Tämä kirja on mahtava, ei voi muuta sanoa. Arvatkaapas kuka on hahmoista paras? Yllätys ylllätys...Jace Lightwood/Morgenstern/Herondale/Wayland. Jacen omalaatuinen huumorintaju ja hänen laukomat vitsikkäät kommentit..niille ei vaan voi olla nauramatta kuin hullu. Clary taas..en oikein tiedä. Aluksi en tykännyt hahmosta ollenkaan, sillä tyttö on äkkipikainen ja hyvin hyvin hyvin ärsyttävä. Simonistakaan en oikein sinänsä diggaa vielä tässä kirjassa. Sillä tässä kirjassa se on ihan täysin maallikko, kun esim. Izzy on hänen vastakohtansa. Alecia&Magnusta mä rakastan yli kaiken❤. Valentine..on loistava hahmo, ja jotenkin tykkään siitä. EnTiäMiks ^^ mut se on jotenkin vaan niin paras. Eipä tässä mitään muuta, vähän lyhyt tästä tuli mut eisemitään OuO

Pakko sanoa että tämä kirja yllätti minut täysin, ja vaikka ystäväni olivat kehuneet sitä hyväksi - en likimainkaan uskonuit sen olevan näion hyvä. Kirja tempaisi minut mukaansa, olin kuin olisin ollut yhtä kirjan kanssa, pystyin jopa kuvittelemaan mielessäni Ruen peitettynä kukkasilla, se oli kohta jossa itkin, siis ihan todella. Se oli niin liikuttavaa etten kehtaa edes ajatella. Tämä oli yksi harvoista kirjoista jossa liikutuin niin paljon. En säälinyt juuri kenenkään kohtaloa kirjassa, paitsi tietysti Ruen, mutta minua alkoi myös säälittää Caton kohtalo - en vain todellakaan tiedä miksi, mutta niin se vain on. Ennen kuin aloin itsekin kuvitella miltä tuntuisi jos kasa vainopistiäisiä hyökkäisi suorinta päätä kimppuuni, napsautin sormiani ja herätin itseni todellisuuteen. Kirja oli henkeäsalpaava, siis aivan upea, ja heti kun olin päässyt tämän kirjan loppuun oli pakko sännätä kirjastoon hakemaan kaksi seuraavaa osaa, sillä tämä oli yksinkertaisesti todella hyvä kirja, pääsee suorinta tietä Runsaudensarvelta huippukirjojen kärkilistalle. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka jaksavat kuunnella:)

Kirja oli hyvä, se minun on PAKKO myöntää. Tuntui, että meidän rakas vanha tuttu DomDaniel vaihtuu ja tilalle tulee Tertius Fume, joka ei ole yhtään sen juonikkaampi kuin DomDaniel aikoinaan. Mukava kirja, parempi kuin edellinen, sen sanon. Olin ensin silleen että mitä, mikä hemmetti on 'Vaelluskivi'? mutta sen jälkeen tilanne alkoi vähäsen olla selvempi. Tuntui, että Jenna, Beetle (joka on loistava hahmo, parempaa ei olekkaan), ja Semptimus tulivat vähän liiankin äkisti Foryxien talolle turvapaikasta, jopsta olivat ensin lähteneet, muta asialla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Kivi oli mukavaa vaihtelua koko sarjaan verrattuna, tykkäsin kovasti.

Tämä kirja oli runsain märin sekavampi kuin edelliset sarjan kirjat, mutta en aio valittaa, kirja oli ihan keskitasoa, parhaimpiin se ei kuitenkaan yllä. Marcellus Pye oli loistava hahmolisäys kirjaan, koska kaikki hahmot vain esittävät jotakin roolia - otetaan esimerkiksi vaikka Marcia - esittää koko ajan sitä samaa pitkäveteistä hahmoa joka ei muuksi muutu. Kirja oli keskitasolla, ei yhtään ylempänä tai alempana, mutta kärkilistojen huipulle se ei jaksanut kiivetä. En sano kirjaa huooksi, se vain ei ollut erityisen loistava kokonaisuus. Yllättäviä juonenkäänteitä olisi mielestäni saanut olla hieman enemmän, mutta kyllä se siitä. Suosittelen kaikille mahdollisille ihmisille, jotka edes harkistsevat tarttua kirjan kansiin ja avata ne.

Tämä kirja oli vähässä mielin huonompi kuin ensimmäinen, mutta ei tässäkään mitään valittamista tietenkään ole. Uusiin lempihahmoihini tuli vähäsen lisäystä, kuten Susipoika,ja Nicko. Tässä kirjassa oli enemmän yllättäviä juonenkäänteitä, enkä millään keksinyt mikä loppuratkaisu olisi, ennenkuin vasta viimeisillä sivuilla. Ihana kirja, muuta en voi sanoa.

En tietenkään voi antaa muuta kuin täydet, koska hirja on mukavan kevyttä luettavaa, ja kaikki hahmot ovat upeita. Erityisesti pidin Septimuksesta, Stanleysta ja Zelda-tädistä myös. Ihana kirja, kuuluu parhaimpiin mitä olen ikinä nähnyt. Suosittelen erityisen lämpimästi tätä kirjaa kaikille.

Äääh..koko sarja on jatkunut samalla hemmetin kaavalla, että ne menee Taliaan, niitten elämä muuttuu ymsymsyms. Mutta ihan ookoo kirja, juoni liikkuu hitaasti, eikä vastoinkäymisiä ollenkaan, mikä kirja se sellainen on? Mielestäni tämä kirja oli huonoin koko saagassa, anteeksi kun sanoin noin..

Mielestäni juuri tämä kirja on paras koko sarjasta. Tykkäsin paljon enemmän kuin aiemmista. Mutta se, että Barnsburyn koulusta tulee koko ajan vaan lisää stravagantteja häiritsee suunnattomasti, eikä tämä kirja eroa muista siinä, että kaikki matkaavat Taliaan, heidän elämänsä muuttuu yms. mutta ihana kirja, ei parempaa olekkaan. Tuntuu, että di Chimicit on kooko ajan mukana jossain pahassa..

Lucianosta olen pitänyt erityisesti koko sarjan ajan, nyt näkemykseni vain parantui. Tuntui siltä, että lisää stravagantteja tulee koko ajan, ja että kaikki ovat Barnsburyn koulusta, kaikki stravagantteja yms. joka alkaa valitettavasti käydä hieman pitkästyttäväksi koko sarjaan nähden. Kirja oli hyvä, Mattista tykkäsin paljon. Tuntuu, että tämä kirja lietsoi lisää kaunaa Di Chimicien ja Nuccien välille, eikä kiista tunnu ikinä loppuvan. Ja vanhan Niccolon kuolemakin tuli lisäyksenä koko sotkuun..no mutta ihan kiva kirja, samanlainen kuin edeltäjätkin.

En sano yhtään pahaa sanaa kirjasta, Skysta en hirveästi pitänyt, mutta Georgia on ihan hyvä, ja Luciano vielä parempi. Juoni liikkui vähän tahmeasti, mutta kyllä se siitä parantui. Hieno kirja, Veli Sulien on upea henkilö.

Tämä kirja oli lähellä sydäntä, muistuttaa itseä samassa tilanteessa. Kirja oli hyvä, mutta joudun sanomaan, että ensimmäinen osa oli mielestäni parempi, koska pidin Lucienista hitusen enemmän kuin Georgiasta. Hyvä kirja.

Kirja oli sinänsä ihan ookoo, tykkäsin kyllä valtavasti. Upea kirja, paikoitellen hieman tylsähkö, mutta se on okei. Suosittelen.

Mitä? Olen aivan ÄLLIKÄLLÄ lyöty. Upea kirja. Heti alkuun lempihahmojani olivat Tomusormi, ja Mo. Meggiestakin pidin erityisesti, hän ei tuntunut esittävän mitään erityistä roolia, oli vain oma itsensä. Oli henkilöitä, joita todella vihasin, ja yksi heistä oli Basta. Fenolgio oli erityinen hahmo, mutta hän (mielestäni) kehuskeli vähäsen liikaa sillä, että kirjoitti kirjan. On harvoja kirjoja jotka lukevat itsensä sydämmeeni, ja pysyvät siellä, tämä oli totisesti yksi niistä. Capricorn.ääsh, en tiedä mitä hänestä sanoisin. Hän oli pahis, joka luuli hallitsevansa kaikkea, mutta ei asia niin ollut. Capricornin miehistä jäi erityisesti mieleen Lättänenä. Hauska, ja upea hahmo. Rakastin jokaisen luvun alussa olevia runonpätkiä, ja mieleen jäi Bilbon "Tie vain jatkuu jatkusmistaan.."-runo. Se lämmitti mieltä. En voi muuta sanoa kuin että kannattaa ehdottomasti lukea ! Ja kun Tomusormi Faridin kanssa lähti takaisin Capricornin kylään..olin kirjaimellisesti sanaton. Tiesin kyllä hänen olevan pelkuri, mutta en arvannut, että hän sellaiseen ryhtyisi. Mutta kyseinen henkilö kuuluu silti edelleen lemppareihini.

Olen lukenut kirjan monenmoista kertaa, enkä ikinä tunnu kyllästyvän. Enemmän pidin Gracesta ja vampiraattilaivasta, ja sen kapteeni oli todellisen salaperäisyyksien huipentuma, hän oli yksi lempihahmoistani. Ja ei Molucconkaan laivalla tylsää ollut. Cheng Li oli itsevarmuuden ja ilkeyden perikuva, mutta paikoitellen ihan mukava. Tästä kirjasta ei voi todellakaan olla pitämättä.

Kertakaikkiaan loistava kirja, muuta en voi sanoa. Peter on lempihahmoni, Sofia samaten. Upeita hahmoja kaikki. Kuulin kirjasta alunperin vanhalta kaveriltani, ja nyt voin olla kiitollinen, että luin sen. Suosittelen kaikille lämpimästi :)

Huikea päätösosa? Ollaanko tässä nyt ihan varmoja? Ei minun mielestäni. Ainoa hyvä puoli KOKO kirjassa on Jake, eipä tässä muuta ollutkaan kuin sitä että palvotaan Renesmeeta. Mutta ei se mitään. Näkemykseni Edwardistä on huonontunut koko ajan tätä sarjaa lukiessa, kun se on niiiin huolissaan Bellasta ettei mitään rajaa. Noh, onpa tääkin nyt tullut luettua, ja olen varma etten lue toista kertaa...

Tämä sentään on parempi siinä mielessä, että tässä on enemmän jännitystä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että Edwardin olisi pitänyt pysyä poissa kokonaan, vaikka kirjan pointtihan on se että Bella menee hakemaan Edwardia Volterrasta, eihän kirjassa muuten olisi oikeastaan mitään juonta. Jacobin luokittelisin parhaaksi hahmoksi koko sarjassa, ja ihmissudetkin on kivoja. Mielestäni Edward on edelleen ihan hemmetin ylisuojeleva Bellaa kohtaa. Kirja on ehkä hukkasen parempi kuin ensimmäinen, mutta lopetan nyt tähän tämän kirjoittamisen..

Äääh..en tiedä mitä tästä sanoisin. Kirja on ihan ookoo, mutta Edwardin ylisuojeleminen ärsyttää suunnattomasti, eikä Bellakaan mikään huippuhahmo ole. Bella ylisuurentelee kömpelyyttään ja huonouttaan kirjan alussa AIVAN liikaa. Jacob on hahmoista ainoa josta todella pidin, ja Jasper.

Ihan ookoo kirja, mutta ei välttämättä paras Viktor Krumin takia, mutta ihan siedettävä. Mielestäni kirja oli hieman pitkästyttävä joissain kohtaa, mutta kyllä juoni veti mukaansa loppuun saakka. Kun Cedric kuoli...ääh..en tiedä, se oli vaan ihana hahmo ja oikeesti surin sen kuolemaa siellä hautuumaalla. Sibylla Punurmio on musta jotenkin huvittava hahmo, mutta jooh en tiiä mitä sanoisin. Suosittelen kaikille maailman ihmisille:D

APUA! Aivan ihana kirja, mielestäni koko sarjassa paras, arvatkaapas kenen takia? No Sirius Mustan tietysti<3. Lempihahmojani ovat tietysti edelleen Hagrid, Ron ja Harry. Mutta pienenä lisäyksenä sinne tulee Sirius ja Remus Lupin. Mun mielestä Lupin opetti parhaiten suojautumista pimeyden voimilta, siitä ei ole epäilystäkään Lockhartin jälkeen. Hiinokasta pidin myös, aika paljonkin. Inhokkeihini kuuluu tietysti aina vaan se Severus Kalkaros. Mutta ei lempihahmoista sen enenpää. Kun ankeuttajat ilmesty Tylypahkan porteille, olin pienoisessa kauhun pyörremyrskyssä, mutta onneksi selvisin. Tätä kirjaa suosittelen lämpimästi kaikille:)

Kirja oli kiinnostava, ja siinä kuvattin paljon Harrya ja hänen ystäviään. Juoni kulki loistavasti, ei voisi parempaa ollakkaan. Säikähdin hieman Dobbya kun se vaan ilmesty Harryn huoneeseen ilman lupaa, muutta oon huomannut että kyseinen kotitonttu onkin ihan mahtava hahmo. Ginnystä tykkäsin myös valtavasti.

Heti kun sain kirjan loppuun piti heti sännätä kirjastoon ja lainata seuraavat kaksi osaa. Hyvin koukuttava sarja! Kirjaa oli hyvin helppo lukea enkä meinannut laskea sitä käsistäni hetkeksikään. Luokittelisin lempihahmokseni Hagridin (tietysti!), Ronin ja Potterin. Kirja on mahtava, en voi muuta sanoa!