Sitomaton rakastaja

Sitomaton rakastaja on taas taattua Mustan tikarin veljeskuntaa. Olen alusta lähtien pitänyt Vishousista, ja oli upeaa lukea hänen näkökulmastaan. Ja Jane oli todella ihana. Räväkkä ja juuri täydellinen Vishousille. Tässä kirjassa oli taas enemmän Phuryn näkökulmasta, ja toivon, että häneenkin pääsisi hieman paremmin käsiksi seuraavassa osassa. Cormia ainakin vaikutti ihanalta hahmolta.

Mustan tikarin veljeskunta on todella mahtava sarja, ja olen täysin lumoutunut sarjan maailmaan. Vampyyrit ovat todellakin petoja, ja pidän siitä, kuinka he kutsuvat itseään uroiksi ja naaraiksi. Se lisää enemmän eläimellisyyttä, ja vähentää inhimillisyyttä.

V on selvästi yksi lempihahmoistani ja pysyy edelleen lempparina. Jane on myös todella hyvä hahmo ja täydet pisteet sille. Loppuun en ollut täysin tyytyväinen, mutta ei se silti vähennä kirjan arvostelua. Pidin siitä että Kirjurineitsyt ja valitut ovat tulleet isompaan osaan. Phury ei ole ennen kiinnostanut minua juuri ollenkaan, mutta tämän kirjan jälkeen otan hänestä kertovan teoksen mielelläni käsiini. John aiheuttaa hieman ristiriitaisia tunteita enkä vielä osaa sanoa pidänkö hänestä vai en. Hänen osuutensa olisivat voineet jäädä vähän vähemmälle, että pääparille olisi jäänyt enemmän tilaa.

Pidin kirjasta niin kuin sen edeltäjistäkin. Myös Johnia koskevat luvut olivat todella mielenkiintoisia. Vishous ja Janw ovat oikein kiva pari! :)

Vishous on mielestäni ollut veljeksistä kaikista mysteerisin, joten oli mukava vihdoin päästä tuntemaan hänen taustansa. Jane osottautui hyvin vahvaksi ja yhdeksi suosikki naishenkilöksi tässä sarjassa. Janen ja Vishousin paritus oli täydellinen.

Plussaa oli myös ettei lessereistä kerrottu yhtääkään pätkää.

Mutta on pakko sanoa että loppu tuli pienenä yllätyksenä. Yllätyin myös siitä että Kirjurineitsyen osuus sarjassa olikin isompi, mitä aluksi luulin.

Kirjassa päästiin tutustumaan myös Johniin ja Phuryyn enemmän, ehkä liikaakin, vaikka heidän tarinalleen on tulossa oma kokonaisuus sarjassa. Mutta ainoa huono puoli siinä oli vain että Janelle ja Vishousille osuudelle jäi vähemmän tilaa.

Nämä sarjan osat alkavat muistuttaa toisiaan. Vamyyri+jokin ongelma+rakkaus, kyllähän tämän silti mielenkinnolla luki! Ja ei vain mielenkiinnolla vaan yhdeltä istumalta, kun ei läytynyt kohtaa, jossa sen olisi voinnut jättää kesken.

Loppuratkaisu muistutti Rhagen ja Maryn(?) loppua paitsi sitten sitä mielenkiintoista lisäystä lukuunottamatta.

John on herättänyt mielenkiintoni. Kahden viime osan aikana hän on tullut esille paremmin. Saas nähdä...

Tässä sarjassa on mukavasti kaikkea, on väkivaltaa ja samalla sitten läheisyyttä.

Sarjan aikaisemmat osat ovat koukuttaneet minua aina niin, että kirjaa ei ole pystynyt laskemaan käsistä ja lukeminen kannesta kanteen ei ole vienyt montaa päivää. Mutta tästä osasta jäi puuttumaan se jokin joka imasee mukaansa. Olihan kirja hyvä, mutta heikoin lenkki kyseisestä kirjasarjasta. Plussaa kirjassa oli se, että lessereistä kertovat kohdat jäi pois ja välitut tulivat tilalle, sekä toinen puoli pääsi tarinaan mukaan.

V on kiinnostava hahmo ja hänen piilevä homous oli kiva lisäys tarinaan. Kirjan lopetuksesta voisi sanoa sen verra, että nyt mentii vähän jossakin määrin yli rajojen..

Tietenkin kirjassa oli hyvin paljon lemmiskely kohtauksia, niinkuin Mustan tikarin veljeskunnan kirjoissa kuuluukin olla. ;)

Olen koko kirjasarjan aikan pitäny vishousia mielenkiintosimpan hahmona joten kirja oli pettymys, tosin se miten V:n ja Janen suhde etenee oli kiehtovan hauska vaikka se nyt vähän sivu juoneksi jäikin. (pitänee toivoa että ensi kirja korvaa tämän kirjan pettymykset)
Se mitä paljastuksia kirjan juoneen tuli V:n vanhempien histioriasta oli jotakin yllättävää enkä heti ensimmäisenä olisi sitä arvannut samoin se miten kerjan rakkaustari sai loppunsa oli yllättävä ja piristäväkin, vaikka sen tietää että rakastavaiset saavat lopulta toisensa jne.. mutta ei tartuta siihen.

osasin odottaa "V tulisi kaapista ulos" mutta silti piti lukea muutman kerrran uudestaa V:n Butchille lausumat tunnustukset. :)

Minullakin odotukset oli aika korkealla. Minua häiritsi se, että V:n ja Jane, ei saanut tästä "omaa kirjaansa", vaan kerrottiin paljon muiden tekemisiä ja ajatuksia. Jotenkin tuli tunne, että tulipahan tämäkin Veljen tarina kerrottua...
Loppu oli kyllä vähän outo