Kun maailma ei ole enää sama - miten oma ala vaikuttaa maailman näkemiseen?

Kun serkkuni aloitti aikanaan arkkitehdin opinnot, hän totesi muutaman kuukauden kuluttua ettei enää koskaan näe maailmaa samoin silmin. Minne tahansa meneekin, hän tutkii automaattisesti esim. rakennusten arkkitehtuurisia ratkaisuja jne. En oikein ymmärtänyt mitä hän tarkoitti ennen kuin itse aloitin biologian opinnot.   Ulkona kulkiessani havainnoin nykyään automaattisesti ympäröivää luontoa. Esim. mitä eri lintulajeja laulaa lähipuissa tai mitä kasvilajeja matkallani tulee vastaan? Mikä perhoslaji istahtaa kesällä olkapäälle tai milloin näkyy ensimmäiset kevään merkit? Tämä on jotain tiedostamatonta ja automaattisesti tapahtuvaa. Minulle on ikäänkuin avautunut kokonaan uusi maailma, josta en ennen tiennyt. :)   [b]Olisi todella kiinnostavaa kuulla, miten te muut katsotte maailmaa? Mitä on ne erityispiirteet, joihin teidän huomionne kiinnittyy automaattisesti esim. juuri oman ammatinvalinnan tai yleisen kiinnostuksen ansiosta?[/b]

Onpa mielenkiintoinen aihe! Innolla odotan muiden vastauksia, tästähän saattaa irrota vaikka mitä. :smile:   Itse olen ainakin lukenut kirjoja eri tavalla kuin ennen nyt kirjahistorian ja kirjallisuustieteen opiskelun aloitettuani. Narratologiset ratkaisut, intertekstuaaliset viittaukset, lukijoiden reaktiot ja kirjan vaikutushistoria kiinnostavat ja vedän jatkuvasti viivoja lukemieni kirjojen välille. Toisaalta arkielämään opinnot eivät ole vaikuttaneet ihan kauheasti - paitsi että tulee helposti kirjakaupassa häirittyä satunnaisia ihmisiä kirjasuosituksilla ja muutenkin puhuttua ihmisille kirjoista aina tilaisuuden tullen. Krhm, kyllä, olen juuri sellainen ärsyttävä tyyppi, joka koputtaa olkapäähän ja sanoo, että "Ai, tykkäät Tom Clancysta? Ootko miettinyt, että..."   Teologian opinnot sen sijaan ovat vaikuttaneet enemmänkin. Rituaalitutkimus avasi silmiä siirtymäriiteille, rituaalien jokapäiväiselle luonteelle ja muutenkin sille, miten uskonnot ja kulttuuri usein limittyvät. Vaikka uskonto häviäisi, sen tavat usein jäävät. Nyt kun kahlaan syventäviä opintoja läpi, kiinnitän jatkuvasti huomiota erilaisiin siirtymäriitteihin ympärilläni. Välillä pitää oikein muistuttaa itseään siitä, ettei saisi jämähtää vain yhteen tulkintatapaan.   (Ja pakko vielä anekdoottina kertoa, että kun työskentelen turvatarkastajana opintojeni ohella, saatan kaupassa tuijottaa esimerkiksi 125 millin hammastahnapurtiloa ja irvistellä sille, miten ärsyttävää on ottaa niitä pois turisteilta. Tai pohdiskella kadulla kävellessäni, että "Tuon naisen korkokengät kyllä tasan hälyttäisivät metallinilmaisinportissa.")

Sain pientä rohkaisua tulla kirjoittamaan tänne omista kokemuksistani :cheesy:   En ihan tiedä mitä kirjoittaisin, mutta fysiikan opiskelu näkyy ehkä parhaiten pienissä asioissa. Esimerkiksi konserteissa mietin äänen kulkua automaattisesti (pallo)aaltoina, kuten minua on opetettu. Vaikka akustiikasta en paljon mitään tiedäkään, niin luonnollisesti sitä miettii näiden aaltojen heijastumista ja on joskus tullut mietittyä huvikseen äänen intensiteettejä ym.   Keväällä ja kesällä sitä kiinnittää myös huomiota valon polarisoitumiseen, se kun heijastuu nätisti vedestä tai jäästä niin tulee näitä asioita mieleen. Vuosi sitten leikinkin itsekseni polarisoivien lasien kanssa kun löysin sopivan vesilammikon.   Pari viikkoa sitten mietin taitoluistelua katsoessani, että siinä näkyy kyllä erittäin selkeästi pyörimismäärän säilyminen :smile: Taisin siitä mainita tädilleni joka katsoi takaisin, että mitähän tuo taas höpisee :tongue:   Iltaisin tulee tietysti katseltua automaattisesti taivasta ja todettua, että "Siellä se Jupiter loistaa", tai että "Tuollahan onkin Orionin tähtikuvio". Useimmiten kuitenkin harmittelen kun on niin pilvistä.   Nuorempana olin monena kesänä leikkaamassa ruohoa muutaman kuukauden ajan. Se rupesi vaikuttamaan niin, että automaattisest tuli katseltua jokapaikassa, tarvitsisiko ruohoa leikata. Samalla luonnollisesti arvostelin muiden työn jälkeä. Mahtoi olla ärsyttävää kanssaihmisten mielestä :lol:   Tämmöistä pientä on tullut huomattua, minut tuntevat varmaan osaisivat sanoa muitakin esimerkkejä.

Olen lukenut matematiikkaa, filosofiaa ja tietojenkäsittelytiedettä. Yhteistä kaikille näille aloille on se, että ne eivät ole empiirisiä tieteitä, vaan luottavat järkeilyyn. Tämä on vaikuttanut ajatteluuni niin, että korostan päättelemistä tiedon kustannuksella, ja arvostan selkeää ajattelua yli kaiken.

Siirsin ketjun Tavernaan, kun se tuntui sille paremmalta paikalta.     [quote="punnort" post=28759]Olen lukenut matematiikkaa, filosofiaa ja tietojenkäsittelytiedettä. Yhteistä kaikille näille aloille on se, että ne eivät ole empiirisiä tieteitä, vaan luottavat järkeilyyn.[/quote]   Noh noh, mun tekemäni tietojenkäsittelytiede on kyllä aika empiiristä. Yhdistän molempia, sekä empiiristä/kokeellista että "järkeilyyn" eli matemaattiseen todistamiseen keskittyvää tutkimusmetodologiaa työssäni. :)   Suurimmat muutokset maailmassa sitten tietojenkäsittelytieteen opintojen aloittamisen ovat ilman muuta olleet koodaamistaitojen kehittymisen myötä ohjelmistojen logiikan taakse näkeminen ja suuresti tykästymäni tietoliikenteen myötä Internetin hahmottaminen kokonaisvaltaisemmin kuin ikinä uskalsin kuvitella. Mun on enää vaikea lukea uutisia VR:n lippuautomaattisählingeistä tai suurten (pilvi)palveluntarjoajien, kuten Googlen ja Facebookin, tekemisistä katsomatta näitä heti "oman alan" silmälasien läpi. Tavallaan olisi kiva palata siihen viattomuuteen, että tietokoneet vain mystisesti toimivat ja kaapelissa bitti liikkuu... mutta on sitä kyllä vaikea kuvitella, millaista se olisi.   Algoritmipuolen ja erityisesti tekoälyn opinnot ovat sitten toisaalta pilanneet multa monta lupaavaa scifileffaa, samoin tähtitieteen harrastaminen vapaa-ajalla. Joo, mä olen se tyyppi joka nauraa ja facepalmaa leffateatterissa just niissä traagisissa kohdissa, kun sankari jahtaa superälykästä ihmerobottia tai yrittää estää hakkeria murtautumasta tietojärjestelmään. Osaan kyllä (kai) vielä ottaa hyvän scifin ihan vain viihteenä, mutta vähän työtä se vaatii. Tyhmien tekoälyjuttujen, perustelemattomasti kehittyneen teknologian ja -- ehkä erityisesti -- erilaisten uskomusten ja tieteen yhteenliittymät (Interstellarin "rakkaus ja painovoima" yms) eivät jaksa enää kiinnostaa. Ehkä tämä on ohjannut mua valitsemaan leffoja, joissa on luvassa komeat maisemat ja erikoistehosteet, tai sitten ihan suoraan fantasiaa, niin pääsen edes jotenkin uppoutumaan maailmaan. :tongue:   Niin ja ne hakkerijutut... Joka kerta, kun iltapäivälehdistö kertoo kohujuttuja maallikoille, mä en jaksa kuin ihmetellä, miten vähän ihmiset oikeasti tietävät yhtään mistään. Siis oikeasti. Ei vaan jaksa. Luulisi, että maalaisjärjellä voi päätellä, ettei vaikka samaa salasanaa kannata käyttää joka palvelussa -- mutta silti tästäkin joku aika sitten revittiin taas kohuotsikoita.   Tykkään tosin selittää alaani, jos joku kysyy ja on oikeasti kiinnostunut tietämään (ja varautuu kuuntelemaan pienen luennon). Arjessa tosin monilta tuntuu menevän sekaisin, että vaikka tiedänkin pitkät pätkät verkkoteknologioista, pilvipalveluista, koneoppimisesta, algoritmeista, data-analyysistä ja hajautetusta laskennasta, en ihan oikeasti osaa korjata kenenkään printteriä tai Windowsia. Enhän minä edes käytä Windowsia. Okei, osaan konffata kotireitittimen ja mitata sähkömittarilla puhelimista virrankulutusta ynnä muuta teknistä pientä. Voin mahdollisesti sanoa jotain valistuneita arvauksia Android-laitteiden hengenelämästä, koska niiden kanssa lähinnä teen töitä. Olisin silti tosi huono tekninen tuki kenellekään, ainakaan jos ongelmat ovat vaikeampia kuin mitä laitteen uudelleenkäynnistämisellä voidaan ratkaista. :cheesy:   Tätä kirjoittaessani tulin aika paljon pohtineeksi käyttämiäni sanoja, joten joo, erityisesti alani on vaikuttanut käyttämääni kieleen. Työkieleni on englanti, joten vaikka suomalaisten duunikaverien kanssa toki puhutaan keskenämme suomea, ammattisanasto on aikamoista finglishiä. Samoin "käpistelijäslangia" on eksynyt sanavarastoon opiskelujen aikana varsin runsaasti... tuskin kovin monet humanistit puhuvat tenttien iteroimisesta tms.

[quote="sinidean" post=28608][b]Olisi todella kiinnostavaa kuulla, miten te muut katsotte maailmaa? Mitä on ne erityispiirteet, joihin teidän huomionne kiinnittyy automaattisesti esim. juuri oman ammatinvalinnan tai yleisen kiinnostuksen ansiosta?[/b][/quote]   Mielenkiintoinen kysymys. Omalla kohdallini, kun vaikka törmään medioissa ja fiktoissa mihin tahansa avaruus-aiheeseen, tuntuu homma usein kovin pinnalliselta ja alkeelliselta. Naamapalmu iskee helposti, kun luen tiedeuutisia. Suurin ongelmani taas tieteiskirjallisuuden ja elokuvien suhteen tuntuu olevan, että suurimmalta osalta näyttää puuttuvan kaikki hahmotuskyky, mitä tulee avaruuden mittakaavoihin: esim. miksi ihmeessä avaruusalukset kulkevat aina niin hävyttömän lähellä toisiaan mm. elokuvien ja kirjojenkin avaruustaisteluissa :roll:? Dramaattisuus on huono tekosyy.   Koska työskentelen paljon virausmekaniikan parissa huomaan katsovani vettä ja pilviä varsin hassusti. Esim. erotan järven aaltoilussa erilaisia aaltomoodeja ja ominaistaajuuksia. Näen myrskyisen järven vaahtopäitä ja tiedän, että kyse on Kelvin-Helmholzin epästabiilisuudesta.   En ole samalla tavalla järkeilijä kuin ehkä jotkut toiset. Tarkastelen asioita mieluummin havainnoimalla kaikenlaisia vuorovaikutusten rakenteita ja toistuvia kuvioita.

Minä taas toivoisin että opiskeluni olisi enemmän vaikuttanut osaamiseeni ja siihen, miten koen asiat. Ylipäätään siihen että yliopisto-opinnot olisivat antaneet minulle jonkun uuden hienon vinkkelin johonkin. Loppujen lopuksi humanistiset tieteet kuitenkaan eivät ole tätä minulle tarjonneet. Kirjojen lukeminen ei kai hyödytä ulkomaailmassa muutoin kuin jos jonkun kanssa tulee puhetta kyseisestä kirjasta tai sen käsittelemistä asioista. Ja kun katselen keväisiä puita niin ei, William Shakespearen sonetit eivät ala soida päässäni.   En nyt väitä ettei minulla olisi yleistä elämänasennetta joka erottaa minut muista ihmisistä, mutta en usko että koulutustaustani on siihen syypää.

Minullakaan opinnot eivät ole valtavasti vaikuttaneet siihen, miten näen asiat. Toki latinan kautta näkee joitain sanoja eri tavalla, mutta en ole niin perehtynyt latinan kielen jälkivaikutukseen, että mitään huomattavia hoksaamiskokemuksia tulisi. Enemminkin latinan opiskelu on vaikuttanut ihmisiin ympärilläni, he kun yleensä pyytävät suomennosta mihin tahansa latinan kieliseen fraasiin. Aika imartelevaa sinänsä, en vain valitettavasti ole (vielä) guru, joka pystyisi kääntämään kaiken lonkalta. Sivuaineeni ovat kirjallisuus ja historia, jotka eivät myöskään ole juuri vaikuttanut siihen, miten näen asiat.   Olin lähes kolme vuotta töissä telemarkkinoinnissa eräässä b2b-yrityksessä. Tämä työkokemus on avannut silmiäni paljon. Lehtiä kaupittelevalle puhelinmyyjälle ei välttämättä tuota ahdistusta niinkään se, että joku lyö luurin korvaan tai on ilkeä, ennemminkin tulostavoitteet ja niihin pääseminen. Myyjä ei välttämättä haluaisi jankata, mutta hänelle on kerrottu, että vain kolmas ”ei” on ei. Litania eli spiikki, jonka puhelimeen vastaava ”asiakas” kuulee, on todennäköisesti tarkkaan mietitty ja mahdollisesti jonkun valmiiksi kirjoittama. Puhelut nauhoitetaan ja esimiehet kuuntelevat niitä, ainakin jos työntekijä jää tavoitteesta. Entinen esimies esimerkiksi keksi, että ns. nollapäivän tehneen epäonnistunut puhelu kuunnellaan yhdessä muiden kanssa viikkopalaverissa, jossa yhdessä mietitään, miten sitä voisi kehittää… :roll: No, tätä ideaa ei koskaan toteutettu. Sen sijaan meillä oli esim. kilpailu (johon kaikkien oli siis osallistuttava) jossa parin viikon ajan parhaiten menestyneet työntekijät saivat uusista toimitiloista valita kivoimmat ja rauhallisimmat paikat ja muut sitten laitettiin meluisille paikoille keskelle kulkuväylää.   Alkaa kuulostaa melkoiselta energiajuoma-pärinäavautumiselta, mutta sanotaanko että kyseisen työkokemuksen jälkeen tuntuisi erittäin vaikealta äänestää Kokoomusta. Työnantajat voivat käyttää lain porsaanreikiä erittäin häikäilemättömästi hyväkseen ja parit muutamaa ihmistä koskevat yt:t järjestettiin, jotta nämä saataisiin jostain syystä pakkaamaan kamppeensa. Osaston esimies oli sen luokan työpaikkakiusaaja, ettei ikävä tullut kenellekään, kun hän lähti toteuttamaan itseään toiseen putiikkiin. Sääliksi kävi niitä hieman yli viidenkymmenen olevia työntekijöitä, jotka ovat sitä sukupolvea, joilla ei vielä ole paljoa koulutusta, mitä sitten nykyään joka paikassa vaaditaan. Eläkkeelle on vielä matkaa ja jotain työtä pitäisi tehdä.   Parhaita kokemuksia kyseisestä työpaikasta olivat kollegat, joihin tutustumalla näki hienon läpileikkauksen eri-ikäisistä ja eri taustoista olevista ihmisistä. Koska nyt loparit ottaneena hengaan lähinnä vain itseni kaltaisten ja ikäisten ihmisten seurassa, ilman tätä työkokemusta näkemykseni suomalaisesta yhteiskunnasta voisi olla hyvin paljon kapeampi. Tämä työkokemus myös jätti ikuisen rakkauden postinumeroiden sekä paikkakuntien yhdistelemiseen. Toisaalta näen myös yritysmaailman hieman eri valossa, kun niihin tuli niin paljon tutustuttua. Yllä olevan vuodatuksen pointti oli ehkä se, että työmarkkinoista on tullut aika karu kuva.   EDIT: Opintoni ovat antaneet uusia tulkintoja A.W. Yrjänän sanoituksiin.

Tietokoneohjelmien huono käytettävyys pomppaa silmille. Huonosti esille tuodut affordanssit pistävät silmään. Haluaisin suunnitella erinäisiä tuotteita paremmin. Kulmakarvat kohoavat, kun virkamies tai iso softafirman edustaja selittelee julkisuudessa, kuinka ei niinku voi mitään kun jokin julkisen sektorin IT-hanke maksaa miljardin, myöhästyy vuosia ja on kauhea käyttää.   Luultavasti olen kuitenkin opiskeluaikana oppinut enemmän opetussuunnitelman ulkopuolelta kuin sisältä. Lukeminen kannattaa [strike]aina[/strike] yleensä ja olisin mielelläni renessanssi-ihmisen jos se nykyään olisi mahdollista. Mutta vaikka toki tiedän kiinnostavia asioita monelta alalta, minulla ei ole kaikkeen mahdolliseen käytännön taitoa. Vaikka pintatieto monelta alalta on hauskaa ja hyödyllistäkin, myös syvällä tiedolla, taidolla ja kokemuksella on puolensa. Nykyajan nopean muutoksen tragedia on, että harvoja asioita ehtii oppia oikeasti hyvin, ennen kuin pitää kiirehtiä aloittelijaksi jonkun toisen asian pariin.

Olen aina ollut hirveän kiinnostunut yhteiskuntarakenteesta ja rakenteiden histaasta muutoksesta vuosikymmenien (satojen) mittaan. Se saa arvostamaan kirjallisuutta jossa kaikelle tapahtuvalle on joku syy - vaikka vain että "velho teki sen". Tämä tekenee minusta yhden [i]sellaisen[/i] ihmisen joka lukee kymmensivuisia artikkeleita Wookieepediaan planeetasta jota ei edes ole mainittu elokuvissa tai kirjoissa kuin sivulauseessa :D   Lienen tällä tavalla tässä keskustelussa hieman poikkeava tapaus, ettei sosiologian lukeminen HERÄTTÄNYT huomaamaan tätä fantasian rakenteiden puutetta vaan sen huomaaminen sai minut haluamaan lukemaan sosiologiaa.   Mikään ei turhauta niinkuin fantasiakirja joka kertoo kuolemattomasta ihmisestä jonka ympärillä maailmassa ei ole muuttunut muu kuin hallitsijoiden nimet satoihin vuosiin. Tämä lienee suurin syy siihen että rakastan edelleen Ajan pyörää vaikka kaikki muut tuntuvat sitä näinä päivinä vihaavan. Jordan ymmärsi ettei maasto, kaupungit, tarinat ja hallintajärjestelmät synny tyhjästä vaan ovat hitaan evoluution tulosta jossa nykyisten toimintamallien alkusyyt saattavat olla unohtuneita tai muuttuneet alkuperäistarkoitusta täysin vastaamattomiksi. (Käänteisiä esimerkkejä: Belgariad ja useat muut 70-80-luvulla kirjoitetut fantasiat).   Kyse ei ole edes aina mitenkään isoista jutuista. Suuri murheenkryynini on fantasiatarinat joissa samanaikaisesti halutaan esittää jokin keskiaikainen Eurooppa-riffi ja toisaalta kirjoittaa yhteiskunnasta jossa vallitsevat modernit (amerikkalaiset) sosiaaliarvot. Ei minua häiritse että meillä on yhteiskunta jossa seksiin suhtaudutaan vapaamielisesti ja hallitsijat, sotilaat, kauppiaat tai velhot voivat olla naisia (näitä kirjoja ei ole tarpeeksi!), mutta tällaisessa yhteiskunnassa on pakko olla jokin syy minkä takia naisia kannattaa näin (järjestelmällisesti) kouluttaa. Koulutus on keskiaikaiselle yhteiskunnalle moninkertaisesti raskaampi panos kun modernille jälkiteolliselle yhteiskunnalle. Yhteiskunnassa pitää siis olla selitys minkä takia jokin taho tahtoo kouluttaa tai koulia naista vuosikymmeniä ammattiin jossa hän ehtii ehkä toimia vain pari vuotta ennen lapsivuoteeseen kuolemaa (lisäbonus jos kirjassa harrastetaan seksiä muttei selitetä miten nainen aikoo välttää raskaaksi tulemisen). Hyvä esimerkki: Robin Hobb. Aktiivisissa ammateissa olevat naiset ovat häädetty yhteiskunnan rajalle, ovat mahoja tai heidät on tehtävään koulittu jonkin erikoistaidon vuoksi johon ei ole miestä saatavilla. Huono esimerkki: lähes kaikki fantasiaroolipeli-estetiikalla varustetut tarinat.   Ja lopuksi ettei tästä tule naisen-paikka-on-nyrkin-ja-hellan-välissä viestiä, niin toistan vielä että tykkään siitä kun naiset kirjoitetaan aktiiveiksi. Yritän painottaa että naisen aktiivisuudelle pitää olla rakenteellinen syy: joko naisia on syystä tai toisesta enemmän kuin miehiä tai yhteiskunta on rakentunut niin että aktiivisesta työstä pääsee helposti siirtymään vähemmän aktiiviseen tai terveydenhoito/taikuus/"sankarityöt" on kehittynyt niin ettei lapsivuode ole pelkona koulutuksen hukkaanvalumiselle.   EDIT: Aiheeseen suoraan liittymättä mutta se pitää sanoa: olen hyvin iloinen että viimeisen sadan vuoden aikana Suomi on loikkinut tällaiseen yhteiskuntamalliin, vaikka paljon pitäisi vieläkin tehdä.

[quote=Fiktiivi] Nykyajan nopean muutoksen tragedia on, että harvoja asioita ehtii oppia oikeasti hyvin, ennen kuin pitää kiirehtiä aloittelijaksi jonkun toisen asian pariin.[/quote]   Voi johtua tutkimustyön luonteesta, mutta huomaan usein joutuvani (pääseväni!) opiskelemaan pikkujuttuja sieltä sun täältä [i]samalla[/i] kun syvennyn omaan alaani ja alueeseeni yhä syvemmin. Vaikka teen pääasiassa data-analyysiä ja koneoppimista, eli varsin algoritmista tietojenkäsittelyä, olen työn puolesta tullut opiskelleeksi erilaisia asioita mm. sähköstä ja akkuteknologioista. Yllättävissä käänteissä sitä huomaa, miten lukion pitkästä fysiikasta olisi voinut olla hyötyä... onneksi sitä voi kiriä tietouttaan kiinni näin myöhemminkin. :smile:   Sinällään minäkin haluaisin tietää paljon kaikesta, kuten kulttuureista, uskontotieteestä, kielistä ja kielitieteistä, tähtitieteestä, vielä lisää siitä fysiikasta... Vapaa-ajalla on tullut luettua kvanttifysiikkaa ja kun hengaa laaja-alaisesti sivistyneiden ja poikkitieteellisten ihmisten parissa, tietoa kertyy päähän ikään kuin ilmaiseksi. En toki minäkään jaksa uskoa, että tulen syventyneeksi asiantuntijatasolla kuin siihen yhteen asiaan tai pikemminkin asiaryppääseen, johon väitöskirjakin kuuluu. Tosin uskon, että elämä on yhtä oppimista, joten jos väitöskirja valmistaa erityisasiantuntijaksi yhdellä alueella, lopputyöura antaa mahdollisuuksia muille osa-alueille. :wink:

[quote="sinidean" post=28608]En oikein ymmärtänyt mitä hän tarkoitti ennen kuin itse aloitin biologian opinnot.   Ulkona kulkiessani havainnoin nykyään automaattisesti ympäröivää luontoa. Esim. mitä eri lintulajeja laulaa lähipuissa tai mitä kasvilajeja matkallani tulee vastaan? Mikä perhoslaji istahtaa kesällä olkapäälle tai milloin näkyy ensimmäiset kevään merkit? Tämä on jotain tiedostamatonta ja automaattisesti tapahtuvaa. Minulle on ikäänkuin avautunut kokonaan uusi maailma, josta en ennen tiennyt. :)[/quote] Tällaisiin asioihin liittyy varmasti paljon muutakin kuin vain opiskeluala. Kun itse opiskelin biologiaa, olin tosi kateellinen opiskelutovereilleni, jotka osasivat lonkalta kertoa, mikä metsätyyppi missäkin paikassa on kyseessä ja havainnoida järjestelmällisesti kevään ja syksyn etenemistä. Minä en näitä ikinä jotenkin ymmärtänyt. Linnuissa olin aina tolkuttoman huono, enkä etenkään laulusta tunnista yhtään mitään.   Sen sijaan tunnistin etenkin aikoinani aika suvereenisti erilaisia kovakuoriaisia ja sen sellaisia, koska ne jostain syystä kiinnostivat minua kovasti (kiinnostavat tavallaan yhä, pitäisi kerrata). Kun jostain syystä istun hetkenkin toimettomana nurmikolla, alan tutkailla, mitä kasveja istumapaikan läheltä löytyy.   Joten varmastikin biologianopinnot ja etenkin lajitentit vaikuttivat paljon siihen, miten ympäristöäni havainnoin. Joskus on myös hankalaa saada ihmisiä ymmärtämään, että olen suorittanut luonnonkasvien lajintuntemuksen enkä tiedä hyötykasveista mitään.   Oletan, että nykyiset kirjastoalan opinnot tulevat varmaan vaikuttamaan samalla tavalla, eli alan jossain vaiheessa kiinnittää huomiota joihinkin yksityiskohtiin, mutta toiset menevät täysin ohi, koska ei kiinnosta. Pitäisi ehkä opetella jonkinlaista järjestelmällisyyttä.

[quote=punnort]Tämä on vaikuttanut ajatteluuni niin, että korostan päättelemistä tiedon kustannuksella, ja arvostan selkeää ajattelua yli kaiken. [/quote]   Minullekin matematiikan opiskelu on tehnyt vähän saman, ehkä enemmänkin niin että oli kyseessä ihan mikä tahansa asia, josta tiedän vain jotain mutten kaikkea, yritän nähdä tietämissäni asioissa rakenteen, joka helpottaa ymmärtämistä ja päättelyä tai yritän sovittaa tietämäni asiat johonkin jo mielessäni olevaan rakenteeseen. Turha sanoa, että tämä on hieman ongelmallista ihmissuhteisiin ja ihmisiin yleensäkin liittyessään... :tongue:   Työt ovat pakottaneet minut teoreettisen matikan parista soveltavaan matematiikkaan ja samalla huomaan syventäneeni tapaa yrittää ajatella asioita usealta eri kannalta. Olen aina pyrkinyt ottamaan huomioon myös muut tavat ajatella asioita, mutta varsinkin tutkimustyössä (joka yhdistää fysiikkaa, soveltavaa matematiikkaa, koodausta ja luovia ratkaisuja) on helpompi pärjätä ja edetä, kun pystyy näkemään muitakin ratkaisuja kuin vain sen oman. Tämä on valunut ihan joka päiväiseen ajatteluuni lähes kaikista asioita.   Välillä huomaan ajattelevani aika monia asioita tilastotieteen kautta. Mikäköhän on keskimääräinen odotusaika liikennevaloissa; jos lähden ylittämään tietä nyt, muutanko paljonkin odotusarvoa, miltä odotusaikojen jakauma näyttää; jne... Tietojenkäsittelytieteen opiskelu ja soveltaminen töissä taas puolestaan antaa työkalut ymmärtää sitä, miten jotkin tietokoneohjelmat ym. toimivat. Mystiikka tietotekniikasta on kyllä kadonnut, mutta se ei ole lainkaa huono asia.

Psykologian opinnot ovat luonnollisesti vaikuttaneet siihen, kuinka suhtaudun muihin ihmisiin ja kuinka tulkitsen heitä. Teologia ja uskontotiede ovat tehneet minusta ateistin, kun ennen olin agnostikko. Tässä näin tiivistäen. :smile:

Sairaalassa käyminen, potilaana tai muuten, saa heti kiinnittämään huomiota puljun laadun- ja riskienhallintatoimiin. Oli se sitten käsien desinfioimista tai pakollisten kylttien paikallaan oloa. Analysoin myös poikkeuksetta potilastyytyväisyyskyselylomakkeiden toimivuuden.   Ainiin, ja pelkään anestesiaa, koska opin miten paljon siinä voi mennä pieleen :D Vaikka tarkoitus olisikin taata, että mikään ei mene pieleen.

Pääaineeni on suomen kieli, mikä on, ihme kyllä, tehnyt minusta rennomman suomen kielen käyttäjän. Ennen olin kauhean jyrkkä kaikkea muutosta kohtaan ja pidin monia ilmaisuja "väärinä", mutta kun käteeni törkättiin vino pino kielitieteen kirjallisuutta, ymmärsin yhtäkkiä, että on täysin luonnollista, että kieli muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Muuttumaton kieli on kuollut kieli. Siksi en esimerkiksi hetkauttanut olkiani, kun jonkin aikaa sitten Kotimaisten kielen keskus ilmoitti, että sekä alkaa tehdä että alkaa tekemään ovat oikeita muotoja. Jos joku muoto yleistyy käytössä, se yleensä hyväksytään kieliopillisesti oikeaksi.   Opiskelun ohessa olen alkanut jakaa päiväpostia, mikä on avannut silmäni aivan uudella tavalla. Kiinnitän nykyään huomiota postilaatikkoihin ja siihen, kuinka hyvin niihin on merkitty nimet ja numerot. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin talo, jossa ei lue sen numeroa ja postilaatikko sen edessä ilman mitään merkintöjä. Tällaisiakin on. Yritä siinä sitten päätellä, kuuluuko kädessäsi oleva nippu postia siihen, vai vasta seuraavaan laatikkoon. Olen myös alkanut huomioida laatikoiden sijainin postinjakajan näkökulmasta: onko laatikko järkevässä paikassa, niin ettei esim tarvitse kurkotella aidan yli tai muuten vain kävellä hirveää mutkaa. Nykyään osaisin hankkia täydellisen postilaatikon, jossa lukee talon numero ja asukkaiden nimet selkesti ja jonka luukun saa kunnolla auki, niin että mahdollisimman moni paketti mahtuu vaivatta sisään.   Ehkein tämä ole maailman suurin silmien avautuminen, mutta noteerattavissa oleva.

[quote="Toislehto" post=28798]Suurin ongelmani taas tieteiskirjallisuuden ja elokuvien suhteen tuntuu olevan, että suurimmalta osalta näyttää puuttuvan kaikki hahmotuskyky, mitä tulee avaruuden mittakaavoihin: esim. miksi ihmeessä avaruusalukset kulkevat aina niin hävyttömän lähellä toisiaan mm. elokuvien ja kirjojenkin avaruustaisteluissa :roll:?[/quote]   Oletko lukenut Alastair Reynoldsin kirjoja? Ainakin omasta mielestäni niissä avaruuden mittasuhteet on kohdillaan ja ehkä senkin takia tykkään hänen kirjoistaan todella paljon.

Ehdottomasti. Ja työnteko vielä enemmän.   Olen aina ollut aika putkiaivoinsinööri, mutta nykyisin arvostan vielä enemmän tarkkaan laadittuja paikkaansa pitäviä aikatauluja, liikennejärjestelyn sujuvaa järjestelyä, tasapainoista kaupunkisuunnittelua ja upeita vanhoja rakennuksia. Olen reissatessa huomannut alan vaikuttavan paljon mielenkiintoihini. Esim Hollannissa ystävän kanssa päädyttiin paikallisten miesten kanssa keskustelemaan rakennusmääräyksistä ja paikallisista rakennustavoista. Sitä oppii kiinnittämään huomiota eri asioihin ja eri tavalla katsomaan kaupunkeja.

Minulle tulee myös mieleen jatkokysymys: Oletteko koskaan harkinneet jotakin työtä, jotta oppisitten sen kautta uuden taidon?   Itse olen useamman kerran miettinyt, että olisi kannattavaa etsiä jostain sushiravintola, johon pestautua. Oppisi näppäräksi sushin tekijäksi (Lisäksi olen kuullut luotettavalta lähteeltä, että ylijääneitä saa syödä itse)   Usein aamuisin sänkyä pedatessani mietin, että hotellisiivoojan kokemuksella olisin tässäkin hommassa hemmetin hyvä.

[quote=Puolikuu]Minulle tulee myös mieleen jatkokysymys: Oletteko koskaan harkinneet jotakin työtä, jotta oppisitten sen kautta uuden taidon? [/quote]   Olisi kiva osata lentää lentokonetta, mutta en ole koskaan kovin vakavissani harkinnut tätä uraksi.

Eikös lentäjän tietotaito sitä paitsi pidä oppia ennen kuin päästetään oikean lentokoneen puikkoihin. Sitä ammattia kun olisi hieman vaarallisempaa opetella tekemällä kuin sushin valmistusta. :smile:

[quote="Louhikäärme" post=33705]Eikös lentäjän tietotaito sitä paitsi pidä oppia ennen kuin päästetään oikean lentokoneen puikkoihin. Sitä ammattia kun olisi hieman vaarallisempaa opetella tekemällä kuin sushin valmistusta. :smile:[/quote]   Nojoo, toivottavasti ainakin. :lol: Paljon on juttuja, joita olisi kiva opiskella ja osata, eri asia sitten, haluaisiko niitä tehdä työkseen päivät pitkät.

[quote=Puolikuu]Minulle tulee myös mieleen jatkokysymys: Oletteko koskaan harkinneet jotakin työtä, jotta oppisitten sen kautta uuden taidon? [/quote]   Joo, kyllä olen. Kesätöiksi. Tässä muutama, mitä olen miettinyt:   Haluaisin olla kesän hotellissa töissä, jotta oppisin miten ne toimivat. Esimerkiksi asiakkaiden pyynnöt mietityttävät välillä, koska varsinkin elokuvissa näkyy että jos asiakas jotain pyytää, niin tämä pyyntö pyritään aina toteuttamaan. Ilmeisesti suomalaisten on kuitenkin vaikeaa pyytää mitään ekstraa, ja olisi mielenkiintoista nähdä miten tämä käytännössä toimii. Suomessa tai ulkomailla.   Haluaisin kokeilla olla töissä lentoyhtiöllä tai matkatoimistolla, sillä haluaisin ymmärtää heidän käytäntöjään paremmin. Matkatavarat, myöhästymiset, hinnoittelut, paikkojen määräytyminen, tasopisteet ja etuudet - niiden ymmärtämisestä olisi varmasti hyötyä myöhemmin.   Tällä hetkellä minulla on erittäin kiva työ tästä samasta kategoriasta - työ, jonka halusin siksi että näkisin miten tämä toimii. Olen ulkomailla kansalaispalvelutyössä, ja täällä pääsen näkemään monenlaisia tilanteita ulkomailla asuvien suomalaisten asioinnista viranomaisten kanssa. Tätä en haluaisi uraksi, mutta lyhytaikainen työ on erittäin valaisevaa - eikä enää pelota, jos vaikka hukkaisin passin ulkomailla. Tiedän miten toimia, ja miten systeemi siihen reagoi.

Nostanpa tätä keskustelua, on sen verran mielenkiintoinen aihe.    Aloittajan kanssa hyvin samanlaisia kokemuksia biologian opintojen vaikutuksesta yleiseen ympäristön havainnointiin. Lisäksi sydämessä aina läikähtää, jos jostain ei esimerkiksi olekaan raivattu kaikkia kuolleita puita ja ryteikköjä pois tai jos johonkin tien luiskaan ei olekaan vedetty rullanurmea. [img]/media/kunena/emoticons/rs_wub.png[/img]   Yksi seikka on myös se, että elokuvien, tv-sarjojen ja kirjojenkin luontoyksityiskohtiin (varsinkin epäkohtiin) tulee kiinnitettyä ihan eri tavalla huomiota. Ehkä klassisin esimerkki on se, että helmipöllön soidinääntä laitetaan AINA yökohtausten taustalle olipa vuodenaika mikä hyvänsä. Ja hiljattain, kun katsoin uudestaan Lost-sarjaa vuosien tauon jälkeen niin huomasin, että siellä viidakossa ihan pokkana lauloi KUOVI. Toisaalta olihan siellä jääkarhujakin... [img]/media/kunena/emoticons/rs_concentrate.gif[/img]   Olen ollut myös joskus töissä kunnan teknisellä osastolla. Liikuntapaikkojen hoidossa ja ympäristöpalveluissa. Nämä työt ovat opettaneet paljon mm. kuntapolitiikasta, virkamiesten työstä ja ihan asiakaspalvelusta. Kunnan viskaalien työ on melkoista tasapainoilua miljoonan asian kanssa (joista luontoarvot ovat valitettavasti yleensä häntäpäässä [img]/media/kunena/emoticons/rs_sad.png[/img]) ja on paljon virkamiehestä kiinni, miten hyvin homma toimii. Katson nykyään uusin silmin kaikenlaisia kunnan hankkeita, kun tiedän millainen show siellä on monesti käyty taustalla. [img]/media/kunena/emoticons/rs_dazed.gif[/img]   Opin näissä töissä myös sen, ettei ole niin pientä asiaa, mistä ei kuntaan valitettaisi. Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, jossa asukas soitti ja valitti, että viereiseltä kunnan maalta pitäisi jonkun käydä niittämässä horsmat pois. Hän kun ei voinut pyykkejään kuivata ulkona, kun horsmien siemenet pölisivät tuulisena päivänä. Laturaivot sun muut ovat sitten jo ihan peruskauraa noissa hommissa. [img]/media/kunena/emoticons/rs_smile.png[/img] Nämä kokemukset vahvistivat minulle, että meitä on moneen junaan ja että pitää yrittää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja olla kohtelias vaikka välillä tekisi mieli haistattaa pitkät.   Mielestäni jokaisen pitäisi työskennellä jonkin aikaa jossain asiakaspalvelutehtävissä. Voisi moni sen jälkeen tarkastella omaa käyttäytymistään vähän eri vinkkelistä. Olen ollut asiakaspalvelutyössä myös ruokakaupassa, mutta en mene siihen ettei mene ihan off topiciksi. [img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img]