Lasipalatsi

Olin positiivisesti yllättynyt kirjan suhteen, vaikka odotuksetkin olivat jo korkealla. Kirjan idea on uudenlainen ja mielenkiintoinen ja se on toteutettu todella onnistuneesti. Tarinaan vain ajautuu mukaan ja itse huomasin lukeneeni kirjan jo hetkessä.

Kirjan kirjoitustyyli oli mielestäni aluksi hieman erikoinen, mutta jo parin sivun jälkeen sain siitä helposti kiinni. Tarinaa kerrotaan suurimmaksi osaksi Celaenan osalta, mutta tarinan edetessä uusia osapuolia ilmestyy myös kuvioihin. Itse ihastuin tarinaan valtavasti, se on täynnä yllättäviä tapahtumia ja jännitystä eikä tylsää hetkeä kyllä löydy. Vaikka teos onkin vakavahenkinen, siihen on saatu mukavasti huumoria mukaan. Romantiikkaakaan ei puutu ja kepeitä hetkiä on saatu mukavasti ujutettua vauhdikkaan ja raa'an tarinan sekaan. 

Henkilönä Celaena on kyllä kaikkea mitä voi tällaisessa, tai ylipäätään missä tahansa, kirjassa toivoa. Hän on rohkea, taidokas, itsepäinen ja oikeudenmukainen. Okei, kuulostaa aika peruskuvaukselta, mutta tässä hahmossa kaikki nuo piirteet lomittuvat mahtavasti yhteen ja täydellinen päähenkilö on syntynyt. Myös Chaol ja Dorian ovat ihastuttavia hahmoja, Nehemiasta puhumattakaan. Yleisesti ottaen kaikki kirjan henkilöt ovat taidokkaasti luotuja ja teoksesta löytyy jos jonkinlaista hahmoa. 

Kirja on yksinkertaisesti lumoava ja siitä tuli nopeasti yksi suosikeistani. Suosittelen lämpimästi kaikille jännien fantasiakirjojen ystäville. 

Jon Snow on vielä aika kaukana.

Hyvää viihdettä, mutta hiukan likaa teinifantasian kliseitä ollakseen "amazing". Jos olet lukenut valinta- sarjaa (Valinta), ja pitänyt sitä ok-hömppänä, vaihda heti tähän.

Celaenan salamurhaajataitoja ja ennen kaikkea taipumuksia ei nähdä loppujen lopuksi kovinkaan paljoa. Alussa hän pyörittelee päässään eri pako- ja murhaamisskenaarioita kiitettävästi, mutta se poistuu loppua kohden. Hän ottelee hyvin, mutta onko kilpailussa otteleminen _sala_murhaamista... 

Celeana on ylpeä ja pinnallinen, vähän ailahtelevainen ja eloisa teini. Tätä kuitenkin ihan virkistävällä tavalla. Ihan miellyttävä hahmo -etenkin jos jatkossa tajuaa pinnallisuutensa olevan aika typerää. Mutta kirjan mittaan hän ei vaikuta juuri ollenkaan salamurhaajalta. Salamurhaajakoulutus on vain jonkinlainen syy saada kätevästi taistelutaitoja ja syy joutua vankilaan ja sieltä tähän tilanteeseen. Tai miten sen nyt sanoisi - Celaena ei vaikuta siltä, että olisi elänyt sellaista elämää mitä on elänyt. Ja epäuskottavuutta lisää hänen kiinnostuksensa Dorianiin. Dorian ja Celaena eivät vaikuta yhteensopivilta etenkään Celaenan taustaa miettien, ja jos he päätyvät lopussa yhteen kuten olen aavistellut, olen pettynyt.

Kilpailun osanottajiin olisi voinut myös paneutua paremmin. Voi olla, että niin tapahtuu jatkossa, mutta nyt he vaikuttivat hyvin kiiltokuvilta. Ottaen huomioon, että monilla oli kilpailussa kuitenkin paljon pelissä, tunteita tuntui hyvin vähän.

Mutta siitä huolimatta luin kuitenkin loppuun asti yhden päivän aikana ja pidin siitä. Kirja oli melko paksu, mutta tylsiä hetkiä ei oikeastaan ollut. Rytmi toimi. Kirjasarjan suhteen ollaan hyvällä pohjalla, mutta jatko näyttää, edetäänkö tällä tähtimäärällä vai romahdetaanko pohjamutiin. Odotan innolla seuraavaa.

Toivoen, että kirjoja lakataan markkinoimasta verraten niitä parempiin kirjoihin,

Wispie

ps. Mutta se koira, se koira oli niin turha??

Minulla oli jostakin syystä todella kovat odotukset Lasipalatsia kohtaan, mutta päädyin kuitenkin pettymään.. Kirja oli kevyempi ja hupsumpi kuin olisin toivonut, eikä sisällössä tapahtunut juuri mitään mielenkiintoista tai yllättävää. Celaenan taustaa(josta olisin ollut kiinnostunut) käsiteltiin vähäisesti tai epämääräisesti vihjaillen ja olisin jo kirjan alusta toivonut enemmän kerrontaa Celaenan ajasta kaivoksessa, kuin juuri ja juuri puolikas lukua. Kirjan romanssit olivat pitkästyttäviä, eikä minua juurikaan kiinnostanut, kenen kanssa Celaena päätyy olemaan. Celaena itsessään järkytti minua siinä, kuinka nopeasti hän oli valmis unohtamaan, millaista kohtelua hän ja muut vangit olivat saaneet kaivoksessa ja kuinka hän aina tilaisuuden saadessaan flirttailli prinssin kanssa, eli sen miehen, jonka isä lähetti hänet kärsimään elinikäistä rangaistustaan. En voinut käsittää tätä uskottomuutta, vaikka totta oli, että prinssi oli kovasti erilainen, kuin isänsä.

Kirjan kuvauksessa oli myös yksi kohta joka oltaisiin voitu jättää pois: "kahden miehen rakastama" on ehdottomasti spoileri ja toivon etten olisi lukenut kirjan takakantta ennen sen itsessään lukemista. 

Kaiken kaikkiaan kirja oli paljon hupsumpi ja tylsempi, kuin olisin toivonut ja muistutti minua Victoria Aveyardin Punaisesta kuningattaresta ja Kiera Cassin Valinnasta tavalla josta petyin.

Lasipalatsi on aivan mahtava kirja. Juoni on erittäin onnistunut ja toteutus aivan mahtavuutta. Kirjassa tapahtuu koko ajan, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti. Ehtii kuitenkin hengähtää aina välillä. Kirja ei missään vaiheessa ole tylsä ja ahmin sen niin nopeasti kuin kaikilta velvollisuuksiltani pystyin.

Hahmot olivat todella onnistuneita. Celaena oli erittäin hyvä päähenkilö, vahva ja itsenäinen, mutta sillöin tällöin myös herkkä. Pidin erittäin paljon myös Chaolista, ja toivon, että hänestä ja Celaenasta tulee seuraavissa osissa pari. Dorian oli myös hyvä hahmo, mutta täytyy sanoa, että mielestäni hän ja Celaena eivät oikein sopineet yhteen. Heidän romanssinpoikasensa tuntui syttyvän aivan liian nopeasti niin, ettei siitä pystynyt oikein nauttimaan. Toisin kuin Celaenan ja Chaolin, joiden välinen suhde eteni rauhassa, ja niin että heidän välisensä kipinöinnin kirjan lopussa oikein pystyi aistimaan. Sellaisesta romantiikasta minä itse pidän.

Olen todella innoissani tästä kirjasta ja inhottaa kun seuraava osa ilmestyy suomeksi vasta helmikuussa. Tuntuu että siihen on vielä ikuisuus! Toivon mukaan aika menisi nopeasti ja pääsisin herkuttelemaan seuraavalla osalla tätä mahtavaa sarjaa.

Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Tämä eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin tämän ensimmäisen osan siis uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Ja koska luin koko sarjan aivan peräjälkeen, en oikein osaa arvostella kirjoja erikseen, koska en täysin muista mitä kuului mihinkin kirjaan :D. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja ssi myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja. 

Luin tämän kirjan vuosia sitten ensimmäisen kerran ja jo tuolloin oli tarkoitus jatkaa sarjan lukemista. En sitten näköjään koskaan jatkanut. Johtuen varmasti myös siitä, että itsellä oli pidempiaikainen lukujumi eikä tullut luettua kyllä yhtään mitään. Päätinkin sitten aloittaa tämän sarjan uudelleen kun en muistanut tästä ensimmäisestä kirjastakaan yhtikäs mitään. Noh, tämähän meni lupsakkaasti eteenpäin ja sain luettua tämän hyvinkin nopeassa ajassa kuten näköjään kaiken kirjallisuuden nykyisin. Koska vahvat naishahmot kolahtaa itseeni niin tietenkin Celaena oli kirjan parasta antia. Sen sijaan oikeastaan muut hahmot jäi itselle aika valjuiksi ja mitäänsanomattomaksi persooniksi. Olen nykyisin romantiikan ja kunnon säpinän nälkäinen, joten jos niitä tästä kirjasta etsii, aika laihaksi jää. Kirjan parasta antia oli oikeastaan itse päähenkilö ja kaikki muu oli tylsää. Juoni oli mielenkiintoinen ja eteenpäin soljuva, että sinänsä tylsää ei noin muuten tämän kirjan kanssa tullut. Jokohan sitä voisi nyt lunastaa sen lupauksen, että luen myös jatko-osan, ja ehkä sitä seuraavankin?