Ajattelin lukea kirjan, koska pidän scifi- aiheesta elokuvissa, ja olen lukenut hyviä arvosteluja tästä kirjasta. Ja toki se on voittanut kotimaassaan jonkin arvostetuimman kirjapalkinnon... Luin yli puoleenväliin, kunnes oikeasti totesin, etten halua lukea loppuun. Tekee suorastaan pahaa lopettaa kesken, mutta kerronta ja henkilöt olivat minulle yhtä sontaa. Idea on todella hieno, ja tästä olisi saanut todella loistavan teoksen, mutta jokin meni pahasti pieleen. Tapahtumat käyvät nopeasti, kokonainen vuosi kuluu ilman sen kummempaa kuvailua ja yhtäkkiä nuoret lennätetään kuuhun. Tytön ja pojan suhde alkaa kuin tyhjästä... Epämääräisiä ja hiukan pelottaviakin tapahtumia, jotka eivät kuitenkaan koskaan herätä suurempaa mielenkiintoa. Vilkaisin miten kirja päättyy, eikä sekään näyttänyt yhtään hyvältä. Vuosiin en ole lopettanut kirjaa kesken. Tämä kirja on yksi suuri PLÄÄH.

Tämä kirja on mielestäni kaikista sydäntäsärkevin sekä yllätyksellisin koko sarjassa. Odotin innolla tämän osan lukemista, koska Vishous on mielestäni kenties paras veljeskunnan mies. Salaperäinen, vaarallinen, komea... sitä rataa. Suhteen kehittyminen Jane- kirurgiin tuntuu hyvin luonnolliselta. Viimeisissä luvuissa tarina kehittyy kuitenkin niin sydäntäraastavaksi, että on hetkeksi pakko laskea kirja pöydälle ja itkeä nenäliinat riekaleiksi ennen jatkamista. Loppuratkaisu on lopulta aika hätäinen ja outo, mutta hyvä kuitenkin. Ainoa pikkuriikkinen miinus on se, että Lessereitä ei näy enää juuri ollenkaan. Tärkeintä tässä osassa onkin näemmä purkaa enemmän juttua V:stä, Butchista, Johnista, Phurysta, Valitusta ja Kirjurineitsyestä... Tilaa juuri muulle ei sitten olekaan. Tästä kirjasta on vaikeaa vuotaa kaikkea lyhyeen arvosteluun, koska tapahtumia ja uusia käänteitä on niin paljon enemmän kuin sarjan aikaisemmissa osissa. Toisaalta juuri sen ansiosta annan kirjalle täydet pisteet.

Butchin ja Marissan suhde oli oikeastaan koko kirjan ajan ehkä hiukan liian sekava ja myrskyinen, mutta siitä huolimatta hyvin toteutettu. Pidin todella paljon myös Butchin taustasta ja kaikesta siihen liittyvästä draamasta. Epilogi oli oikea kruununjalokivi, joka todellakin sai kyyneleet silmiin. Loppu ei ollut ehkä perinteisellä tavalla onnellinen, mutta minun mielestäni juuri oikeanlainen. Todellakin liikuttava. Tällä kertaa myös Lesserien osuudet saivat niin sanotusti enemmän tulta alleen. Uusi hahmo Van Dean teki kappaleista siedettävämpiä kuin aikaisemmin. Lesserien osuudet ovat kuitenkin tärkeä osa tarinaa. Viimeistään tämän neljännen kirjan kohdalla tajuan, että Wardin kirjoja ei arvosteta tarpeeksi. Kirjojen sisältö ylittää todellakin odotukset ja saa tunteet liikkeelle. Jokaisen kirjan kohdalla pystyn kuvittelemaan, miltä elokuva näyttäisi...

Aluksi minulla oli epäilykseni, että tulisinko rakastamaan tätä kirjaa yhtä paljon kuin kahta edellistä. Kävikin niin, että kirjan lopussa olin kyyneleet silmissä ja tunteet katossa. Kirja on niin koskettava. Zsadistin rankkaan menneisyyteen pureudutaan oikein kunnolla, ja kyseiset kohtaukset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Zsadist ei ehkä ole kaikkein fiksuin ja filmaattisin, mutta vähintäänkin kiinnostava. Aikaisemmin saatoin moittia Wardin kirjoja siitä, että päähenkilöiden suhde kehittyi liian nopeasti. Nyt hahmojen suhde kehittyi vasta reilusti yli kirjan puolessavälissä. Zsadist on henkilönä niin rikki, ettei muutosta odotakaan tapahtuvan heti. Juoni kulkee hyvin luonnollisesti, ja juonenkäänteet lähellä loppua olivat suorastaan loistavia. Osin kyllä harmillisia, mutta juonen kannalta kutkuttavia. Kun muut sarjan kirjat ovat tähän mennessä saaneet arvosanakseen 4½ tähteä, tämä kirja ehdottomasti ylittää muut: 5 tähteä.

Uskaltaisin jopa sanoa, että tämä kirja on ensimmäistä parempi. On oikeastaan hyvä, että sarjan jokaisessa kirjassa on pääosassa eri henkilöt. Tutut hahmot ovat kuitenkin taustalla mukana, joten heistä ei onneksi luovuta. Hahmoihin tutustuu ja rakastuu aina uudelleen, kun heidän menneisyyksistään paljastuu yhä enemmän... Juoni on tässä kirjassa myöskin loistava. Rhage on hauska hahmo ja Mary on ihastuttavan peloton ja rohkea nainen. Suhde ehkä taas kehittyi liian nopeasti, mutta en usko asian juuri muuttuvan kirjan seuraavissakaan osissa. Suhteet näissä kirjoissa ovat lopulta nautittavan eroottisia ja suloisia. Ratkaisu oli lopulta kirjassa hyvä, sai ihan kyyneleet silmiin. Seuraava osa sarjasta odottaakin vieressäni lukijaansa. Enää en suostu tästä sarjasta luopumaan, vaan hankin sen kerralla hyllyyni!

Aluksi epäilin kirjaa, koska en yleensä lue ronskeja ja eroottisia kirjoja, mutta muutin nyt mieltäni. Kirjaan koukuttuu todella helposti, sillä juoni kulkee hyvin vaivatta. Yksinkertaisuudestaan huolimatta tarina on kuitenkin loistava. Hahmoihin on helppo rakastua, etenkin Dariukseen, vaikka hän onkin mukana vain muutaman sivun verran. Kirjoitustyyli on juuri sellainen, josta pidän. Ainoa seikka, minkä vuoksi en anna kirjasta täysiä pisteitä on ensinnäkin se, että saumattomasta juonesta huolimatta kaikki tapahtuu ehkä hieman liian äkkiä. Tietysti tällekin seikalle löytyy rivien välistä selitys, mutta itse olen sen verran nopea lukija, että olisin halunnut jäädä nautiskelemaan kirjasta vielä enemmän. Ja toisekseen eroottiset kohtaukset ovat liian lyhyitä ja epäinhimillisiä, sillä akti on heti alkaessaan jo aivan huipussaan. Vielä viimeisenä seikkana päähenkilö Wrath vaikuttaa melko ristiriitaiselta. Häntä oli toisinaan hiukan vaikea ymmärtää. Jännitystä kirjasta löytyy kyllä sopivasti, vaikka taistelukohtaukset ovatkin lähes aina ennalta-arvattavia. Voisin kuvitella, että kirja sopii Underworld- elokuvia katsoneille, sillä tässä kirjassa on hyvin sama tunnelma ja asetelma: kaksi eri lajin edustajaa rakastuu ja kahden eri ryhmittymän ikuinen taistelu... Ehdottomasti haluan lukea muutkin sarjan kirjat.

Matkijanärhi on loistava päätös upealle sarjalle. Kapina Panemissa saavuttaa huippunsa ja nostaa jännityksen pintaan. Lukukokemusta ei voi sanoin kuvata. Sen tiedän ainakin, että itkin minuuttitolkulla viimeisten lauseiden kohdalla. Kun olin rauhoittunut, huomasin että jäljellä on vielä paljon koskettavampi epilogi. Kyynelehdin varttitunnin lähinnä onnesta, osikseen surusta ja ennen kaikkea siitä että tarina loppui loistavalla tavalla. Suzanne Collins pystyi vangitsemaan paljon tunteita jopa yksittäisiin sanoihin.

En tiedä mistä aloittaa... Loistava, synkkä, aito, raaka mutta ei liian... ja ennen kaikkea uniikki. Näin sanoakseni tiivistettynä. En voinut lopettaa lukemista, joka hetki tuntui kuin olisin itse ollut nälkäpelissä mukana. Kirja ei siis todellakaan ole sellainen mitä yleensä luen. Takakannen perusteella asetin ennakkoluuloja, jotka kuitenkin särkyivät jo muutaman luvun luettuani. Parasta oli, että henkilöiden persoonallisuudet säilyivät muuttumattomina. Tarkoitan, ettei missään vaiheessa tullut mieleenkään, ettei kirjailija olisi ollut täysin perillä hahmoistaan. Missään vaiheessa mikään tapahtuma ei tuntunut merkityksettömältä. Jokainen luku päättyi niin pysäyttävästi, että oli vain pakko jatkaa lukemista. Vaikka kuinka yritin ennustaa tapahtumat, silti jokainen hetki yllätti. Kirja ei tosiaankaan ole liian raaka. Aluksi tuntui, ettei ajatusta muiden ihmisten tarkoituksellisesta tappamisesta korostettu niin tuskallisena kuin se tavalliselle ihmiselle olisi. Raakuus kuitenkin lisääntyi loppua kohden, kun tribuutit nälkäpelissä vähenivät. Kirja todellakin herättää vihaa Panemia ja sen keksimää viihdeohjelmaa kohtaan. Enpä haluaisi elää moisessa yhteiskunnassa, varsinkaan 12-18-vuotiaana nuorena, joka pakotettaisiin arvontaan. Todellakin aion hankkia kirjat hyllyyni.

Stephenie Meyer on oikeasti hyvä kirjoittaja, samoiten hänen luomansa tarina on todella hyvä. Huonoa mainetta kirjasarja saa vain, kun ihmiset yhdistävät sen niin raakasti elokuviin. Kirjathan syntyivät ensin, eikö niin? Myönnän että itse aloin lukea sarjaa vasta nähtyäni ensimmäisen elokuvan. Sen jälkeen olenkin lukenut kirjat ajoissa ennen elokuvien näkemistä. Aamunkoi kirjana on loistava. Kirja on tavallaan jaettu kolmeen osaan: Bella, Jacob, Bella. Näin saadaan myös rakastetun hahmon Jacobin näkökanta siihen, mitä Bellan keholle on tapahtumassa ja miten hän sen ottaa vastaan. Bellan kärsimyksiä ja kehon muutoksia kuvataan hyvin, kun hän synnyttää ja muuttuu vampyyriksi. Mielestäni samainen kohtaus esitettiin myös itse elokuvassa todella hyvin. Aamunkoi on loistava hiupentuma sarjalle ja olen jopa todella huojentunut, että elokuvakin lopulta toteutettiin paremmin kuin olin osannut odottaa. Kirjassa huomaa selkeästi, kuinka Bellan itseluottamus kasvaa hänen eläessään vampyyrina. Kirjassa hän esiintyy elegantisti ja luottaa selvästi uusiin voimiinsa. Hän ymmärtää olevansa vahvempi kuin ihmiset, ja jopa vahvempi kuin muut paljon vanhemmat vampyyrit. Bellan oli kyllä aika tahditonta suuttua Jacobille silmittömästi, kun tämä myönsi leimautuneensa Bellan tyttäreen. Siitä huolimatta Jacobin ja Renesmeen välinen side oli taianomainen. Jacob osoittautui ihanan huolehtivaksi ja hän selkeästi välitti pienestä tytöstä, oli hän sitten hirviö tai ei. Tottakai kirjassa (kuten kirjoissa yleensä) oli joitain merkityksettömiä ja todella turhilta tuntuvia tapahtumia, mutta kokonaisuudessaan tämä sarja sai hyvän lopun. Ja jos joku vielä kehtaa arvostella kirjoja/kirjailijaa pelkkien elokuvien perusteella, suosittelen tukkimaan suunsa ja lukaisemaan kirjat muutaman vuoden päästä tästä hetkestä. Ehkä sitten osaatte arvostaa kirjailijan vaivannäköä, jolla hän lopulta tienasi melkein yhtä hyvin kuin J.K Rowling.

Oikeastaan arvosteluksi annan 4½ tähteä, koska ainoa kirjassa häirinnyt asia oli ärsyttävän luontoiset sivuhenkilöt sekä tylsät tapahtumat heti alussa ja masentavat tapahtumat keskivaiheilla. Kirja loppui aika nopeasti, mielestäni tapahtumia olisi voinut pitkittää ja joitain kohtia muuttaa paremmiksi. Olin todella iloinen ja liikuttunut, kun sain tietää mikä yliluonnollinen olento Lucian oikein on. Eläydyin tarinaan niin voimakkaasti mukaan, että oli pakko hetken aikaa kyynelehtiä kun luin viimeiset lauseet. Suosittelen kirjaa kaikille yhtä tunneherkille nuorille ja myös aikuisille.

Kirjan lukee helposti yhdessä päivässä. Oikeastaan koko ajan mielenkiinto säilyi. Kirjan viimeisen lauseen kohdalla karvat nousivat pystyyn ja jäin hetkeksi paikalleni sitä miettimään. Kirja myötäilee loistavasti Epäilystä, tapahtumat ovat samat ja päähenkilön Breen tausta on selvästi tarkkaan harkittu. Täydet viisi tähteä tulevat siitä, että siinä oli hyvät, persoonalliset henkilöt ja toimivan romanssin ainekset. Omasta mielestäni juuri nuo ovat hyvän kirjan aineksia. Viisi tähteä annan myös sen johdosta, että teos kertoo samat tapahtumat suositun kirjasarjan sivuhenkilön näkökulmasta. Olisin halunnut tietää mm. Diegon ja Freaky Fredin kohtalosta, mutta ehkä sen oli tarkoitus herättää sama epätietoisuuden tunne, jonka myös Bree koki.