisella kojulla, jossa pölpötettiin ja palveltiin tuhatta ja sataa alusta loppuun, ja suomalaisella kojulla, jossa myyjä sanoi "terve","tässä". Tykkäsin jälkimmäisestä enemmän. Tavallinen sulkeutunut suomalainen olen, maalaisgeenit vaikka espoolainen olenkin (Espoo on sivumennen sanoen ihanan armollinen kompromissi jos haluaa olla tapahtumien lähellä muttei silti kaupunkimiljöössä). Tykkään asioida kaupassa rauhassa. Kassalla mielellään mennä samalla "hei, en tarvitse kuittia, kiitos" kaavalla. Muovipussin tarjoaminen on ok, mutta muu jo liian extremeä.
Kävin tänään markkinoilla italialaisella kojulla, jossa pölpötettiin ja palveltiin tuhatta ja sataa alusta loppuun, ja suomalaisella kojulla, jossa myyjä sanoi "terve","tässä". Tykkäsin jälkimmäisestä enemmän. Tavallinen sulkeutunut suomalainen olen, maalaisgeenit vaikka espoolainen olenkin (Espoo on sivumennen sanoen ihanan armollinen kompromissi jos haluaa olla tapahtumien lähellä muttei silti kaupunkimiljöössä). Tykkään asioida kaupassa rauhassa. Kassalla mielellään mennä samalla "hei, en tarvitse kuittia, kiitos" kaavalla. Muovipussin tarjoaminen on ok, mutta muu jo liian extremeä.
05.06.2015
Wicked-Willie
674 kirjaa, 21 kirja-arviota, 67 viestiä
Kyllä minulta saa kysyä avuntarvetta, tarvittaessa voin kohteliaasti siitä kieltäytyä. Jos minulla on jo valmiiksi joku kysymys myyjälle (vast.), menen yleensä suoraan kysymään neuvoa. Kumpikaan vaihtoehto ei ole ongelma.
Kohtelias käytös höystettynä hymyllä ei maksa mitään, mutta sillä saa paljon. "It is nice to be important, but it's more important to be nice" kuten John Templeton on joskus sanonut.
Kohtelias käytös höystettynä hymyllä ei maksa mitään, mutta sillä saa paljon. "It is nice to be important, but it's more important to be nice" kuten John Templeton on joskus sanonut.
Kyllä minulta saa kysyä avuntarvetta, tarvittaessa voin kohteliaasti siitä kieltäytyä. Jos minulla on jo valmiiksi joku kysymys myyjälle (vast.), menen yleensä suoraan kysymään neuvoa. Kumpikaan vaihtoehto ei ole ongelma.
Kohtelias käytös höystettynä hymyllä ei maksa mitään, mutta sillä saa paljon. "It is nice to be important, but it's more important to be nice" kuten John Templeton on joskus sanonut.
05.06.2015
Sini
714 kirjaa, 37 kirja-arviota, 468 viestiä
Musta on vanhemmiten myös löytynyt tämä palvelun arvostus. Nuorempana en missään nimessä sitä halunnut, mutta jos tultiin kysymään, vastasin ujosti vain katselevani ja todennäköisesti katosin seuraavassa hetkessä kaupasta... Nytkin vakiorepla tuohon kysymykseen yleensä on, että vain katselen ja sitten kun kaipaisin myyjää, he ovat kaikki varattuja :) Pitää itsekin vielä harjoitella asiakkaana olemista.
Muutaman kerran kun olen saanut hyvää palvelua - erityisesti housuja ostaessa, kamalinta miltei ikinä - jolloin myyjät ovat ensin suositelleet malleja ja sitten tuoneet tarvittaessa sovituskoppiin toista kokoa niin olen kyllä saanut mieleiseni ja ostanut ne.
Lähiruokakaupassani (Alepa) henkilökunta ei kysele avuntarvetta, mutta tervehtii aina iloisesti. Tykkään siitä, saa minut tuntemaan oloni tervetulleeksi.
Mites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?
Nimim. oma lehmä ojassa
Muutaman kerran kun olen saanut hyvää palvelua - erityisesti housuja ostaessa, kamalinta miltei ikinä - jolloin myyjät ovat ensin suositelleet malleja ja sitten tuoneet tarvittaessa sovituskoppiin toista kokoa niin olen kyllä saanut mieleiseni ja ostanut ne.
Lähiruokakaupassani (Alepa) henkilökunta ei kysele avuntarvetta, mutta tervehtii aina iloisesti. Tykkään siitä, saa minut tuntemaan oloni tervetulleeksi.
Mites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?
Nimim. oma lehmä ojassa
Musta on vanhemmiten myös löytynyt tämä palvelun arvostus. Nuorempana en missään nimessä sitä halunnut, mutta jos tultiin kysymään, vastasin ujosti vain katselevani ja todennäköisesti katosin seuraavassa hetkessä kaupasta... Nytkin vakiorepla tuohon kysymykseen yleensä on, että vain katselen ja sitten kun kaipaisin myyjää, he ovat kaikki varattuja :) Pitää itsekin vielä harjoitella asiakkaana olemista.
Muutaman kerran kun olen saanut hyvää palvelua - erityisesti housuja ostaessa, kamalinta miltei ikinä - jolloin myyjät ovat ensin suositelleet malleja ja sitten tuoneet tarvittaessa sovituskoppiin toista kokoa niin olen kyllä saanut mieleiseni ja ostanut ne.
Lähiruokakaupassani (Alepa) henkilökunta ei kysele avuntarvetta, mutta tervehtii aina iloisesti. Tykkään siitä, saa minut tuntemaan oloni tervetulleeksi.
Mites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?
Nimim. oma lehmä ojassa
05.06.2015
En kyllä muista koskaan, että meitin kirjastossa oltaisiin tultu tarjoamaan apua - mutta jokusen kerran olen itse kyllä käynyt sitä pyytämässä ja ihan reiluja ovat kyllä olleet! 
En kyllä muista koskaan, että meitin kirjastossa oltaisiin tultu tarjoamaan apua - mutta jokusen kerran olen itse kyllä käynyt sitä pyytämässä ja ihan reiluja ovat kyllä olleet! :smile:
05.06.2015
Rinja
847 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1031 viestiä
Minä pidän eniten siitä, että asiakaspalvelija ei heti hyökkää kyselemään avun tarpeesta kun astun sisään, mutta tulee puheille sitten, kun olen hetken aikaa katsellut etsivän ja hukassa olevan näköisesti ympärilleni. En välttämättä tarvitse silloinkaan apua, mutta arvostan kysymistä, koska saattaisin tarvita. Tykkään kuitenkin katsella ensin omin päin ympärilleni ja muotoilla päähäni sen, mitä oikeastaan haluaisin, joten jos asiakaspalvelija tulee luokseni välittömästi, helposti vain vastaan hämmentyneenä "en tarvitse apua kiitos" ja pakenen hyllyn taakse.
Riippuu myös paikasta: toisissa olen tottunut jo siihen, että asiakaspalvelija tulee tarjoamaan apua herkästi (esim. apteekissa), ja osaan siten odottaa sitä ja suhtautua siihen. Sitten taas on toisenlaisia paikkoja, joissa oletan voivani katsella rauhassa ja menen sitten ihan lukkoon, jos myyjä tupsahtaa siihen äkkiä. Tällaisiin tilanteisiin törmään esimerkiksi vaateostoksilla ollessani, sillä olen tottunut ostamaan vaatteeni mahdollisimman halvalla Prismasta tms., missä myyjiä ei varmasti näy mailla halmeilla, vaikka apua tarvitsisikin :P
Minulla herääkin kysymys, että jos joku loukkaantuu noin verisesti avuntarjouksesta, niin ehkä hän ei sitten ihan alvariinsa vieraile sen tyyppisissä liikkeissä, joissa apua tavallisesti tarjotaan? Muuta selitystä en oikein keksi - paitsi kuspäisyyden, tietty.
Riippuu myös paikasta: toisissa olen tottunut jo siihen, että asiakaspalvelija tulee tarjoamaan apua herkästi (esim. apteekissa), ja osaan siten odottaa sitä ja suhtautua siihen. Sitten taas on toisenlaisia paikkoja, joissa oletan voivani katsella rauhassa ja menen sitten ihan lukkoon, jos myyjä tupsahtaa siihen äkkiä. Tällaisiin tilanteisiin törmään esimerkiksi vaateostoksilla ollessani, sillä olen tottunut ostamaan vaatteeni mahdollisimman halvalla Prismasta tms., missä myyjiä ei varmasti näy mailla halmeilla, vaikka apua tarvitsisikin :P
Minulla herääkin kysymys, että jos joku loukkaantuu noin verisesti avuntarjouksesta, niin ehkä hän ei sitten ihan alvariinsa vieraile sen tyyppisissä liikkeissä, joissa apua tavallisesti tarjotaan? Muuta selitystä en oikein keksi - paitsi kuspäisyyden, tietty.
Minä pidän eniten siitä, että asiakaspalvelija ei heti hyökkää kyselemään avun tarpeesta kun astun sisään, mutta tulee puheille sitten, kun olen hetken aikaa katsellut etsivän ja hukassa olevan näköisesti ympärilleni. En välttämättä tarvitse silloinkaan apua, mutta arvostan kysymistä, koska [i]saattaisin[/i] tarvita. Tykkään kuitenkin katsella ensin omin päin ympärilleni ja muotoilla päähäni sen, mitä oikeastaan haluaisin, joten jos asiakaspalvelija tulee luokseni välittömästi, helposti vain vastaan hämmentyneenä "en tarvitse apua kiitos" ja pakenen hyllyn taakse.
Riippuu myös paikasta: toisissa olen tottunut jo siihen, että asiakaspalvelija tulee tarjoamaan apua herkästi (esim. apteekissa), ja osaan siten odottaa sitä ja suhtautua siihen. Sitten taas on toisenlaisia paikkoja, joissa oletan voivani katsella rauhassa ja menen sitten ihan lukkoon, jos myyjä tupsahtaa siihen äkkiä. Tällaisiin tilanteisiin törmään esimerkiksi vaateostoksilla ollessani, sillä olen tottunut ostamaan vaatteeni mahdollisimman halvalla Prismasta tms., missä myyjiä ei varmasti näy mailla halmeilla, vaikka apua tarvitsisikin :P
Minulla herääkin kysymys, että jos joku loukkaantuu noin verisesti avuntarjouksesta, niin ehkä hän ei sitten ihan alvariinsa vieraile sen tyyppisissä liikkeissä, joissa apua tavallisesti tarjotaan? Muuta selitystä en oikein keksi - paitsi kuspäisyyden, tietty.
05.06.2015
max
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
Joskus avuntarjouksesta tulee sellainen olo että pettää tarjoajan jos haluaa katsella rauhassa tai mikä pahinta ei ehkä sillä kertaa edes ostaa mitään. Ehkä jotkut reagoi siihen äksysti. Reagoidaanhan puhelinmyyjiinkin vaikka heistä sentään pääsee eroon punaisella luurilla tai pysyvästi parilla klikkauksella netissä.
Minulle kivoin avuntarjouksen muoto on että on suht läsnäolevan näköisenä siinä vaan, muutamassakin nimeltämainitsemattomassa helsinkiläisessä nörttikaupassa mennään ehkä liikaa toiseen ääripäähän kun myyjää ei tunnu vähempää kiinnostavan myydä mitään. Eikä asiakkaan kysyä..
Minulle kivoin avuntarjouksen muoto on että on suht läsnäolevan näköisenä siinä vaan, muutamassakin nimeltämainitsemattomassa helsinkiläisessä nörttikaupassa mennään ehkä liikaa toiseen ääripäähän kun myyjää ei tunnu vähempää kiinnostavan myydä mitään. Eikä asiakkaan kysyä..
Joskus avuntarjouksesta tulee sellainen olo että pettää tarjoajan jos haluaa katsella rauhassa tai mikä pahinta ei ehkä sillä kertaa edes ostaa mitään. Ehkä jotkut reagoi siihen äksysti. Reagoidaanhan puhelinmyyjiinkin vaikka heistä sentään pääsee eroon punaisella luurilla tai pysyvästi parilla klikkauksella netissä.
Minulle kivoin avuntarjouksen muoto on että on suht läsnäolevan näköisenä siinä vaan, muutamassakin nimeltämainitsemattomassa helsinkiläisessä nörttikaupassa mennään ehkä liikaa toiseen ääripäähän kun myyjää ei tunnu vähempää kiinnostavan myydä mitään. Eikä asiakkaan kysyä..
05.06.2015
Dyn
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
SiniMites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?Kirjastot ovat mulle varmaan viimeinen linnake sitten sitä luokkaa, missä en halua apua enkä kaipaa sitä tyrkytetyksi. Tähän ehkä vaikuttaa se, että yleensä kirjastossa lähinnä hengaan ja tapan aikaani (tosin en kovin usein enää nykyään) joten ei ole mitään, mihin tarvitsisin apua. Jos haluan jonkin tietyn kirjan, olen jo varannut sen ja haen tiskiltä -- tai okei, pistän Iivarin hakemaan. Enhän mä enää edes käy kirjastoissa, kun on Iivari.
Mun lapsuudessa kirjastosedät ja -tädit olivat pelottavia ja jos ei töykeitä, niin ainakin tympääntyneitä, jos pyysi apua. Tämän historian perusteella yllätyin perinpohjaisesti, kun muutama vuosi sitten Pasilassa pyysin apua, sain sitä ja vietin vielä jonkin hetken ihan vain rupattelemalla kirjoista. Ehkä tähän auttaa, että nykyään monin paikoin asiakaspalvelutiski on oikeasti nostettu esiin erilliseksi paikaksi, jota on helpompi lähestyä ja jossa asiakas ei keskeytä virkailijaa paperitöistä.
[quote=Sini]Mites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?[/quote]
Kirjastot ovat mulle varmaan viimeinen linnake sitten sitä luokkaa, missä en halua apua enkä kaipaa sitä tyrkytetyksi. Tähän ehkä vaikuttaa se, että yleensä kirjastossa lähinnä hengaan ja tapan aikaani (tosin en kovin usein enää nykyään) joten ei ole mitään, mihin tarvitsisin apua. Jos haluan jonkin tietyn kirjan, olen jo varannut sen ja haen tiskiltä -- tai okei, pistän Iivarin hakemaan. Enhän mä enää edes käy kirjastoissa, kun on Iivari.
Mun lapsuudessa kirjastosedät ja -tädit olivat pelottavia ja jos ei töykeitä, niin ainakin tympääntyneitä, jos pyysi apua. Tämän historian perusteella yllätyin perinpohjaisesti, kun muutama vuosi sitten Pasilassa pyysin apua, sain sitä ja vietin vielä jonkin hetken ihan vain rupattelemalla kirjoista. Ehkä tähän auttaa, että nykyään monin paikoin asiakaspalvelutiski on oikeasti nostettu esiin erilliseksi paikaksi, jota on helpompi lähestyä ja jossa asiakas ei keskeytä virkailijaa paperitöistä.
05.06.2015
Skie
463 kirjaa, 951 viestiä
Meinasin alkaa listaamaan paikkoja, joissa olen saanut hyvää palvelua, mutta tajusin sitten että tässä tapauksessa kyse taitaa olla enemmänkin siitä että asiakaspalvelija ja asiakas ovat keskenään tuttuja... No kuitenkin, kotikirjastossani saan käytännössä aina huippua palvelua, koska kirjastontädit tuntevat minut niin hyvin. Jokusen kerran olen päässyt takahuoneeseen kaivelemaan vasta muovitettuja kirjoja ja onpa mulle joskus lainattu kirja ihan odottamattomasti, kun ajattelivat että siinä olisi opus, jonka mielelläni lukisin. Eli siinä mielessä kyllä kannatan itse kovasti aktiivista asiakaspalvelua kirjastoissa.
Alko on yksi suosikkini asiakaspalvelun ohella, aika usein on tullut kyseltyä suosituksia, viinien lisäksi myös booliohjeita yms. Lisäksi mulla on jotenkin erityisen hyvät muistikuvat joistain Kicksin liikkeistä, joissa palvelua ja vinkkejä on saanut sopivasti, mutta itsekseenkin on saanut katsella.
Aiemmin inhosin syvästi sitä, kun joku tuli kyselemään tarvinko jotain, mutta nyt jo melkein automaattisesti liikkeeseen mennessä odotan jonkinlaista kontaktia myyjältä. Jos ei muuta niin ainakin hymyä ja tervehdystä. Suomessa asiakaspalvelu on kuitenkin suhteellisen pidättyväistä, täällä ei huohoteta niskaan ja siirrytä perässä hyllyltä toiselle kuten joissain maissa.
Lähtökohtaisesti arvostan todella paljon niitä asiakaspalvelijoita, jotka jaksavat olla päivästä toiseen hyväntuulisia ja kohteliaita kaikkia asiakkaita kohtaan. Teen noita hommia kausittain itsekin, mutta minusta ei kyllä luonnostaan asiakaspalvelijaksi ole… Hymy on aina pikkaisen kireä ja minun ajatusmaailmassa asiakas on harvoin oikeassa. Tosin oma päivä kyllä aina piristyy saadessani hyvää palvelua, joten sen puolesta kannattaisi varmaan itsekin vähän muuttaa asennetta.
Alko on yksi suosikkini asiakaspalvelun ohella, aika usein on tullut kyseltyä suosituksia, viinien lisäksi myös booliohjeita yms. Lisäksi mulla on jotenkin erityisen hyvät muistikuvat joistain Kicksin liikkeistä, joissa palvelua ja vinkkejä on saanut sopivasti, mutta itsekseenkin on saanut katsella.
Aiemmin inhosin syvästi sitä, kun joku tuli kyselemään tarvinko jotain, mutta nyt jo melkein automaattisesti liikkeeseen mennessä odotan jonkinlaista kontaktia myyjältä. Jos ei muuta niin ainakin hymyä ja tervehdystä. Suomessa asiakaspalvelu on kuitenkin suhteellisen pidättyväistä, täällä ei huohoteta niskaan ja siirrytä perässä hyllyltä toiselle kuten joissain maissa.
Lähtökohtaisesti arvostan todella paljon niitä asiakaspalvelijoita, jotka jaksavat olla päivästä toiseen hyväntuulisia ja kohteliaita kaikkia asiakkaita kohtaan. Teen noita hommia kausittain itsekin, mutta minusta ei kyllä luonnostaan asiakaspalvelijaksi ole… Hymy on aina pikkaisen kireä ja minun ajatusmaailmassa asiakas on harvoin oikeassa. Tosin oma päivä kyllä aina piristyy saadessani hyvää palvelua, joten sen puolesta kannattaisi varmaan itsekin vähän muuttaa asennetta.
Meinasin alkaa listaamaan paikkoja, joissa olen saanut hyvää palvelua, mutta tajusin sitten että tässä tapauksessa kyse taitaa olla enemmänkin siitä että asiakaspalvelija ja asiakas ovat keskenään tuttuja... No kuitenkin, kotikirjastossani saan käytännössä aina huippua palvelua, koska kirjastontädit tuntevat minut niin hyvin. Jokusen kerran olen päässyt takahuoneeseen kaivelemaan vasta muovitettuja kirjoja ja onpa mulle joskus lainattu kirja ihan odottamattomasti, kun ajattelivat että siinä olisi opus, jonka mielelläni lukisin. Eli siinä mielessä kyllä kannatan itse kovasti aktiivista asiakaspalvelua kirjastoissa.
Alko on yksi suosikkini asiakaspalvelun ohella, aika usein on tullut kyseltyä suosituksia, viinien lisäksi myös booliohjeita yms. Lisäksi mulla on jotenkin erityisen hyvät muistikuvat joistain Kicksin liikkeistä, joissa palvelua ja vinkkejä on saanut sopivasti, mutta itsekseenkin on saanut katsella.
Aiemmin inhosin syvästi sitä, kun joku tuli kyselemään tarvinko jotain, mutta nyt jo melkein automaattisesti liikkeeseen mennessä odotan jonkinlaista kontaktia myyjältä. Jos ei muuta niin ainakin hymyä ja tervehdystä. Suomessa asiakaspalvelu on kuitenkin suhteellisen pidättyväistä, täällä ei huohoteta niskaan ja siirrytä perässä hyllyltä toiselle kuten joissain maissa.
Lähtökohtaisesti arvostan todella paljon niitä asiakaspalvelijoita, jotka jaksavat olla päivästä toiseen hyväntuulisia ja kohteliaita kaikkia asiakkaita kohtaan. Teen noita hommia kausittain itsekin, mutta minusta ei kyllä luonnostaan asiakaspalvelijaksi ole… Hymy on aina pikkaisen kireä ja minun ajatusmaailmassa asiakas on harvoin oikeassa. Tosin oma päivä kyllä aina piristyy saadessani hyvää palvelua, joten sen puolesta kannattaisi varmaan itsekin vähän muuttaa asennetta.
05.06.2015
Dyn
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
SkieAiemmin inhosin syvästi sitä, kun joku tuli kyselemään tarvinko jotain, mutta nyt jo melkein automaattisesti liikkeeseen mennessä odotan jonkinlaista kontaktia myyjältä. Jos ei muuta niin ainakin hymyä ja tervehdystä. Suomessa asiakaspalvelu on kuitenkin suhteellisen pidättyväistä, täällä ei huohoteta niskaan ja siirrytä perässä hyllyltä toiselle kuten joissain maissa.Joo, muakin ovat suorastaan ryhtyneet ärsyttämään myyjät, jotka eivät sisään tullessa reagoi sitten mitenkään. Toki eri juttu, jos on jo toinen asiakas hollilla, mutta jonkinlainen ele sisään tulevan uuden asiakkaan suhteen olisi paikallaan. Pahimmillaan myyjät ovat jutelleet keskenään jostain ilmeisen ihan muuta kuin työasioista...
En ole suoranaista niskaan huohottamista kohdannut maailmallakaan, vaikka toki varsinkin kosmetiikkaliikkeissä myyjät käyvät ulkomailla paljon tehokkaammin asiakkaidensa kimppuun. Mikä on toki hyvä, sillä ostan suurimman osan kosmetiikastani matkoilta, ja usein silloin haluankin palvelua. Ehkä eniten häiritsevät maat, joissa tavallinen kaupan kassakin haluaa vaihtaa päivän kuulumiset... Muutaman päivän jälkeen siihen kyllä taas tottuu, ja varsinkin, jos matkustaa yksin, satunnainen läpänheitto kassan kanssa on ihan jees. Olen saanut myös hyviä ja hyödyllisiä lounasvinkkejä tällä tavalla (ja yhden kutsun drinkille, jota tosin en käyttänyt...).
[quote=Skie]Aiemmin inhosin syvästi sitä, kun joku tuli kyselemään tarvinko jotain, mutta nyt jo melkein automaattisesti liikkeeseen mennessä odotan jonkinlaista kontaktia myyjältä. Jos ei muuta niin ainakin hymyä ja tervehdystä. Suomessa asiakaspalvelu on kuitenkin suhteellisen pidättyväistä, täällä ei huohoteta niskaan ja siirrytä perässä hyllyltä toiselle kuten joissain maissa.[/quote]
Joo, muakin ovat suorastaan ryhtyneet ärsyttämään myyjät, jotka eivät sisään tullessa reagoi sitten mitenkään. Toki eri juttu, jos on jo toinen asiakas hollilla, mutta jonkinlainen ele sisään tulevan uuden asiakkaan suhteen olisi paikallaan. Pahimmillaan myyjät ovat jutelleet keskenään jostain ilmeisen ihan muuta kuin työasioista...
En ole suoranaista niskaan huohottamista kohdannut maailmallakaan, vaikka toki varsinkin kosmetiikkaliikkeissä myyjät käyvät ulkomailla paljon tehokkaammin asiakkaidensa kimppuun. Mikä on toki hyvä, sillä ostan suurimman osan kosmetiikastani matkoilta, ja usein silloin haluankin palvelua. Ehkä eniten häiritsevät maat, joissa tavallinen kaupan kassakin haluaa vaihtaa päivän kuulumiset... Muutaman päivän jälkeen siihen kyllä taas tottuu, ja varsinkin, jos matkustaa yksin, satunnainen läpänheitto kassan kanssa on ihan jees. Olen saanut myös hyviä ja hyödyllisiä lounasvinkkejä tällä tavalla (ja yhden kutsun drinkille, jota tosin en käyttänyt...).
08.06.2015
Emelie
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Minäkin kuulun tähän ryhmään, joka on alkanut arvostaa vanhemmiten sitä, että kysytään tarvitseeko apua. Toki useimmiten kieltäydyn ja vastaan olevani vain katselemassa. Olen kyllä oppinut pyytämään heti apua, varsinkin erikoisliikkeissä asioidessani. Oikeanlaisten kenkien ostaminen helpottuu paljon, kun kysyy apua myyjältä. Jo siinäkin mielessä, että myyjä osaa sanoa, onko heillä sellaisia kenkiä kuin haluan.
Kerran kävin eräässä erikoisliikkeessä tarkoituksena vain katsella, mutta myyjä hyppäsi heti kiinni ihoon, tuuppasi käteeni vaatekappaleen ja melkein samalla hengenvedolla sovituskoppiin. Kilttinä ja ujona tyttönä en uskaltanut sanoa vastaan vaan kokeilin vaatetta, osittain ihan mielenkiinnostakin. Kun uskaltauduin ulos sovituskopista esittelemään vaatetta miehelleni, myyjä alkoi kehua minua maasta taivaaseen ja yritti houkutella miehenikin kehumaan minua. Jokseenkin ahdistavaa, varsinkin kun kyseinen vaate oli minun mielestäni aivan kauhea ja minulle sopimaton. Onneksi liikkeessä oli toinen asiakas, jota tämä myyjä "opasti" myös. Sen avulla me onnistuimme livahtamaan pois paikasta ennen kuin myyjä ehti etsiä minulle lisää vaatteita kokeiltavaksi. Minua harmittaa tämä välikohtaus, sillä aikaisemmin olen saanut hyvää palvelua paikassa. Nykyään tarkistan ennen liikkeeseen sisäänastumista, että kuka on paikalla ja jätän väliin, jos tämä hirmumyyjä näkyy olevan siellä.
Alkojen palvelutavasta tykkään. He eivät itse tule kyselemään, että tarvitsenko apua, mutta auttavat heti jos pyytää.
Eli joo, välillä haluan apua ja osaan pyytää sitä. Olen myös opetellut hyväksymään sen, että myyjät saattavat kysyä kauppaan astuessa, että haluanko apua.
Kerran kävin eräässä erikoisliikkeessä tarkoituksena vain katsella, mutta myyjä hyppäsi heti kiinni ihoon, tuuppasi käteeni vaatekappaleen ja melkein samalla hengenvedolla sovituskoppiin. Kilttinä ja ujona tyttönä en uskaltanut sanoa vastaan vaan kokeilin vaatetta, osittain ihan mielenkiinnostakin. Kun uskaltauduin ulos sovituskopista esittelemään vaatetta miehelleni, myyjä alkoi kehua minua maasta taivaaseen ja yritti houkutella miehenikin kehumaan minua. Jokseenkin ahdistavaa, varsinkin kun kyseinen vaate oli minun mielestäni aivan kauhea ja minulle sopimaton. Onneksi liikkeessä oli toinen asiakas, jota tämä myyjä "opasti" myös. Sen avulla me onnistuimme livahtamaan pois paikasta ennen kuin myyjä ehti etsiä minulle lisää vaatteita kokeiltavaksi. Minua harmittaa tämä välikohtaus, sillä aikaisemmin olen saanut hyvää palvelua paikassa. Nykyään tarkistan ennen liikkeeseen sisäänastumista, että kuka on paikalla ja jätän väliin, jos tämä hirmumyyjä näkyy olevan siellä.
Alkojen palvelutavasta tykkään. He eivät itse tule kyselemään, että tarvitsenko apua, mutta auttavat heti jos pyytää.
Eli joo, välillä haluan apua ja osaan pyytää sitä. Olen myös opetellut hyväksymään sen, että myyjät saattavat kysyä kauppaan astuessa, että haluanko apua.
SiniMites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?Minä en kyllä välitä avusta kirjastossa, siellä haluan nimenomaan olla rauhassa. Mutta se on kyllä totta, että jos kirjaston asiakaspalvelija istuu pöytänsä takana tietokoneen ruutua katsellen, mahdollisen avunpyyntö on isomman askeleen päässä, mutta ei mahdoton.
Minäkin kuulun tähän ryhmään, joka on alkanut arvostaa vanhemmiten sitä, että kysytään tarvitseeko apua. Toki useimmiten kieltäydyn ja vastaan olevani vain katselemassa. Olen kyllä oppinut pyytämään heti apua, varsinkin erikoisliikkeissä asioidessani. Oikeanlaisten kenkien ostaminen helpottuu paljon, kun kysyy apua myyjältä. Jo siinäkin mielessä, että myyjä osaa sanoa, onko heillä sellaisia kenkiä kuin haluan.
Kerran kävin eräässä erikoisliikkeessä tarkoituksena vain katsella, mutta myyjä hyppäsi heti kiinni ihoon, tuuppasi käteeni vaatekappaleen ja melkein samalla hengenvedolla sovituskoppiin. Kilttinä ja ujona tyttönä en uskaltanut sanoa vastaan vaan kokeilin vaatetta, osittain ihan mielenkiinnostakin. Kun uskaltauduin ulos sovituskopista esittelemään vaatetta miehelleni, myyjä alkoi kehua minua maasta taivaaseen ja yritti houkutella miehenikin kehumaan minua. Jokseenkin ahdistavaa, varsinkin kun kyseinen vaate oli minun mielestäni aivan kauhea ja minulle sopimaton. Onneksi liikkeessä oli toinen asiakas, jota tämä myyjä "opasti" myös. Sen avulla me onnistuimme livahtamaan pois paikasta ennen kuin myyjä ehti etsiä minulle lisää vaatteita kokeiltavaksi. Minua harmittaa tämä välikohtaus, sillä aikaisemmin olen saanut hyvää palvelua paikassa. Nykyään tarkistan ennen liikkeeseen sisäänastumista, että kuka on paikalla ja jätän väliin, jos tämä hirmumyyjä näkyy olevan siellä.
Alkojen palvelutavasta tykkään. He eivät itse tule kyselemään, että tarvitsenko apua, mutta auttavat heti jos pyytää.
Eli joo, välillä haluan apua ja osaan pyytää sitä. Olen myös opetellut hyväksymään sen, että myyjät saattavat kysyä kauppaan astuessa, että haluanko apua.
[quote=Sini]Mites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?[/quote]
Minä en kyllä välitä avusta kirjastossa, siellä haluan nimenomaan olla rauhassa. Mutta se on kyllä totta, että jos kirjaston asiakaspalvelija istuu pöytänsä takana tietokoneen ruutua katsellen, mahdollisen avunpyyntö on isomman askeleen päässä, mutta ei mahdoton.
08.06.2015
Saki
92 kirjaa, 35 kirja-arviota, 335 viestiä
Minä en useimmiten pidä siitä, että apua tullaan tarjoamaan esim. vaatekaupassa, mutta en siksi että loukkaantuisin siitä, vaan siksi että vaivaannun siinä tilanteessa. En yhtään tiedä miksi, mutta niin vain on. Toki jos välttämättä tarvitsen apua, niin pyydän sitä.
Vaikka asiakas ei apua tarvitsisikaan, niin kyllä heidät pitää silti ottaa huomioon. Esimerkiksi kun asiakas sapuu liikkeeseen, myyjien olisi hyvä edes tervehtiä. Se antaa heti sellaisen vaikutelman, että asiakkaista välitetään. Monessa sellaisessa liikkessä olen käynyt missä asiakkaasta ei välitetty pätkän vertaa.
Toinen ääripää taas on, että sillä punaisella sekunnilla kun astuu likkeeseen, myyjä käy kimppuun ja tyrkkää hirveän läjän tuotteita syliin. Minä kun vaivaannun pelkästä avun tarjouksesta, voitte kuvitella mitä tapahtuu kun noin käy. En uskalla sanoa ei, koska pelkään myyjän suuttuvan. Jos tiedän että jossain liikkeessä toimitaan näin, yksi varma keino on esittää olevansa puhelimesssa kun tulee sisään. Ei myyjät silloin yleensä tule häiritemään.
Tietenkin on myös monia hyviä liikkeitä, missä on paljon mukavia myyjiä ja palvelu on laadukasta.
Vaikka asiakas ei apua tarvitsisikaan, niin kyllä heidät pitää silti ottaa huomioon. Esimerkiksi kun asiakas sapuu liikkeeseen, myyjien olisi hyvä edes tervehtiä. Se antaa heti sellaisen vaikutelman, että asiakkaista välitetään. Monessa sellaisessa liikkessä olen käynyt missä asiakkaasta ei välitetty pätkän vertaa.
Toinen ääripää taas on, että sillä punaisella sekunnilla kun astuu likkeeseen, myyjä käy kimppuun ja tyrkkää hirveän läjän tuotteita syliin. Minä kun vaivaannun pelkästä avun tarjouksesta, voitte kuvitella mitä tapahtuu kun noin käy. En uskalla sanoa ei, koska pelkään myyjän suuttuvan. Jos tiedän että jossain liikkeessä toimitaan näin, yksi varma keino on esittää olevansa puhelimesssa kun tulee sisään. Ei myyjät silloin yleensä tule häiritemään.Tietenkin on myös monia hyviä liikkeitä, missä on paljon mukavia myyjiä ja palvelu on laadukasta.
Minä en useimmiten pidä siitä, että apua tullaan tarjoamaan esim. vaatekaupassa, mutta en siksi että loukkaantuisin siitä, vaan siksi että vaivaannun siinä tilanteessa. En yhtään tiedä miksi, mutta niin vain on. Toki jos välttämättä tarvitsen apua, niin pyydän sitä.
Vaikka asiakas ei apua tarvitsisikaan, niin kyllä heidät pitää silti ottaa huomioon. Esimerkiksi kun asiakas sapuu liikkeeseen, myyjien olisi hyvä edes tervehtiä. Se antaa heti sellaisen vaikutelman, että asiakkaista välitetään. Monessa sellaisessa liikkessä olen käynyt missä asiakkaasta ei välitetty pätkän vertaa. :roll: Toinen ääripää taas on, että sillä punaisella sekunnilla kun astuu likkeeseen, myyjä käy kimppuun ja tyrkkää hirveän läjän tuotteita syliin. Minä kun vaivaannun pelkästä avun tarjouksesta, voitte kuvitella mitä tapahtuu kun noin käy. En uskalla sanoa ei, koska pelkään myyjän suuttuvan. Jos tiedän että jossain liikkeessä toimitaan näin, yksi varma keino on esittää olevansa puhelimesssa kun tulee sisään. Ei myyjät silloin yleensä tule häiritemään.
Tietenkin on myös monia hyviä liikkeitä, missä on paljon mukavia myyjiä ja palvelu on laadukasta.
08.06.2015
Morgan Blood
139 kirjaa, 9 kirja-arviota, 339 viestiä
Tähän on kirjoitettava eräs hauska tarina. Eräässä Turkulaisessa antikvariaatissa oli ennen omistaja, joka otti asiakkaiden tervehtimisen tosissaan. Uuden asiakkaan astuessa sisään hän sanoi kovaäänisesti "Päivää!" ja hänen äänensä oli jossain määrin kuvattavissa sanalla jyly. Jos sisään astunut asiakas oli luikkivaista sorttia ja katosi hiljaa kirjahyllyjen sekaan, kuului uudestaan "Päivää" ja sen jälkeen opettavainen huudahdus: "Etkö tiedä, että sisäänastuessa on kohteliasta sanoa päivää!" ja odotus oli, että asiakas vastaa päivää tai sitten alentuu vitsailun kohteeksi. Minusta tämä oli oikein hupaisaa, mutta enpä tiedä kaikkien asiakkaiden mielipidettä.
Itse asiasta, minua ei asiakaspalvelijoiden avunantotarjoukset liikauta - ainakaan negatiiviseen suuntaan. En koe mitenkään vaikeaksi sanoa, että en tarvitse palvelua, olen kiinnostunut tutkailemaan. Asiakaspalvelijan kannattaa ennemminkin varoa, etten innostu juttelemaan :D Joskus sitä apuakin tarvitsee, joten tapaan sanoa, "kyselen sitten, jos ongelmia ilmenee." Ei kukaan voi ennustaa, tarvitsenko apua vai viihdynkö itsekseni kaupassa. Kukin tekee työnsä.
Itse asiasta, minua ei asiakaspalvelijoiden avunantotarjoukset liikauta - ainakaan negatiiviseen suuntaan. En koe mitenkään vaikeaksi sanoa, että en tarvitse palvelua, olen kiinnostunut tutkailemaan. Asiakaspalvelijan kannattaa ennemminkin varoa, etten innostu juttelemaan :D Joskus sitä apuakin tarvitsee, joten tapaan sanoa, "kyselen sitten, jos ongelmia ilmenee." Ei kukaan voi ennustaa, tarvitsenko apua vai viihdynkö itsekseni kaupassa. Kukin tekee työnsä.
Tähän on kirjoitettava eräs hauska tarina. Eräässä Turkulaisessa antikvariaatissa oli ennen omistaja, joka otti asiakkaiden tervehtimisen tosissaan. Uuden asiakkaan astuessa sisään hän sanoi kovaäänisesti "Päivää!" ja hänen äänensä oli jossain määrin kuvattavissa sanalla jyly. Jos sisään astunut asiakas oli luikkivaista sorttia ja katosi hiljaa kirjahyllyjen sekaan, kuului uudestaan "Päivää" ja sen jälkeen opettavainen huudahdus: "Etkö tiedä, että sisäänastuessa on kohteliasta sanoa päivää!" ja odotus oli, että asiakas vastaa päivää tai sitten alentuu vitsailun kohteeksi. Minusta tämä oli oikein hupaisaa, mutta enpä tiedä kaikkien asiakkaiden mielipidettä.
Itse asiasta, minua ei asiakaspalvelijoiden avunantotarjoukset liikauta - ainakaan negatiiviseen suuntaan. En koe mitenkään vaikeaksi sanoa, että en tarvitse palvelua, olen kiinnostunut tutkailemaan. Asiakaspalvelijan kannattaa ennemminkin varoa, etten innostu juttelemaan :D Joskus sitä apuakin tarvitsee, joten tapaan sanoa, "kyselen sitten, jos ongelmia ilmenee." Ei kukaan voi ennustaa, tarvitsenko apua vai viihdynkö itsekseni kaupassa. Kukin tekee työnsä.
08.06.2015
Huoleton
229 kirjaa, 3 kirja-arviota, 326 viestiä
Mä olen huomannut, että nyt aikuisena saa palvelua huomattavasti nopeammin kuin teininä. Kaikkein nopeiten palvelua tulee vaate- ja sisustuskaupoissa, kun on viitsinyt laittaa tukan, paremmat vaatteet ja ehkä vähän meikkiä naamaan. Useasti kylläkin käyn ruokkiksella pikapyrähdyksillä ja silloin ei kovinkaan moni tule apua tarjoamaan. Rautakaupassa monesti tulee palavelemaan myyjä, joka monesti joutuu pyytämään kolleegan paikalla, kun alan tykittää kysymyksiä.
Vaihdan kauppaa, jos myyjä tietää minua vähemmän. Esim laskettelusuksia katselin ensin halpisketjun myymälässä, mutta jouduttuani opastamaan myyjää totesin olevan viisaampaa vaihtaa kauppaa.
Jollain tavalla se on huonoa, että kaupat eivät ole ymmärtäneet teinien palveluntarvetta. Jos nuorena olisi jo saanut apua ja opastusta ostoksilla, olisi avusta ymmärtänyt olevan muutakin hyötyä kuin "hae mulle isompi koko". Hyvä esimerkki ovat rintaliivikaupat, joissa liivien hinnat ovat moninkertaisia peruskauppaketjuun, mutta ihmiset menevät niihin juuri palvelun vuoksi.
Viimeisin mahtavan palvelun paikka: silmälasiliikeet- Ostopäätökseen tarvitsen kyllä aina myös varman palautteenanatajaystävän, mutta myyjistä on hurja apu mallin valinnassa. Parasta on, kun myyjäkin uskaltaa todeta "Nämä menevät siihen mummosarjaan/Eino-setä/Risto-Matti Ratia- EI siis sulle" Ostin juuri kolmet rillit kerralla, kun löyty niin kivat ja hyvät.
Kirjastot- Kyllä, mä tykkäisin saada apua. Toisaalta huomaan monesti fantasiahyllyllä antavani apua eli sen avun ei tarvitsisi olla pakosti henkilön muodossa. Riittäisi, jos olisi vaikka nettisovellus, jossa valitaan määritykset esim "fantasia" "pitkä sarja" "lohikäärmeet" "aikuisempaan makuun" ja sen perusteella saadaan lista, missä määritykset toteutuu.
Vaihdan kauppaa, jos myyjä tietää minua vähemmän. Esim laskettelusuksia katselin ensin halpisketjun myymälässä, mutta jouduttuani opastamaan myyjää totesin olevan viisaampaa vaihtaa kauppaa.
Jollain tavalla se on huonoa, että kaupat eivät ole ymmärtäneet teinien palveluntarvetta. Jos nuorena olisi jo saanut apua ja opastusta ostoksilla, olisi avusta ymmärtänyt olevan muutakin hyötyä kuin "hae mulle isompi koko". Hyvä esimerkki ovat rintaliivikaupat, joissa liivien hinnat ovat moninkertaisia peruskauppaketjuun, mutta ihmiset menevät niihin juuri palvelun vuoksi.
Alkojen palvelutavasta tykkään. He eivät itse tule kyselemään, että tarvitsenko apua, mutta auttavat heti jos pyytää.-Olen niin samaa mieltä Emelien kanssa. Jumbon Alkossa on mahtava myyjä, joka opasti minulle mikä viini sopii hyvin Taru Sormusten herran kanssa :D
Viimeisin mahtavan palvelun paikka: silmälasiliikeet- Ostopäätökseen tarvitsen kyllä aina myös varman palautteenanatajaystävän, mutta myyjistä on hurja apu mallin valinnassa. Parasta on, kun myyjäkin uskaltaa todeta "Nämä menevät siihen mummosarjaan/Eino-setä/Risto-Matti Ratia- EI siis sulle" Ostin juuri kolmet rillit kerralla, kun löyty niin kivat ja hyvät.
Kirjastot- Kyllä, mä tykkäisin saada apua. Toisaalta huomaan monesti fantasiahyllyllä antavani apua eli sen avun ei tarvitsisi olla pakosti henkilön muodossa. Riittäisi, jos olisi vaikka nettisovellus, jossa valitaan määritykset esim "fantasia" "pitkä sarja" "lohikäärmeet" "aikuisempaan makuun" ja sen perusteella saadaan lista, missä määritykset toteutuu.
Mä olen huomannut, että nyt aikuisena saa palvelua huomattavasti nopeammin kuin teininä. Kaikkein nopeiten palvelua tulee vaate- ja sisustuskaupoissa, kun on viitsinyt laittaa tukan, paremmat vaatteet ja ehkä vähän meikkiä naamaan. Useasti kylläkin käyn ruokkiksella pikapyrähdyksillä ja silloin ei kovinkaan moni tule apua tarjoamaan. Rautakaupassa monesti tulee palavelemaan myyjä, joka monesti joutuu pyytämään kolleegan paikalla, kun alan tykittää kysymyksiä.
Vaihdan kauppaa, jos myyjä tietää minua vähemmän. Esim laskettelusuksia katselin ensin halpisketjun myymälässä, mutta jouduttuani opastamaan myyjää totesin olevan viisaampaa vaihtaa kauppaa.
Jollain tavalla se on huonoa, että kaupat eivät ole ymmärtäneet teinien palveluntarvetta. Jos nuorena olisi jo saanut apua ja opastusta ostoksilla, olisi avusta ymmärtänyt olevan muutakin hyötyä kuin "hae mulle isompi koko". Hyvä esimerkki ovat rintaliivikaupat, joissa liivien hinnat ovat moninkertaisia peruskauppaketjuun, mutta ihmiset menevät niihin juuri palvelun vuoksi.
[quote]Alkojen palvelutavasta tykkään. He eivät itse tule kyselemään, että tarvitsenko apua, mutta auttavat heti jos pyytää.[/quote] -Olen niin samaa mieltä Emelien kanssa. Jumbon Alkossa on mahtava myyjä, joka opasti minulle mikä viini sopii hyvin Taru Sormusten herran kanssa :D
Viimeisin mahtavan palvelun paikka: silmälasiliikeet- Ostopäätökseen tarvitsen kyllä aina myös varman palautteenanatajaystävän, mutta myyjistä on hurja apu mallin valinnassa. Parasta on, kun myyjäkin uskaltaa todeta "Nämä menevät siihen mummosarjaan/Eino-setä/Risto-Matti Ratia- EI siis sulle" Ostin juuri kolmet rillit kerralla, kun löyty niin kivat ja hyvät.
Kirjastot- Kyllä, mä tykkäisin saada apua. Toisaalta huomaan monesti fantasiahyllyllä antavani apua eli sen avun ei tarvitsisi olla pakosti henkilön muodossa. Riittäisi, jos olisi vaikka nettisovellus, jossa valitaan määritykset esim "fantasia" "pitkä sarja" "lohikäärmeet" "aikuisempaan makuun" ja sen perusteella saadaan lista, missä määritykset toteutuu.
08.06.2015
Puolikuu
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
"Huoleton"Viimeisin mahtavan palvelun paikka: silmälasiliikeet- Ostopäätökseen tarvitsen kyllä aina myös varman palautteenanatajaystävän, mutta myyjistä on hurja apu mallin valinnassa. Parasta on, kun myyjäkin uskaltaa todeta "Nämä menevät siihen mummosarjaan/Eino-setä/Risto-Matti Ratia- EI siis sulle" Ostin juuri kolmet rillit kerralla, kun löyty niin kivat ja hyvät.Silmälasiliikkeissä palvelu on todella tärkeää. Tosin myyjienkin makumieltymykset vaikuttavat. Viimeksi kun hankin silmälaseja, kävin sovittamassa kahtena eri kertana ja myyjillä oli eri mielipiteet siitä, mitkä ovat hyvät.
Olin myös tyytyväinen Instrumentariumin pitkämieliseen palveluun piilolinssejä sovittaessani.Palvelun saaminen on kivaa, silloin kun on itse epävarma ja ostaa jotain spesiaalimpaa. Olen saanut mm. erittäin hyvät pihvinpaisto-ohjeet Citymarketin lihatiskiltä. Jos kuljeskelen katselemassa kirjoja, vaatteita tms. tavanomaista, en kaipaa apua. En halua olla tyly myyjille, sillä heille on kuitenkin ohjeistettu, että asiakkailta pitää kysyä tarvitsevatko he apua. Kaupoissa voidaan myös tarkkailla myyjien henkilökohtaisia myyntilukuja yms.
Päällekäyvä myynti ei ole mielestäni edes palvelua. Sellaiseen törmää onneksi vain harvoin. Huonekaluliikkeet ovat tässä lajissa pahimpia, jos ihan oikeasti haluaisi vain katsella vaihtoehtoja ja myyjä jo esittelee tuotteen syvintä olemusta.
"max"Joskus avuntarjouksesta tulee sellainen olo että pettää tarjoajan jos haluaa katsella rauhassa tai mikä pahinta ei ehkä sillä kertaa edes ostaa mitään. Ehkä jotkut reagoi siihen äksysti.
Tämä olotila on tuttu ja oikeastaan syy siihen, miksi välttelen pieniin ja kalliisiin erikoisliikkeisiin menemistä (varsinkin yksin). Niissä tulee helpommin olo, että pitäisi hankkia jotain, etenkin jos myyjä vielä tulee esittelemään tuotteita.
[quote="Huoleton"]Viimeisin mahtavan palvelun paikka: silmälasiliikeet- Ostopäätökseen tarvitsen kyllä aina myös varman palautteenanatajaystävän, mutta myyjistä on hurja apu mallin valinnassa. Parasta on, kun myyjäkin uskaltaa todeta "Nämä menevät siihen mummosarjaan/Eino-setä/Risto-Matti Ratia- EI siis sulle" Ostin juuri kolmet rillit kerralla, kun löyty niin kivat ja hyvät.
[/quote]
Silmälasiliikkeissä palvelu on todella tärkeää. Tosin myyjienkin makumieltymykset vaikuttavat. Viimeksi kun hankin silmälaseja, kävin sovittamassa kahtena eri kertana ja myyjillä oli eri mielipiteet siitä, mitkä ovat hyvät. :smile: Olin myös tyytyväinen Instrumentariumin pitkämieliseen palveluun piilolinssejä sovittaessani.
Palvelun saaminen on kivaa, silloin kun on itse epävarma ja ostaa jotain spesiaalimpaa. Olen saanut mm. erittäin hyvät pihvinpaisto-ohjeet Citymarketin lihatiskiltä. Jos kuljeskelen katselemassa kirjoja, vaatteita tms. tavanomaista, en kaipaa apua. En halua olla tyly myyjille, sillä heille on kuitenkin ohjeistettu, että asiakkailta pitää kysyä tarvitsevatko he apua. Kaupoissa voidaan myös tarkkailla myyjien henkilökohtaisia myyntilukuja yms.
Päällekäyvä myynti ei ole mielestäni edes palvelua. Sellaiseen törmää onneksi vain harvoin. Huonekaluliikkeet ovat tässä lajissa pahimpia, jos ihan oikeasti haluaisi vain katsella vaihtoehtoja ja myyjä jo esittelee tuotteen syvintä olemusta.
[quote="max"]Joskus avuntarjouksesta tulee sellainen olo että pettää tarjoajan jos haluaa katsella rauhassa tai mikä pahinta ei ehkä sillä kertaa edes ostaa mitään. Ehkä jotkut reagoi siihen äksysti.[/quote]
Tämä olotila on tuttu ja oikeastaan syy siihen, miksi välttelen pieniin ja kalliisiin erikoisliikkeisiin menemistä (varsinkin yksin). Niissä tulee helpommin olo, että pitäisi hankkia jotain, etenkin jos myyjä vielä tulee esittelemään tuotteita.
08.06.2015
HuoletonTämä on kyllä niin totta! Itse olen ostanut lasini jo usean vuoden ajan pikkukaupunkimme tarjonnasta varmaan yhdestä kalleimmasta liikkeestä. Mutta kun palvelu ja laatu on priimaa muihin paikkoihin verrattuna. Myyjät ovat juuri näitä ihanan rehellisiä, niin ei tarvitse pelätä että päätyisi ihan UKK:n näköiseksi!
Viimeisin mahtavan palvelun paikka: silmälasiliikeet- Ostopäätökseen tarvitsen kyllä aina myös varman palautteenanatajaystävän, mutta myyjistä on hurja apu mallin valinnassa. Parasta on, kun myyjäkin uskaltaa todeta "Nämä menevät siihen mummosarjaan/Eino-setä/Risto-Matti Ratia- EI siis sulle" Ostin juuri kolmet rillit kerralla, kun löyty niin kivat ja hyvät.
[quote="Huoleton" post=33604]
Viimeisin mahtavan palvelun paikka: silmälasiliikeet- Ostopäätökseen tarvitsen kyllä aina myös varman palautteenanatajaystävän, mutta myyjistä on hurja apu mallin valinnassa. Parasta on, kun myyjäkin uskaltaa todeta "Nämä menevät siihen mummosarjaan/Eino-setä/Risto-Matti Ratia- EI siis sulle" Ostin juuri kolmet rillit kerralla, kun löyty niin kivat ja hyvät.[/quote]
Tämä on kyllä niin totta! Itse olen ostanut lasini jo usean vuoden ajan pikkukaupunkimme tarjonnasta varmaan yhdestä kalleimmasta liikkeestä. Mutta kun palvelu ja laatu on priimaa muihin paikkoihin verrattuna. Myyjät ovat juuri näitä ihanan rehellisiä, niin ei tarvitse pelätä että päätyisi ihan UKK:n näköiseksi! :tongue:
09.06.2015
Dyn
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
HuoletonHyvä esimerkki ovat rintaliivikaupat, joissa liivien hinnat ovat moninkertaisia peruskauppaketjuun, mutta ihmiset menevät niihin juuri palvelun vuoksi.Rintaliivien sovittaminen on myös hommaa, josta ei välttämättä itse aina tiedä, onko malli sopiva pidemmän päälle. Samoin ainakin mulle menee eri malleista eri koko, joten aikamoisen kasan liivejä saisi raijata sovituskoppiin, jos yksin aikoisi pärjätä. Joten kyllä, liivit ostetaan erikoiskaupasta (palvelu + valikoimaa vähän *krhm* isommillekin ihmisille).
PuolikuuSilmälasiliikkeissä palvelu on todella tärkeää. Tosin myyjienkin makumieltymykset vaikuttavat. Viimeksi kun hankin silmälaseja, kävin sovittamassa kahtena eri kertana ja myyjillä oli eri mielipiteet siitä, mitkä ovat hyvät.Munkin viimeisimmät lasini ovat Instrusta. Pääasiallinen syy liikkeen valintaan oli kahdet yhden hinnalla -tarjous, joka ei vaatinut kaksia *samanlaisia* linssejä -- eli oli mahdollista ottaa minulle toiset ja Iivarille toiset lasit. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että myyjä selkeästi otti toiveeni huomioon ehdottamissaan kehyksissä (kun en noista nyt muodissa olevista kovin paljon välitä) ja antoi rehellisen tuntuisia huomioita mm. siitä, miten eri lasit korostavat (oikein tai väärin) kasvojani.
PuolikuuTämä olotila on tuttu ja oikeastaan syy siihen, miksi välttelen pieniin ja kalliisiin erikoisliikkeisiin menemistä (varsinkin yksin). Niissä tulee helpommin olo, että pitäisi hankkia jotain, etenkin jos myyjä vielä tulee esittelemään tuotteita.Ei niihin useinkaan kannata mennä, jos ei aio ostaa jotain... Juuri siksi, että tulee houkutus jotain hankkia. Ostan mm. Body Shopin tuotteeni nykyään aina firman omasta liikkeestä, palvelu on parempaa ja samalla tulee haisteltua läpi kaikki uutuushajut ja kokeiltua uutuustuotteet. Ehkä ostettuakin jotain pientä kivaa ekstraa. :cheesy:
[quote=Huoleton]Hyvä esimerkki ovat rintaliivikaupat, joissa liivien hinnat ovat moninkertaisia peruskauppaketjuun, mutta ihmiset menevät niihin juuri palvelun vuoksi.[/quote]
Rintaliivien sovittaminen on myös hommaa, josta ei välttämättä itse aina tiedä, onko malli sopiva pidemmän päälle. Samoin ainakin mulle menee eri malleista eri koko, joten aikamoisen kasan liivejä saisi raijata sovituskoppiin, jos yksin aikoisi pärjätä. Joten kyllä, liivit ostetaan erikoiskaupasta (palvelu + valikoimaa vähän *krhm* isommillekin ihmisille).
[quote=Puolikuu]Silmälasiliikkeissä palvelu on todella tärkeää. Tosin myyjienkin makumieltymykset vaikuttavat. Viimeksi kun hankin silmälaseja, kävin sovittamassa kahtena eri kertana ja myyjillä oli eri mielipiteet siitä, mitkä ovat hyvät. :smile: Olin myös tyytyväinen Instrumentariumin pitkämieliseen palveluun piilolinssejä sovittaessani.[/quote]
Munkin viimeisimmät lasini ovat Instrusta. Pääasiallinen syy liikkeen valintaan oli kahdet yhden hinnalla -tarjous, joka ei vaatinut kaksia *samanlaisia* linssejä -- eli oli mahdollista ottaa minulle toiset ja Iivarille toiset lasit. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että myyjä selkeästi otti toiveeni huomioon ehdottamissaan kehyksissä (kun en noista nyt muodissa olevista kovin paljon välitä) ja antoi rehellisen tuntuisia huomioita mm. siitä, miten eri lasit korostavat (oikein tai väärin) kasvojani.
[quote=Puolikuu]Tämä olotila on tuttu ja oikeastaan syy siihen, miksi välttelen pieniin ja kalliisiin erikoisliikkeisiin menemistä (varsinkin yksin). Niissä tulee helpommin olo, että pitäisi hankkia jotain, etenkin jos myyjä vielä tulee esittelemään tuotteita.[/quote]
Ei niihin useinkaan kannata mennä, jos ei aio ostaa jotain... Juuri siksi, että tulee houkutus jotain hankkia. Ostan mm. Body Shopin tuotteeni nykyään aina firman omasta liikkeestä, palvelu on parempaa ja samalla tulee haisteltua läpi kaikki uutuushajut ja kokeiltua uutuustuotteet. Ehkä ostettuakin jotain pientä kivaa ekstraa. :cheesy:
09.06.2015
Sini
714 kirjaa, 37 kirja-arviota, 468 viestiä
HuoletonEikös Rising oo tätä varten ;)
Kirjastot- Kyllä, mä tykkäisin saada apua. Toisaalta huomaan monesti fantasiahyllyllä antavani apua eli sen avun ei tarvitsisi olla pakosti henkilön muodossa. Riittäisi, jos olisi vaikka nettisovellus, jossa valitaan määritykset esim "fantasia" "pitkä sarja" "lohikäärmeet" "aikuisempaan makuun" ja sen perusteella saadaan lista, missä määritykset toteutuu.
Kirjaston datasta pitäisi kyllä käydä ilmi fantasia = asiasanana fantasiakirjallisuus; sarjan pituus (jos se on valmis siis!) = oma kenttänsä; lohikäärmeet = asiasanana lohikäärmeet; ja aikuisempi paljastuu siitä, ettei asiasanoituksessa ole käytetty nuorten/lastenkirjallisuus... Jos kaikki olisi siis yhtä hienosti kuin mitä minä toivoisin! Tosin sarjan pituutta ei saa hakukriteereihin ympättyä, muut kolme saa ainakin HelMetissä.
[quote="Huoleton" post=33604]
Kirjastot- Kyllä, mä tykkäisin saada apua. Toisaalta huomaan monesti fantasiahyllyllä antavani apua eli sen avun ei tarvitsisi olla pakosti henkilön muodossa. Riittäisi, jos olisi vaikka nettisovellus, jossa valitaan määritykset esim "fantasia" "pitkä sarja" "lohikäärmeet" "aikuisempaan makuun" ja sen perusteella saadaan lista, missä määritykset toteutuu.[/quote]
Eikös Rising oo tätä varten ;)
Kirjaston datasta pitäisi kyllä käydä ilmi fantasia = asiasanana fantasiakirjallisuus; sarjan pituus (jos se on valmis siis!) = oma kenttänsä; lohikäärmeet = asiasanana lohikäärmeet; ja aikuisempi paljastuu siitä, ettei asiasanoituksessa ole käytetty nuorten/lastenkirjallisuus... Jos kaikki olisi siis yhtä hienosti kuin mitä minä toivoisin! Tosin sarjan pituutta ei saa hakukriteereihin ympättyä, muut kolme saa ainakin HelMetissä.
10.06.2015
Iivari
624 kirjaa, 1 kirja-arvio, 985 viestiä
Jaa, Sini olikin ehtinyt jo vastata Huolettomalle kahdella kolmesta ajatuksesta, jotka minä olisin voinut kirjoittaa. Mutta huomautetaan siitä kolmannestakin sitten: Suosittelija-niminen palvelu on nyt pilotti- ja testikäytössä HelMet-kirjastojen asiakkaille. Se periaatteessa koettaa oppia lainaushistoriasta sen, mitä voisi kuvitella seuraavien lainojen olevan. En ole itse vielä testaillut, kuinka hyvin tai huonosti toimii, koska mulla on Rising, mutta ihmisille, jotka lukee joko pääasiassa muuta kuin spefiä tai jotka ei vielä ole löytäneet meidän kirjatietokantaa, on tuo kyllä ihan kokeilun arvoinen.
Minä olen asiakaspalvelijana koettanut vähentää tuon "avun tarvitsemisen stigmaa" osin myös sillä, että mahdollisuuksien mukaan en tarjoa abstraktia apua vaan joko konkreettista ehdotuksineen jo heti ensikontaktissa tai sitten kierrän apu-käsitteen jollain yhtä abstraktilla mutta vähemmän invalidisoivalla ilmauksella kuten "Kuinka voisin palvella" tai "Millaisia asioita olet etsiskelemässä". Tämä siksi, että olen kokenut ne harvat kerrat, kun negatiivisia tiuskahduksia olen saanut, nimenomaan ajatuksen siitä, että joku ei selviäisi ilman minun apuani, olevan loukkaava tai vähättelevä - vaikka minusta se ei oikeastaan ole mitenkään järkevä ajatus, mutta suomalaisessa kulttuuripiirissä sinänsä ymmärrettävä.
Minä en nykyään kykene käyttämään kirjastoja enää ilman, että samalla arvioin sitä, millaista ja miten hyvää palvelua sieltä saa. Joskus sorrun vapaallakin tekemään asiakaspalvelua, jos paikan asiakaspalvelijat eivät sitä tee.
Minä olen asiakaspalvelijana koettanut vähentää tuon "avun tarvitsemisen stigmaa" osin myös sillä, että mahdollisuuksien mukaan en tarjoa abstraktia apua vaan joko konkreettista ehdotuksineen jo heti ensikontaktissa tai sitten kierrän apu-käsitteen jollain yhtä abstraktilla mutta vähemmän invalidisoivalla ilmauksella kuten "Kuinka voisin palvella" tai "Millaisia asioita olet etsiskelemässä". Tämä siksi, että olen kokenut ne harvat kerrat, kun negatiivisia tiuskahduksia olen saanut, nimenomaan ajatuksen siitä, että joku ei selviäisi ilman minun apuani, olevan loukkaava tai vähättelevä - vaikka minusta se ei oikeastaan ole mitenkään järkevä ajatus, mutta suomalaisessa kulttuuripiirissä sinänsä ymmärrettävä.
Minä en nykyään kykene käyttämään kirjastoja enää ilman, että samalla arvioin sitä, millaista ja miten hyvää palvelua sieltä saa. Joskus sorrun vapaallakin tekemään asiakaspalvelua, jos paikan asiakaspalvelijat eivät sitä tee.
Jaa, Sini olikin ehtinyt jo vastata Huolettomalle kahdella kolmesta ajatuksesta, jotka minä olisin voinut kirjoittaa. Mutta huomautetaan siitä kolmannestakin sitten: [url=http://suosittelija.fi/]Suosittelija[/url]-niminen palvelu on nyt pilotti- ja testikäytössä HelMet-kirjastojen asiakkaille. Se periaatteessa koettaa oppia lainaushistoriasta sen, mitä voisi kuvitella seuraavien lainojen olevan. En ole itse vielä testaillut, kuinka hyvin tai huonosti toimii, koska mulla on Rising, mutta ihmisille, jotka lukee joko pääasiassa muuta kuin spefiä tai jotka ei vielä ole löytäneet meidän kirjatietokantaa, on tuo kyllä ihan kokeilun arvoinen.
Minä olen asiakaspalvelijana koettanut vähentää tuon "avun tarvitsemisen stigmaa" osin myös sillä, että mahdollisuuksien mukaan en tarjoa abstraktia apua vaan joko konkreettista ehdotuksineen jo heti ensikontaktissa tai sitten kierrän apu-käsitteen jollain yhtä abstraktilla mutta vähemmän invalidisoivalla ilmauksella kuten "Kuinka voisin palvella" tai "Millaisia asioita olet etsiskelemässä". Tämä siksi, että olen kokenut ne harvat kerrat, kun negatiivisia tiuskahduksia olen saanut, nimenomaan ajatuksen siitä, että joku ei selviäisi ilman minun apuani, olevan loukkaava tai vähättelevä - vaikka minusta se ei oikeastaan ole mitenkään järkevä ajatus, mutta suomalaisessa kulttuuripiirissä sinänsä ymmärrettävä.
Minä en nykyään kykene käyttämään kirjastoja enää ilman, että samalla arvioin sitä, millaista ja miten hyvää palvelua sieltä saa. Joskus sorrun vapaallakin tekemään asiakaspalvelua, jos paikan asiakaspalvelijat eivät sitä tee.
10.06.2015
maahinen
320 kirjaa, 1199 viestiä
IivariMinä olen asiakaspalvelijana koettanut vähentää tuon "avun tarvitsemisen stigmaa" osin myös sillä, että mahdollisuuksien mukaan en tarjoa abstraktia apua vaan joko konkreettista ehdotuksineen jo heti ensikontaktissa tai sitten kierrän apu-käsitteen jollain yhtä abstraktilla mutta vähemmän invalidisoivalla ilmauksella kuten "Kuinka voisin palvella" tai "Millaisia asioita olet etsiskelemässä".Etenkin jälkimmäinen vielä pahempi, kirjastonhoitaja urkkimassa mitä etsin. Internettietokannat ja lainausautomaatit olen toivottanut tervetulleiksi.
[quote="Iivari" post=33688]Minä olen asiakaspalvelijana koettanut vähentää tuon "avun tarvitsemisen stigmaa" osin myös sillä, että mahdollisuuksien mukaan en tarjoa abstraktia apua vaan joko konkreettista ehdotuksineen jo heti ensikontaktissa tai sitten kierrän apu-käsitteen jollain yhtä abstraktilla mutta vähemmän invalidisoivalla ilmauksella kuten "Kuinka voisin palvella" tai "Millaisia asioita olet etsiskelemässä".[/quote]
Etenkin jälkimmäinen vielä pahempi, kirjastonhoitaja urkkimassa mitä etsin. Internettietokannat ja lainausautomaatit olen toivottanut tervetulleiksi.
12