Requiem: Rakkaus palaa

Hyvä päätösosa tällekin trilogialle on saatu, ehkä sarjan paras kirja. Pidin siitä, että kirjassa on kaksi eri kertojaa, joiden elämät ovat kovin erilaiset, mutta heillä on kuitenkin niin paljon yhteisiä muistoja. Eihän kirja nyt kovin iloinen ole, mutta perus dystopiaa. Kirja on omasta mielestäni ehkä trilogian surullisin, mutta löytyy siitä onnellisia hetkiäkin. 

Henkilönä Lena ei tässä ole kovin paljon muuttunut, mutta Hana puolestaan on. Hänestä ei kerrota oikeastaan mitään sarjan toisessa osassa, joten kolmannessa kirjassa on kiva lukea hänenkin näkökulmasta. Tässäkin teoksessa tulee taas paljon uusia hahmoja ja vanhoista, tutuista hahmoista paljastuu uusia puolia, joka tekee kirjasta hieman jännemmän. 

Pääsin kirjaan melko hyvin mukaan, huomattavasti paremmin kuin ensimmäiseen osaan, mutta silti osa hahmoista jäi minulle vähän etäisiksi. Kirjan idea on aika peruskamaa: itsevaltainen hallinto, julma johtaja ja kapinalliset, mutta se, että rakkaus on laitonta, on aivan uusi juttu. Ja pidin siitä. Tämä lähestymistapa tunteisiin sai itsenikin pohtimaan aihetta uudella, erilaisella tavalla. 

Kirjan viimeinen sivu jättää jopa melkein odottamaan seuraavaa osaa, mutta tämäkin loppu kelpaa mainiosti. Riittävän onnellinen, vaikka onhan siinä loppupuolella pari järkytystä. Loppu on sen verran avoin, että jokainen voi itse päätellä, mitä seuraavaksi tapahtuu, haluamallaan tavalla. Suosittelisin kyllä kirjaa kaikille, jotka sarjan ovat jo aloittaneet tai niille, jotka etsivät jotain melko tapahtumarikasta luettavaa. Kirjan aihe ei todellakaan ole mikään kevyt ja kirjaan on saatu paljon jännitystä, vaikka onhan siinä niitä vähän tylsempiäkin kohtia. 

Useimmiten olen ollut varsin epäluuloinen viime vuosina ilmestyneitä dystopia-sarjoja kohtaan, mutta Delirium-trilogia pääsi pehmittämään sydäntäni.

Trilogian kaksi ensimmäistä osaa olivat todella hyviä ja pidin varsinkin sarjan toisesta osasta. Kultainen sääntöni onkin, että kirjasarja on hyvä jos pidän sarjan toisesta tai kolmannesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Nimittäin olen aina joskus kohdannut pettymyksekseni sarjoja, joista huomaa että kirjailijan innostus on lopahtanut upean ensimmäisen osan jälkeen ja sitten seuraavat kirjat ovatkin pelkkää pakkopullaa. 

Viimeinen kirja olisi minusta voinut olla parempikin. Ensimmäinen pettymykseni oli se, että kirjan nimi ei ihan sopinut samaan jonoon sarjan muiden kirjojen nimien kanssa. Pilkunviilausta kyllä, mutta se häiritsi. 

Kirjan lopun tapahtumat olivat todella jännittäviä ja saatoin eläytyä koko kirjan tapahtumiin täysin sydämin. Loppu ei kuitenkaan ollut sellainen, jota olisin kaivannut. Olihan se mahtavaa nähdä menneitä tapahtumia hivenen Alexinkin näkökulmasta, mutta olin odottanut vähän vähemmän töksähtävää lopetusta (Ainakin minusta se oli vähän tökkäävä). Loppuun olisi ollut mahtavaa saada nähdä vielä, miten maailma jatkoi olemassaoloaan kuohunnan loputtua. Miten Alex ja Lena elivät onnellisina ja kasvattivat lapsensa vapaassa maailmassa tai jotakin vastaavaa. Sellaista ei kuitenkaan minulle suotu ja se jäi vähän kaihertamaan. 

Suosittelen sarjaa kuitenkin lämpimästi kaikille dystopia-faneille. 

Selkeästi kakkososaa parempi ja ehyempi kokonaisuus. Ei samalla tavalla häiritseviä epäloogisuuksia tai "puutteita" tarinassa, ja lisäksi Lenan tunteita käydään kirjassa läpi moniulotteisemmin. Tunne-elämän kuvauksessa esiintynyt pinnallisuus juurikin söi kakkososan tehoa mielestäni, ja teki kokonaisuudesta hivenen epäuskottavan, kun taas tässä osassa tasapainoilu, epävarmuus ja tunne-elämän myrskyt ovat paremmin aukikirjoittuja. Selkeä parannus siis tältä osin myös.

Pidin myös kirjojen lukujen jaosta Lenan ja Hanan-osioihin, koska Hana-luvut tarjosivat mielenkiintoisen ikkunan proseduurin läpikäyneen maailmaan, joka kirjoista tähän asti oli puuttunut. Toisaalta Hanan ja hänen kokemiensa tuntemusten esittäminen proseduurin käyneen näkökulmasta ehkä ontui hieman - tunteitten laimenemista korostettiin eri asiayhteyksissä, mutta se ei käytännössä kuitenkaan ulottunut mielestäni tarpeeksi Hanan tekemisiin ja ajatuksiin, jotta ainakaan aiemmin maalattu kuva proseduurin läpikäyneistä olisi saanut vahvistusta.

Mielestäni kirjassa annetaan myös aivan riittävästi viitteitä siitä, miten tarina jatkuu tästä eteenpäin - oikeastaan lisävalotus olisi tuntunut jo turhalta alleviivaamiselta.

Suosikkikirjani sarjasta.

Tämä koko sarja kuuluu siihen joukkoon, mistä ei voi sanoa suoraan pitävänsä. Ensimmäiseen osaan rakastuin heti. Jokin siinä vain sai minut ihastumaan henkilöihin, maailmaan, juoneen sekä kirjoitustyyliin. Mitään ei jätetty pois vaan asioista kerrottiin juuri niin karusti kuin ne olivat. Lukijalle annettiin selkeät mielikuvat tapahtumista, vaikka ne eivät aina olleetkaan kovin miellyttäviä. Toinen osa oli hieman rauhallisempi kuin, mikä varmasti vaikutti siihen että meinasin lopettaa koko sarjan lukemisen. Mitään ei vain tuntunut tapahtuvan ja kun tapahtui, kaikki oli nopeasti ohitse.

Tämä viimeinen osa oli kahden ensimmäisen välistä. Menoa ja kauheita kohtia oli, mutta sitten oli myös sitä pelkkää eteenpäin kulkemista ja muistojen tunkemista aivojen peränurkkaan. Kirjan koko alku oli lukijan valmistelua lopun suureen tuhoon, johon oikeastaan kaikki toiminta oli saatu tungettua yhdeksi suureksi kasaksi. Hanan elämästä kertovat luvut eivät kiinnostaneet minua sitten yhtään, enkä vieläkään oikeastaan täydellisesti ymmärrä niiden olemassaoloa. En tiedä olivatko ne vain lisätäytteenä kirjassa, ettei siitä tulisi puolet lyhyempää nykyisestä. Totta kai oli mukava lukea Portlandin tapahtumista aina välillä, mutta samanlaista pysähtynyttä menoa se oli kuin Korvessakin.

Eniten minua ärsyttää tässä viimeisessä osassa se, että Alex palasi. Ensimmäisen osan jälkeen itkin silmät päästäni Alexin takia ja koko toisen osan Lena suri hänen takiaan. Ja nyt! Tämä herra onkin sitten palannut eikä kuollut! Ja toinen asia oli Lenan äiti. Se sentään oli tiedossa, että tämä ei ollut kuollut. Mutta kuka äiti käyttäytyy niin, kun näkee lapsensa pitkän ajan jälkeen?

Kuitenkin, kirja tuotti niin raivoa kuin iloakin, mikä on oikeastaan aika virkistävää. Joitakin kohtia olisin kyllä halunnut muokata tai poistaa kirjasta kokonaan, mutta jätettäköön nämä kohdat mainitsematta. Loppujen lopuksi kirja oli hyvä päätösosa. Se punoi hyvin kaksi aikaisempaa osaa yhteen, niin juonellisesti kuin muutenkin. Sen kuitenkin sanon, että en lukisi koko sarjaan enää uudestaan. Ensimmäisen osan voisin vielä lukea, mutta en kahta viimeistä.

Mikäli kaksi aiempaa kirjaa kolahtivat, niin päätösosa ei varmasti jätä kylmäksi trilogian faneja. Kirjan suurimmat tapahtumat keskittyvät kirjan loppumetreille, mutta kirja ei siltikään ole kokonaisuudessaan tylsää luettavaa. Jotenkin se ei siltikään ihan yltänyt kahden ensimmäisen tuotoksen tasolle.

Ihan kiva, että tähän oli saatu tekstiä myös Hanan näkökulmasta, joka elää parannettujen maailmassa kun taas Lenan näkökulma kertoi kapinallisten elämästä ilman ylellisyyksiä. Romanttista draamaa tässä mielestäni ei ihan kauheasti ollut, mutta se nyt ei haitannutkaan pahemmin.

Osa asioista tosin jäi vähän liian auki mielestäni ja olisin kaivannut niihin vähän jotakin lisää, mutta nyt joutui tyytymään vain arvailuun mahdollisen jatkon osalta.

Tämä oli alusta loppuun mielenkiintoinen, ehkä vähemmän karmiva kuin aiemmat osat ja oli kelvollinen päätös hienolle trilogialle. Ihmeellistä, että ensin karsastin tätä trilogiaa sen juonen perusteella, mutta kannatti todellakin tutustua kirjoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille dystopia-faneille."