Kirja on rakennettu mieenkiintoisesti yhden pääsykokeen ympärille. Tarinan henkilöt ovat helposti samaistuttavia ja maailman totlitarismi ja muiden pitäminen ulkopuolella hyvin perusteltu. Tarina pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka, mutta lopun "yllätyksen" teki Boulle jo 1960 -luvulla paremmin.

Luin kirjan vosia sitten enkä ole elokuvaa nähnyt. Sadan vuoden yksinäisyys ja Murakamit ovat suosikkejani. Tämän kirjan laittaminen samaan kategoriaan noiden mestareiden kanssa on häiväistys. Kirja on hyvä viimeiseen lukuun saakka ja viimeinen luku pilaa kokonaan lukunautinnon. Heti saatuani kirjan luettua vein sen paperinkeräykseen, ettei muden tarvitse kärsiä helvetin tuskia kuten minun. Kirja on kuin hieno paketti jonka avaaminen paljastaa pelkkää tyhjää silkkoa: moni kakku päältä kaunis mutta silkkoa sisältä. Onko kirja siis hyvä jos 5/6 -osaa on hyvää, jopa erinomaista? Ei ole, kuten hienolta näyttävästä mädästä omenasta tästäkin jää mädän maku suuhun.

Olipas huono kirja, kuin huonosti kirjoitettu nuorten seikkailukirja. Myötähäpeä oli vallitseva tunne koko lukemisen ajan. Islam ääriryhmineen on vaarallinen, naisten asema islamissa on surkea mutta kirjoittamalla siitä huonon kirjan lukijan reaktio on lähinnä päinvastainen. Vertaus Reijo Mäen scifi -kirjoihin on huono, ainoa yhdistävä tekijä on dystopia Suomessa.