Vielä luku hetkellä tämä on uusin suomennettu osa Martinin eeppisestä fantasiasarjasta. Se jatkaa Westerosin tarinaa, mutta tavalla, joka saattaa kummastuttaa monia. Minua se ainakin ihmetytti. Kirja on tehnyt erikoisen valinnan siinä, että vain puolet sarjan hahmoista on osana kirjaa ja loput ovat täysin uusia tuttavuuksia. Tämä neljäs osa kertoo siis mitä puolille hahmoista tapahtuu, ja jo englanniksi julkaista viides osa kertoo, mitä toiselle puolelle tapahtui.
Valinta herättää minussa hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Ensinäkin suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, että lähes kaikki omista lempihahmoistani hylättiin tässä kirjassa ja pääsen jatkamaan heidän tarinaa vasta ensi osassa. Nyt taas olin…
Vielä luku hetkellä tämä on uusin suomennettu osa Martinin eeppisestä fantasiasarjasta. Se jatkaa Westerosin tarinaa, mutta tavalla, joka saattaa kummastuttaa monia. Minua se ainakin ihmetytti. Kirja on tehnyt erikoisen valinnan siinä, että vain puolet sarjan hahmoista on osana kirjaa ja loput ovat täysin uusia tuttavuuksia. Tämä neljäs osa kertoo siis mitä puolille hahmoista tapahtuu, ja jo englanniksi julkaista viides osa kertoo, mitä toiselle puolelle tapahtui.
Valinta herättää minussa hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Ensinäkin suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, että lähes kaikki omista lempihahmoistani hylättiin tässä kirjassa ja pääsen jatkamaan heidän tarinaa vasta ensi osassa. Nyt taas olin pakotettu kuulemaan mitä mielestäni ”ei niin mielenkiintoisille” hahmoille tapahtui tällä aikaa, kun toisten hahmojen tarina ei etene ollenkaan. Kirja on massiivinen eepos, ja se on jollain tasolla ymmärrettävä ratkaisu. Martin on tuonut enemmän kuin koskaan uusia hahmoja joita hän vaihtelee ja käyttää täysin uudella tavalla, mikä on hieman outoa sarjan neljännessä osassa. Hahmoja on niin paljon, että jos Martin olisi lisännyt myös puuttuvat hahmot, tarina olisi liikkunut tuskin lainkaan eteenpäin.
Silti nyt luettuani kirjan ja opittuani nämä uudet hahmot ja kuultuani mihin kaikkeen heidän tarinansa päättyi, haluan tietää miten heidän elämänsä jatkuvat. Osittain olen jopa unohtanut toiset hahmot. Nyt se onkin katkeransuloista päästä lukemaan ensi osassa vanhoista rakkaista hahmoista ja nähdä mitä heille on tapahtunut, kun taas tällä kertaa näiden toisten hahmojen tarina seisahtuu.
Hyviä puolia tässä jaossa (sen lisäksi, että tarina pääsee etenemään), on se, että nyt kuulemme huhuja ja viestejä siitä, mitä muualla on tapahtunut, muttemme itse pääse sinne näkemään tapahtumia. Parhaimmillaan ensi osaa lukeissa siis muistaa huhut mitä on kuullut ja kirja tarjoaa siihen oikeat vastaukset siitä, mitä todella tapahtui muualla maailmassa. Toisaalta taas minua huolettaa se, kuinka paljon muistan heidän tarinoistaan? Tällä hetkellä varsin hyvin, mutta yksityiskohtia on niin paljon, että osa on voinut hyvin unohtua, eikä Martin pidä paljoa asioiden kertauksesta.
Ja tällä kertaa minun on myönnettävä, että nuo yksityiskohdat alkoivat olla paikka paikoin jopa liian laajoja. Mielestäni tämä oli mahdollisesti yksi heikoimmista teoksista sarjassa, varsinkin lähes täydellisen kolmannen osan jälkeen. Hahmoja on hyvin paljon ja valitettavasti paikka paikoin tarina itse ei tunnu liikkuvan paljon minnekään, ei ainakaan tavalla, joka innostaisi lukijaa tietämään lisää. Yksityiskohdat myös laajenevat kun hahmot leviävät yhä laajemmalle kartalla ja heillä kaikilla on omia juoniaan, hahmoja ja historiaa. Kirjassa on jopa useita osioita, joissa Martin selittää vain miten usean sukupolven perimisjärjestys vaikuttaa tapahtumiin. Tällainen panostus on täysin mahtavaa ja antaa vain lisää kuvaa kuinka suuren maailman Martin on luonut, mutta pidemmän päälle se ei ole erityisen kiinnostavaa.
Kirjan hahmoilla on aina ollut jotain tekemistä toisien kanssa, ovathan he samassa maailmassa taistelemassa samaa sotaa, mutta tällä kertaa hahmot vaikuttivat irtonaisemmilta kuin ennen. En löytänyt heistä samanlaista yhteyttä kuin aiemmissa, jotka olivat joko samassa paikassa tai menossa samaan paikkaan tai vain ajattelivat samoja asioita. Hahmot ovat jo täysin omissa maailmoissa ja heillä on omat ongelmansa ja osittain se tuntuu olevan usean eri hahmon eri tarinat, ei yksi tarina monesta eri näkökulmasta.
Uudet hahmot ovat muutenkin hyvä ja huono asia. Ne tuovat aina yhtä makeaa uutta tietoa tarinaan ja samalla antavat uuden näkökulman, kun Martin kertoo samoja asioita useiden ihmisten silmin. Nämä kaikki ovat plussaa, mutta osien hahmojen tarinat ovat yksinkertaisesti tylsiä eivätkä ne tunnu etenevän juonta eteenpäin.
Korppien kestit on joka tapauksessa loistava kirja. Se jatkaa erinomaista fantasiasarjaa, mutta tällä kertaa sarjan taso käy hiukan alempana. Tarina ei tunnu etenevän nopeasti ja osa asioista ovat vain puuduttavia, eivätkä vaikuta erityisen kiinnostavilta tai edes merkityksellisiltä. Tarinan massiivisuus alkaa tulla vastaa, kun hahmot levittäytyvät kaikkialle ympäri karttaa, eikä heitä enää yhdistä se, että he ajavat samaa asiaa.
Odotan innolla sarjalle jatkoa, vaikkakin minulle jäi hiukan laimea maku suuhun. Kolmas osa oli täydellinen jatko sarjalle, mutta Korppien kestit tuntui kuin kirjan pituiselta rauhalliselta jaksolta, jossa vedetään henkeä kaiken toiminnan keskellä. Kirjassa ei ollut sitä samaa kiveksistä huomiota repivää juonta eikä juonenkäänteitäkään ollut pahemmin, ei ainakaan erityisen hyviä, kun kolmas osa oli yhtä kääntyilevää juonta. Samalla kun miettii, niin Korppien kestien laimeus pahenee vain siinä, että alkuperäinen neljännen ja viidennen osan julkaisuaika oli kuusi vuotta, ennen kuin tarina jatkuu jälleen, eikä viiden vuoden odotus kolmannen osankaan jälkeen ollut varmasti mitään miellyttävää.
Siksi toivonkin nyt seuraavalta osalta paljon, suureksi osaksi sitä, että se jatkaa jännittävää tarinaa samalla otteella kuin aiemmat osat.
