Kesytön

Mikään romantiikkaan liittyvä kirjallisuus ei oikein ikinä ole ollut juttuni, ja nytkin kirjassa kiinnosti kaikki muu kuin itse rakkaustarina. Mikael ja koko romanssi tuntui liian täydelliseltä ja olin huomaavinani paljon vaikutteita muista saman tyylisistä kirjoista, jolloin arvasin suuren osan tapahtumista etukäteen. Paranormaalista romantiikasta pitäville voin tosin suositella. Loppua kohden tapahtumat nopeutuivat, mikä onkin ihan normaalia kirjoissa ja elokuvissa, mutta tässä en siitä olisi niin välittänyt. 

Kerronta oli todella hyvää ja tarina eteni hyvää vauhtia. Hahmot olivat onnistuneita ja etenkin Nikosta pidin kovasti. Juoni oli ihan mielenkiintoinen (itse rakkaustarinaa lukuunottamatta) ja siihen kun lisätään hyvä kerronta, niin en malttanut olla lukematta loppuun asti vaikka en juuri kirjasta edes muuten pitänyt. Esillä oli joitain tärkeitä aiheita, kuten viiltely ja syrjintä. Siitä vielä plussaa. 

Ihan okei kirja. En ole oikein ikinä perustanut sen kummemmin suomalaisista kirjailijoista, mutta Rouhiainen teki pienen mukavan poikkeuksen tähän väliin.
Asia, joka minua jäi kutkuttamaan - vai pitäisikö sanoa asiat - olivat niiden aivan järjetön etenemisvauhti. Siiiiiiis, missä vaiheessa Raisa edes ehti rakastua Mikaeliin? Entä Mikael Raisaan? Yhtäkkiä tämä kuitenkin työntää hänet luokkahuoneeseen ja alkaa suudella kuin viimeistä päivää vaikka Raisa oli hetki sitten paiskannut Mikaelin tyttöystävää Jenniä jollain kirjalla. Aika sekavaa, eikö? Koko kirja oikeastaan oli aika sotkuinen. En pitänyt kovinkaan paljon Raisasta, ja Mikael oli aivan liian täydellinen (ah, niin komea, täydelliset huulet ja voi hitto mikä kroppa! Mitä nuo silmät on ja päläpäläpälä). Jenni oli oikeastaan ainoa hahmo, josta pystyin lukemaan ilman hampaiden kiristelyä. Kirjassa oli myös pari aika sekavaa kohtausta, kuten se missä Raisa 'paiskaa' Jenniä joillain kuvilla? Siis täh? Rouhiainen olisi voinut tarkentaa asiaa hiukan paremmin. Ihan hyvähän kirja oli. Jatko-osat olen lukenut jo kauan sitten, enkä valitettavasti aio tehdä niin enää seuraavaa kertaa. Neljä kirjaa, joissa ei tapahtunut oikeastaan hirveästi mitään...

Kesytön on jälleen yksi yliluonnollinen rakkaustarina - tällä kertaa suomalaisen kynästä. Päätin tarttua tähän kirjaan, koska toivoin vihdoin löytäväni hyvän paranormaalin teinirakkaustarinan. Täytyy sanoa, että jouduin pettymään.

Kirja ei ollut kuitenkaan täysi susi. Päähenkilö Raisa oli ihan hyvin kirjoitettu. Tarinakin oli ihan mukaansatempaava. Kirjan pystyi lukemaan läpi ilman suurempia vaikeuksia ja silmä ei alkanut hyppimään rivien yli. Ainoastaan yhdessä kohdassa tuli sellainen olo, että teksti muuttui jaaritteluksi.

Huonoja puolia sitten taas oli hahmot. Kaikki muut hahmot paitsi päähenkilö jäivät kovasti tönköiksi. Raisan paras ystävä Niko oli ehkä parhaiten kirjoitettu ja hänkin kovin stereotypinen tapaus. Raisan ihastuksesta, Mikaelista, ei selvinnyt oikeastaan muuta kuin, että hän oli komea ja hänellä oli hyvät vatsalihakset. Ilmeisesti nämä olivat ainoat kriteerit rakkauden leimahtamiselle. Lisäksi mukana oli totta kai se pakollinen ilkeä likka, joka ottaa päähenkilön silmätikukseen ensimmäisestä päivästä lähtien. Muista hahmoista ei kannata oikein puhuakaan.

Nuorille suunnatuissa romanttisissa kirjoissa tuntuu aina olevan se sama ongelma. Pääparin romanssi siirtyy liian nopeasti ihastuksesta rakkauteen. Tässä tapauksessa tunnuttiin hyppäävän ihastumisen yli ja suoraan rakkauteen. Muutenkin Mikaelin rakastuminen Raisaan tuntui omituiselta, varsinkin kun ottaa huomioon miten usein Raisa vain lähinnä kinasteli tämän kanssa eri asioista. Romantiikka ei välittynyt oikein lukijalle asti.

Ihmissusikirjaksi tässä oli myös huomattavan vähän ihmissusia. Niitä nähtiin itse asiassa tasan kolme kertaa. Kaipasin myös enemmän tunnelmointia. Tunnelmaa. Kajaanin perämetsän hongistojen kuvailusta olisi varmasti saanut irti enemmänkin. Nyt tunnelmaa ei ollut nimeksikään.

Juonenkäänteet eivät olleet kamalan yllättäviä ja ne jotka tulivat yllätyksenä eivät varsinaisesti saaneet haukkomaan henkeään. Tarina oli melko ennalta-arvattava ja lähinnä lukiessa vain ihmetteli päähenkilön puusilmäisyyttä. Loppu tuntui hätiköidyltä ja nopealta. Aivan kuin kirjoittaja itsekin olisi ollut epävarma miten lopettaa kirjan ja päätyi siksi tällaiseen ratkaisuun. Lopetuksesta jäi paha maku suuhun.

Yritystä tässä silti oli, siitä kaksi ja puoli tähteä. Toivoin koko ajan lukiessa, että kirja kohoaisi sinne kolmeen tähteen, mutta näin ei käynyt. Olisiko jatko-osa sitten parempi?

Tykkäsin. Hieman kyllä häiritsi jenkkiviittaukset, mm. kotibileissä ja kyläläisten ulkonäössä.. Alkoi väkisinkin mielessään kääntää joitain repliikkejä mielessään englanniksi (kuten huomaamattani usein teen kun luen suomennettuja versioita kirjoista)kun ei aina meinannut pysyä päässä että niin joo, tää kirja kertoo Suomesta ja suomalaisista.. Jotenkin ajatus kylällisestä ylikauniita ihmisiä Suomessa on niin överi että se ihan häiritsi. Samoin se ajatus että lukion kaunein tyttö ja komein poika ovat pari.. Plaah oikeesti! Jenkkimäistä ja tylsää..

Näitä pikkuseikkoja lukuunottamatta vallan loistava kirja, luin/ahmin puolessa päivässä ja aion metsästää jatko-osan ensitilassa!

Kesällä kävin kirjastossa etsimässä luettavaa, ja löysin kesyttömän. Jätin kirjan hyllyyn mutta asia jäi jostain syystä vähän häiritsemään. Loppujen lopuksi päädyin lainaamaan tämän kirjan, ja alusta asti luin kirjaa innoissani! Luin kirjan muutamassa päivässä ja oli paras suomalainen kirja jonka olin koskaan lukenut. Kirjan loputtua olin turhautunt koska kirja loppui ihan kesken eikä jatko-osaa tulisi vielä pitkään aikaan...ostin kesyttömän omaksi ja suosittelin kirjaa ystävilleni jotka innoostuivat myös :)

Loppujen lopuksi suosikkihahmoksi päätyi Niko. Hän on hauska ja oma itsensä vaikka lauma ei pidäkään hänestä. Raisa ja Mikael ovat ihana pari mutta Raisasta en hirveästi jostain syystä piänyt...Kirja on romanttinen, kiinnostava, salaperäinen..yksinkertaisesti loistava! Suosittelen!