Alkuosa kirjasta vaikutti tosi mielenkiintoiselta ja hyvältä mutta about puolivälissä se lysähti. Tuli vähän liikaa uusia hahmoja joka välissä ettei oikein pysynyt mukana. Idea kahvilasta, jossa pystyy palaamaan menneisyyteen ja tulevaisuuten on kyllä loistava.

En ole ennen lukenut näitä Twilight kirjoja, mutta nyt päätin sitten aloittaa. Elokuvat on tullut katsottua parikin kertaa. Voi kyllä jo sanoa, että tämä ensimmäinen kirja oli heti paremman ja järkevämmän oloinen kuin elokuva.

Tässä kirjassa Alpha Crun jäsenet saapuvat Islantiin ja pidin kovasti Islannin luonnon kuvailusta alussa. Kirjassa on vähän rankempaa settiä verrattuna kahteen aiempaan osaan. Lennoxin ja Alean suhde on ainut, joka minua häiritsee. He olisivat sopineet paljon paremmin sisaruksiksi. Heidän kemiansa parina eivät kohtaa ollenkaan.

Kuuntelin kirjan ensin englanniksi äänikirjana ja nyt vielä luin suomeksi. Kokonaisuudessaan se on todella hyvä. Siihen On hienosti sekoitettu huumoria ja vakavuutta. En aluksi oikein pitänyt Vaarasta, mutta kirjan myötä koin jopa hieman samaistuvani häneen ja ymmärtäväni häntä enemmän. Kirja loppui kyllä tosi mielenkiintoiseen kohtaan.

Helppolukuinen hyvänmielen kirja. Alpha Crun jäsenet ovat mukavan erilaisia keskenään ja on kiva, miten hyvin he tulevat juttuun ja vetävät yhtä köyttä läpi kirjan.

Pidän kirjasta ja se on hyvällä tavalla toteutettu. Katsijakissojen elämä oli mielenkiintoista luettavaa. Kirja ei kuitenkaan aivan yllä todella hyvien erikoisseikkailujen tasolle. Tiikerisydämeen ei saa niin vahvaa tunnesidettä, mitä joihinkin muihin päähahmoihin.

Pelit ja Japani kuuluvat kiinnostuksen kohteisiini, joten viihdyin kirjan parissa ihan hyvin. Kirjassa edetään tulevaisuutta, jossa vesi on vallannut Helsingin ja silmillä pystyy mm. kuvaamaan videoita. Kiinnostava idea mutta toteutus olisi voinut olla parempi. 

Tiivistän nyt arvioni koko saagasta tähän viimeisen kirjan arvioon. Mielestäni tämä saaga on ollut Soturikissojen huonoin. Kaikkien näiden kuuden kirjan ajan keskitytään vain siihen, miten Saarniturkki hengaili Vatukkatähden ruumiissa. Selitys sille, miten Saarniturkki oli saanut katkaistua Tähtiklaanin yhteyden muihin klaaneihin tuntui nopeasti keksityltä. Tuli myös tunne, että miten ne vasta nyt keksivät tämänkin olevan mahdollista. Koko tämän asian olisi saanut mahdutettua vaikka kahteen tai kolmeen kirjaan. Siilihallan kuolema tuntuu epäreilulta, hän kun on ainut kolmesta päähenkilöstä, josta pidän. 

MUTTA vaikka kritisoinkin nyt paljon ei Soturikissa-kirja ole koskaan huono. On tässä paljon loistavia kohtia ja minusta on hyvä lopetus tälle saagalle.

Kirja on omalla tavallaan parempi kuin ensimmäinen ja paranee huomattavasti loppua kohden. Lykyn tilanteeseen on myös helppo samaistua, sillä hän on oikeudenmukainen ja haluaa muille pelkkää hyvää, mutta toimii kuitenkin samalla omien etujensa mukaan. 

Pienenä en innostunut lukemaan tätä sarjaa koska "Soturikissat on parempia." Nyt kuitenkin annoin tälle uuden mahdollisuuden ja tämä on oikeastaan aika hyvä! Kirjassa tehdään selväksi, miten tärkeä lauma voi koiralle olla. On myös hauska lukea, miten paljon enemmän koirat tietää ihmisten asioista kun vertaa kissoihin. Ovat ne myös avoimempia toisilleen.

Hahmot ovat mukavan oloisia, keskenään erilaisia. Kuvaavat myös edustamiaan rotuja hyvin.

Hyvä kirja jälleen. Hyvin samantyylinen kuin ensimmäinenkin. En osaa sanoa, kumpi on parempi. Pidin kohdasta, jossa valitut vaihtavat osia keskenään. Muutamat naurutkin siitä sai. Loppu on yllättävä ja surullinen.

Kiva ja helppolukuinen kirja, joskin hieman kliseinen. Kirjasta löytyy myös mukavasti huumoria. Päähenkilö sekä tämän vanhemmat toivat itselleni mieleen Wednesdayn ja tämän vanhemmat. Jollakin huvittavalla tavalla :D

Miksiköhän seuraava osa ei ole koskaan ilmestynyt? Loppu oli hämmentävä sen vuoksi.

Hyvä kirja kokonaisuudessaan. Sopivasti jännitystä, kauhua, yliluonnollisuutta ja romantiikkaa. Kirja tempoaa nopeasti mukaansa ja päähenkilöt ovat hyvin tehtyjä sekä mukavan erilaisia keskenään. Kaikkia asioita ei paljasteta heti, vaan niitä selviää vähitellen pitkin kirjaa.

Hyvä kirja! Luontoaihe on koko ajan esillä ja kuvailtu tosi hyvin. Pidän myös siitä, että vaikka kirjassa on sukupuolirasismia, niin se oikeastaan puoltaa sitä vastaan.

Yksi asia, mitä kirjasta kritisoisin on se, että Anache nousi hevosensa selkään jo sen ollessa vuosikas. Hevosihmisenä voin sanoa, että oikeassa elämässä noin nuoren hevosen selkään nouseminen ei ole mitenkään oikein saati mahdollista. Mutta tämä nyt on onneksi vain fantasia kirja. 

Merirosvojen ja vampyyreiden yhdistäminen on mielenkiintoinen ajatus, mikä ei olisi itselle ihan heti tullut mieleen. Kirja oli nopealukuinen ja piti otteessaan loppuun saakka. Loppua kohden tosin Connorin näkökulma rupesi käymään tylsäksi. Vampiraattien laiva sekä Gracen elämä siellä oli niin paljon mielenkiintoisempaa. Hahmoina juurikin Grace ja Lorcan miellyttivät eniten.

Kirja on sen verran hyvä, että on pakko lukea seuraavakin osa. Kirjasta löytyy sellaisia kauhuelementtejä, joihin usein kauhuelokuvissa törmää. Välillä meinasi tulla epätoivoinen tunne päähenkilön puolesta, kun aina tuli takapakkia jonkun asian onnistuessa. Loppu oli kuitenkin hyvä, vaikka kirja loppui ehkä vähän liian nopeasti. 

Hyvä tietokirja, jos haluaa tietää enemmän Soturikissoista tai muuten vaan verestää muistia. Jotkut kuvailut kissoista ovat hieman ristiriidassa muiden kirjojen kanssa ja se vähän häiritsee. Mustavalkokuvat ovat hauska ja erilainen lisä.

Tähän asti suomennetuista kirjoista ehdottomasti paras! Juoni on hyvin kiinnostava ja pitää otteessaan alusta loppuun saakka saaden odottamaan suurella mielenkiinnolla tulevia kirjoja. Mikään hahmoista ei ole täysin samanlainen keskenään, mutta ovat silti rakastettavia jokainen. Kirjan päähenkilön, Kuun näkökulmaa on mielenkiintoista lukea ja hän on ehdottomasti hahmo, josta on helppo pitää. Hän on kiltti, ujo, oikeudenmukainen ja tunneälykäs sekä osaa olla rohkea tosipaikan tullen. 

Tämä on todella hyvä, kauniisti kirjoitettu kirja, joka omaa myös todella upean kannen. Vaikka asioiden kuvailua oli paljon, niin se ei haitannut yhtään tämän kirjan kanssa. Kirjassa käsitellään rankkoja aiheita hiljaista optimismia unohtamatta. Lopussa olisi ollut kiva tietää, mitä kaikille hahmoille kävi ja se jäi hieman vaivaamaan.

Pidin kirjasta ja mielestäni se oli sopivan jännittävä. Teksti oli sujuvaa ja helppolukuista. Loppu oli vain todella hämmentävä ja siinä heräsi pari kysymysmerkkiä.

Siitä on jo melkein vuosi, kun luin tämän kirjasarjan. Muistan kuitenkin vieläkin, millaisen vaikutuksen se minuun teki. Yksi parhaista lukemistani kirjasarjoista! Ainoa miinus on se, miten tähän tuotiin kreikkalaista mytologiaa mukaan. Sarja olisi hyvin voinut pysyä Suomessa.

Joka tapauksessa Rouhiainen osaa kirjoittaa hyvin, tekstiä oli helppo lukea ja se osattiin pitää mielenkiintoisena. Kaikki hahmot olivat ihania omalla tavallaan.