Tarzan saa iskun päähänsä ja menettää muistinsa ollessaan noutamassa kultaharkkoja Oparin kaupungista. Se osoittautuu kohtalokkaaksi, sillä samaan aikaan petollisen belgialaisen sotilaskarkurin Albert Werperin ja kieron arabialaisen rosvopäällikön Ahmet Zekin johtamat joukot saapuvat Greystoken maatilalle pahat mielessään...
"Tarzan ja Oparin aarteet" (Karisto, 1945) on perusvarma viidakkoseikkailu, jossa ovat mukana kaikki sarjan peruselementit niin hyvässä kuin pahassakin. Lopussa paha saa palkkansa, mutta sitä ennen on ehditty joutua vangituksi, saada apua viidakon eläimiltä, mitellä voimia Numa-leijonan kanssa ja kohdata pahoja miehiä, joiden mielet ahneus sokaisee ja jotka luovat himokkaita katseita Janeen.
Kokonaisuuden kannalta kirjan kiinnostavin, joskin sen nimen huomioon ottaen yllättävän vähälle huomiolle jäävä elementti on muinainen Oparin kaupunki, jonka vihjataan olevan Atlantiksesta lähtöisin olevien asukkaiden perustama, ja jonka asukkaat - tavattoman kauniit naiset ja eläimelliset miehet - palvovat aurinkoa liekehtivänä jumalanaan ja uhraavat sille ihmisiä.
Lukija tapaa toistamiseen kirjasarjan ikimuistoisimpiin hahmoihin kuuluvan oparilaisten ylipapittaren La'n, joka on kuolettavan rakastunut Tarzaniin. La kuvataan täyttymättömän rakkauden vuoksi todellisena pulp-kirjallisuuden "La Donna é mobilena", joka häilyy vihan ja rakkauden välimaastossa, valmiina niin syleilemään apinamiestämme kuin iskemään terävän uhriveitsen hänen rintaansakin.
Heidän etunenässään samosi melkein alaston, verrattoman kaunis nainen. Hän oli Oparin La, liekehtivän jumalan ylipapitar, ja hänen kanssaan oli viisikymmentä kauheata pappia etsimässä pyhän uhriveitsen anastajaa. Ylipapitar oli suunniltaan vihasta, ja hänen sydämensä kiehui kiukua (sic) Apinain Tarzania kohtaan. [...] Tarzanin tulo oli herättänyt Lan rinnassa villin toiveen, että vanhan ennustuksen toteutuminen oli vihdoinkin likellä. Mutta vielä voimakkaammin se oli herättänyt rakkauden kuumen liekin [...] ja näin ollen rakkaus tullessaan hänen luokseen päästi valloilleen tuhansien sukupolvien kaikki tukahdetut intohimot, muuttaen Lan sykkiväksi, väräjäväksi kiihkon tulivuoreksi, ja kun kiihko ei saanut tyydytystä, muuttui tämä rakkauden, lempeyden ja uhraituvaisuuden voima oman tulisuutensa takia vihan ja koston virikkeeksi."
Priceless, sanoisi englantilainen!