Jouni438 kirjaa, 2 kirja-arviota, 27 viestiä
Sain tämän tiiliskiven nyt luettua, ja ensikommenttini on: uh huh. Kirjan jälkisanoissa on Tiina Käkelä-Puumala hyvin kiteyttänyt keskeisen lukufiilikseni: "Kerronnasta tulee virta joka vie eteenpäin niin että lukija kadottaa suunnan- ja ajantajunsa ja koettaa vain räpiköidä mukana". Tunnustan suoraan, että koin ajoittain tekstin olevan niin tiheää tajunnanvirtaa, että annoin sen vaan virrata lävitseni sen tarkemmin yksityiskohtiin pysähtymättä. Pulitzer-palkinnon komitea oli aikoinaan kritisoinut romaania sanoilla ylityöstetty, rivo ja vaikeaselkoinen. Ja kaikki nuo sanat pitävät kyllä paikkansa, kirja on todella kompleksinen ja kaoottinen, monin paikoin todella rivo/perverssi ja tekstissä on ihan käsittämätön määrä kaikenlaista pikkutietoa/kuvailua/yksityiskohtia. Voin vain kuvitella millainen urakka pelkästään tällaisen eri alojen tietomäärän kerääminen on ollut aikana ennen Internettiä. Siltikin, vaikka en ole tiiliskiviromaanien ylin ystävä enkä harrasta juuri ollenkaan maailmankirjallisuuden klassikkoja, niin minulle ei kirjaa läpi taistellessa tullut kertaakaan mieleen jättää sitä kesken, eli joku outo viehätys siitä löytyy. Kaiken outouden seassa kirjasta löytyy joitain todella hauskoja kohtauksia, ja myös taitavaa ja kaunista kielenkäyttöä. Mutta summa summarum, en oikein tiedä kenellä tätä voisi suositella, lähinnä varmaan henkilölle joka ei pelkää haastetta ja haluaa kokea Jotain Ihan Muuta. Eli se on helppo luvata, että ihan tällaista lukukokemusta tuskin on aiemmin kohdannut.
Sain tämän tiiliskiven nyt luettua, ja ensikommenttini on: uh huh. Kirjan jälkisanoissa on Tiina Käkelä-Puumala hyvin kiteyttänyt keskeisen lukufiilikseni: "Kerronnasta tulee virta joka vie eteenpäin niin että lukija kadottaa suunnan- ja ajantajunsa ja koettaa vain räpiköidä mukana". Tunnustan suoraan, että koin ajoittain tekstin olevan niin tiheää tajunnanvirtaa, että annoin sen vaan virrata lävitseni sen tarkemmin yksityiskohtiin pysähtymättä. Pulitzer-palkinnon komitea oli aikoinaan kritisoinut romaania sanoilla ylityöstetty, rivo ja vaikeaselkoinen. Ja kaikki nuo sanat pitävät kyllä paikkansa, kirja on todella kompleksinen ja kaoottinen, monin paikoin todella rivo/perverssi ja tekstissä on ihan käsittämätön määrä kaikenlaista pikkutietoa/kuvailua/yksityiskohtia. Voin vain kuvitella millainen urakka pelkästään tällaisen eri alojen tietomäärän kerääminen on ollut aikana ennen Internettiä. Siltikin, vaikka en ole tiiliskiviromaanien ylin ystävä enkä harrasta juuri ollenkaan maailmankirjallisuuden klassikkoja, niin minulle ei kirjaa läpi taistellessa tullut kertaakaan mieleen jättää sitä kesken, eli joku outo viehätys siitä löytyy. Kaiken outouden seassa kirjasta löytyy joitain todella hauskoja kohtauksia, ja myös taitavaa ja kaunista kielenkäyttöä. Mutta summa summarum, en oikein tiedä kenellä tätä voisi suositella, lähinnä varmaan henkilölle joka ei pelkää haastetta ja haluaa kokea Jotain Ihan Muuta. Eli se on helppo luvata, että ihan tällaista lukukokemusta tuskin on aiemmin kohdannut.
