Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä kirja oli mielekästä lukemista, vaikka olen sitä mieltä ettei kannen kuva kuvaa oikealla tavalla kannen sisältöä, josko edes niin olisi tarkoitus olla.
Kannesta itselleni tuli oletus ja mielikuva siitä että kirjan sisäinen maailma olisi paljon pelkistetympi, suljetumpi ja enemmän harmaan ja vaalean sävyjä sisältävä todellisuus, vaikka todellisuudessa kirjan miljöö muistutti paljonkin nykytilan maailmaan.
Hän sanoi nimekseen Aleia on suomalaisen steampunk-YA:n uusi tapaus. Kirja levittää lukijan eteen villiä länttä ja viktoriaanista kuvastoa hyödyntävän taikamaailman, jossa ihmiset elävät rinnan - joskin eripuraisesti - taikaa käyttävän seleesi-rodun kanssa. Kirjassa on tiivistahtinen seikkailujuoni ja se haeskelee muukalaisvihaa kritisoivia ja feministisiä teemoja. Näitä aiheita ei silti suoranaisesti käsitellä, vaan ne jäävät yksittäisten repliikkien tasolle. Dialogi ja hahmot ovat mukiinmeneviä, mutta suoranaisen moniulotteisiksi he eivät missään vaiheessa muodostu.
Koko sarjan seitsemine osineen oltua jo vuosia kirjoitettuna ja julkaistuna, King päätti kynäillä siihen vielä yhden lisänäytöksen. Tämä on teemaltaan hyvin pitkälti sarjan tapahtumien suhteen kronologisesti edellisosan (IV) kaltainen. Kyseessä on täysin erillinen, sarjan pääjuonesta riippumaton väliosa menneisyydestä, takaumaa Rolandin nuoruudesta, kuten Velhokin on. Mikä tästä tekee erilaisen kyseiseen opukseen verrattuna, on ensinnäkin kirjan paksuus, se on vain n. reilu kolmannes Velhosta. Toisekseen, tämän sisältämä tarina (tai oikeastaan kaksi tarinaa) ei tuo mitään niin merkittävää itse sarjan pääjuonikuvioon lisää. En siis toki tahtoisi sanoa, että kyseessä on turha teos, tokihan sen ilolla ottaa vastaan ja lukee, kun kerran herra King päätti tarjota vielä vähän lisää makeaa extraa sarjaan. Kirjan sisältämät, tavallaan sisäkkäiset pari tarinaa, ovat varsin mukavia luettavia sarjan faneille, mutta eivät yllä eeppisyydessään Velhon rinnalle. Joka tapauksessa, eihän tämäkään ole lainkaan hullumpi teos.
Olin ensin vähän skeptinen tähän neljänteen osaan kun tuntui, että varsinainen saaga oli jo ohi kolmen osan jälkeen ja tämä on jokin lämmittelyosa. Ehkä, mutta ihan hyvin siihen oli saatu puhallettua uutta hehkua erilaisen ajan kulumisen myötä maassa. Jos piti kolmesta ekasta tämä menee samalla myös ja ja ehkä jopa paikottain vähän parempi kun tietyt hetket 1-3 kirjoissa. Ei mitenkään maagista fantsua mutta kelpo ajanvietettä eikä liian vaikeaa. Paikoin ärsytti tietyt takaumat kun kolme ekaa oli niin tuoreessa muistissa.
Hyvä kirja. Pidin maailmasta ja siitä miten se koittuu nykypäivään muun maailman keskelle. Ehkä näin melkein 50:lle teinirakkautta oli vähän liiallisessa roolissa mutta toisaalta se perustelee hyvin päähenkilöiden motiivia läpi sarjan. Suosittelen, viihdyttävä, tuore ja jännittäväkin.
Narnian tarinat on kirjasarjojen klassikko, jonka jaksan lukea yhä uudelleen.
Sain tämän yhteisniteen joululahjaksi isovanhemmiltani vuonna 2005, ja kirja on ollut monessa mukana.
Pidin kirjan juonesta ja koko ideasta todella paljon, mutta se ei iskenyt minuun niin kovasti dekkarimaisen kerrontansa takia. Odotin myös paljon kauhistuttavia kohtauksia, joita ei juurikaan kirjassa ollut, jopa vähän kuvottavia kohtauksia kylläkin tuli vastaan muutamia. Kirjassa vaan oli se jokin, joka ei minuun nyt tältä saumaa iskenyt. Ja sanottakoon nyt vielä, että kirja ei todellakaan sovellu niille nuoremmille lukijoille.
Roistoakatemia-sarjan toinen osa jatkaa Roi Hopposen tarinaa, jossa hän vahingossa joutuu opiskelemaan Poliisikoulun sijaan opinahjoon, jossa opetellaankin elämää lain väärällä puolella. Jo ensimmäinen osa tästä tamperelaisen kirjailija Tuuli Vuorman sarjasta tempaisi minut mukaansa tarinaan ja arvostelinkin kyseisen kirjan viiden tähden arvoiseksi. Ehkä kuitenkin olisi pitänyt antaa sille ensimmäiselle osalle neljä tähteä, sillä tämä toinen osa oli, jos mahdollista, vielä parempi.
Tämä neljäs osa poikkeaa monellakin tapaa Musta torni-sarjan muista romaaneista (osat I-III ja V-VII). Ensinnäkin itse tarinan pääjuoni (Rolandin ja hänen ka-tet:insa eeppinen ja kohtalokas matka kohti Mustaa tornia) ei juurikaan etene, olkoonkin, että kyseessä on koko sarjan toiseksi paksuin osa hulppealla, lähes 900 sivun mittaisella kestollaan. Kyseessä onkin suuremmalti osin tarina menneisyydestä, Rolandin ja hänen ystäviensä nuoruudesta. Ensireaktioni suljettuani kirjan takakannen oli, kuinka yllättynyt olin kirjan mielenkiintoisuudesta. Kun ottaa huomioon, että kyseessä on n. 700 sivun osalta pelkkää takaumaa, olisi helposti kuviteltavissa, että sorruttaisiin (ainakin ajoittain) pitkäveteisyyteen tai junnaukseen, mutta mitä vielä. En muista ainuttakaan tylsyyden hetkeä, vaan luin koko teoksen alati kasvavan mielenkiinnon ja koukutuksen vallassa. Tämä on todellakin oleellinen osa Musta torni-sarjaa, eikä sen lukemisen jälkeen voisi kuvitella sitä ilman tätä. Niistä muista osista poikkeavista piirteistä ansaitsee tulla mainituksi myös ainakin Rolandin luonteen huomattava syveneminen. Edellisen osan arviossani mainitsin, kuinka siinä hänet esitetään siihen mennessä inhimillisimpempänä ja moniulotteisempana kuin aiemmissa osissa. Tämä vie tuonkin syvyyden aivan uudelle tasolle. Ennen kaikkea Rolandin lyhyt, mutta niin kovin intohimoinen ja kohtalokas rakkaussuhde Susan Delgadoon on hyvin intensiivistä luettavaa. Kaiken kaikkiaan tämä järkäle osoittautui kokonaisuutena varsinaiseksi laatueepokseksi, joka puolustaa paikkaansa sarjassa aivan välttämättömänä osana sitä.
Taas on luettu Soturikissojen elämää yhden kirjan verran lisää. Tarina saa mielenkiintoisia vivahteita tässä osassa ja odotan jo miten kolmen nuoren Myrskyklaanin kissan asiat tulevat jatkossa menemään ja mitä uutta seuraava osa Karkotus tarjoaa. Pidän niin paljon Erin Hunterin eläinfantasiaan uppoutumisesta, se saa hetkeksi unohtamaan kaikki omat murheet ja huolet.
Nappasin e-kirjana, ja sujui kännykän näytöltä yllättävän hyvin.
Nämä reittaukset ovat kyllä kohdaltani melko mielenkiintoisia, pidin tästä kovin paljon, mutta ei mikään "absolute fave". Jatkan tästä nopeasti seuraavaan osaan.
Jon Snow on vielä aika kaukana.
Hyvää viihdettä, mutta hiukan likaa teinifantasian kliseitä ollakseen "amazing". Jos olet lukenut valinta- sarjaa (Valinta), ja pitänyt sitä ok-hömppänä, vaihda heti tähän.
vähän erilainen kirja vaihteeksi ainakin mun kohdalla. Sujuvaa tekstiä ja juoni on koukuttava, vaikka odotinkin jotain suuria uutisia tai järkytystä jossain kohtaa. Mutta olen todella tyytyväinen että luin kirjan ja koin tämän uuden maailman. Onko tähän muuten tulossa jatko-osaa?
Nuorille aikuisille ensisijaisesti suunnattu Ilkka Auerin "Anastasia" (Haamu, 2017) on kauhugenren täysverinen ja vieläpä melko perinteinen edustaja. Yliluonnollinen on yliluonnollista, piste, eikä sitä yritetä pehmentää tai selittää miksikään muuksi, ja pahuutta vastaan taistellaan uskonnollista kuvastoa - ikoneja, pyhää vettä - käyttäen.
Alussa ei heti päässyt kirja juoneen mukaan ja en tajunnut mikä tämä ikielämä on ja toiselämä, mutta kun luin kirjaa eteenpäin aloin ymmärtää.
Kirja oli muuten aivan loistava ja kiinnostava. Luin niin paljon että en pystynyt lopettamaan.
Herttainen tarina Muumipeikosta, joka herää kesken talviunien. Ennenkuulumaton tapahtuma, josta seuraa kaikenlaista jännää. Vietin tämän teoksen parissa viihdyttävät pari tuntia, joista ehkä suurin osa meni kuvitusten ihailuun. Pidän Janssonin piirrostaiteesta kovin, ohut terävä viiva ja hauskat yksityiskohdat tarjosivat paljon hämmästeltävää. Tarinassa itsessään oleva hienoinen brutaalius yhdistettynä naiiveihin hahmoihin toimi todella hyvin. Mutta ehdoton suosikkini kaikista oli esi-isä, jonka söpöä olemusta ei ole kukaan vielä päihittänyt.
Kauan odottamani saagan päätösosa ei jätä kylmäksi. Fantasia- western-, scifi- ja kauhuelementit toimivat vuorenvarmasti ja tyypillinen onnellinen loppu puuttuu. Tunteet vellovat ja silmät kostuvat tragedioiden kohdalla. Ainoa pieni miinus tulee siitä, että pahisten loppu on ehkä liian helppo. Varsinkin punainen kuningas, jota on hehkutettu kirjakaupalla, on loppujen lopuksi lievä pettymys. MMutta ei se mitään, tarina toimii ja lukija on mukana. Legendaaristen kohtausten joukkoon nousee Mordredin ja Walterin kohtaaminen, sekä Callahanin ja Jaken taistelu Dixie Pigissä. Tämä on satua parhaimmillaan!
Tämä on mestarillisen tarinankertojan loistavasti rytmitetty teos. Pieni tyttö jolla on valtava voima, paha virasto, joka haluaa tuon voiman. King kuljettaa tarinaa erittäin mukaansatempaavasti ja lukija ei malta laskea kirjaa käsistään.