Hyvä kirja, hienoa soljuvaa runollista kieltä, mutta jäi mielestäni tarinaltaan huonommaksi kuin esikoisteos (Teemestarin kirja). Myös loppu jäi jotenkin hämmentävän tulkinnavaraiseksi, kuoliko Eliana ennen kirjan loppua ja kuvitteli itselleen onnellisen lopun vai menivätkö asiat oikeasti niin kuin tarina menee?

Pidin tästä kirjasta, kai tuollaiset surullisen onnelliset loput jotenkin uppoavat. Itseäni ei romantiikka kiinnostanut, eikä se mielestäni ollut edes kirjan idea. Se mitä joku kuvaisi "rakkauden tuskassa rypemiseksi" kun Lucian ja Rebecca olivat kaukana toisistaan ei ollut mielestäni sitä, vaan ne jotka näin ajattelevat unohtavat että Lucian on ns. suojelusenkeli/enemmän sielunveli kuin sielunkumppani. Myös englanninopettaja sivuhenkilö oli mielenkiintoinen. Ehkä minä käsitin kirjan idean jotenkin erilailla kuin muut, mutta omasta mielestä tämä ei ollut "romanttisen rakkauden" kirja, sillä eiväthän Lucian ja Rebecca edes jääneet samaan "todellisuuteen" (paremman sanan puutteessa). Minusta idea oli enemmän juurikin se, että jonkin toinen meihin sidottu olento syntyy samaan aikaan kanssamme, emmekä ole ikinä todella yksin, vaikka emme ikinä tapaisi tätä olentoa, ja se on mielestäni kaunis ajatus!

Monet todella pitävät tästä kirjasarjasta, mutta itselleni ei vaan yksinkertaisesti nappaa niin yhtään. Kaksi ensimmäistä kirjaa luin, tämän toisen puoliksi pakottaen, ei mielestäni tempaa mukaan niinkuin kirjan pitäisi. Sanoisin peräti että tylsä.