Tulen ja jään laulu -sarjan varsinaisten osien suurenmoisuus asetti odotukseni Tulta & verta kohtaan kohtuullisen korkealle. Jälkiviisaana on ikävä kyllä sanottava: kunpa en olisi odottanut mitään, erinomaista taikka lukukelvotonta.
Tuli & veri on Martinin alusta loppuun saakka kirjoittama kirja ja lähes yhtä pitkä kuin TJJL:n osat keskimäärin, mutta se on silti hyvin erilainen kuin muut Westeros-teokset. Martin valitsi aikanaan Valtaistuinpelissä kerrontatyylikseen lukijan hyvin lähelle henkilöhahmojen todellisuuksia tuovan proosan, joka varmistaa immersiivisen lukukokemuksen. Lukijana pystyy täysillä sukeltamaan fantasiamaailman kurimukseen.
Tulessa & veressä Martin sen sijaan kokeilee toista tapaa imeä…
Tulen ja jään laulu -sarjan varsinaisten osien suurenmoisuus asetti odotukseni Tulta & verta kohtaan kohtuullisen korkealle. Jälkiviisaana on ikävä kyllä sanottava: kunpa en olisi odottanut mitään, erinomaista taikka lukukelvotonta.
Tuli & veri on Martinin alusta loppuun saakka kirjoittama kirja ja lähes yhtä pitkä kuin TJJL:n osat keskimäärin, mutta se on silti hyvin erilainen kuin muut Westeros-teokset. Martin valitsi aikanaan Valtaistuinpelissä kerrontatyylikseen lukijan hyvin lähelle henkilöhahmojen todellisuuksia tuovan proosan, joka varmistaa immersiivisen lukukokemuksen. Lukijana pystyy täysillä sukeltamaan fantasiamaailman kurimukseen.
Tulessa & veressä Martin sen sijaan kokeilee toista tapaa imeä lukija matkaansa ja naamioi teoksen historiankirjaksi: nämä sanat voisivat kertoa menneisyyden tositapahtumista, ja teen kaikkeni saadakseni sinut unohtamaan oman maailmasi ja kuvittelemaan Tulen & veren joskus ammoisina aikoina eläneen mestarin kirjoittamaksi kronikaksi, jonka minä ainoastaan olen kääntänyt englanniksi yhteiskielestä.
Uskon vakaasti, että tällainen taktiikka puree moniin lukijoihin. Minuun ei purrut, enkä häpeäkseni osaa analysoida, miksi ei. Onko Targaryenin sukuhistoria yksinkertaisesti vain mielessäni sarja tyhjänpäiväisiä taisteluita, sotia, rakkaussotkuja, petoksia, politikointia ja juonia, jotka eivät johda mihinkään? Lohikäärmeet ovat kivoja joo niin kauan, kun verenhimoiset ihmiset eivät käytä niitä aseina. Kiinnostavimmat henkilöt, herkät sielut, jotka uskaltavat näyttää haavansa, sortuvat tappajanvaistoisten öykkäreiden tieltä. Kuningas Jahaerysin valtakausi, pitkä rauhallisempi jakso, oli hassua kyllä se jakso kirjassa, jolloin omakin mieleni oli rauhallisempi.
Luin ensimmäiset neljä viidesosaa kirjasta yhtäjaksoisesti, joiden jälkeen pidin muutaman kuukauden tauon, kunnes palasin loppusivujen pariin toiveikkaana, josko tauko olisi herättänyt innostukseni uudelleen.
Ei herättänyt. Mikään ei auttanut. Jäljelle ei jää muuta kuin hyväksyminen. Hyväksyä, että minulle Tuli & veri oli liekki, joka paloi lohikäärmeen vatsassa löytämättä koskaan tietään ulos.
