Niccolo Ammanitin "Juhla alkakoon" (Otava, 2011) on sanalla sanoen mielenkiintoinen romaani. Kun yritin miettiä mihinkä tätä oikein vertaisi, niin Carl Hiaasenin tuotannossa saattaisi olla jotakin samaa, mutta tässä mennään kyllä vielä uskomattomampiin sfääreihin...
Ei maksa vaivaa ryhtyä kertomaan juonesta kovin yksityiskohtaisesti, mutta luvassa on absurdeja juonenkäänteitä ja mustaa huumoria, joista vastaavat muun muassa kirjallisen äänensä kadottanut romaanikirjailija, joukko epäonnisia saatananpalvojia, vuosisadan bileet järjestävä miljardööri ja joukko villieläimiä. Vastaus saadaan myös siihen mieliä askarruttaneeseen kysymykseen, mitä tapahtuikaan Rooman olympiakisoissa loikanneille neuvostoliittolaisille urheilijoille, jotka katosivat kuin varjot yöhön ja joista ei kuulunut koskaan sen jälkeen.
Sysimustan satiirin ylitseampuvissa juonenkäänteissä tulilinjalle joutuvat niin kirjallisuus- ja kulttuurielämä, turhuuttaan hohtava julkkiskulttuuri kuin Silvio Berlusconin kaltaiset hahmot. Nopealukuinen romaani oli ihan hupaisaa ja pari kertaa makeasti ääneen nauramaan saavaa ajanvietettä, jota ei voi suositella tosikoille tai kirjansa arkirealistisena nauttiville lukijoille.
Hirvittävän syvälle Ammaniti ei satiirissaan kuitenkaan pääse, joten mitään hirveän syvällistä luettavaa ei kannata odottaa.