Huikea kirja. Colfer todella osaa asiansa. Takakannen luettuani en ollut kovin innostunut. Yksi sarjan huonoista puolista on nimittäin se, että edellisen kirjan tapahtumat ehtii helposti pääpiirteitä lukuunottamatta unohtaa ennen seuraavan ilmestymistä. (Tai no, saattaahan se vika olla minussakin.) Mutta ensimmäisen sivun jälkeen olin jo tarinassa täysin sisällä, ja vaikka kvanttifyysiikka meneekin vähän yli ymmärryksen, ei se haitannut tippaakaan. Hahmot, niin uudet kuin vanhatkin, olivat mahtavia ja värikkäitä persoonia. Kirjan juonta voisi luonnehtia suorastaan nerokkaaksi, eikä ennalta-arvattavuus vaivannut. Lähes kaikki omat arvaukseni menivät nimittäin pahasti metsään, ja niitäkin, jotka eivät menneet, ehdin useaan otteeseen epäillä. Hauska ja tunteita herättävä tarina, ehdottomasti sarjan paras osa.

Kirja oli hyvin... Mielenkiintoinen.Erillainen, tai sanoisinko että poikkeava. Kirja oli mielestäni kirjoitettu kauniisti ja rakkaustarina oli hyvin suloinen, vaikka kolmiodraama ottikin aluksi päähän. Yhteiskunnasta ei saanut tavanomaista, ahdistavaa mielikuvaa kuten tulevaisuuden hallituksista yleensä, vaikka olihan tuo totaallinen vapaudenpuute kyllä hieman karmiva. Juoni ei pahemmin koukuttanut ja tylsiäkin pätkiä kirjasta löytyi. Seuraavat osat täytyy kuitenkin ehdottomasti lukea, ja ainakin minussa kirja herätti hyvin paljon ajatuksia. Hieno tarina, suosittelen kokeilemaan.

Liian vähän Mikaelia. Liian vähän Nikoa. Liian vähän hukkavaaraa. Liian vähän susia. Olen samaa mieltä. Mutta silti pidin tästä kirjasta erittäin paljon. Miltei kaikki uudet hahmot olivat mukavia ja Kreikasta oli kiva lukea. Kirja olimparempi kuin edellinen, mikä on sinällään aika yllättävää. Mutta kaippa minä vähän ehdin jo kyllästyä Hukkavaaraan, vaihtelu virkistää. Kunhan seuraavassa osassa on paljon kaikkea sitä mitä mainitsin ensimmäisissä lauseissa tästä kirjasta puuttuvan.

Se oli sitten siinä. Viimeinen puolijumalista kertova kirja. The End. Vähän haikea fiilis jäi, vaikka kirja loppuu kaikkea muuta kuin surullisesti. Tämä sarja on mielestäni parantunut osa osalta -ja kyllähän tämä oli paras. Percy ja Annabeth jäivät kirjassa huomattavasti taka-alalle, johtuen varmaan heidän suuresta roolistaa edellisessä kirjassa. Jasonille, Piperille ja Leolle oli uhrattu monta lukua, ja Reyna ja Nicokin olivat saaneet osansa. Nämä kaksi hahmoa nousivatkin kirjassa hyvin suuresti esille ja saivat lisää syvyyttä. Tätä kirjaa oli kyllä ilo lukea. Sankarit joutuivat tuttuun tapaan ties kuinka moneen pulaan kohdatessaan tarujen henkiin heränneitä hirviöitä. Sankaruus, ystävyys ja uhrautuminen nousevat vahvasti esiin kirjan teemoina, vaikka Riordan käsittelee aiheina toki myös katkeruutta, pelkoa ja vallanhimoa. Eikä kirjasta tietenkään ole unohdettu Percyn ja Leon viljelemää huumoria, joka jaksaa huvittaa miltei aina. Voin sanoa (vaikka olenkin fanina ehkä hieman puolueellinen): mahtava kirja.

Ihana kirja. Ihana sarja. Ihanat hahmot. Rakastan Gwenin kerronta tyyliä, Xemeriuksen kommentteja ja Leslien älyä. Charlottea käy kirjan loppupuolella miltei sääliksi... Ja Gideon ja Gabriel ovat ihan oma lukunsa. Kirjan juoni sisälsi yllätyksiä, huumoria (tuli aika monesti naurettua ääneen) sekä (tietysti) romantiikkaa. Aikamatkailun saloja on aika vaikea käsittää (ainakin näillä aivoilla) ja useammin kuin kerran jouduin laittamaan kirjan sivuun ja miettimään oikein kunnolla että "mistä on kysymys, miten tämä on mahdollista?". Loppuratkaisunkin (tarkoitan sitä epilogin Bernhard-juttua) tajusin vasta toisella luku kerralla. Nämä seikat eivät kuitenkaan vähentäneet lukunautintoa - päin vastoin! Mutta se kuolemattomuus. Mielestäni se tuli kyllä täysin puskista. Vaikka kaikesta muusta pidinkin, tähän ratkaisuun en ollut tyytyväinen. Sille en kuitenkaan voi mitään, kirjailija teki päätöksensä. Joka tapauksessa: mahtava kirja.

Todella hyvä päätös sarjalle, voin sanoa. Pidin kirjasta erittäin paljon, sillä juoni pysyi kasassa eikä ollut täysin ennalta-arvattava. Ja jännitystä ja romantiikkaa riitti! Kaikkiin Claren päätöksiin en olluttäysin tyytyväinen, mutta mikään ei ole täydellistä... Emma oli uutena hahmona mielenkiintoinen, ja lukisin hänestä ja Julesista mielelläni lisää...nMikäli nytnvaan saisin heistä kertovan jatkosarjan käsiini. (Ja oppisin englantia niin hyvin että voisin sen lukea) Kaiken kaikkiaan Taivaallisen tulen kaupunki oli huomattavasti edellistä osaa parempi, ja sen seurassa saa viettää aikaa sekä itkien (ilosta JA surusta) että nauraen!