Kolmas konstaapeli
Alkuteos kirjoitettu 1939–40 ja julkaistu 1967. Suomentanut Kristiina Drews. Sidottu, kansipaperi.
Tähtivaeltaja-palkinto 1989.
Omaperäisen irlantilaisen kirjailijan mieletön, painajaismainen ja huvittava romaani täynnä oikukkaita käänteitä ja erikoista filosofiaa.
Kertojaminä tekee toverinsa kanssa ryöstömurhan. Kun he menevät hakemaan saalistaan, kaikki muutuu surrealistiseksi painajaiseksi. Uhri ei olekaan kuollut.
Kertoja lähtee saaliin perään uhrin neuvomaan paikkaan ja tapaa kaksi kummallista poliisia. Toisella on ikioma atomiteoria. Toinen valmistaa sisäkkäisiä kirstuja, pienimpiä niistä ei enää näe paljain silmin. Poliisit pidättävät päähenkilön ja alkavat rakentamaan hirsipuuta. Kertoja pääsee pakoon ja tapaa kammottavan koomisten seikkailujen jälkeen salaperäisen kolmannen konstaapelin.
Kirja on kuvitelma murhamiesten helvetistä, jossa elämä kertautuu. Samalla se on myös tieteilyn ja irlantilaisuuden riemukasta parodiaa.
Flann O'Brien
Flann O'Brien (1911–1966) on 1900-luvun merkittävimpiä irlantilaisia kirjailijoita. Hänen oikea nimensä oli Brian O'Nolan, iriksi Brian Ó Núalláin. O'Nolan puhui lapsena ainoastaan gaelin kieltä.
Yliopistoaikoinaan O'Nolan oli mukana muun muassa yliopiston lehden tekemisessä, ja siellä hän oppi myös juomaan, mitä harrastikin rankasti koko elämänsä loppuun asti. Valmistuttuaan hän lähti virkailijauralle, ja joutui isänsä kuoltua kymmenen sisaruksensa elättäjäksi. Hän muun muassa kirjoitti kolumnia Irish Times -lehteen nimellä Myles na gCopaleen.
O'Brienin toinen kirja Kolmas konstaapeli (1940) torjuttiin kustantajan taholta ja lojui hänen kotitalonsa hyllyllä seuraavat 27 vuotta. Hän tosin väitti ystävilleen sen kadonneen, ja hävinneestä käsikirjoituksesta tuli tarinan aihe paikallisissa kirjallisuuspiireissä. Kirja julkaistiin O'Brienin kuoleman jälkeen 1967.
Sci-fi -sarja
WSOY:n sarja.
”Sci-fi on lyhenne termistä science fiction, ”tieteiskirjallisuus”. Sci-fi -kirjoissa tunkeudutaan tiedon tuolle puolen, jännittävään ja salaperäiseen tuntemattomaan – mahdollisuuksien rajoille.”
Sarja sisältää 37 teosta.
Alasarja Säätiö
Alasarja Jokimaailma
Kirja-arvioita
Kirjan alku tuntui lupaavalta, hassulta, mutta ymmärrettävältä. Pian alkoi lähes koko loppukirjan kestävä absurdi vaihe, missä tuntui että tikusta tehdään asiaa ja rönsyillään pääjuonesta kokoajan sivuraiteille. Pääjuoni vielä oli paikoitellen OK, mutta sivuraiteet koin hölynpölyksi ja en alaviitteitä viitsinyt edes lukea muutamaa ensimmäistä lukuun ottamatta. Jos kirjassa oli filosofista sisältöä, en kiinnostunut siitä enkä jaksanut sellaista pohtia. Myöskään tarinan huumoria en pitänyt erityisen hauskana vaan rasittavana. Vaikkakin polkupyörä – ihminen teoria oli osittain hupaisa ja kirjan lopetus oli erittäin onnistunut, kokonaisuutena tuntui, että tämä kirja vaan ei ollut minun kuppi teetä.