Kirotun maan ritari
Kansikuva ja kuvitus: Petri Hiltunen. Taitto: Erkka Leppänen. Nidottu.
Sisällys:
- Legendojen hautausmaa
- Rajamaan musiikkia
- Sinimetsän kuningas
- Sagashin hirviö
- Kirsikkametsän luostari
- Warthin kauppias
- Valkoisen vuoren vanki
- Velhon tytär, 2014 [antologia Kirotun maan kulkijat]
- Velhontappaja
- Borvarian lautturit
- Kerettiläisten kirja
- Panssaroitu sydän
- Jäätyneen tulen kartano
”Sanoit, että haluat päästä Artanten paratiisiin, mutta se tie on praedoreilta suljettu. Praedorit ovat ensimmäisinä jonossa helvetin porteilla. Et voi pitää sieluasi puhtaana, jos kätesi ovat veressä. Et voi olla sekä praedor että ritari.”
Falac Valkosulka syntyi ja kasvoi ritariksi, mutta kohtalon käänteet ajoivat hänet praedoriksi: palkkasoturiksi ja seikkailijaksi, joka hankkii elantonsa ryöstelemällä Kirotun maan aarteita. Seikkaillessaan Jaconiassa ja Borvariassa hän kohtaa ystäviä ja vihollisia, rakkautta ja petoksia, rikkauksia ja hirviöitä. Jopa praedorina hän tahtoo elää kunniallisesti ja jumalansa opetusten mukaisesti, mutta voiko ritari selvitä ammatissa, jossa menestyvät vain tunteettomat, häikäilemättömät ja petolliset?
Erkka Leppänen on pitkän linjan roolipeli- ja fantasiaharrastaja, jonka tarinat ovat perinteitä kunnioittavaa miekkaa ja magiaa modernilla otteella. Kirotun maan ritari kokoaa kaikki hänen vanhat ja uudet praedor-novellinsa kronologiseen järjestykseen. Sarjakuvataiteilija Petri Hiltusen luoma Jaconia on harmaasävyinen fantasiamaailma, joka on tuttu Praedor-sarjakuvista sekä -roolipelistä ja monen muunkin kirjoittajan tarinoista. Falacin seikkailut ovat Hiltusen itsensä kuvittamia.
Kirjan arvosteluja:
”Kirjan kolmetoista tarinaa kertovat Falacin elämästä aina aloittelevan keltanokan ensimmäisestä keikasta parkkiintuneeksi praedoriksi. Vuosien mittaan tapahtumat, joihin Falac on voinut vaikuttaa tai sitten ei, muovaavat hänen persoonaansa. Tämä kehityskulku on toteutettu pienin elein, mutta varsin vakuuttavasti. Myös tarinoiden sivuhenkilöt on hahmoteltu mielenkiintoisesti.” – Antti Oikarinen, Tähtivaeltaja 2/2016
”Leppäsen novellit ovat sujuvasti kirjoitettuja ja erinomaisen lukukelpoisia tarinoita sinälläänkin, ja lukiessa ajoittain tuntuva itseään toistavan tarinan pieni harmitus haihtuu onnistuneesti kirjan viimeisen novellin myötä. Fantasian ystäville erinomainen paketti yhdeksi illaksi. Petri Hiltusen kuvitus on ammattimiehen työtä, ja se vahvistaa lukijan siirtymistä oikealla fiiliksellä outoon ja samalla tutunoloiseen fantasiamaailmaan.” – Harri Erkki, Portti 1/2016
Käyttäjät lukeneet myös
Petri Hiltunen
Petri Hiltunen on Suomen tunnetuimpia sarjakuvapiirtäjiä. Hän on syntynyt Karkkilassa 1967. Hän valmistui ylioppilaaksi Savonlinnan taidelukiosta 1986 ja julkaisi ensimmäisen albuminsa seuraavana vuonna. Hiltunen asuu Helsingissä ja hänen perheeseensä kuuluu vaimo ja tytär. Petri Hiltunen sai vuonna 2002 Puupäähattu-palkinnon, jonka Suomen sarjakuvaseura jakaa vuosittain ansioituneelle suomalaiselle sarjakuvapiirtäjälle.
Hiltusen luomuksia ovat muun muassa Väinämöinen-strippisarja ja Praedor-fantasiaseikkailut. Praedorista on tehty myös roolipeli. Lisäksi hän on muokannut sarjakuviksi muun muassa Robert E. Howardin novelleja, Shakespearen Macbethin ja Ksenofonin Anabasiksen. Hiltunen on tehnyt kirjankuvituksia ja kansikuvia useille kustantamoille. Hiltunen on myös opettanut sarjakuvan tekoa. Hiltunen oli Finncon 2008:n kotimainen kunniavieras.
Praedor
Praedor sisältää tällä hetkellä 3 kirjaa, sekä 19 sarjaa täydentävää teosta ja sarja laajenee lisää 1 uuden kirjan julkaisemisen myötä.
Kirja-arvioita
Kirotun maan ritari koostuu kolmestatoista novellista, mutta sen läpi kulkee yhtenäinen juonikuvio, jonka keskiössä on Falac Valkosulka. Viihteellisten tarinoiden ohella Falac miettii, ovatko hänen sankaritekoina pidetyt voittonsa eettisesti oikeutettuja. Hän tarkkailee myös yhteisöjä, joissa hän liikkuu, ja pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan puolustamaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Erityisen oivaltavalla tavalla kirjassa käsitellään uskontoa sen monissa muodoissa, sekä vilpittömänä luottamuksena että tarkoitushakuisena vallankäyttönä. Jossain vaiheessa Falac yrittää hyvittää tekemäänsä pahaa hyvillä teoilla. Myöhemmin hän ilmeisesti on oivaltamaisillaan jotain armollisesta jumalasta ja siitä, että ihminen löytää tiedon oikeasta ja väärästä omasta sydämestään. Ilahduttavaa on myös, että kirjan naishahmot ovat itsenäisiä toimijoita, yhtä elävästi ja persoonallisesti hahmoteltuja kuin miehetkin.