Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Itse tykkäsin tästä kirjasta paljon! Ensimmäiset 20-30 sivua ehkä tökkivät hiukan, mutta sen jälkeen aloin päästä paremmin juoneen mukaan ja lukeminen olikin sujuvaa. Välillä tuli kuitenkin sellaisia hetkiä että tuntui etten ollut ihan pysynyt juonen perässä, mutta nekin olivat useimmiten vain pari lausetta ja sitten olin taas ihan mukana kirjan juonessa. Muuten lukeminen oli todella vaivatonta ja sujuvaa, ja teksti selkeää. Juonikin oli kiva, en ole paljon tämän tyyppisiä kirjoja vielä lukenut. Loppua en osannut aavistaa ollenkaan, ja se oli kiva! Kyseinen kirja ei kuitenkaan ihan ykköseksi nouse. Ei ollut myöskään mikään semmoinen jota ei vaan millään voi laskea käsistään, paitsi ehkä ihan lopussa. Kuitenkin kokonaisuudessaan todella hyvä kirja. Tykkäsin jotenkin Maresta myös hahmona todella paljon. Aion ehdottomasti lukea seuraavatkin osat, kunhan vaan kerkeän!
Tämä on todella mielenkiintoista luettavaa. Viehättävä idea, olen viihtynyt kirjan parissa jo lukuisten tarinoiden ajan ja havainnut tämän soveltuvan myös ystävän kanssa luettavaksi. Yhäkin tuntuu sikiävän uusia seikkailuja, vaikka tämä on ohut kirja! Julkaisusta kyllä tekee mieli vinkua: sivunumerot eivät pidä aina paikkaansa! Kamalaa kun tarina keskeytyy välillä.
Oijoi, tämä on kyllä kunnon kamaa! Jännittäviä tarinoita, tehokkaita juonitiivistelmiä, urbaanilegendoja ja paikoin mukavan verinen kuvitus. Tuttua ja tuntematonta sekaisin. Fiksusti jaettu kolmeen eri aihepiiriin ja tietovisasivut kerrassaan nerokkaat väärinpäin ja ylösalaisin olevine ratkaisuineen (eipähän ole lunttaaminen liian helppoa). Pidän kovasti myös esittelykuvista mm. Borleyn pappilasta ja "vampyyriturvallisesta" huoneesta. Todella kompakti ja tiivis pakkaus värikkäitä faktoja, yhdellä aukeamalla jo monta tunnelmallista pikkukauhujuttua. Aivan ihanaa.
Njääh. Melko tylsä kokoelma ihan ookooilta teinikirjoittajilta. Eipä jäänytmieleen oikeastaan mitään.
Laaja mutta kompakti pakkaus. Toimivaa, mutta osa tarinoista on jo aivan liian moneen kertaan kuultuja. Tyylikkäästi oli jännittävimmät tarinat jätetty kokoelmien loppupuoliskoille.
No nyt kyllä piti hiukan nipistää pois arvosanasta. Kirjan juoni meni jo vähän naurettavaksi, jopa noloksi. Vaikka yhdeksäshän tämä jo oli. Lisänä jäi vaivaamaan kuvituksen tason lasku: erilainen piirrosjälki kuin ennen ja oudot, "tärähtäneet" kuvat.
Mahtavaa jälleen, loistoidea että Pitt teki paluun, mitä nyt vähän lihoneena. Erittäin hellyyttävää, mutta menevätkö Gilin ja Lucin nimet joka osassa sekaisin?
Käsittämätöntä, miten vielä tässäkään vaiheessa sarjaa taso ei vaan laske. Loppuratkaisu ansaitsee raikuvat aplodit!
Tämä saattaa olla peräti sarjan paras! Ja se on paljon sanottu näin hyvältä sarjalta! Tässä kertakaikkiaan kaikki toimii, huumori kukoistaa, hahmot ja juonenkäänteet oikeaa huippuluokkaa. Tästä on hyvin paha parantaa.
Voi että, Bernard on kartanon asukeista lempparini! Sääliksi ihan käy. Mutta jälleen kerran erittäin onnistunut lastenkirja. Rakastin jo pienenä.
Kuvitukseltaan ihan okei, sisältö hieman tylsää ja välillä turhan dramaattista. Lajien esittelyjärjestys jokseenkin epälooginen.
Ihana. Tykkään tästä suuresti. Nerokas ajatus ja herra Pitt suurenmoinen vihollinen. Verrattomat kuvat puhekuplineen.
Kahdeksan (tai oikeastaan Musta kuningatar, jona sen luin) on mahtava kirja. Olisin tietysti voinut hankkia kirjan kokonaisen painoksen, mutta mielestäni Musta kuningatar on parempi nimi, joten ostin kirjan kahdessa osassa.
Kauheat lapset oli ensimmäinen romaani. jonka Nupposelta luin. Sattui mukavasti, olin juuri lukenut Nupposen novellin "Joka ratasta pyörittää" ja ajatellut, että voisin tuosta maailmasta lukea enemmänkin. Ja niinhän kävikin kun tartuin tähän kirjaan. Jotenkin on vaikea tarttua siihen, mikä Kauheissa lapsissa oli hyvää, se oli jotenkin kokonaisvaltainen kokemus. Pidin kuitenkin siitä, että ihmissuhteet eivät olleet kaikkein ilmeisimmät. Pidin maailmasta, niin omituinen ja ahdistava kuin se olikin. Ja museohan nyt oli huippu. Pohdinnat teknologiasta ja ihmisestä olivat mielenkiintoisia. Ihmisen mieleen puuttuminen on aihe joka on pelottava mutta tärkeä.
Kun Ihmeellisten asioiden museo julkaistiin suomeksi, se muistaakseni oli kirjakaupoissa luetteloitu fantasian puolelle. Sitä se ei kuitenkaan oikeastaan ole. Tiettyä mystistä hohtoa siinä on, mutta mielestäni se on mainstreamea. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sitä kannattaisi lukea. Varsinkin jos on kiinnostunut New Yorkin historiasta.
Kertomus Josir Jalatvan eriskummallisesta elämästä on jälleen Enorannalta vahva näyte. Pidän kovasti kirjailijan tavasta kirjoittaa, kuvaus on vahvaa. Ei niinkään ympäröivän maailman tai tapahtumien kuvailu, vaan nimenomaan henkilöiden ja tunteiden kuvaus. Koko (tai ainakin melkein koko) tunteiden kirjo oli kirjassa läsnä. Tykkäsin myös siitä, miten erilaisille henkilöille annettiin tilaa olla juuri omanlaisiaan. Enoranta ymmärsi henkilöitään. Vahvana juonteena kirjassa oli rakkauden ja ruumiillisuuden pohtiminen. Pidin kyllä siitä, mutta välillä se teki kirjasta raskaan lukea. En usko, että kirja olisi kauheasti kärsinyt jos siitä olisi tullut jonkun verran lyhyempi. Asiaa kun vain tuli välillä vähän liikaa. Juonihan ei sinänsä kovin polveileva ole.
Joonaanmäen valaat on juuri sitä mitä luvataan. Eli ihana vanhanajan seikkailukertomus. Vanha aika tuo minulle tässä tapauksessa mieleen Jules Vernen. Väistämättä tulee lapsena luetut Vernet mieleen. Kuvitusta myöten. Mitään uuttahan kirja ei tuo genreen, paitsi juuri ehkä idean siitä, että vanhaan voi palata ja se tuntuu näin hyvin toteutettuna raikkaalta. Kirjassa on jonkinlaista viattomuutta, mikä niinikään tuntui mukavalta. Kovin syvällisiä ei pohdita mutta ajatuksen alkuja on. Henkilöistä on helppo pitää. Mukana on myös eräs kuuluisa kirjailija, jonka kohtalo aikoinaan jäi auki. Tässä kirjassa annetaan yksi vaihtoehto mitä olisi voinut/voisi tapahtua. Kirja sopii meille jotka osaavat suhtautua tyynesti kovinkin merkillisiin juonenkäänteisiin. Kirjan kieli on nautittavaa.
Uiiiih, ihana! Tykkään niin paljon ja tykkäsin jo pienenä! Niin nättejä kuvia, jännittäviä arvoituksia ja pieni Harpie-kirja on vain niin mahtavaa. Tämän sarjan kirjat löytyvät kaikki minun hyllystäni.
