Luin hiljattain tämän upean kirjan toistamiseen, ja on kyllä aidon mestariteoksen merkki miten se kestää kirjana aikaa ja on edelleen sanomaltaan enemmän kuin relevantti. Jokaisen kannattaisi Orwellin vahva kannanotto lukea, erityisesti se hyödyttäisi nykyajan ”hyviksi” ihmisiksi itsensä mieltäviä uuden ajan ”cancellaattoreita”. Niitä somesotureita, jotka näppäimistönsä koko mahdilla ovat mm. viemässä JK Rowlingin kirjoja roviolle koska angry mob on kuullut Totuuden hänestä virallisten hyvien ihmisten some-tileiltä. Niin tai sitten puhtaasti ajatuspoliisin hengessä vaatimassa, että vanhoja kirjoja sensuroidaan, koska niissä on käytettu turvallisen tilan rikkovia sanoja. 1984 on täällä.

En lähtisi pöyristelemään tämän kirjan kohdalla, että löytyikö täältä Cthulhua tai muuta takakannen mainostekstin lupaamaa palkintoa (älkää koskaan lukeko takakannen mainostekstejä vink vink).

Chambersin novellikokoelma on mestariteos, kauhua on hyvin vähän, mutta mitä sitten? Kauhukirjallisuus on enimmäkseen puhdasta roskaa, jossa harvoin nähdään Chambersin tasoista intensiteettiä ja tunnetta vailla ilmiselviä mörköjä.

Omituisesti heikentynyttä käännöstyötä lukuunottamatta varsin mainio teos kiehtovan maailman historiasta.

Aatelissukujen osittainen suomentaminen on omituinen muutos aiemmista kirjoista. Suomenkieliselle lukijalle aiemmin herkullinen asetelma, jossa vain äpäränimet olivat suomeksi, valitettavasti murenee, kun Jokien ja Nietosten lisäksi maailma vilisee ylhäisiä Härkäteitä, Pyhättöjä, Luhtia ja Metsikköjä yhdessä Starkien, Lannisterien jne kanssa. Näin sukuja joutuu itse kääntämään ja arvuuttelemaan takaisin englantiin saadakseen Tulen ja Jään laulujen sukujen esi-isien ja -äitien kytkökset toimimaan. Yksinkertaisesti surkea käännöksellinen ratkaisu.

En osaa sanoa miksen ole aiemmin Sapkowskia löytänyt, mutta toisaalta on erittäin virkistävää lukea korutonta ja toimivaa, anteeksipyytämätöntä fantasiaa kaudella, jolla tuntuu että miekka ja magia -ympäristö on varattu vain rahvaanomaiselle tuulipukulukijalle, todellisten spefi-hipstereiden sitten pyöriessä mahdollisimman kauas tästä ajettujen visioiden luona. On erittäin hienoa, että on kokonainen kirjasarja kunnon fantasiaa tällä tasolla vielä edessä!

Ehdin lukea Narrenturmit tätä ennen, ehkä Sleesian keskiaikaisen fantasian elementit tuntuvat siksikin olevan erittäin vahvasti läsnä noiturin tarinoissa. Menee omissa kirjoissa jopa GRRM:n ohi kiinnostavimpana kirjailijana nykyfantasian saralla, ehta slaavilainen ote, kieli ja maailmankatsomus tuntuu yksinkertaisesti ja kaikessa aidommalta amerikkalaiseen verrattuna. Faktahan on, että se mikä Martinin kirjoissa viehättää (Yorkit ja Lancasterit) on eurooppalaista, se mikä ei toimi alkuunkaan, on amerikkalaista (ne sand viper -hirvitykset ja Tahrattomat ja Dothrakit jne jne He-man ukkelit.).

Viisi riemukasta tähteä siis kolkolle noiturille!

Tämän aiheestaan etääntyvän räntin lopuksi voinee silti lisätä, että makuasioita toki kaikki kirjallisuus :)

Ei pettänyt tämäkään. Hieno teos, paikka kirjahyllyssä taattu!

En ole lukenut lainkaan Witchereitä, pelannut vain Assassins of Kings-peliä hetken aikaa (ei herättänyt kiinnostusta), vaikka ilmeisesti olisi pitänyt jo oletuksena niitä fanittaa ostaakseni Narrenturmin (tämä kaikki päätelllen kirjakaupan myyjien toistuvista "ethän vain tarkoita ostaa the Witcher-kirjaa, koska tämä EI sitten ole sitä sarjaa"-huolista).

Witcherit pääsevät listalle, koska tämä Narrenturm on niin erinomainen! Keskiaika yhdistettynä kasvavalla fantasiaelementistöllä toimii niin tuhannesti kaiken maailman Abercrombieita ja Rothfusseja paremmin, uskottavammin, elävämmin ja kiinnostavammin. Kielellisesti sujuvaa, hienoja ilmauksia, viittauksia, aitoja eli ei, mutta kirjoittaja on taitava ja kurkistus Sleesian taikuudella ja enteillä väritettyyn myöhäiskeskiaikaan herkullinen.
Voi sanoa, että tästä näkisin mieluummin sarjan kuin Game of Thronesista.

Upea avaus, toivottavasti jatko-osat / seuraava puolikas eivät petä.

Luin uudelleen 20 vuoden tauon jälkeen. Edelleen kova ja huikea kyberpunkin klassikko. Eikä voi sanoa vanhentuneen häiritsevästi, sen verran tässä on iätöntä dekkaria, ettei se taida vanhalta koskaan tuntuakaan.

Ensimmäinen lukemani scifi-kirja, ja yhä oman listan ykkösenä.

Yksinkertaisesti kaunis ja jylhä teos siltä toiselta fantasian suurmestarilta Tolkienin ohessa.

Nyt kun sitä "hieman" on ehtinyt pohtia, on tämä sittenkin se paras Tolkien-kirja minusta. Hieman oudosti luin joskus tämän ennen Sormusten herraa tai muita Tolkienin teoksia (koska kirjastossa ei ollut muita saatavilla juuri sillä hetkellä). Myöhemmin tehdyt täydentävät kirjat ovat loistavia, mutta keskeneräiset tarut jättävät tilaa lukijan spekuloinnille ja mielikuvitukselle. Siksi tämä.

Pisteet huikealle mielikuvitukselle. William Gibsonin diggaajana lähdin innolla lukemaan, kirjan maailmassa on jotain samaa kuin Gibsonin parhaissa, vaikka sitten toisaalta ei yhtään.

Kuitenkaan en pidä sinänsä tätä kaiken hehkutuksen arvoisena. Hieman keisarin uutta vaatetta on pitää tätä "tulevana klassikkona". Aidossa klassikossa on myös panostettu tarinaan, syvälliseen juoneen ja ikimuistoisiin henkilöihin. Klassikko myös ehkä sanoo jotain jostakin.

Rajaniemen ovelassa maailmassa kirjailija pääsee kerrassaan loistavan mielikuvituksensa avulla hyvin hyvin vähällä panostuksella. Mitä vain voi tapahtua, ja mitä tahansa sanoja tai sanoja muistuttavia selitteitä, tapahtumia, hahmoja, "juonikäänteitä" jne. voi kirjoittaa ilman mitään pelkoa siitä, että kukaan ymmärtää edes kyseenalaistaa, onko tapahtumilla oikeasti loogisia syy-seuraussuhteita. Itse asiassa millään ei ole mitään väliä, mikä tässä minusta eniten menee pieleen samalla kun se jossain kohdissa kiehtoo. Itse "juoni" on melkoisen kevyt ja suoraviivainen, hahmot pelkkiä ohuita pintaraapaisuja. Sen sijaan kaikenlainen käsittämätön sanasto, sirpaleinen ja hyperkauas tulevaisuuteen sijoittuva sopivasti outo maailma pitävät mielenkiintoa yllä. 

Jatko-osista ei sitten käsitä enää senkään vertaa :)

Ei omaan makuuni. Henkilöhahmot todella ohuita ja epäuskottavia. Kaiken kaikkiaan ponneton tarina, suoraan kuin yläkoululaisen aineesta. Kenties tämä onkin hieman minua nuoremmille tarkoitettu, haen siis vain takkini.

Näitä GRRM:n mainoslauseita vain uhkaa inflaatio, siksi erehdyin ostamaan opuksen. Rothfussin kohdalla haaskattiin jo ylisanoja, mutta Abercrombien liki muinaisten D&D -kehystarinoiden tasoisen perusfantasian kohdalla hehkutus menee täysin metsään. Tässä ei ole mitään erityistä.

Voi ei. Odotukset olivat erittäin korkealla. Harvaa kirjaa jätän kesken, mutta tämä ei innostanut pätkääkään ja luovutin puolivälissä. "Minä" - muodossa kirjoitetut teokset ovat henk koht preferensseissä aina kovan ylämäen edessä.

Suurin ongelma fantasiaimmersion kanssa itselle on kenties suomennoksessa (?). ”Kolmekymppinen” ”liiketoiminta” ”riskialtis” jne. häiritsevät kovasti. Sitten tämä Rothfussin kehuttu kieli ei kolahda kyllä valitettavasti koko ajan. Merkillisen raskaat kiertoilmaisut ovat yleensä kielen leikkiä, mutta joka hemmetin asian pyörittely yhden sijasta viidella sanalla tuntuu vähän väliä teennäiseltä. Lisäksi ilmaisu ontuu välistä ihan kunnolla, esim heti alussa iskee ”Useimmat illat päättyivät sillä tavoin nykyisin, kun ajat olivat mitä olivat.” Aaaaargh!

Toiv. en syytä aiheetta suomennosta. Kielemme on vain parhaimmillaan parempi pohja fantasialle kuin englanti. Esim. Tulen ja jään laulussa suomenkielinen versio yleensä parempi.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin lukemisen arvoinen. Ei millään mittarilla mikään mestariteos, ehkä suomennos vain hämää, pitänee tutustua englanniksi vielä varmuuden vuoksi jatko-osaan...