Petetty
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Annika Eräpuro. Sidottu.
Viettelevä menestyssarja saa odotettua jatkoa
Zoey Redbird on hyväksynyt kutsumuksensa Yön talossa, vampyyrien sisäoppilaitoksessa. Hän on jumalatar Nyksin valittu ja erilainen kuin muut: yksikään vampyyri ei ennen häntä ole hallinnut kaikkia viittä elementtiä.
Uusien ystäviensä ansiosta Zoey tuntee silti kuuluvansa joukkoon, ja astuu Pimeyden tytärten johtoon. Ja mikä parasta, hänellä on koulun kuumottavin poikaystävä – tai oikeastaan kaksi…
Sitten tapahtuu jotain traagista, ja jäljet johtavat Yön taloon. Zoeyn on katsottava totuutta silmiin, vaikka petos saattaa olla liian raskas kantaa.
Yhdysvaltalaisten P. C. ja Kristin Castin, äidin ja tyttären, huippukoukuttava Yön talo -sarja on lumonnut miljoonat vampyyrihuuman tartuttamat ympäri maailman. Sarjan ensimmäinen osa Merkitty ilmestyi suomeksi keväällä 2010.
”Ahmittava yhdeltä istumalta.” – New York Times
P. C. Cast
Phyllis Christine Cast (s. 1960) on yhdysvaltalainen romantiikka- ja fantasiakirjailija. Hän on syntynyt Watsekassa Illinoisin osavaltiossa. Cast asuu Tulsassa Oklahomassa, jossa hän on työskennellyt äidinkielenopettajana.
P. C. Cast tunnetaan erityisesti yhdessä tyttärensä Kristin Castin kanssa kirjoittamastaan Yön talo -sarjasta. He alkoivat kirjoittaa sarjaa vuonna 2005 ja sarjan ensimmäinen teos Merkitty ilmestyi vuonna 2007. Castien kirjat menestyivät Stephenie Meyerin teosten nostettua vampyyriaiheiset kirjat suosioon. Castin mukaan hän alkoi kirjoittaa sarjaa hänen agenttinsa ehdotettua aihetta. Teokset sijoittuvat vaihtoehtoiseen versioon Tulsasta, jossa asuu sekä ihmisiä että vampyyreja. P. C. Castin kirjoja on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta.
Kirja-arvioita
Tää oli ihan sika hyvä! Suosittelen tätä sarjaa oikeesti mun kaikille kavereille :D
Petetty jatkaa suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Hahmot ovat yhä yhtä paperinohuita kuin ennenkin, mutta ainakin juoni rullaa ihan jouhevasti eteenpäin eikä kirjan lukemiseen mene paljoa aikaa. Juoni koostuu lähinnä siitä, kun päähenkilö Zoey pähkäilee kolmen pojan välillä samaan aikaan kun nuoria kuolee hämärissä olosuhteissa. Juoni on todella ennalta-arvattava, eikä sen "yllätyskäänteet" tuota hymähdystä suurempaa reaktiota. Hahmot tosiaan jäävät heppoiseksi niin kuin edellisessä osassa. Zoeyn kaverit ovat pelkkiä stereotypioita, eivätkä hänen ympärillään pyörivät pojat herätä mitään tunteita. Erik on yhä pelkkä nättipoika, Heath pelkkä juntti ja Loren... itseasiassa runojensa kanssa ihan kiehtova, mutta loppujen lopuksi aika karmiva oppilasta ahdistellessaan. Kaiken kaikkiaan hyvin keskinkertainen kirja, joka ei herätä tunteita. Tämä ei ole sellainen romaani, joka jäisi pitkäksi aikaa pyörimään mieleen lukemisen jälkeen.
Kirja oli ihan mahtava! Heti kun tuli luettua eka osa niin oli pakko tarttua heti toiseen ! Oli pakko lainata kirjastosta 1-4! Hyvä oli
Kun luki ensimmäisen osan oli pakko saada lisää. Ahmii yhdeltä istumalta, niin kuin tuossa sanotaan.
Hyvä kirja. Sarjan kirjat eivät ole ihan "perinteisiä" vampyyrikirjoja, joten niiden lukeminen on mukavaa vaihtelua. Kirja ei ole ennalta arvattava, joten lukemisen mielenkiintoisuus säilyy loppuun asti.
Koukuttava kirja. Luin tämän hujauksessa. Castit ovat saaneet romaaniin mielenkiintoisen juonen ja tyylin. Jos on lukenut ensimmäisen osan, kannattaa ehdottomasti jatkaa!
Jos sanoin Merkityn olleen hieman sekavaa ja ei niin kiinnostavaa sorttia, tämä oli kyllä aivan eri maata sen kirjan kanssa. Pidin tästä aina ensimmäiseltä sivulta ihan sinne viimeiselle saakka, joskaan en kiellä etteikö kirjassa olisi ollut muutamia kysymysmerkkejä tai tylsiä kohtia. Neferetin petoksen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta siitä huolimatta se tuli. Kyllähän ylipapittaren petos oli täysin odotettavissa Merkityn alusta saakka, mutta silti… Kuten edellä onkin mainittu, Zoeyn poikaystäväongelmia puitiin melkoisen paljon tarinan aikana, mutta itseni kohdalla se oli kaikkea muuta kuin huono asia. Se toi kirjaan mukaan hieman draamaa ja ehkä juuri sen takia en meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni. Ja siitä huolimatta Petetyn lukemiseen meni kaikkiaan yli kuukausi. Tosin, omalla kohdallani se merkitsee vain ja ainoastaan sitä, että kirjan on ollut hyvä. En ole vieläkään varma oliko Heathin vetäminen juoneen mukaan niinkään hyvä asia, mutta eipä tuo nyt paljoa haitannut. Vaikka Stevie Raenkin tapaus oli odotettavissa, se oli vielä Neferetin petosta pahempi. Vaikka Stevie Rae olikin juuri se hahmo, jolle tapahtumat tuli käydä, jotenkin olisin odottanut sen olevan ennemminkin vaikka Damien. Mutta tässä tapauksessa se toi ehkä hieman lisää draamaa mukaan tarinaan. Kaiken kaikkiaan juoni oli toimiva ja taidokkaasti rakennettu, joka ehdottomasti pakottaa lukemaan jatko-osat!
Olen noin kolme kertaa yrittänyt lukea Petetyn. Kieli ei iske, tarina on vähän... ja näin päin pois. Huippukoukuttava? Just. Muutaman kerran Zoen ja sen opettajan väliset kohtaukset jaksoivat kiinnostaa, mutteivät niin paljon, että olisin lukenut loppuun. Pakko se kai joskus... Joskus. Valitan, mutta en suosittele.
Hieno jatko-osa Merkitylle! Aluksi ajattelin lukea kirjan tylsyyttäni mutta pian huomasin etten voinut lopettaa vaikka olisi ollut muutakin luettavaa. Suosittelen! :)
Pidin muuten, mutta ne Zoyen sähläilyt poikien kanssa alkoi ärsyttää ihan hitosti. Tossa kirjassa on myös tosi ärsyttävää , kun Zoye ei voi luottaa kehenkään . Harmittaa myös, kun Neferet paljastu pahikseks. Mä aloin jo pitää Neferetitä. Toi kirja tavallaan kannustaa epäluottamukseen. Siihen et ei voi luottaa edes parhaiin ystäviinsä. Muuten pidin kirjasta.
JOs pitää edellisestä kirjasta Merkitty, niin pitää tästäkin. Hyvä kirja:):)
Petyin samalla tavalla kuin ekaan. Liian tylsä ja liian vähän fantasiaa minun makuuni ja liikaa nuorisoa minulle. Petyin. Fantasian pitää olla fantasiaa, ei tälläistä.
Kirja oli jälleen nopeasti luettu. Kirja oli hyvä, vaikka nyt jotkut asiat päähenkilössä alkoivat pänniä ja ärsyttää. Siksi vain siis neljä tähteä. Ja jos muutamia häiritseviä tekiöitä ei oteta lukuun oli todella mukavaa luettavaa. Eikun maanataina kirjastoon kolmatta osaa hakemaan :)
Tämä kirja jatkaa aika samoilla linjoilla ensimmäisen kirjan kanssa. En oikein osaa sanoa kumpi oli parempi, koska molemmat ovat niin tasaväkisiä. Zoeyn ystävät ovat ihania ja jaksavat kerta toisensa jälkeen naurattaa.