Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Tarina alkaa Mustan metallin maineisesti tuomalla esille vaikutusvaltaisen kirkkoherran ja antamalla hänelle saman kohtalon kuin minkä Pyhä henrik kohtasi tavatessaan talonpoika Lallin. Jaconiaa uhkaa nyt uskonnollisten fanaatikkojen armeija ja kuten muinainen Rooma aikanaan, nyt Barbaarit ovat portilla.
Praedorin tarinoista on aina puuttunut todella vakuuttava, omalaatuinen sekä muistettava pääpahis. Hiltusen aiemmissa sarjakuvissa on rakennettu salaperäistä velhojen demonikulttia Curarimia ja muista kirjoista löytää aina jonkun velhon, pahan aatelisen tai hirviön, mutta nämä vastukset ovat yleensä vain nimettömiä esteitä päähahmojen omissa seikkailuissa.
Kadir on uskonnollinen, taivaan suuren suden inkarnaatio ja hän on polttamassa Jaconian maan tasalle, mutta ennen kuin jatkan arvosteluani, tässä hauskaa triviaa Kadirista ja Jaconian omalaatuinen homobarbaari sotaklaanista.
Yhdessä Hiltusen ensimmäisissä Praedor sarjakuvissa ilmestyi puolialastomia tatuoituja vuoristolaisbarbaareja. Sen seurauksena Pekka Manninen päätti kirjoittaa Praedorista parodian ja teki näistä barbaareista homoja, joka vain innoitti Hiltusen tekemään siitä virallista ja näin Eridujen sotaklaani oli syntynyt.
Taivaan Suuri Susi jatkaa samaa teema mitä Kuolleen Jumalan Palvelija sekä Exitus jo käsittelivät. Hiltunen on selvästi useamman kerran miettinyt uransa aikana Ihmisten ja vallan suhteista, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisten lähes pakkomielteisistä tarpeista elää itsensä asettamilla säännöillä, vaikka se lopulta on vain haitallista yksilölle sekä yhteiskunnalle.
Uskonnot ja sen seuraajat. Uskovaisten rakentama hierarkia sekä sen tuoma militarismi tuo aina hetkellisen rauhan ja tasapainon yhteiskuntaan…. Kunnes tasapainosta luodut säännöt ja perinteet alkavat käyristymään ja alkuperäinen idea on jo unohdettu.
Jo Kuolleen Jumalan Palvelijassa Hiltunen muistuttaa lukijoitaan: ”Älä tuijota unelmaa, vaan katso miten se vaikuttaa kaikkeen ympärillään… Joskus kauneinkin unelma voi sokaista kantajansa ja aikojen saatossa vääristyä hirviömäiseksi irvikuvaksi itsestään”.
Tämä sarjakuva on tiheä 110 sivun seikkailutoiminta pläjäys, joka onnistuu tiputtelemaan kysymyksiä ihmisten välisistä suhteista, kunniasta ja arvoista, poliittiset lehmänkaupat ja jo aiemmin mainittu uskonto ja näiden lohkojen fanaatikot.
Kadir uskoi olevansa voittamaton mutta päätyy tekemään liittolaisuuksia vastoin itse uskomaansa profeettaan, Ferrignian Kuningatar Liala joutuu tekemään lehmänkauppoja poliittisesti vaikuttavien aatelisten välein pitääkseen puolustuksensa hyökkääjiä vastaan ja Ferron itse käsittelemään omaa menneisyyttään, kun hänen kylmäverinen palkkamurhaajan tausta tuodaan keskustelu pöydälle.
Ja uskokaa minua, kun sanon, tämän sarjakuvan loppukohtaus Kadirin ja Ferronin välille tulee pudottamaan leukasi lattialle. Ei jumalauta kuinka hienosti onnistunutta tarinan kerrontaa uskonnosta ja voiman tahdosta.
1 tykkäystä