Kirjan alku tuntui lupaavalta, hassulta, mutta ymmärrettävältä. Pian alkoi lähes koko loppukirjan kestävä absurdi vaihe, missä tuntui että tikusta tehdään asiaa ja rönsyillään pääjuonesta kokoajan sivuraiteille. Pääjuoni vielä oli paikoitellen OK, mutta sivuraiteet koin hölynpölyksi ja en alaviitteitä viitsinyt edes lukea muutamaa ensimmäistä lukuun ottamatta.
Jos kirjassa oli filosofista sisältöä, en kiinnostunut siitä enkä jaksanut sellaista pohtia. Myöskään tarinan huumoria en pitänyt erityisen hauskana vaan rasittavana. Vaikkakin polkupyörä – ihminen teoria oli osittain hupaisa ja kirjan lopetus oli erittäin onnistunut, kokonaisuutena tuntui, että tämä kirja vaan ei ollut minun kuppi teetä.